Miten joku kehtaa valittaa ettei EHDI syödä kun on lasten kanssa kotona?

miten kaadat mukiin maitoa niin, ettei kaatumisesta tule sotkua?! Juu, sotku ei häviä lattialta, mutta se leviää, kun lapset hyppäävät siihen maitolammikkoon ja tepsuttelevat pitkin taloa. Ei haittaa?

Olen pk:ssa töissä. Syön itse lounaani 9 alle 3-vuotiaan kanssa samassa pöydässä. Ei se ole kuin tavoista kiinni. Tiedetään kyllä minkälaisista perheistä tulevat ne lapset jotka eivät pöydässä malttaisi istua ruoka-aikaa. Ei siinä mene kauaa kun oppivat. Eikä muuten tarvii teipata. ap

pöydässä istutaan niin kauan, että kaikki ovat syöneet? En ole ihan oikeasti tiennyt, että tämä on välttämätöntä opettaa lapsille. Eihän koulussakaan tarvitse istua ruokapöydässä niin kauan, että kaikki ovat syöneet. Päiväkodissako tehdään siis niin?

Tuleeko jollekin aikuiselle ihmiselle ihan oikeasti uutisena se, että hyviin käytöstapoihin kuuluu istua pöydässä niin kauan kuin kaikki ovat syöneet? Enpä olisi moista uskonut. Juuri olimme kylässä, jossa 6 lasta iältään 3-10 vuotta istuivat meidän kanssamme päivällispöydässä siihen saakka, kunnes jokainen lapsi oli syönyt. Ei kellekään tullut edes mieleen lähteä sieltä poukkoilemaan. Sitten kun nuorin oli syönyt, kaikki lapset saivat poistua pöydästä yhtäaikaa. Ei tällaisesta tarvitse edes keskustella jos sen opettaa lapsille alusta saakka.

eiko olekin kamalaa, etta kaikki lapset eivat ole samasta muotista tehtyja? Esim. mulla on 3,5vuotias joka on todella levoton syoja, eika ole kiinni siita, etteiko olisi saanut esimerkkia vanhemmilta tai ei olisi kasvatettu. Se vaan on semmonen, syominen ei kiinnosta, on pikkupirpana kooltaan, yhdessa valissa ei kasvanut mihinkaan suuntaan, painokin meni alaspain kuin lehman hanta. Siina vaiheessa kuule on ihan eri asiat mielessa kuin se, etta osaa istua 10-vuotiaan kanssa poydassa siihen asti, etta kaikki ovat syoneet...

Itsekin sanot, että olette näyttäneet esimerkkiä ja kasvattaneet istumaan pöydässä. Eipä noista meidän porukan kuudesta lapsesta todellakaan kaikki ole syntymästään saakka nököttäneet pöydässä kiltisti, ehei. Mutta on opetettu ja kasvatettu ja pikkuhiljaa on alkanut sujua. Kyllä se teilläkin alkaa jossain vaiheessa sujua :) Tärkeintä että opetetaan. Oma kommenttini oli suunnattu siihen, että joku hämmästeli miksi lapsille pitäisi opettaa istumaan pöydässä kunnes seurue (tässä tapauksessa päiväkotiryhmän pöytäporukka) on syönyt. Kun se nyt kuuluu ihan normaalien pöytätapojen opetteluun siinä missä haarukan ja veitsen käyttökin jossain vaiheessa.

Mulla vaan tokkasee joskus vahan liian herkasti. Tuon 3,5vuotiaan takia on kuule itketty monet itkut, kun laakaritkin on huolissaan syomisesta. Muutama tosi onnistunut ravintolakeikka on takana, myos niita epaonnistuneita. Riippuu vahan paivasta ja mielialasta sekin...

Kaikille mukavaa kesaa! Lamminta siella ainakin on, kiva tulla Suomeen lomalle...

mä kerkee! siinä samalla kun se syö, mä en voi syödä, ei vaan onnistu... ja kun lapsi on syönyt, se vaan huutaa perään, en voi syödä, otan sen syliin ja yritän syödä ei onnistu, huutaa vaan ja menee makaroniksi, laitan lattialle, huuto jatkuu... että näin..

enemmän syytä pitää säännöistä kiinni. Ei lapsi - varsinkaan 3,5v - mitenkään siitä traumatisoidu, jos hänen pitää olla pöydässä suunnilleen sama aika kuin se 10v. Toki se tarkoittaa usein sitä, että se levoton pomppii edes takaisin, mutta hänet voi tietysti aina palauttaa takaisin paikoilleen. Kun jaksaa tahkota, se lapsi todennäköisesti sitten 5v on yllättävän rauhallinen PÖYDÄSSÄ, vaikka muuten olisikin kuin elohopea.

Hiton hankalaa alkaa nimittäin "kouluttaa" kouluikäistä, joka on tottunut siihen, että saa leikkiä hippaa ja pyöriä pöydän, olkkarin, oman huoneen, vessan, kylppärin ja ties minkä väliä ruokailun ajan. Ja siinä vaiheessa se VITUTTAA aika rankasti, kolmeveen kohdalla vielä ymmärtää, että harjoitellaan.

eiko olekin kamalaa, etta kaikki lapset eivat ole samasta muotista tehtyja? Esim. mulla on 3,5vuotias joka on todella levoton syoja, eika ole kiinni siita, etteiko olisi saanut esimerkkia vanhemmilta tai ei olisi kasvatettu. Se vaan on semmonen, syominen ei kiinnosta, on pikkupirpana kooltaan, yhdessa valissa ei kasvanut mihinkaan suuntaan, painokin meni alaspain kuin lehman hanta. Siina vaiheessa kuule on ihan eri asiat mielessa kuin se, etta osaa istua 10-vuotiaan kanssa poydassa siihen asti, etta kaikki ovat syoneet...

mikä on huomattavasti "normaalimpi" piirre lapsessa kuin se, että kotona totellaan ja kodin ulkopuolella törttöillään.

mutta oliskohan päiväkodissa hoitajan (=vieraampi ihminen, lapset ei uskalla niin paljon pullikoida) helpompi saada lapset tottelemaan (vielä ryhmäpaineen alla) kuin tuttujen ja turvallisten vanhempien, joille uskaltaa kiukutella?

Että vanhemmilla olisi vähemmän ei auktoriteettia omiin lapsiinsa kuin hoitohenkilökunnalla? Silloin on vanhemmuus pahasti hukassa!

mä kerkee! siinä samalla kun se syö, mä en voi syödä, ei vaan onnistu... ja kun lapsi on syönyt, se vaan huutaa perään, en voi syödä, otan sen syliin ja yritän syödä ei onnistu, huutaa vaan ja menee makaroniksi, laitan lattialle, huuto jatkuu... että näin..

Nyt voit syödä kun täälläkin kerket istumaan. Ota vaikka voikkari siihen näppiksen viereen ;))

mutta minä kuulun varmaan niihin kirjoittajiin, jotka provosoivat tämän ap:n.



Kuopuksen syntymän jälkeen en ehtinyt tai jaksanut syödä. 2-4 tunnin yöunilla ei oikeasti tunne enää nälkää. Koko elämä yhtä valvomista ja päivisin ei voinut nukkua kun on muitakin lapsia.



Olin kävelevä zombie, jota ei ruoka olisi enää voinut vähempää kiinnostaa. Toki olisin voinut juosta ja touhuta munkkipussi teipattuna reiteen, mutta ei napannut.



Laihduin 4 kk aikana 17 kg.



Ja tuohon imettäessä syömiseen.... ei ei ei. Kuumaa ruokaa ei missään nimessä, eikä juomia, ettei putoa vauvan päälle. Ja leivänmurut putoilevat vauvan kasvoille. Ei.

Haluan syödä rauhassa, muuten se on sellaista kiirettä ja maha tulee kipeäksi. JOten ehdin, mutten halua ja mä syön muutenkin vaan kerran päivässä.

Olin kävelevä zombie, jota ei ruoka olisi enää voinut vähempää kiinnostaa. Laihduin 4 kk aikana 17 kg.

Ja tuohon imettäessä syömiseen.... ei ei ei. Kuumaa ruokaa ei missään nimessä, eikä juomia, ettei putoa vauvan päälle. Ja leivänmurut putoilevat vauvan kasvoille. Ei.

Ei ihme jos menee huonoon kuntoon jos noin rajusti laihtuu. Ja surullista jos kukaan lähipiirissä ei puutu siihen että uusi äiti tappaa itsensä nälkään.

Mutta jos se marttyyrinkruunu on niin ihana, niin sen kun.

miten kaadat mukiin maitoa niin, ettei kaatumisesta tule sotkua?! Juu, sotku ei häviä lattialta, mutta se leviää, kun lapset hyppäävät siihen maitolammikkoon ja tepsuttelevat pitkin taloa. Ei haittaa?

Olen pk:ssa töissä. Syön itse lounaani 9 alle 3-vuotiaan kanssa samassa pöydässä. Ei se ole kuin tavoista kiinni. Tiedetään kyllä minkälaisista perheistä tulevat ne lapset jotka eivät pöydässä malttaisi istua ruoka-aikaa. Ei siinä mene kauaa kun oppivat. Eikä muuten tarvii teipata. ap

pöydässä istutaan niin kauan, että kaikki ovat syöneet? En ole ihan oikeasti tiennyt, että tämä on välttämätöntä opettaa lapsille. Eihän koulussakaan tarvitse istua ruokapöydässä niin kauan, että kaikki ovat syöneet. Päiväkodissako tehdään siis niin?

Tuleeko jollekin aikuiselle ihmiselle ihan oikeasti uutisena se, että hyviin käytöstapoihin kuuluu istua pöydässä niin kauan kuin kaikki ovat syöneet? Enpä olisi moista uskonut. Juuri olimme kylässä, jossa 6 lasta iältään 3-10 vuotta istuivat meidän kanssamme päivällispöydässä siihen saakka, kunnes jokainen lapsi oli syönyt. Ei kellekään tullut edes mieleen lähteä sieltä poukkoilemaan. Sitten kun nuorin oli syönyt, kaikki lapset saivat poistua pöydästä yhtäaikaa. Ei tällaisesta tarvitse edes keskustella jos sen opettaa lapsille alusta saakka.

en ole tosiaan käsittänyt, että esim päiväkodissa kaikki lapset istuvat pöydässä niin kauan, että se viimeinenkin on saanut syötyä. Itse en ole ollut päiväkodissa, eivätkä lapsenikaan, mutta koulussa ainakin sai poistua pöydästä kun on syönyt ja useimmissa kyläpaikoissakin lapset poistuvat pöydästä kun on syöty. Ravintola ja päivälliskutsut on tietysti eri asia, mutta me emme joka päivä kyllä syökään ravintolassa.

oikein ymmärrä tätä ketjua. Olen kysynyt monia asioita, joihin en saa vastausta. Minkä ikäisistä te puhutte, kun maitolasit eivät kaatuile, potalle ei saa mennä kesken ruokailun, mutta silti pitää odottaa, että kaikki ovat syöneet? Ja koskeeko tämä siis ihan jokapäiväistä ruokailua, ja jokaikistä ateriaa? Meillä esimerkiksi vanhemmat usein tykkäävät syödä pidemmän kaavan mukaan, eikä todellakaan vaadita sitä aikaa lapsia istumaan pöydässä, jos he syövät vain sen yhden lihapullan. Ja jos taas on johonkin kiire, niin kuin arkisin usein on, en todellakaan itsekään kökötä aamupalapöydässä niin kauan että kaikki ovat pupeltaneet sen leipänsä, vaan siistin jo paikkoja ja esim pakkaan tavaroita lähtöä varten.

Kun vanhempi (2v) oli koko ajan autettava jossain asiassa ja nuorempi (puolivuotias) piti syöttää. Istuin lasten välissä ja käytännössä koko ajan autoin jompaa kumpaa lasta. Sitten lapsille putsaukset ja lattialle leikkimään ja vasta sitten söin itse.



Nyt lapset 3v ja 1v. Vanhemman syöminen kehittynyt paljon (koko ajan ei ole kaatamassa lasia, kieltäytymässä syömästä etc) ja nuorempi syö sormiruokinnalla itsenäisesti eli tavitsee vain apua, en ole enää koko ajan kiinn hänessä. Nyt saan syötyä yhtä aikaa lasten kanssa. Mutta ymmärrän hyvin ettei se onnistu kaikilta. Sitten en ymmärrä jos kaikki lapset osaavat syödä itse. Voi lapsikin sen aikaa odottaa uutta maitolasillista että äiti saa haarukallisen suuhunsa...

se kun onnistui vain ja ainoastaan sohvalla imetystyynyn kanssa, vauva kainalossa ja itse vauvan päätä tukien ja toisella kädellä rintaa tukien. Kivaa jos joku yli-ihminen kykeni paremmin :D ihan alussa kun istuin kauan imettämässä niin mies lappasi mulle välillä ruokaa suuhun...

Jos se on sitä, että pystyy imettämään lasta niin, ettei siihen tarvita molempia käsiä ja vielä miestäkin : )

Oot sä aika avuton tolvana.

mutta minä kuulun varmaan niihin kirjoittajiin, jotka provosoivat tämän ap:n. Kuopuksen syntymän jälkeen en ehtinyt tai jaksanut syödä. 2-4 tunnin yöunilla ei oikeasti tunne enää nälkää. Koko elämä yhtä valvomista ja päivisin ei voinut nukkua kun on muitakin lapsia. Olin kävelevä zombie, jota ei ruoka olisi enää voinut vähempää kiinnostaa. Toki olisin voinut juosta ja touhuta munkkipussi teipattuna reiteen, mutta ei napannut. Laihduin 4 kk aikana 17 kg. Ja tuohon imettäessä syömiseen.... ei ei ei. Kuumaa ruokaa ei missään nimessä, eikä juomia, ettei putoa vauvan päälle. Ja leivänmurut putoilevat vauvan kasvoille. Ei.

Mulla on kolme vauvaa, kaikkien kanssa olen imettäessä syönyt ja juonut, eikä IKINÄ ole mitään tippunut vauvan päälle.

Ja sitten jos on tuollainen sählä kuin sinä, että saa vauvan lähes hengiltä jos syö imettäessä, otapa vaikka pillillä juotavaa soijakaakaota siihen imetyssessioon. Sillä on jo tosi vaikea saada vauvaa vahingoitettua. Mutta sä varmaan sohisit sitä vauvaa pillillä silmään...

eri asia vain kuinka pitkän aikaa ja montako keskeytystä on välissä. Itse tykkään syödä pitkään ja rauhassa, ei mitään hotkaisen 5min lautasen tyhjäksi. Kun ruokailuuni menisi 30-40min, esikoinen on siinä ajassa ehtinyt pyytää lisää juotavaa, käydä kakalla ja nuoremmalta on pitänyt pyyhkiä suu, ehkä vaihtaa vaippa ja puhumattakaan auttaa ruokailussa muuten. Niinpä päivällä kun olen lasten kanssa 3:staan kotona, syökäisen nopeasti ja sitten illalla kun lasten isä on kotona, syön pitkään ja nautinnolla.

tietenkin päiväkotiryhmän hallitseminen on isompi homma kuin 2 lapsen hoitaminen kotona, mutta kyllä se vaikuttaa olevan lähes sääntö, että yksittäisissä tilanteissa lapset tottelevat helpommin (=marisevat, vänkäävät vähemmän jne.) vieraampaa ihmistä kuin omaa vanhempaa. En tarkoittanut, etten saisi omiani tottelemaan.

Minulla ei kyllä ole lapsia päiväkodissa, joten voi olla etten tiedä asiasta mitään, mutta kaikki havaintoni ja muiden kokemukset, jotka olen kuullut, tukevat tätä.

Ei siis koske vain päiväkotihenkilökuntaa vaan meillä jos esim. lasten setä sanoo tiukasti, että laita se kuppi (tms.) pois, niin 2-vuotias hätkähtää ja tottelee, kun taas jos minä sanon saman, niin lapsi saattaa ensin huutaa EI tai jopa lähteä karkuun kupin kanssa. Menen sitten tietysti ja otan kupin pois, mutta pointti on, että äidille uskaltaa sanoa vastaan enemmän, vieraammille vähemmän. Ja näin mielestäni kuuluisi ollakin.

t. 70

mikä on huomattavasti "normaalimpi" piirre lapsessa kuin se, että kotona totellaan ja kodin ulkopuolella törttöillään.

mutta oliskohan päiväkodissa hoitajan (=vieraampi ihminen, lapset ei uskalla niin paljon pullikoida) helpompi saada lapset tottelemaan (vielä ryhmäpaineen alla) kuin tuttujen ja turvallisten vanhempien, joille uskaltaa kiukutella?

Että vanhemmilla olisi vähemmän ei auktoriteettia omiin lapsiinsa kuin hoitohenkilökunnalla? Silloin on vanhemmuus pahasti hukassa!

Nyt toisen kanssa yksinkertaisesti vaan otan sen ajan vaikka siihen voileivän tekoon. Huutakoon vieressä sen aikaa, mutta mun on pakko saada ruokaa.

kuinka ei ekaan kolmeen-neljään kuukauteen ehtinyt syödä mitään.......



Mutta jotkut ei vaan osaa pitää huolta itsestään, yksikään aikuinen ei elä syömättä pidemmän päälle ja sille on vaan löydyttävä aikaa elämässä.

yleensä söin sitten kun olin saanut ipanat nukkumaan ja sain hetken hengähtää. Nälkä monesti oli jo kamala! Jos söin samaan aikaan lasten kanssa syömiseni oli sitä että jatkuvasti keskeytin ruokailuni jatkuvasti ja lämmitin uudestaan mikrossa.

Mitä se liian kiireinen kotiäiti tekee kun lapset syö?

Lataa yhdelle lisää maitoa mukiin samalla kun toinen kaataa vahingossa omansa lattialle ja syöttää kolmatta toisella kädellä

Noin esimerkiksi... :D

Minä olen aina kuullut, että pikkuvauvojen äidit valittavat tuota, ettei ehdi syömään. Harvemmin taaperoiden äidit noin sanovat. Ja sama kokemus itsellä. Jos imettää yli puolet omasta hereilläoloajasta, niin hankala siinä on syödä.