Lue keskustelun säännöt.
Miten välttää katkeruus omaa miestä kohtaan, kun hän pääsee niin helpolla?
Ajatukseni taitavat olla ihan typeriä, mutta minua nyt toise lapsen syntymän jälkeen vaivannut jatkuvasti katkeruus siitä kuin helppoa mieheni elämä on. Hän saa lapsen ns. ilmaiseksi ilman raskautta, synnytystä ja sen jälkeisiä kipuja, valvomisiä, imetystä ja sen sitovuutta jne jne.
Tästä voi saada kuvan että mieheni on joku lusmu joka istuu baareissa ja minä hoidan lapset, ei, näin ei suinkaan ole. Olen vaan heräänyt huomaamaan että osallistuvinkaan mies ei yleensä joudu tekemään yhtä paljon kuin keskiverto äiti. Tuttavaperheissäkin homma menee aina niin esim. grillijuhlissa tai mökillä, että aluksi kaikki ovat yhdessä ja vaihdetaan kuulumiset, sitten tunnin-parin päästä naiset vahtii väsyneenä lapsikatraita kun miehet saunoo ja soutelee keskenään pitkän kaavan mukaan, juo olutta ja jauhaa paskaa. Ja tottakai miehet nukkuu pitkään seuraavana aamuna kun naiset hoippuu kukonlaulun aikaa ipanoitaan puurottamaan.
Kaiken tämän päälle naiset käy vielä töissä siinä missä miehetkin joten vanhanaikaiseen jakoon ei mielestäni voi vedota.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Bravo! Tämä!!! kirjoitti:
Lähen Lanztsarottelle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.
Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.
T: Armeijan käynyt mies
Jos miehet saa perseillä ja olla naisten palveltavana, vain siksi että he menevät sotimaan, niin ihan mielellään ne sinne sotaan lähettää ja toivoo ettei tuu takas!
Pidähän pääsi kiinni jo.
Minä otin eron ämmästä, kun muuttui ihan perseeksi lapsen tulon jälkeen.
Pelkkää psykologista sodankäyntiä koko loppuosa suhteesta. Kiusaamista työpäivän jälkeen pikkuasioista ja naputusta.
Ajattelin jo silloin työpäivän jälkeen että ton kanssa en ainakaan tänään harrasta yhtään seksiä, sen verran huono vastaanotto oli että saa nukkua yksin sängyssä.
Oli syy mikä tahansa niin tämäkin ketju todistaa sen että ihmisten ei ole tarkoitus elää samassa suhteessa koko ikäänsä. Sitä tarvitsee tuulettua. Niin minäkin tuuletuin aika pian.
Siihen jujuun en tosin mene että lyön kimppaan uuden naisen kanssa. Kovasti ne yrittää, mutta tiedän kyllä miten ne alkaa perseilemään lopulta. Sama laulu alkaa ja savustus kotoa.
Sitähän te naiset teette että savustatte hyvän miehen kotoa. Lopuksi pitää korottaa äääntä, kun menee hermot. Sitä vuosia jaksaa hiljaa padota ja ajatella että kyllä tämä tästä vielä suttaantuu.
Se on valehtelua. Se on niin että te naiset haluatte pitää sen kakaran itsellänne ja savustaa miehen ulos kodista. Se on biologianne se.
Hyväksyn sen miehenä. Sen voin sanoa että teikäläisten ja yhdenkään tässä ketjussa olevan takia en lähde sotimaan yhtään minnekään. Ette ole sen arvoisia.
Savustatte vaan kaikki läheltänne.
Minnekähän sinun sitten pitäisi lähteä sotimaan?
Etkä kyllä ulosannistasi päätellen (ämmittelyä, lapsi=kakara) ole kovinkaan lämmin ja fiksu ihminen.
Kaikille osapuolille lienee parempi, ettet enää ryhdy suhteeseen , etkä ainakaan missään tapauksessa hanki lapsia.
Nyt suuta soukemmalle.
Uskomatonta lätinää saa kuulla. Olen sentään kunniallinen ihminen ja tämä on sitten kaiken palkka. Voi jumalauta teitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi ääliö, herran jumala! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bravo! Tämä!!! kirjoitti:
Lähen Lanztsarottelle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.
Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.
T: Armeijan käynyt mies
Jos miehet saa perseillä ja olla naisten palveltavana, vain siksi että he menevät sotimaan, niin ihan mielellään ne sinne sotaan lähettää ja toivoo ettei tuu takas!
Pidähän pääsi kiinni jo.
Minä otin eron ämmästä, kun muuttui ihan perseeksi lapsen tulon jälkeen.
Pelkkää psykologista sodankäyntiä koko loppuosa suhteesta. Kiusaamista työpäivän jälkeen pikkuasioista ja naputusta.
Ajattelin jo silloin työpäivän jälkeen että ton kanssa en ainakaan tänään harrasta yhtään seksiä, sen verran huono vastaanotto oli että saa nukkua yksin sängyssä.
Oli syy mikä tahansa niin tämäkin ketju todistaa sen että ihmisten ei ole tarkoitus elää samassa suhteessa koko ikäänsä. Sitä tarvitsee tuulettua. Niin minäkin tuuletuin aika pian.
Siihen jujuun en tosin mene että lyön kimppaan uuden naisen kanssa. Kovasti ne yrittää, mutta tiedän kyllä miten ne alkaa perseilemään lopulta. Sama laulu alkaa ja savustus kotoa.
Sitähän te naiset teette että savustatte hyvän miehen kotoa. Lopuksi pitää korottaa äääntä, kun menee hermot. Sitä vuosia jaksaa hiljaa padota ja ajatella että kyllä tämä tästä vielä suttaantuu.
Se on valehtelua. Se on niin että te naiset haluatte pitää sen kakaran itsellänne ja savustaa miehen ulos kodista. Se on biologianne se.
Hyväksyn sen miehenä. Sen voin sanoa että teikäläisten ja yhdenkään tässä ketjussa olevan takia en lähde sotimaan yhtään minnekään. Ette ole sen arvoisia.
Savustatte vaan kaikki läheltänne.
Minnekähän sinun sitten pitäisi lähteä sotimaan?
Etkä kyllä ulosannistasi päätellen (ämmittelyä, lapsi=kakara) ole kovinkaan lämmin ja fiksu ihminen.
Kaikille osapuolille lienee parempi, ettet enää ryhdy suhteeseen , etkä ainakaan missään tapauksessa hanki lapsia.
Nyt suuta soukemmalle.
Uskomatonta lätinää saa kuulla. Olen sentään kunniallinen ihminen ja tämä on sitten kaiken palkka. Voi jumalauta teitä!
Olet hullu. Hae apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille miehille voi puhua. Meillä tilanne muuttui paremmaksi, kun hoksasin, että mies on älykäs elämänmuoto, jolle voi puhua. Kerroin täsmällisesti mikä mua hiertää ja miksi ja mieshän totesi, että okei. Seuraavan kerran kun oltiin isolla porukalla mökkeilemässä mies paimensi ne miehet lopulta saunasta ulos, että naisten vuoro ja otti vastuun lapsista. Heräsi myös seuraavana aamuna laittamaan niille aamupalaa. Illalla vaihdettiin saunavuorot päittöin ja seuraavana aamuna me naiset hoidettiin aamupalat. Saatiin kaikille kiva mökkiviikonloppu, kun yksi avasi suunsa ja sanoi, että tämä nykyinen systeemi on perseestä.
Kuulostaa hyvälle järjestelylle ha meilläkin se menee noin. Yleensä jos ollaan perheenä jossakin ja jommalla kummalla on mahdollisuus ottaa vaikka viiniä.ruoan kanssa, se olen minä. Saatetaan myös sopia, että miehellä olisi päävastuu lapsista.
Silti sitä huomaa, että tekee enemmän kuin oli tarkoitus. Lapset tulevat kysymään, musdä mikäkin on tai jollakin on paha mieli ja tulevat silloin AINA minun luokseni. Vauvat on aina olleet imetyksen takia siinä lähellä. Yksi lapsistani ei suostunut edes syömään.pullosta, joten käytännössä en voinut olla hänestä erossa pitkään aikaan.
Mies keskittyy enemmän hauskanpitämiseen lasten kanssa. Mökillä hän lasten kanssa saunoisi, uisi, pelaisi jalkapalloa ja sulkapalloa, onkisi, veisi soutelemaan, leikkisi piilosta ja grillaisi. Minulle jäisi tosiaan se muu eli riidat, pahat mielet, tavaroiden etsintä, sylissä pitämiset jne. Lapset vain aika ajoin tulevat siihen lähelle tankkaamaan hellyyttä, näin se vain menee. Pakko kyllä myöntää, että mieluummin näin päin kuin, että minun pitäisi saunoa ja uida lasten kanssa.
Lapset tarvii kuitenkin sylin lisäksi myös sitä uimista ja saunomista. Minulle sopii loistavasti työnjako että mies käy lasten kanssa saunassa, harastaa erilaisia asioita jolloin minä voin keskittyä ihan omaan tekemiseen tai esim. saunoa myöhemmin yksin.
Minuakin harmittaa toisinaan se tavaroiden etsiminen (välillä tavarat on hukassa niin itseltä kuin mieheltä). Ihan hyvin lapset on toki oppineet kysymään asioita myös isältä, kun pyydän heitä kysymään isältä ja kerron että minulla on nyt juuri muuta. Enkä minä pakkaa tavaroita valmiiksi kun isä on lähdössä vaikka lasten kanssa luistelemaan, mies huolehtii että tarvittavat välineet ja asiat on mukana. Se että lapset on kiinni harmittaa aikansa sen jälkeen tuleekin aika jolloin harmittaa se että he eivät enää syliä juuri minulta kaipaa.
Näin se menee. Joskus kun olen oikein väsynyt siihen, että lapset haluavat minulta koko ajan jotakin, meillä pidetään kysy isältä -päivä. Sinä päivänä äiti ei tiedä mistään mitään, joten kannattaa suoraan kysyä isältä. Toimii vähän vanhemmille lapsille, joille voi selittää, että äiti tarvitsee myös omaa aikaa.
Se on muuten jännä, että kun mies on lasten kanssa kotona, se ei samalla kykene tekemään minkäänlaisia kotitöitä eikä edes ehdi itse syödä kun on niin kiire antaa lapsille ruokaa. Kun tulen kotiin on vastassa hillitön sekasotku, astiat pitkin pöytiä ja nälkäinen ja väsynyt mies. Kun minä olen kotona lasten kanssa ehdin aivan hyvin syödä, siivota, kokata, pyykätä ja tiskata siinä samalla. Kai miehiltä puuttuu joku multitaskaus-kyky, ei pysty tekemään mitään jos samalla pitäisi huolehtia lapsista. On se kyllä ihanan läsnäoleva ja leikkii paljon lasten kanssa, minä en juuri koskaan ehdi tai jaksa leikkiä kun ne kotihommat vie energian.
Ei sillä miehellä myöskään ole mitään käsitystä esim lasten vaatteista tai niihin liittyvistä tarpeista, minä hankin (yhteisillä rahoilla kuitenkin) sopivat tavarat ja huolehdin myös liian pienten myymisestä kirppiksellä. Mies ehkä juuri ja juuri tietää mikä vaatekoko on käytössä, kengänkoosta tuskin on hajuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia en tee lapsia. Ei vaan jaksa nykyajan uusavuttomien miesten kanssa.
Yleensä ne naiset on ihan itse halunneet ne ipanat. Mun kaveripiirissä ei ainakaan sinkkuna olevilla miehillä ole mitään halua kersojen pukkaamiseen.
Zinkkumiez
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille miehille voi puhua. Meillä tilanne muuttui paremmaksi, kun hoksasin, että mies on älykäs elämänmuoto, jolle voi puhua. Kerroin täsmällisesti mikä mua hiertää ja miksi ja mieshän totesi, että okei. Seuraavan kerran kun oltiin isolla porukalla mökkeilemässä mies paimensi ne miehet lopulta saunasta ulos, että naisten vuoro ja otti vastuun lapsista. Heräsi myös seuraavana aamuna laittamaan niille aamupalaa. Illalla vaihdettiin saunavuorot päittöin ja seuraavana aamuna me naiset hoidettiin aamupalat. Saatiin kaikille kiva mökkiviikonloppu, kun yksi avasi suunsa ja sanoi, että tämä nykyinen systeemi on perseestä.
Kuulostaa hyvälle järjestelylle ha meilläkin se menee noin. Yleensä jos ollaan perheenä jossakin ja jommalla kummalla on mahdollisuus ottaa vaikka viiniä.ruoan kanssa, se olen minä. Saatetaan myös sopia, että miehellä olisi päävastuu lapsista.
Silti sitä huomaa, että tekee enemmän kuin oli tarkoitus. Lapset tulevat kysymään, musdä mikäkin on tai jollakin on paha mieli ja tulevat silloin AINA minun luokseni. Vauvat on aina olleet imetyksen takia siinä lähellä. Yksi lapsistani ei suostunut edes syömään.pullosta, joten käytännössä en voinut olla hänestä erossa pitkään aikaan.
Mies keskittyy enemmän hauskanpitämiseen lasten kanssa. Mökillä hän lasten kanssa saunoisi, uisi, pelaisi jalkapalloa ja sulkapalloa, onkisi, veisi soutelemaan, leikkisi piilosta ja grillaisi. Minulle jäisi tosiaan se muu eli riidat, pahat mielet, tavaroiden etsintä, sylissä pitämiset jne. Lapset vain aika ajoin tulevat siihen lähelle tankkaamaan hellyyttä, näin se vain menee. Pakko kyllä myöntää, että mieluummin näin päin kuin, että minun pitäisi saunoa ja uida lasten kanssa.
Lapset tarvii kuitenkin sylin lisäksi myös sitä uimista ja saunomista. Minulle sopii loistavasti työnjako että mies käy lasten kanssa saunassa, harastaa erilaisia asioita jolloin minä voin keskittyä ihan omaan tekemiseen tai esim. saunoa myöhemmin yksin.
Minuakin harmittaa toisinaan se tavaroiden etsiminen (välillä tavarat on hukassa niin itseltä kuin mieheltä). Ihan hyvin lapset on toki oppineet kysymään asioita myös isältä, kun pyydän heitä kysymään isältä ja kerron että minulla on nyt juuri muuta. Enkä minä pakkaa tavaroita valmiiksi kun isä on lähdössä vaikka lasten kanssa luistelemaan, mies huolehtii että tarvittavat välineet ja asiat on mukana. Se että lapset on kiinni harmittaa aikansa sen jälkeen tuleekin aika jolloin harmittaa se että he eivät enää syliä juuri minulta kaipaa.Näin se menee. Joskus kun olen oikein väsynyt siihen, että lapset haluavat minulta koko ajan jotakin, meillä pidetään kysy isältä -päivä. Sinä päivänä äiti ei tiedä mistään mitään, joten kannattaa suoraan kysyä isältä. Toimii vähän vanhemmille lapsille, joille voi selittää, että äiti tarvitsee myös omaa aikaa.
Meillä on kyllä toimineet isäpäivät aina. Ei lapset koskasn ole kaivanneet selitystä miksi pitää kysyä joskus myös isältä. Nykyisin kysyvät oikeastaa monessa asiassa herkemmin isältä kuin minulta.
Ompa naisilla taas asennevamma. Lapset pitää hoitaa. Sen sijaan että vikisette kumpi tekee enemmän, riitelisitte siitä kumpi pääsee lasten kanssa ulos tai leipomaan tai kasaamaan linnaa olohuoneen lattialle tai kylpyyn. Ne kaikki on kokemuksia joita vanhoina muistelette suurella lämmöllä. Kaljottelu veneessä tms on koettu ja nähty. Forget it. Kaikki se mitä panostatte lapsiin kun he ovat pieniä, (enkä nyt tarkoita lätkäharjotuksia tms) on myöhemmin se alusta josta lapsenne ponnistaa yhteiskunnassa kilpaillessaan. Miettikää vastahakoinen vanhempi vai rakastava mukana ja läsnä oleva vanhempi, lapsi huomaa eron automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, että kun mies on lasten kanssa kotona, se ei samalla kykene tekemään minkäänlaisia kotitöitä eikä edes ehdi itse syödä kun on niin kiire antaa lapsille ruokaa. Kun tulen kotiin on vastassa hillitön sekasotku, astiat pitkin pöytiä ja nälkäinen ja väsynyt mies. Kun minä olen kotona lasten kanssa ehdin aivan hyvin syödä, siivota, kokata, pyykätä ja tiskata siinä samalla. Kai miehiltä puuttuu joku multitaskaus-kyky, ei pysty tekemään mitään jos samalla pitäisi huolehtia lapsista. On se kyllä ihanan läsnäoleva ja leikkii paljon lasten kanssa, minä en juuri koskaan ehdi tai jaksa leikkiä kun ne kotihommat vie energian.
Ei sillä miehellä myöskään ole mitään käsitystä esim lasten vaatteista tai niihin liittyvistä tarpeista, minä hankin (yhteisillä rahoilla kuitenkin) sopivat tavarat ja huolehdin myös liian pienten myymisestä kirppiksellä. Mies ehkä juuri ja juuri tietää mikä vaatekoko on käytössä, kengänkoosta tuskin on hajuakaan.
Uskomatonta, että olet alkanut tuollaisen miehen kanssa lapsia tekemään. Etkö oikeasti löytänyt parempaa.Vai pitikö tyytyä johonkin jämään
DoNuts kirjoitti:
Ompa naisilla taas asennevamma. Lapset pitää hoitaa. Sen sijaan että vikisette kumpi tekee enemmän, riitelisitte siitä kumpi pääsee lasten kanssa ulos tai leipomaan tai kasaamaan linnaa olohuoneen lattialle tai kylpyyn. Ne kaikki on kokemuksia joita vanhoina muistelette suurella lämmöllä. Kaljottelu veneessä tms on koettu ja nähty. Forget it. Kaikki se mitä panostatte lapsiin kun he ovat pieniä, (enkä nyt tarkoita lätkäharjotuksia tms) on myöhemmin se alusta josta lapsenne ponnistaa yhteiskunnassa kilpaillessaan. Miettikää vastahakoinen vanhempi vai rakastava mukana ja läsnä oleva vanhempi, lapsi huomaa eron automaattisesti.
Tämä on niin totta. Laman vuoksi olin työttömänä monta vuotta ja hoisin lapset kotona. Kun nykyään katson kuvia siltä ajalta, joskus toivoo, että voi, kun saisi vielä kerran rakentaa sitä telttaa sinne olkkariin ja laittaa lapsille eväitä ja makuukamppeita, että saavat retkeillä yön siinä olkkarin teltassa. Tai ne mäenlaskukuvat ja lumilinnojen rakenamiset. Olen niin onnellisen näköinen niissä kuvissa.
Mies on surrut monesti sitä, että vaikean työtilanteen takia joutui ottamaan kaikki työt vastaan ja reissaamaan paljon ja oli vähän kotona. Kun menetti niin paljon siitä lasten lapsuudesta.
Kaikille niille, jotka ovat katkeria, kun joutuvat viettämään aikaa omien lasten kanssa, lohdutuksena sanon, että se aika menee äkkiä ja kohta pääsette niistä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DoNuts kirjoitti:
Ompa naisilla taas asennevamma. Lapset pitää hoitaa. Sen sijaan että vikisette kumpi tekee enemmän, riitelisitte siitä kumpi pääsee lasten kanssa ulos tai leipomaan tai kasaamaan linnaa olohuoneen lattialle tai kylpyyn. Ne kaikki on kokemuksia joita vanhoina muistelette suurella lämmöllä. Kaljottelu veneessä tms on koettu ja nähty. Forget it. Kaikki se mitä panostatte lapsiin kun he ovat pieniä, (enkä nyt tarkoita lätkäharjotuksia tms) on myöhemmin se alusta josta lapsenne ponnistaa yhteiskunnassa kilpaillessaan. Miettikää vastahakoinen vanhempi vai rakastava mukana ja läsnä oleva vanhempi, lapsi huomaa eron automaattisesti.
Joissain perheissä tuo kaikki jää naiselle tehtäväksi, niin kotityöt kuin lasten kanssa touhuaminen. Ei oma isäkään tehnyt kotitöitä tai ollut lasten kanssa. Äiti ratkaisi jaksamisen niin, että teki kotityöt, mutta ei hänkään tehnyt lasten kanssa mitään. Omalta puolelta tein niin, että olin mahdollisimman paljon lasten kanssa ja jätin kotityöt vähemmälle - se kyllä näkyi kotona, meillä oli jatkuvasti sotkuista. Se olisikin ollut luksusta, jos lasten kanssa ulkona ollessa olisi kotona paikat järjestyneet, pölyt ja roskat lähteneet ja ruoka ollut valmiina. Ei ollut, kun piti valita joko tai.
En oo kyllä ikinä edes ajatellut olevani katkera siitä että joudun hoitamaan odotuksen ja synnytyksen & imetyksen. Eihän se ole miehen syy ettei hän noita voi hoitaa. Luonto nyt vaan on tehnyt noin että synnytys ja raskaus on naispuolisten hommaa. Siitä katkeroituminen on ihan turhaa ajanhukkaa. Muuten mies on osallistunut ihan samalla tavalla lasten hoitamiseen. Ja olen vaan jättänyt lapset miehelle, siinä tuo on oppinut kun en ole päästänyt luistamaan hommista. Enkä toisaalta ole ollut vieressä opettamassa "oikeaa tapaa" millä lapset pitää hoitaa. Hoitakoon miten hoitaa, kunhan perusasiat on hoidettu. On annettu ruokaa, vahdittu, sylitetty ja suunnilleen puhtaat vaatteet & vaipat päällä. Muuten tyyli on vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
DoNuts kirjoitti:
Ompa naisilla taas asennevamma. Lapset pitää hoitaa. Sen sijaan että vikisette kumpi tekee enemmän, riitelisitte siitä kumpi pääsee lasten kanssa ulos tai leipomaan tai kasaamaan linnaa olohuoneen lattialle tai kylpyyn. Ne kaikki on kokemuksia joita vanhoina muistelette suurella lämmöllä. Kaljottelu veneessä tms on koettu ja nähty. Forget it. Kaikki se mitä panostatte lapsiin kun he ovat pieniä, (enkä nyt tarkoita lätkäharjotuksia tms) on myöhemmin se alusta josta lapsenne ponnistaa yhteiskunnassa kilpaillessaan. Miettikää vastahakoinen vanhempi vai rakastava mukana ja läsnä oleva vanhempi, lapsi huomaa eron automaattisesti.
Tämä on niin totta. Laman vuoksi olin työttömänä monta vuotta ja hoisin lapset kotona. Kun nykyään katson kuvia siltä ajalta, joskus toivoo, että voi, kun saisi vielä kerran rakentaa sitä telttaa sinne olkkariin ja laittaa lapsille eväitä ja makuukamppeita, että saavat retkeillä yön siinä olkkarin teltassa. Tai ne mäenlaskukuvat ja lumilinnojen rakenamiset. Olen niin onnellisen näköinen niissä kuvissa.
Mies on surrut monesti sitä, että vaikean työtilanteen takia joutui ottamaan kaikki työt vastaan ja reissaamaan paljon ja oli vähän kotona. Kun menetti niin paljon siitä lasten lapsuudesta.
Kaikille niille, jotka ovat katkeria, kun joutuvat viettämään aikaa omien lasten kanssa, lohdutuksena sanon, että se aika menee äkkiä ja kohta pääsette niistä eroon.
Ei kukaan ole katkera siitä, että "joutuu" viettämään aikaa niin paljon lasten kanssa vaan siitä, että joutuu tekemään kaiken itse/yksin, vaikka on parisuhteessa. Ihmiset on katkeria siitä, kun väsyvät työtakaakan alle ja toinen vaan vieressä viettää vastuuvapaata elämää. Jokainen haluaa varmasti viettää aikaa lapsensa kanssa, mutta kun ei sitten enää jaksa kun kaikki energia on mennyt töissä käymiseen ja pakollisiin kotitöihin. Olis vaan kiva, jos se toinenkin tekisi jotakin, ja molemmat voisivat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne naiset on ihan itse halunneet ne ipanat. Mun kaveripiirissä ei ainakaan sinkkuna olevilla miehillä ole mitään halua kersojen pukkaamiseen.
Zinkkumiez
Voi pyhä yksinkertaisuus! Ei ne naisetkaan niitä lapsia sinkkuelämäänsä kaipaa, mutta kun ollaan parisuhteessa voi mietteet muuttua. En minäkään sinkkuna ollessa lapsien perään haikaillut. Ei sinne päinkään. Päinvastoin, tein kaikkeni, ettei niitä vaan tule.
Kun muutettiin yhteen miehen kanssa, mies toivoi lasta. Voitko uskoa? Ihan tavallinen suomalainen mies halusi lasta. Tuskin mieskään oli sinkkuaikoinaan haaveillut, että voi kun saisi lapsen.
Mutta mies, joka käyttää lapsesta sanaa "kersa" ei toivottavasti isäksi koskaan päädykään. Lapsella on oikeus kunnon isään , joka arvostaa lapsia.
Itse olette tähän jamaan asiat halunneet, joten josko kasvaisitte vähän ja ottaisitte vastuun valinnoistanne.
Vierailija kirjoitti:
Itse olette tähän jamaan asiat halunneet, joten josko kasvaisitte vähän ja ottaisitte vastuun valinnoistanne.
Tämä kommentti on varmaan miehille? Eli aivan oikein. Kun miehet olette niitä lapsia laittaneet alulle, niin niistä sitten huolehditaan. Kasvatte aikuisisksi ja otatte vastuun valinnoistanne.
Amen
Jos olisin pari-kolmekymppinen ja rupeaisin suunnittelemaan lapsen hankintaa, istuisin isäkandidaatin kanssa pöydän ääreen ja tehtäisiin suunnitelma vauvaprojektista. Paljonko aikaa kuhunkin tehtävään menee, koituuko siitä tulojenmenetyksiä projektin osapuolille. Sitten laskettaisiin kummankin osapuolen osalta tarvittava työmäärä ja projektin vaatima rahoitus. Rahoitus ja työmäärä jaettaisiin kahtia ja tulojenmenetykset vähennettäisiin puoleksi siltä toiselta osapuolelta.
Kaikki tehtäisiin neutraalisti numeroina, joten ei pitäisi tulla riitaa. Tästä saataisiin järkevä kuvio, jossa nainenkin olisi tasa-arvoisempi. Mies siis joutuisi esim. korvamaan rahallisesti tai lapsenhoitoaikana raskaus-, synnytys-, hoitoajat joihin ei osallistu sekä korvaamaan puolet naiselle koituvista tulojenmenetyksistä.
Jos isä olisi kotona lapsen kanssa, työssäkäyvä äiti korvaisi hänelle osan tulonmenetyksestä.
jne....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DoNuts kirjoitti:
Ompa naisilla taas asennevamma. Lapset pitää hoitaa. Sen sijaan että vikisette kumpi tekee enemmän, riitelisitte siitä kumpi pääsee lasten kanssa ulos tai leipomaan tai kasaamaan linnaa olohuoneen lattialle tai kylpyyn. Ne kaikki on kokemuksia joita vanhoina muistelette suurella lämmöllä. Kaljottelu veneessä tms on koettu ja nähty. Forget it. Kaikki se mitä panostatte lapsiin kun he ovat pieniä, (enkä nyt tarkoita lätkäharjotuksia tms) on myöhemmin se alusta josta lapsenne ponnistaa yhteiskunnassa kilpaillessaan. Miettikää vastahakoinen vanhempi vai rakastava mukana ja läsnä oleva vanhempi, lapsi huomaa eron automaattisesti.
Tämä on niin totta. Laman vuoksi olin työttömänä monta vuotta ja hoisin lapset kotona. Kun nykyään katson kuvia siltä ajalta, joskus toivoo, että voi, kun saisi vielä kerran rakentaa sitä telttaa sinne olkkariin ja laittaa lapsille eväitä ja makuukamppeita, että saavat retkeillä yön siinä olkkarin teltassa. Tai ne mäenlaskukuvat ja lumilinnojen rakenamiset. Olen niin onnellisen näköinen niissä kuvissa.
Mies on surrut monesti sitä, että vaikean työtilanteen takia joutui ottamaan kaikki työt vastaan ja reissaamaan paljon ja oli vähän kotona. Kun menetti niin paljon siitä lasten lapsuudesta.
Kaikille niille, jotka ovat katkeria, kun joutuvat viettämään aikaa omien lasten kanssa, lohdutuksena sanon, että se aika menee äkkiä ja kohta pääsette niistä eroon.
Ei kukaan ole katkera siitä, että "joutuu" viettämään aikaa niin paljon lasten kanssa vaan siitä, että joutuu tekemään kaiken itse/yksin, vaikka on parisuhteessa. Ihmiset on katkeria siitä, kun väsyvät työtakaakan alle ja toinen vaan vieressä viettää vastuuvapaata elämää. Jokainen haluaa varmasti viettää aikaa lapsensa kanssa, mutta kun ei sitten enää jaksa kun kaikki energia on mennyt töissä käymiseen ja pakollisiin kotitöihin. Olis vaan kiva, jos se toinenkin tekisi jotakin, ja molemmat voisivat paremmin.
Pitääkö tällaisten kanssa sitten ruveta puskemaan niitä lapsia maailmaan?
Kolme lasta eikä ikinä ole ollut tuollaista. Mies tekee valtaosan ruoista meillä ja pesee pyykkiä ja siivoaa siinä missä minäkin.
Tuskin tuollainen nyt ihan yllätyksenä tulee, ettei mies tee kotitöitä. Vai lopettiko kuin seinään kun aloit odottaa lasta? Miksi lähdit hankimaan lapsia tuollaisen kanssa?
Minnekähän sinun sitten pitäisi lähteä sotimaan?
Etkä kyllä ulosannistasi päätellen (ämmittelyä, lapsi=kakara) ole kovinkaan lämmin ja fiksu ihminen.
Kaikille osapuolille lienee parempi, ettet enää ryhdy suhteeseen , etkä ainakaan missään tapauksessa hanki lapsia.