68 % naisista alistui ottamaan miehen sukuminen.

Tämä appiukon nimen ottaminen ei nimenomaan ole perinne.

on miehen sukunimi. Siksi, että se on harvinainen ja kuulostaa kivalta. Omani on tylsä ja yleinen. Halusimme koko perheelle saman sukunimen ja valinta kohdistui noilla perusteilla miehen nimeen.

Jotenkin näen sen niin, että etunimi kertoo sen, kuka olen ja sukunimi sen, mihin sukuun kuulun. Enkä halua yhtäkkiä jättää omaa sukuani ja siirtyä osaksi miehen sukua. Eli jatkamme kahtena eri suvusta tulevana yksilönä, jotka ovat yhdessä ja onnellisia. Lapsellamme on tosin isän sukunimi, mutta tuon valinnan teimme sen vuoksi (joku muukin tätä selitti), että halusin antaa miehellenikin tunteen, että lapsi on myös hänen.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimistötutkija Sirkka Paikkala näkee omien sukunimien pitämisen paluuna vanhaan kansanomaiseen suomalaiseen tapaan.



– Etenkin Itä-Suomessa naiset käyttivät monin paikoin omaa sukuniemeään avioliitosta huolimatta vielä 1900-luvun alussa, hän kertoo.

Selkeämpää ja helpompaa kun nainen vaihtaa sukunimensä. Ainakin minusta :)

tämä logiikka ei aukea minulle. Ihan yhtä helposti se mieskin voi nimensä vaihtaa jos halutaan perheelle yhteinen sukunimi.

Itse pidin oman sukunimeni ja lapsetkin on minun nimelläni. Mitään ongelmia ei ole ollut siinä, että perheessä on kaksi sukunimeä. Itse asiassa suurimmassa osassa lasten kavereiden perheistä on käytössä kaksi tai jopa useampia sukunimiä.

Käsittämätöntä, että jonkun mielestä yhteinen sukunimi on jotenkin tärkeä yhdistävä tekijä. Meidän avioliitto ainakin pysyy kasassa ihan muista syistä eikä meidän tarvitse esittää ulkopuolisille mitään. Perhe kun syntyy ihan jostain muusta kuin yhteisestä sukunimestä.

olkaa vaan kiilusilmäfeministit hiljaa tai painukaa sinne maanrakoon.



t. onnellinen nainen

että jokainen tekee niinku parhaaksi näkee. En usko että kukaan nainen "alistuu" ottamaan miehen nimeä, vaan syynä on joku muu. Itse odotan innolla että mennään naimisiin niin saisin miehen nimen, koska inhoan omaani. On ihan kamala nimi ja ei liity mitenkään huonoihin perhesuhteisiin tai ikäviin muistoihin. Nimi yksinkertaisesti on hirveä, en tykkää yhtään. Miehellä taas mukava ja harvinainen sukunimi, jota ylpeydellä tulen kantamaan! Toisilla taas eri syitä, meillä näin.

olkaa vaan kiilusilmäfeministit hiljaa tai painukaa sinne maanrakoon.

t. onnellinen nainen

Ai että sitä on muka "kiilusilmäfeministi", jos ei halua omasta kauniista sukunimestään luopua? Tuo "paunukaa maanrakoon" kertoo myös aika paljon..

Mies oli täysin valmis ottaa mun nimen. Ainoa mitä hän toivoi oli se et perheenä kaikilla olis sama nimi. Silti päädyin ottamaan miehen nimen eli lopullinen päätösvalta oli mulla. Kannatan kuitenkin tasa-arvoa! Joo en mä ymmärrä miten jotkut pitää ok:na et mies vaatii et pitää ottaa hänen nimensä. En kyllä ikänä olis sellasta miestä huolinu. Kyllä tosiasiallista epätasa-arvoa löytyy vielä vaikka kuinka! JA monet naiset on sille ihan sokeita. Harmittaa, koska ei olla tähänkään tilanteeseen päästy itsestään. se on vaatinut monien rohkeiden naisten ja miesten työtä että asiat on edes näin hyvin!

Olen feministi (varsin intohimoinen vieläpä), eli kannatan sukupuolten välistä tasavertaisuutta. Tässä nimiasiassa tasavertaisuus toteutuu mielestäni parhaiten, kun toimitaan seuraavan säännön mukaan:



Kosinnassa henkilö pyytää kumppaniaan sukunsa jäseneksi. Kosinnan tehnyt siis pitää nimensä ja siihen suostunut sitten vaihtaa omansa, jos pari haluaa että kummallakin on sama nimi.



Jos joku feministi siis ei halua omaa nimeään vaihtaa, hänen asiansa on myös kosia. Jos puolestaan haluaa miehen kosivan, koska se on perinteiden mukaista, ei ole paljon syytä yrittää rikkoa perinnettä nimenvaihdon osalta. Toki sekin ihmisille sallittakoon, mikäli puoliso siihen suostuu, mutta feminismiä se ei ole vaan naissukupuolen yksipuolista eduntavoittelua. Feministi ei pyri ainoastaan haalimaan kaikkia mahdollisia kivoja etuuksia itselleen, vaan kantaa "miehekkäästi" myös tasavertaisesta elämästä seuraavat vastuut ja velvollisuudet.



Meillä naimisiin meneminen tulee todennäköisimmin tapahtumaan ilman kosintaa. Olemme jo muutenkin henkisesti sitoutuneet toisiimme loppuelämän ajaksi, joten naimisiinmeno on meille lähinnä juridinen ja taloudellinen sopimus, joka tehdään sitten kun lapsia siunaantuu. Nimeä emme varmaankaan ota kummankaan suvusta, vaan vaihdamme nimeä molemmat.

Järkevämpää olisi että lapset sais enemmänkin äitien nimiä kuin isien! Jos loogisesti miettii. koska tilastollisesti enemmän isät lapsiaan hylkää ja äidit niitä lapsiaan sitten hoitavat.sitten olis ainakin sama nimi myös uusioperheissä sisaruksilla..

Että kenenkään ei oikeasti tarvitse alistua. Sukunimensä pitäviin naisiin on jo totuttu. Mutta silti tapa ei muutu. Eikä muutu naisten palkatkaan. Säälittää nuo lukuisat perustelut, että on muka niin huono nimi. Yhtä paljon huonoja nimiä täytyy olla miehillä. Miehet alistavat teitä. Ja hoitavat auton. - ap.

En ainakaan nopeasti kommentit luettuani löytänyt sitä minulle tärkeintä perustelua nimiasiassa : Miehen nimi otetaan lapsille sillä lapsen äiti on varma, isä ei. Ajattelen siis, että mies tunnustaa ja ottaa lapset nimelleen. Se on miehekästä ja oikein - ja jotenkin romanttistakin :). Siis tarkoitan "henkistäkin" tunnustamista (En nyt puhu "avoisien" tunnustamisesta tai muista isyyslain tarkoittamista jutuista.)



Ja tästä seuraa automaattisesti, että olen täysin valmis ottamaan mieheni nimen. Ja haluan sen ottaa (ja on muuten ihan perinteinen suomalainen nimi ja minun nimessäni ei ole mitään vikaan, ja olen tehnyt ja teen omaa uraa ja "nimeä").



Ennenvanhaan oli paljon myös Juhonpoikia, Antintyttäriä yms muotoja. (kuten muissakin pohjoismaissa "sonit ja dottirit") Mistä lie johtui ettei niitä enää käytetä - sukunimiä taisi olla harvakseltaan ellei ollut talollinen.



Tämä ei nyt tarkoita, etteikä lapsi voisi olla mielestäni äidin niminen - onhan elämiä ja tilanteita monia.

mutta parempi palkka, eikä mies todellakaan hoida autoani. Hyvä näin :)

Sukunimilaki on ollut voimassa jo niin monta vuotta Että kenenkään ei oikeasti tarvitse alistua. Sukunimensä pitäviin naisiin on jo totuttu. Mutta silti tapa ei muutu. Eikä muutu naisten palkatkaan. Säälittää nuo lukuisat perustelut, että on muka niin huono nimi. Yhtä paljon huonoja nimiä täytyy olla miehillä. Miehet alistavat teitä. Ja hoitavat auton. - ap.

kenen omaisuutta olette ja kuka on perheenpää. Etiketti se vielä olla pitää.

Järkevämpää olisi että lapset sais enemmänkin äitien nimiä kuin isien! Jos loogisesti miettii. koska tilastollisesti enemmän isät lapsiaan hylkää ja äidit niitä lapsiaan sitten hoitavat.sitten olis ainakin sama nimi myös uusioperheissä sisaruksilla..

No sitten vain nainen miestä kosimaan, jos haluaa lapsille oman nimensä.

t. 24

joka haluaa vapaaehtoisesti ottaa miehensä sukunimen.



Sen sijaan ymmärrän myös naisia, joilla on esim. niin hieno tai harvinainen sukunimi ettei halua siitä luopua.



Molemmissa puolensa!



Tasa-arvovouhotus menee kuitenkin siinä vaiheessa liian pitkälle, jos miehensä sukunimen ottaneita naisia aletaan feministien piirissä nimittää "alistujiksi".



Jotain rajaa, kiitos!!

Virtanen - wright

jos et sinä käsitä selvää asiaa.