68 % naisista alistui ottamaan miehen sukuminen.
Kommentit (113)
tyyliin Jenni Virtanen. Yliopistossa oli 4 (!) täyskaimaa, arvatkaa tuliko sotkuja sen takia? Vaihdoin naimisiin mennessä sukunimen miehen (harvinaiseen) sukunimeen, nyt ei ole ketään täyskaimaa ja postit ym. tule eoikeaan osoitteeseen :)
josta sain kuulla noin 20348 kertaa. Arvatkaa vaan vituttiko kun joku tuntematonkin repesi nauramaan päin naamaa kun kerroin nimeni. Olisin vaihtanut sukunimen vaikka Römppäseen mutta nyt sain helposti huomattavasti siedettävämmän ja täyskaimoja on tasan 1. Harkitsin ennen liittoani toisen etunimen käyttöönottoa.
Mies ei sitä ole missään vaiheessa pyytänyt tai edes olettanut. Omaa sukunimeäni joudun aina toistamaan ja tavaamaan, joten ihana saada helppo suomalainen sukunimi, joka ei kuitenkaan ole sieltä yleisimmästä päästä. Samoin haluan, että koko perheellä tulee olemaan sama sukunimi.
Omaa harvinaista sukunimeäni on tulevaisuudessa (olettaen, että he hankkivat perheen + lapset saavat heidän sukunimensä) jatkamassa jo lähisuvusta kuusi mieshenkilöä. Jos näin ei olisi, olisin varmaankin toivonut mieheni ottavan minun sukunimeni.
Pääasia on, että meillä on yhteinen sukunimi.
Sitä en toisaalta ymmärrä, miksi jotkut naiset vaihtavat oman kivan sukunimensä Virtaseen tai Korhoseen tms. Silloin järkevintä olisi pitää oma sukunimi ja ottaa se myös lapsille käyttöön. Mieluiten tietysti myös miehelle. Monipuolisuutta nimien kirjoon, kiitos :)
että on oikeasti olemassa niin onnettomia ihmisiä, joiden täytyy pönkittää ja korostaa omaa olemistaan pitämällä vanha sukunimensä. Jotka eivät osaa irtautua isänsä kainalosta, vaan siinä pitää roikkua sen sukunimen voimin. Jotka pelkäävät, että hukkaavat itsensä, jos vaihtavat nimeä.
Mutta ilmeisesti näitä ihmisiä on. Ja täälläkin nämä ihmiset nostavat itseään esille tekemällä ap:n kaltaisia aloituksia.
"Kasvatan muuten tyttätenikin feministeiksi (naisen ja miehen tasa-arvon kannattajiksi)." Sitäkö se feminismi tarkoittaakin... miten mie olen aina luullut, että se tarkoittaa naisaisan ajamista ja naisten oikeuksien puolustamista... Ei siihen ennen ole miesten oikeudet liittynyt. Ja eikös yleensä lapsille tule "automaattisesti" miehen sukunimi, jos ei erikseen sano, että otetaan äidin nimi?
Miksi se nähdään alistumisena? Itse otan miehen sukunimen, koska minusta se luo yhteenkuuluvuutta ja on perinteikästä. Ukolle kävisi vallan miniosti sekin, etten ottaisi hänen nimeään. Hän voisi myös ottaa minun nimeni, jos niin haluaisin. Minusta vaan on mukavaa, kun kaikilla on sama sukunimi. Me ollaan enemmän ME kun ollaan saman "sukunimisiä". ..ja miehellä on kivempi sukunimi kuin minulla.. :D
että on oikeasti olemassa niin onnettomia ihmisiä, joiden täytyy pönkittää ja korostaa omaa olemistaan pitämällä vanha sukunimensä.
yksi hupaisa selitys on kanssa että "en voi vaihtaa nimeä koska olen luonut uraa tyttönimellä". No jos oikeasti olisi sitä uraa niin nimenvaihto ei haittaisi yhtään mitään, sitä suuremmin puskaradio laulaisi. (esim tapaus Katariina Souri)
Juuri tämän vuoksi en suostu kutsumaan itseäni feministiksi, vaikka jossain määrin miehen ja naisen välistä tasa-arvoa kannatankin.
Feministeiksi kovaan ääneen itsensä julistavat naiset ovat juuri näitä jotka todellisten ongelmien sijaan puuttuvat pikkuruisiin ja mitättömiin yksityiskohtiin, joilla ei ole mitään todellista merkitystä tasa-arvon edistämisen kannalta.
Mitä te feministiksi julistautuvat olette itse oikeasti tehneet edistääksenne tasa-arvoa?
68 % naisista alistui ottamaan miehen sukuminen. Miehistä vain 1.5 %.
Mä haluaisin miehen nimen, mutta mies haluaa, että pidetään molemmat omat nimemme. No, sopii sekin, mutta lapset saavat minun nimeni, piste.
Musta se on vaan helpompaa, kun koko perheellä on yksi nimi, eikä niin että kymmenen nimeä ovessa.
Musta se on vaan helpompaa, kun koko perheellä on yksi nimi, eikä niin että kymmenen nimeä ovessa.
Tuo on yleinen perustelu. Miksi se naisen nimi ei kelpaa koko perheen nimeksi?
Eihän kato nainen voi missään nimessä haluta ihan itse ottaa miehen nimen, vaan mies pakottaa xD
Juu, jos tosissanne naisten oikeuksia haluatte ajaa, niin ottakaa kohteeksi isommat asiat.
Naisen alistamistahan se tyttönimikin on. Mies senkin nimen on päättänyt, ellei sitten ole äidin sukunimellä.
Minä tulen omasta halustani vaihtamaan sukunimeni.
Minulla on maailman kultaisin mies, haluan hänen sukunimensä.
Kun taas oma isäni on maailman hirvein mies. Siitä suvusta haluan eroon. En halua että minua enää yhdistetään siihen mieheen.
mieheni sukunimen, koska se ei ole mielestäni tasa-arvon kannalta olennainen asia. Kannatan vanhempainvapaiden jakamista, samapalkkaisuutta jne.
miehen sukunimen siksi, että meidän lapsi on jo miehen sukunimellä. Lapselle taas annoimme miehen sukunimen, koska yleensä Suomessa suositaan lasten asioissa naisia ja minun osuuteni lapsen elämässä oli jotenkin itsestään selvä, joten halusin osoittaa miehelle, että se on hänenkin lapsi. Hankala selittää, mutta onhan se niin että äiti on se pääroolissa oleva raskauden ja vauva-ajan aikana. Olisi tuntunut omimiselta, jos olisin vielä sen nimennyt vain oman sukuni piiriin.
Olen siis oikeastaan tasa-arvon kannattaja, enkä feministi. Siis miehillä yhtä suuri oikeus pitää sukunimensä.
Musta se on vaan helpompaa, kun koko perheellä on yksi nimi, eikä niin että kymmenen nimeä ovessa.
Tuo on yleinen perustelu. Miksi se naisen nimi ei kelpaa koko perheen nimeksi?
Mä haluaisin muuttaa nimeäni siksi, että olen elänyt niin paljon kaksoiselämää... Helpottaa elämää, kun saa nimenmuutoksen myötä melkein uuden identiteetin.
Toisaalta enää vain 68% naisista ottaa miehen nimen. Vielä 30 vuotta sitten luku oli 100%.
ja mieheni ainut sen niminen suvussaa joten perustimme ikäänkuin uuden suvun..
85% kotitöistä ja lasten hoidosta. Lisäksi käy töissä kun minä olen kotona, ja meillä on eri sukunimet (ei olla naimisissa). Mutta lapsille "annoin" ihan suosiolla miehen sukunimen, ilman alistumista. Ehkä ihan vain perinteen vuoksi.
Onneksi itsellä ei ole, niin ei tarvitse sitä miehen nimeen vaihtaa.
Onneksi itsellä ei ole, niin ei tarvitse sitä miehen nimeen vaihtaa.
No - tapa sekin.
Tasa-arvoa on jos suhde olisi 50%-50%, joten vain 18 % "alistui" ottamaan miehen sukunimen.
niistäkin "itsenäisistä" naisista jotka pitävät oman nimensä, suurin osa kuitenkin vaihtaa kasteessa lapsen sukunimeksi isän nimen!! (Ja jos aiot väittää ettei sitä vaihdettu, vaan annettiin, niin tiedoksi että laitokselta lapsi lähtee äidin sukunimellä varustettuna, joten lapselle vaihdetaan sukunimi, jos se on jotain muuta kuin lapsen syntyessä äidillä ollut nimi.)
Hyvä me TASA-ARVOISET suomalaisnaiset!!!!!!
niistäkin "itsenäisistä" naisista jotka pitävät oman nimensä, suurin osa kuitenkin vaihtaa kasteessa lapsen sukunimeksi isän nimen!! (Ja jos aiot väittää ettei sitä vaihdettu, vaan annettiin, niin tiedoksi että laitokselta lapsi lähtee äidin sukunimellä varustettuna, joten lapselle vaihdetaan sukunimi, jos se on jotain muuta kuin lapsen syntyessä äidillä ollut nimi.)
Hyvä me TASA-ARVOISET suomalaisnaiset!!!!!!
Minä olen päättänyt että lapsi saa miehen nimen, minusta sen kuuluu olla niin, vaikka emme edes ole vielä naimisissa. Naimisiin menemme ensi vuonna ja minä otan mieheni nimen mielelläni, tottakai. En edes tiedä mitä mieltä mieheni on siitä asiasta. Luulen että ei hän sanoisi yhtään mitään vaikka ilmoittaisin pitäväni omani. Mutta itse haluan että koko perhe on samanniminen, ja en edes pidä omastani kovin paljon. Se on vaikea, ulkomaalainen ja tulee sitpaitse isoisäni isäpuolelta, eli ei edes ole oman sukuni nimi.