Miten joku kehtaa valittaa ettei EHDI syödä kun on lasten kanssa kotona?

Mikä hemmetti siinä on ettei voi syödä samalla kun lapset? Sehän on kaiken tapakasvatuksen alku ja juuri näyttää esimerkkiä. Ruokailuhan on mitä otollisin tilanne näyttää mallia. Perheen yhteiset ruokailut ovat muutenkin tärkeitä hetkiä. Mitä se liian kiireinen kotiäiti tekee kun lapset syö?

huomasin just että olen vahingossa laihtunut. ja johtuu juuri siitä että olenkin päättänyt, että en syö itse että ehdimme lasten kanssa lähteä vaikka heti syönnin päälle rannalle ym ja teen kotitöitä ja sivoan keittiönkun lapset syövät.

ei kuulosta normaalilta sinun touhusi. kyllä yhden lapsen kanssa ehtii siivoukset ja oman laittautumisen ja vessaat ja vaikka gradut kirjoittaa

Sain lukea, että on niitä muitakin, joilla on ollut vaikeuksia ehtiä ruokaa laittamaan / syömään vauva-aikoina. Nyt 1v 8kk lapsen kanssa ehtii tekemään molempia, mutta vielä vuosikin sitten olin niin uupunut ja kiinni vauvassa, että omien hampaiden pesukin saattoi jäädä päiviksi.. Lapsi halusi olla vähän väliä tissillä pitkiä aikoja, vaati koko ajan huomiota ja saattoi heräillä päiväunillaan vaunuissa 5-10 minuutin välein (sitten piti heijata uneen) ja sisällä nukkui vain tissi suussa. Öisin herätteli vähän väliä, kun en jaksanut unikoulua pitää ennen kuin 9kk ikäisenä, että olisin saanut vierestä pois pinnikseen nukkumaan. Yksin hoisin, kun isää ei kiinnostanut. Ehkä uupumusta lisäsi myös se, että sain mieheltäni kuulla juuri näitä ap:n kaltaisia kommentteja "miten ei ehdi syömään", "miten ei ehdi siivoamaan", "miten on koko ajan väsynyt", "miten ne jotkut hoitaa monta lasta eivätkä valitä yhtään". Rakastan lastani ja yritin hoitaa niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Keskityin lapsen hyvinvointiin, en siivoukseen, en omaan jaksamiseeni. Omat tarpeet jäi ihan sivuun. Pisssahätääkään en juuri koskaan tuntenut ja jos öisin heräsin rakko aivan täynnä, pystyin silti nukkumaan (koskaan aiemmin en ollut moiseen pystynyt), niin väsynyt olin. Nyt olen vähitellen ymmärtänyt, että pitää itsekin olla henkisesti ja fyysisesti kunnossa, jotta on antaa parastaan lapselle. Joten eroan tuollaisesta miehestä :D

kun esikoinen oli vauva;-D. Pelkkää itkua ja kitinää ja karjuntaa koko päivä, myös yöt. Mies oli päivät työssä, olin ehkä aamulla syönyt leipää tms, mies tuli klo 17 töistä, saatoin antaa lapsen hänen syliinsä ja ehkä pikaisesti tehdä jotakin ruokaa, ja kun se oli valmista, istuin taas vauvan kanssa keinutuoliin ja mies kantoi mulle ruoan siihen;-D. Eli taukoa esim. 10-12 tuntia ja sain lopultakin syötävää keinutuolin viereen niin, että samalla imetin vauvaa...;-o. Kraah. VÄhän surullista aikaa. Myöhemmin vauvan tyytymättömyyden syyksi paljastui ASperger. Jouduin itse turhan lujille heti ekan vauvan kanssa, toinen sitten olikin ekat 5 kk kuin unelma: nukkui, söi ja lihoi;-D.



Mutta tuon esikoisen vauva-ajan jälkeen ei siis ole syömisen kanssa ollut itsellä ongelmia:-).

enemmän syytä pitää säännöistä kiinni. Ei lapsi - varsinkaan 3,5v - mitenkään siitä traumatisoidu, jos hänen pitää olla pöydässä suunnilleen sama aika kuin se 10v. Toki se tarkoittaa usein sitä, että se levoton pomppii edes takaisin, mutta hänet voi tietysti aina palauttaa takaisin paikoilleen. Kun jaksaa tahkota, se lapsi todennäköisesti sitten 5v on yllättävän rauhallinen PÖYDÄSSÄ, vaikka muuten olisikin kuin elohopea. Hiton hankalaa alkaa nimittäin "kouluttaa" kouluikäistä, joka on tottunut siihen, että saa leikkiä hippaa ja pyöriä pöydän, olkkarin, oman huoneen, vessan, kylppärin ja ties minkä väliä ruokailun ajan. Ja siinä vaiheessa se VITUTTAA aika rankasti, kolmeveen kohdalla vielä ymmärtää, että harjoitellaan.

eiko olekin kamalaa, etta kaikki lapset eivat ole samasta muotista tehtyja? Esim. mulla on 3,5vuotias joka on todella levoton syoja, eika ole kiinni siita, etteiko olisi saanut esimerkkia vanhemmilta tai ei olisi kasvatettu. Se vaan on semmonen, syominen ei kiinnosta, on pikkupirpana kooltaan, yhdessa valissa ei kasvanut mihinkaan suuntaan, painokin meni alaspain kuin lehman hanta. Siina vaiheessa kuule on ihan eri asiat mielessa kuin se, etta osaa istua 10-vuotiaan kanssa poydassa siihen asti, etta kaikki ovat syoneet...

ja kuunnella, kuinka monta kertaa esim. mina sanon, etta "peppu kiinni tuoliin nyt" ;-), tai kannan takaisin ruokapoydan aareen, eli kylla koulutetaan, vahan aikaa sitten meni tosi loistavasti, nyt on taas joku levoton kausi menossa ;-)

Mutta, jos teilla ei ole ollut tosi vaikeaa "fussy eater" lasta, niin ehka naita juttuja on vaikea ymmartaa...

ei kuulosta normaalilta sinun touhusi. kyllä yhden lapsen kanssa ehtii siivoukset ja oman laittautumisen ja vessaat ja vaikka gradut kirjoittaa

en sanonutkaan,etten olisi ehtinyt. Minulla oli vain vaikeuksia ehtiä, kun sitä hetkeä ei meinannut löytyä ja sitten se saattoi olla sen hetken, että puoli leipää ehti suuhun laittaa.

Ja vaikeuksia oli siksi, että en halunnut huudattaa vauvaa, vaan tein aina sen mieliksi.

Jos olo on kuin pahimmassa krapulassa univajeen takia, niin helposti jää hampaat pesemättä ainakin minulta.

Eikä muuten yhtään kaduta, että siivoukset jäi vähille, lapsi on ainakin niin ihana kuin olla voi, liekö hyvän hoidonkin ja paljon vuorovaikutuksen ansiota ;)

Eli jos on kokemuksen puutetta vauvan hoidosta, vahva halu hoitaa vauva hyvin, vauva joka tykkää paljon sylistä ja äidillä univelkaa, niin ettei aivot toimi aina niin hyvin, niin mielestäni ei ole mikään ihme, jos on vaikeuksia syödä ajallaan ja hyvin.

Mutta kaikki pikkusieluiset ei tällaista suostu uskomaan, minuahan se ei varsinaisesti haittaa.. Tällaiset ihmiset on sellaisia, että kaikki täytyisi olla omakohtaista, ennen kuin on mahdollista.

Meillä syödään joka aamu aamupuuro ja kaksi muuta lämmintä ateriaa päivässä. Kaksi ensimmäistä syön vauvan ja nelivuotiaan vilkkaan pojan kanssa ja päivällisen koko perhe yhdessä. Mielestäni aika lailla kasvatuksesta kiinni pysyykö lapset pöydässä ja maitolasi pystyssä. Muuten vilkasliikkeinen nelivuotias osaa ainakin meillä pöytätavat. Vauva on tilanteen mukaan ruokailun ajan sylissä, nukkumassa, sitterissä tai jopa rinnalla. Nelivuotias on kiinnostunut pöytätavoista, välillä käu Pikku Kakkosen sivuilla "pelaamassa" Herttaa, jossa opetetaan myös pöytätapoja. Sieltä on oppinut mm. sen, että pyytää välillä päivälliselle laittamaan pöytään tunnelmaa, joka tarkoittaa että haluaa että sytyttäisin pöytään kynttilän ruokailun ajaksi :).

että lapset ovat erilaisia?



98% vauvoista antaa nukkua ja antaa syödä. Mutta on se 2%, joiden äidit elävät elämän ja kuoleman rajalla selviämisen kanssa. Meidän kuopus kuului tähän 2%:iin.



Hän ei käytännössä nukkunut koskaan, oli sellainen torkkunukkuja. Eli otti 5-30 minuutin unet ja heräsi. Ja sitten huusi. Ympäri vuorokauden. Tätä kesti ensimmäiset 8 kk. Sitten alkoi nukkua jo pari tuntia putkeen. Se oli oikeasti ihan helvettiä.



(Ja ei, tähän ketjuun en halua ohjeita siitä, että olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä.)



Jos on täydellisen loppu, yrittää vain selvitä arjesta.

Mulla oli keskoskaksoset ja yksi 1 1/2 vuotias siinä apuna. Kaksoset olivat molemmat koliikkivauvoja, jotka huusivat jatkuvasti, söivät todella hitaasti ja vaivalloisesti, toinen oksenteli jatkuvasti. Ja siinä sitten toi vajaa kax vuotias meni sivussa, puistoilut ym. ELI koen olevani aikamoinen sankari ihan vaan, kun selvisin tosta kaikesta!!!! Olen nyt viime vuosina syönnyt sitten tuonkin ajan edestä.

kyselen minkä ikäiset lapset tästä keskustelusta noin niin kuin automaattisesti rajataan pois. Joillekin tuntuu olevan itsestäänselvää, että lapsi osaa syödä itse sotkematta, välillä käymättä potalla, pyytämättä äitiä antamaan lisää ruokaa, pyytämättä äitiä auttamaan syömisessä, huomion herpaantumatta jne. Tähän keskusteluun ei näköjään kuulu myöskään ne vauvat, jotka vaativat äidiltä jakamattoman huomion ja pitkät ja useat imetyssessiot.



Nämä vaatimukset sulkevat mielestäni aika monta ikäluokkaa pois tästä keskustelusta, joten onhan se toisaalta hyvä sanoa, että "kyllä minulta tarhantätinä onnistuu syödä yhdeksän 4-6 -vuotiaan kanssa ihan helposti".

Meillä eletään lasten ehdoilla ja vanhemmat joustaa

miten kaadat mukiin maitoa niin, ettei kaatumisesta tule sotkua?! Juu, sotku ei häviä lattialta, mutta se leviää, kun lapset hyppäävät siihen maitolammikkoon ja tepsuttelevat pitkin taloa. Ei haittaa?

Olen pk:ssa töissä. Syön itse lounaani 9 alle 3-vuotiaan kanssa samassa pöydässä. Ei se ole kuin tavoista kiinni. Tiedetään kyllä minkälaisista perheistä tulevat ne lapset jotka eivät pöydässä malttaisi istua ruoka-aikaa. Ei siinä mene kauaa kun oppivat. Eikä muuten tarvii teipata. ap

pöydässä istutaan niin kauan, että kaikki ovat syöneet? En ole ihan oikeasti tiennyt, että tämä on välttämätöntä opettaa lapsille. Eihän koulussakaan tarvitse istua ruokapöydässä niin kauan, että kaikki ovat syöneet. Päiväkodissako tehdään siis niin?

Tuleeko jollekin aikuiselle ihmiselle ihan oikeasti uutisena se, että hyviin käytöstapoihin kuuluu istua pöydässä niin kauan kuin kaikki ovat syöneet? Enpä olisi moista uskonut. Juuri olimme kylässä, jossa 6 lasta iältään 3-10 vuotta istuivat meidän kanssamme päivällispöydässä siihen saakka, kunnes jokainen lapsi oli syönyt. Ei kellekään tullut edes mieleen lähteä sieltä poukkoilemaan. Sitten kun nuorin oli syönyt, kaikki lapset saivat poistua pöydästä yhtäaikaa. Ei tällaisesta tarvitse edes keskustella jos sen opettaa lapsille alusta saakka.

eiko olekin kamalaa, etta kaikki lapset eivat ole samasta muotista tehtyja? Esim. mulla on 3,5vuotias joka on todella levoton syoja, eika ole kiinni siita, etteiko olisi saanut esimerkkia vanhemmilta tai ei olisi kasvatettu. Se vaan on semmonen, syominen ei kiinnosta, on pikkupirpana kooltaan, yhdessa valissa ei kasvanut mihinkaan suuntaan, painokin meni alaspain kuin lehman hanta. Siina vaiheessa kuule on ihan eri asiat mielessa kuin se, etta osaa istua 10-vuotiaan kanssa poydassa siihen asti, etta kaikki ovat syoneet...

Itsekin sanot, että olette näyttäneet esimerkkiä ja kasvattaneet istumaan pöydässä. Eipä noista meidän porukan kuudesta lapsesta todellakaan kaikki ole syntymästään saakka nököttäneet pöydässä kiltisti, ehei. Mutta on opetettu ja kasvatettu ja pikkuhiljaa on alkanut sujua. Kyllä se teilläkin alkaa jossain vaiheessa sujua :) Tärkeintä että opetetaan.

Oma kommenttini oli suunnattu siihen, että joku hämmästeli miksi lapsille pitäisi opettaa istumaan pöydässä kunnes seurue (tässä tapauksessa päiväkotiryhmän pöytäporukka) on syönyt. Kun se nyt kuuluu ihan normaalien pöytätapojen opetteluun siinä missä haarukan ja veitsen käyttökin jossain vaiheessa.

On ollut huutavia vauvoja, ehtiväisiä taaperoita, tappelevia sisaruksia jne, mutta silti on aina ollut aikaa syödä. Ei ehkä juuri sillä hetkellä kun näläntunne iskee, mutta ainakin jonkun hetken päästä.



Jos on kaksi kättä niin ei luulisi olevan vaikeaa. Imettäessä voi syödä, ruokaa voi laittaa vauva kainalossa/ liinassa jne. Monesti ruokailu on keskeytynyt kun joku tappelee, menee kakalle tai tarvitsee jotain, mutta hetken päästä olen aina saanut jatkaa ruokailua.

mutta oliskohan päiväkodissa hoitajan (=vieraampi ihminen, lapset ei uskalla niin paljon pullikoida) helpompi saada lapset tottelemaan (vielä ryhmäpaineen alla) kuin tuttujen ja turvallisten vanhempien, joille uskaltaa kiukutella?

yhden lapsen kanssa ehtii hyvin syömään samaan aikaan, me syödään aina lapsen kanssa yhdessä. En ole ollenkaan varma siitä, että kahden (tai useamman) pienen syötettävän kanssa ehtisi itsekin syömään, ainakaan lämmintä ruokaa. Kaikki lapsethan ei istu kiltisti siinä pöydän ääressä syömässä ja äidillä tai isällä voi olla ihan tarpeeksi ohjelmaa siinä, kun keräilee lapsia takaisin pöydän ääreen ja ruokia, ruokailuvälineitä ym. lattioilta. Kiva tietysti ap:n kannalta, että on kiltit lapset ja kaikki sujuu hyvin, mutta yritä kuitenkin ymmärtää että oma kapea maailmankuvasi ei ole koko maailma pienoiskoossa.

Kannattaisiko paneutua miettimään miksi lapsi hyppii pöydästä?

ap

Niin, mutta jos sulla lapset istuu pöydän ääressä ja syö -niin seisooko vanhemmat vieressä tarjoilijoina?



Meillä on 4 alle kouluikästä, yksi rintavauva.

Laitan ruuan, katetaan pöytä, etsitään pöytään särpimet, talouspaperia yms ja sitten kaikki kutsutaan syömään.

Kun on syöty, kiitetään ja poistutaan takavasempaan!



Joskus meillä harrastetaan että isoimmat lapset odottaa että kaikki on syöny ja poistutaan yhtäaikaa.

Taapero taas on hankalassa vaiheessa ja jos alkaa heitteleen ottimia, kaataa maitoa yms niin poistetaan se pöydästä. Kerran voi palata takasin, jos leikki jatkuu niin ei ollut iso nälkä.



Meillä syödään minun tekemää sapuskaa 5 kertaa päivässä.

Ja minä itse syön mukana.



Jos vauva alkaa kitisemään niin nostan syliin, jos lapsi ei jaksa odottaa ruokaa niin syötän vaikka pöydässä mutta aika harvoin ihan pakkotilannetta tulee syöttämisen kanssa. Oman äidin kohdalla suositus on ollut 4 h imetysvälillä, ettei se nyt maata kaada jos ei saa maitoa ihan aina kun haluttaa.

perustan sille, että saan itsekin ruokarauhan. Esikoinen oppi nukkumaan päiväunet vasta 1,5v iässä, joten siihen asti söin ruokaa illalla jos jaksoin. Nyt kun molemmat nukkuvat päikyt, on ihana syödä rauhassa. Minä en tykkää pienistä sormista, jotka koittaa napsia mun lautaselta jotain. Tosin töissä on parasta, voi ilmoittaa menevänsä lounaalle ja kukaan ei kaipaa sillä välin.

Tarkennan että 4 lapsesta 1 on vauva ja toinen taapero. Kaksi on "isompaa".

Ja minä ainakin syön mielummin rauhassa, kuin syöttäen samalla parhaassa tapauksessa kahta. No en kyllä koskaan ole kiireen takia jättänyt syömättä. Vauvan kanssa joskus unohdin.

mutta oliskohan päiväkodissa hoitajan (=vieraampi ihminen, lapset ei uskalla niin paljon pullikoida) helpompi saada lapset tottelemaan (vielä ryhmäpaineen alla) kuin tuttujen ja turvallisten vanhempien, joille uskaltaa kiukutella?

Että vanhemmilla olisi vähemmän ei auktoriteettia omiin lapsiinsa kuin hoitohenkilökunnalla? Silloin on vanhemmuus pahasti hukassa!

i]mutta oliskohan päiväkodissa hoitajan (=vieraampi ihminen, lapset ei uskalla niin paljon pullikoida) helpompi saada lapset tottelemaan (vielä ryhmäpaineen alla) kuin tuttujen ja turvallisten vanhempien, joille uskaltaa kiukutella?

[/quote]

Että vanhemmilla olisi vähemmän ei auktoriteettia omiin lapsiinsa kuin hoitohenkilökunnalla? Silloin on vanhemmuus pahasti hukassa!



Sulla ei taida olla lasta päiväkodissa, kun olet noin pihalla.. ! :DDDDD

Ja vielä ihmeellisempää, kuinka kukaan ehtii tänne jos ei ehdi syödä?

Kyllä äidin pitää ehtiä syödä, käydä vessassa, istahtaa välillä päivän aikana. Pyykit, tiskit ym odottaa kyllä.