Miten joku kehtaa valittaa ettei EHDI syödä kun on lasten kanssa kotona?

up

Lapsille sanon, että nyt on äidin vuoro syödä ja äidillä on ruokarauha. Nopeasti ne sen oppi kun äidillä on auktoriteettia ja uskallusta sanoa lapsille.

Lapsille sanon, että nyt on äidin vuoro syödä ja äidillä on ruokarauha. Nopeasti ne sen oppi kun äidillä on auktoriteettia ja uskallusta sanoa lapsille.

alle vuoden ikäiselle sanotaan, että äidillä on ruokarauha ja miten vauvalle muutenkaan osoitetaan auktoriteettiä?

Ei vauvalle tartte opettaa auktoriteettiä! :)

Itse ruokin vauvan ennenkö muut syö tai otan vauvan sitteriin/syliin kun syödään. Joskus saatan syöttää vauvaa pöydässä.



Mutta taaperolle jo voi sanoa että syödään nätisti, jos ei syö nätisti niin poistetaan pöydästä.

Omat 3 lasta jotka syö samaan aikaan kuin minä (alle kouluikäsiä) syö tokalla yrittämällä jos on nälkä. Pelleily loppuu siihen.

Muuten jaksaa odottaa seuraavaa ruokaa.



Meillä lapsille opetetaan että pöydässä syödään, ei pelleillä ja häiritä muita.



71

Ei vauvalle tartte opettaa auktoriteettiä! :) Itse ruokin vauvan ennenkö muut syö tai otan vauvan sitteriin/syliin kun syödään. Joskus saatan syöttää vauvaa pöydässä. Mutta taaperolle jo voi sanoa että syödään nätisti, jos ei syö nätisti niin poistetaan pöydästä. Omat 3 lasta jotka syö samaan aikaan kuin minä (alle kouluikäsiä) syö tokalla yrittämällä jos on nälkä. Pelleily loppuu siihen. Muuten jaksaa odottaa seuraavaa ruokaa. Meillä lapsille opetetaan että pöydässä syödään, ei pelleillä ja häiritä muita. 71

ei tässä kovin monet mistään pelleilystä ole puhuneetkaan, vaan siitä ihan yleisestä häsläyksestä, maidon kaatamisista, syöttämisestä, vessattamisesta jne. Ja jotkut tuolla sanoivat, ettei lapsien anneta poistua pöydästä ennen kuin kaikki muut ovat syöneet.

Kyse oli niistä jotka marttyyreinä valittaa etteivät ehdi syödä!



Siitä vaan pöytätapoja opettamaan niin ongelma ratkeaa.

ap

Niin, mutta jos sulla lapset istuu pöydän ääressä ja syö -niin seisooko vanhemmat vieressä tarjoilijoina? Meillä on 4 alle kouluikästä, yksi rintavauva. Laitan ruuan, katetaan pöytä, etsitään pöytään särpimet, talouspaperia yms ja sitten kaikki kutsutaan syömään. Kun on syöty, kiitetään ja poistutaan takavasempaan! Joskus meillä harrastetaan että isoimmat lapset odottaa että kaikki on syöny ja poistutaan yhtäaikaa. Taapero taas on hankalassa vaiheessa ja jos alkaa heitteleen ottimia, kaataa maitoa yms niin poistetaan se pöydästä. Kerran voi palata takasin, jos leikki jatkuu niin ei ollut iso nälkä. Meillä syödään minun tekemää sapuskaa 5 kertaa päivässä. Ja minä itse syön mukana. Jos vauva alkaa kitisemään niin nostan syliin, jos lapsi ei jaksa odottaa ruokaa niin syötän vaikka pöydässä mutta aika harvoin ihan pakkotilannetta tulee syöttämisen kanssa. Oman äidin kohdalla suositus on ollut 4 h imetysvälillä, ettei se nyt maata kaada jos ei saa maitoa ihan aina kun haluttaa.

Tosin en tee aina aterioita itse, pakko myöntää...

Mutta kuitenkin. Lapset nauttivat kun saavat kattaa pöytää. He tykkäävät kun on kiva ruokailuhetki jossa jokainen pääsee ääneen ja jokaista kuunnellaan. Aamulla miteiskellään mitähän tänään tapahtuu, illalla jutellaan mitä on tapahtunut ja siinä välissä kaikkea muuta mukavaa. Eikä tartte komenella lapsia!

Kyse oli niistä jotka marttyyreinä valittaa etteivät ehdi syödä! Siitä vaan pöytätapoja opettamaan niin ongelma ratkeaa. ap

tässähän on kerrottu vaikka miten paljon esimerkkejä. Ensinnäkin monilla on useamman ikäisiä lapsia, ei pelkästään päiväkoti-ikäisiä taaperoita. Jos on esim pottatreenit menossa, pitääkö ruokailun ajaksi laittaa vaippa? Toiseksi jos se maitolasi kaatuu tai lusikan sisältö valuukin lattialle, ei siinä ole pöytätavoilla mitään merkitystä vaan kyseessä on ihan lapsen motoriikka. Ja miten opetat pöytätapoja parin kuukauden ikäiselle vauvalle (äiti syö nyt, annahan nyt ruokarauha)?

Niinku joku jo aiemmin kirjoitti, lapset voi vessattaa ennen pöytään tuloa. Jos vielä tarvitsee käydä niin ei kai se estä äidin syömistä jos tarvii nousta?

Ihme, että täällä aina menee ihan överiksi kaikki.



Minulla on itselläni kolme lasta, että on kokemusta myös koti oloissa syömisestä.



Ja mainittakoon, että tuolla aiemmin on muutamia kommenteja joita en ole kirjoittanut vaikka niissä ap lopussa onkin.



ap

Niinku joku jo aiemmin kirjoitti, lapset voi vessattaa ennen pöytään tuloa. Jos vielä tarvitsee käydä niin ei kai se estä äidin syömistä jos tarvii nousta? Ihme, että täällä aina menee ihan överiksi kaikki. Minulla on itselläni kolme lasta, että on kokemusta myös koti oloissa syömisestä. Ja mainittakoon, että tuolla aiemmin on muutamia kommenteja joita en ole kirjoittanut vaikka niissä ap lopussa onkin. ap

nimenomaan ei olekaan vain mustaa ja valkoista, vaan on ihan normaaleja lapsia, joiden pöytätavoissa ei ole mitään vikaa, vaikka syöminen onkin (äidin kannalta) todella levotonta touhua. Siihen kun vielä lisätään se parkuva vauva, niin kyllä vain se äiti on aika kiireinen kun lapset syö.

lainaukset meni pyllylleen, joten tässä siis minun kysymykseni:

minkä ikäisistä sinä nyt puhut jos pottaharjoittelijat eivät kuulu tähän ja maitokupitkaan eivät kaatuile? Kaikilla kun ei ole ne kaikki lapset yli 3-vuotiaita.

kun lapsi vasta koettaa tunnistaa hätäänsä ja ollaan ilman vaippaa. Silloin voi olla ensisijaista mennä sinne potalle kokeilemaan joka kerta, kun lapsi sanoo "pissahätä". Se on sitten joka perheessä vähän niinku lapsesta kiinni, koska se kiihkein treenaus on päällä, mutta yleensä se ei saman lapsen kohdalla vuosia kestä.

eikä syöttötuolia ole hankittu.... kun rahaa on mennyt ja se on jäänyt toistaiseksi ostamatta .....

Lasta pitää syöttää sitterissä. Kun itse syön, lapsi roikkuu mun nilkassa ja kitisee. Että silleen.

eikä syöttötuolia ole hankittu.... kun rahaa on mennyt ja se on jäänyt toistaiseksi ostamatta ..... Lasta pitää syöttää sitterissä. Kun itse syön, lapsi roikkuu mun nilkassa ja kitisee. Että silleen.

tai pidä silmät auki kirppiksellä, huutonetissä ym.

lainaukset meni pyllylleen, joten tässä siis minun kysymykseni: minkä ikäisistä sinä nyt puhut jos pottaharjoittelijat eivät kuulu tähän ja maitokupitkaan eivät kaatuile? Kaikilla kun ei ole ne kaikki lapset yli 3-vuotiaita.

kun lapsi vasta koettaa tunnistaa hätäänsä ja ollaan ilman vaippaa. Silloin voi olla ensisijaista mennä sinne potalle kokeilemaan joka kerta, kun lapsi sanoo "pissahätä". Se on sitten joka perheessä vähän niinku lapsesta kiinni, koska se kiihkein treenaus on päällä, mutta yleensä se ei saman lapsen kohdalla vuosia kestä.

kysynyt, minkäikäisiä tarkoitat pottatreenaajilla, vaan minkäikäisiä lapsia tässä keskustelussa jotkut tarkoittavat. Minun mielestäni kotiäidillä ne kotihoidettavat lapset ovat ikähaarukassa 0-7 v, mutta jotkut puhuvat tässä keskustelussa ilmeisesti vain kolme-nelivuotiaista ja vanhemmista.

Sain lukea, että on niitä muitakin, joilla on ollut vaikeuksia ehtiä ruokaa laittamaan / syömään vauva-aikoina. Nyt 1v 8kk lapsen kanssa ehtii tekemään molempia, mutta vielä vuosikin sitten olin niin uupunut ja kiinni vauvassa, että omien hampaiden pesukin saattoi jäädä päiviksi..



Lapsi halusi olla vähän väliä tissillä pitkiä aikoja, vaati koko ajan huomiota ja saattoi heräillä päiväunillaan vaunuissa 5-10 minuutin välein (sitten piti heijata uneen) ja sisällä nukkui vain tissi suussa. Öisin herätteli vähän väliä, kun en jaksanut unikoulua pitää ennen kuin 9kk ikäisenä, että olisin saanut vierestä pois pinnikseen nukkumaan.



Yksin hoisin, kun isää ei kiinnostanut. Ehkä uupumusta lisäsi myös se, että sain mieheltäni kuulla juuri näitä ap:n kaltaisia kommentteja "miten ei ehdi syömään", "miten ei ehdi siivoamaan", "miten on koko ajan väsynyt", "miten ne jotkut hoitaa monta lasta eivätkä valitä yhtään".



Rakastan lastani ja yritin hoitaa niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Keskityin lapsen hyvinvointiin, en siivoukseen, en omaan jaksamiseeni. Omat tarpeet jäi ihan sivuun. Pisssahätääkään en juuri koskaan tuntenut ja jos öisin heräsin rakko aivan täynnä, pystyin silti nukkumaan (koskaan aiemmin en ollut moiseen pystynyt), niin väsynyt olin. Nyt olen vähitellen ymmärtänyt, että pitää itsekin olla henkisesti ja fyysisesti kunnossa, jotta on antaa parastaan lapselle. Joten eroan tuollaisesta miehestä :D

Sun kannattaisi keskittyä myös elämään.

että silloin kun oli täysimetys päällä eli ekat 5-6kk, niin mulla ainakin oli vähän väliä ihan hirveä nälkä, ja söin ihan mahdottomia hevosen annoksia eli sellanenkin seikka saattaa tähän asiaan vaikuttaa.



61 - oot ihan oikeessa, tää palsta on aika peestä, tää ei oo elämää.

että päiväkodissa työskentelevä kirjoittaa tällaista arvostelua. Huhhuh. Sinisilmäisenä taas kuvittelin jostain ihmisryhmästä liikoja, siis että päiväkodissa työskentelevät olisi niin fiksua sakkia, että ymmärtäisivät perheiden erilaiset tilanteet ja lapsien erilaiset luonteen.



Itselläni on hyvinkin ollut koko kevään tilanne, että en ole välttämättä ehtinyt syödä. Silloin kun on saanut 2 vanhempaa pöytään syömään, on pitänyt rientää imettämään vauvaa, joka on ehtinyt huutaa omaa vuoroaan koko ruoanvalmistuksen ajan. Ja juu ei suostu imetykseen istuma-asennossa, jossa muuten selkä kipeytyy huomattavasti enempi kuin makuuasennossa, siis jos sitä yrittää ruokapöydän ääressä. Ainakin meikäläisen mittasuhteilla.



Oliskos ap kuitenkin mukavampi elämä, jos maindaisit omista asioistas ja olisit onnellinen niistä. Lisäksi hiukan suvaitsevuutta ei haittais ollenkaan.

kun onnistuin loihomaankin muutaman kilon. Ihan tyytväinen olisin, jos olisi ollut niin kiire, että olisi jäänyt lihomatta. Lapsia 3 ja nyt kun pieninkin on 2-vuotias, on vuodessa tullut taas 3 kiloa lisää. Eli synnytän, hoikistun ja sitten kun lapsi alkaa syödä itse sormisapuskaansa siinä puolen vuoden paremmalla puolella alkaa meikäläisenkin käsi ehtiä suuhun saakka. Kaikkien kolmen lapsen yksivuotissynttäreiden tienoilla paino ollut 57 kiloa ja nyt ollaan taas 60 kilon tietämissä. Voisko joku kiireinen tulla hakemaan tätä liikaa aikaa pois?

60 jatkaa olikin 110 kirjoittamaa

ja vastas 111:lle