Lue keskustelun säännöt.
Älkää tehkö lapsia pienellä ikäerolla!
08.07.2010 |
Meille on komas tulossa "putkeen" ja tää raskausaika on yhtä tuskaa. En jaksa touhuta lasten kanssa, enkä meinaa pysyä heidän vauhdissa mukana kun painavat menemään. Jatkuva kumartelu ja kyykistely rasittaa ja olen todella väsyny ja sitten tietty kiukkunen, lapsi parat, saavat elinikäset traumat hirviö äidistä. :(
Jatkuva riittämättömyyden tunne vaivaa kun ei ehdi jakamaan aikaansa lapsille, kotityötkin ku on pakko tehdä. ja mitä se onkaan sitten kun vauva syntyy, alkaa imetykset ja yövalvomiset jne...
Mies ei kauheasti osalistu, tukiverkostoa ei ole. oon ihan puhki. Miehen mielestä mulla on tosi helppoa ja hän on se joka raataa töissä, ihan normi päivätöissä.
Kyllä meille taitaa tää kolmas olla liikaa. parisuhdekkin on ihan rikki.
Toki toivon että tilanne helpottuu kunhan vauva syntyy ja pääsee itse edes liikkumaan normaalisti.
Kommentit (39)
Totta, mutta älkää tehkö liian suurellakaan ikäerolla kuten mun lapsuudenperheessäni. Viisi vuotta on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki kolmen pienen kanssa on työlästä alkuaika, mutta ainakin meillä se meni tosi hyvin. Raskaana huseeraaminen on varsinkin näin lämpimillä keleillä rankkaa, yritä jaksaa, ja voihan se ollakin ettei tuo kuopus sinua valvotakaan niin paljon kuin edelliset. Sekin auttaa että sulla on jo kahden lapsen osalta kokemusta vauvoista. Käytä rutiineita hyväksi jo alusta alkaen ja tsemppiä, pari vuotta kun jaksatte niin tilanne on jo aivan toisenlainen.
t. 3 lasta 3,5 vuodessa + 1 km välissä
Sitä voi liikkua ja syödä kevyesti raskauden aikana niin ei mene noin huonoon kuntoon ja jaksamattomaksi. Mulla on kolme putkeen ja aina olen jaksanut.
Ei ollut meidän päätettävissä pieni ikäero.
Niin ja neljäs syntyi kun kolmoset oli 2v 3kk ja viides syntynee kun neljäs on 1v 1kk. Raskasta tämä välillä on, mutta kiitos osallistuvan miehen ja hyvän tukiverkon minä en ole hirviöäiti.
Ja maailma kiittää! Miksi ihmeessä mukeloita täytyy väsätä kolmekin kappaletta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI, OI MIKSI päätit tehdä kolmannen "putkeen", kun mies ei osallistu ja tukiverkkoja ei ole? Vai tapahtuiko miehelle se AV-palstalla tuttu mystinen muutos, jossa täysin yhtäkkiä, kun kolmas ilmoitti tulostaan, ennen niin auttavaiselta ja osallistuvalta mieheltä tippui hanskat tiskiin? Ja ennen niin hyvät tukiverkotkin katosivat kuin tuhka tuuleen?
4-5 v ikäerolla edelliseen. Musta on ihanaa kun saa enemmän keskittyä vauvaan ja on helpompi jakaa omaa aikaa kun kaikki eivät ole samalla tavalla kiinni äidissä enää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut meidän päätettävissä pieni ikäero. Niin ja neljäs syntyi kun kolmoset oli 2v 3kk ja viides syntynee kun neljäs on 1v 1kk. Raskasta tämä välillä on, mutta kiitos osallistuvan miehen ja hyvän tukiverkon minä en ole hirviöäiti.
4-5 v ikäerolla edelliseen. Musta on ihanaa kun saa enemmän keskittyä vauvaan ja on helpompi jakaa omaa aikaa kun kaikki eivät ole samalla tavalla kiinni äidissä enää
..kun jo neljättä pykäät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien ei tarvitse kärsiä huonosta omastatunnosta sillä raskausaika ja sen rankin vaihe on niin lyhyt ettei siitä yksikään lapsi traumoja ehdi saada. Mua ärsyttää tällaiset avaukset kun ei oteta huomioon että me ihmiset olemme ihan erilaisia, jaksamme eri asioita eri tavalla ja läheisemme ovat erilaisia.
Olihan se vähän rankkaa kun lapset olivat pieniä, mutta jälkeenpäin lapsista on kovasti toisilleen seuraa, leikkivät keskenään jne. Tukiverkostoa ei meillä ollut lainkaan, mutta mieheni kyllä osallistui kodin/lastenhoitoon kiitettävästi ja osallistuu edelleen.
Nyt lapset ovat 10, 8 ja 7 vuotiaita.
Terveisin,
43 v. onnellinen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä voi liikkua ja syödä kevyesti raskauden aikana niin ei mene noin huonoon kuntoon ja jaksamattomaksi. Mulla on kolme putkeen ja aina olen jaksanut.
Ja taas kerran, me kaikki emme ole samanlaisia. Joillekin vaikkapa sitä turvotusta tai selkäkipua vaan tulee enemmän kuin toisille, elintavoista riippumatta.
Ap, ota asia puheeksi neuvolassa. Jo se, että saat puhua väsymyksestäsi ja peloistasi jonkun kanssa, auttaa. Ja nyt myös tiukka keskustelu miehen kanssa. Jos muu ei auta, lähde viikonlopuksi sukulaisten luo lepäämään ja jätä hänet vastuuseen kahdesta lapsestanne. Saat levättyä ja hän näkee, minkälaista kotona on. Osta eineksiä, siivoa vähemmän jne. Oma jaksamisesi on nyt tärkeämpi kuin kaikkien suositusten noudattaminen pilkun tarkasti. Mieti jo etukäteen, kuinka voisitte helpottaa arkea kun vauva syntyy. Käykö isommat lapset kerhossa, olisiko teillä varaa palkata siivoja yms.?
Kyllä mä vähän keskustelisin miehen kanssa, että lapset ovat yhteisiä. Jos normitöitä mies tekee, niin kyllä iltaisin pitää löytyä joku hetki olla lastenkin kanssa ja jossain kotihommissakin apua.
Onko mies ollut paljon yksinään lasten kanssa? Tai edes toisen lapsen kanssa?
Meillä on vain kaksi lasta, vauva 5kk ja 2,5-vuotias. Mies ottaa välillä isomman tenavan omiin menoihinsa mukaan (joku simppeli kauppareissu, tai jotain helppoa tekemistä ettei tenava ole haitaksi) tai muuten vain leikkii tämän kanssa, ja saan olla vauvan kanssa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisilla parisuhde kunnossa, mies osallistuu, on hyvä tukiverkko, lapset onnellisia, äiti väsynyt mutta onnellinen...
Täältä saa usein kuulla että se pieni ikäero on ainoa oikea vaihtoehto, on niin ihanaa kun palleroiset on bestiksiä ja äiti saa rauhassa juoda kahvinsa kun leikkivät keskenään, ikinä ei ole riitaa tai mustasukkaisuutta tai väsymystä. Ja kuten tästäkin jo luettiin "viisi vuotta on liikaa ikäeroa".
Kaikkien ei tarvitse kärsiä huonosta omastatunnosta sillä raskausaika ja sen rankin vaihe on niin lyhyt ettei siitä yksikään lapsi traumoja ehdi saada. Mua ärsyttää tällaiset avaukset kun ei oteta huomioon että me ihmiset olemme ihan erilaisia, jaksamme eri asioita eri tavalla ja läheisemme ovat erilaisia.
Yhden lapsen äitinä elämä on ihanan helppoa, mutta kuitenkin täynnä äitiyden ihanuutta vailla riittämättömyyden tunnetta.
Ja maailma kiittää! Miksi ihmeessä mukeloita täytyy väsätä kolmekin kappaletta?
olen kyllä miettinyt syömisiäni ja huolehtinut liikkumisesta, silti touhuaminen lasten kanssa on raskasta enkä meinaa jaksaa. Älytön väsymys vaivaa.
Tilanne olsi varmasti täysin eri jos mies osalistuisi enemmän ja olsi kunnon verkosto ympärillä. Nyt tuntuu että kaikki on yksin minun harteilla.
Toivon että tilanne helpottaa kunhan vauva syntyy. Mutta jos olsin tiennyt kuinka raskas on tämä kolmannen raskaus aika olisin harkinnut kahdesti.
joilla ei ole ollut syystä tai toisesta kanttia tehdä useampaa lasta, voivat hurskastella sillä, että maapallo on niiiin ylikansoitettu. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista :D
EI VOI OLLA TOTTA!!!
No kyllä kuulostaa, että ap:n avaus on oltava joku provo! Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että kuvittelee kolmen pienen kanssa olevan helppoa ilman miehen ja tukiverkoston tukea??? Ap muuttuiko miehesi juntiksi ihan yhtäkkiä vaiko vasta kolmatta odottaessa hoksasit, millaisen miehen kanssa olet mennyt lapsia tekemään?? Huhhuh. Kuulkaa ihmiset, jos lisäännytte kuin kanit, niin älkää_jaksako_valittaa väsymystä ja riittämättömyyttä. Pitäisi olla ihan lain vaatima kurssi vanhemmuutta suunnitteleville ja lisää lapsia perheeseen hankkiville, että onko rahkeita ihan oikeasti ja löytyykö kapasiteettia pulmatilanteissa etsiä apua muualta kuin vauvafoorumeilta! Parempi kasvattaa yksi lapsi hyvin kuin pirtillinen hammasta purren.