Lue keskustelun säännöt.
Miten välttää katkeruus omaa miestä kohtaan, kun hän pääsee niin helpolla?
Ajatukseni taitavat olla ihan typeriä, mutta minua nyt toise lapsen syntymän jälkeen vaivannut jatkuvasti katkeruus siitä kuin helppoa mieheni elämä on. Hän saa lapsen ns. ilmaiseksi ilman raskautta, synnytystä ja sen jälkeisiä kipuja, valvomisiä, imetystä ja sen sitovuutta jne jne.
Tästä voi saada kuvan että mieheni on joku lusmu joka istuu baareissa ja minä hoidan lapset, ei, näin ei suinkaan ole. Olen vaan heräänyt huomaamaan että osallistuvinkaan mies ei yleensä joudu tekemään yhtä paljon kuin keskiverto äiti. Tuttavaperheissäkin homma menee aina niin esim. grillijuhlissa tai mökillä, että aluksi kaikki ovat yhdessä ja vaihdetaan kuulumiset, sitten tunnin-parin päästä naiset vahtii väsyneenä lapsikatraita kun miehet saunoo ja soutelee keskenään pitkän kaavan mukaan, juo olutta ja jauhaa paskaa. Ja tottakai miehet nukkuu pitkään seuraavana aamuna kun naiset hoippuu kukonlaulun aikaa ipanoitaan puurottamaan.
Kaiken tämän päälle naiset käy vielä töissä siinä missä miehetkin joten vanhanaikaiseen jakoon ei mielestäni voi vedota.
Kommentit (436)
Ja tässä, hyvät siskot, on yksi niistä tuhansista syistä miksi lapsia en tule ikinä hankkimaan. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten olette nuo asiat keskenänne sopineet, vai odotatko kaiken tapahtuvan itsekseen?
Omassa suhteessani sovittiin jo ennen lasten tuloa miten homma hoituisi. Kun lapsia sitten tuli, toimittiin kuten oli sovittu. Viikonloppuisin ja lomilla noustiin aina vuoroaamuina lasten kanssa, että toinen sai nukkua, nukuttamista kukaan lapsistamme ei sentään tarvinnut. Sama juhlissa, aamuheräämiset hoidettiin vuorovedoin. Koskaan noista ei tullut kinaa, eikä jäänyt mitään hampaankoloon.
Vierailija kirjoitti:
No miten olette nuo asiat keskenänne sopineet, vai odotatko kaiken tapahtuvan itsekseen?
Omassa suhteessani sovittiin jo ennen lasten tuloa miten homma hoituisi. Kun lapsia sitten tuli, toimittiin kuten oli sovittu. Viikonloppuisin ja lomilla noustiin aina vuoroaamuina lasten kanssa, että toinen sai nukkua, nukuttamista kukaan lapsistamme ei sentään tarvinnut. Sama juhlissa, aamuheräämiset hoidettiin vuorovedoin. Koskaan noista ei tullut kinaa, eikä jäänyt mitään hampaankoloon.
Etukäteen ei sovittu juuri mistään. Molemmille oli isestään selvää että jos lapdia tulisi ne on yhteisiä ja heidät hoidetaan yhdessä. Yhteinen talous oli jo ennenen lapsia jten ei siitäkään aiheutunut mitään suurempaa sopimista. Matkan varrella tietyt toiminta tavat on muodostuneet, mies herää herkemmin ja on hoitanut pääsääntöisesti yö heräämiset. Minä vastaa ehkä enemmän mm. lasten terveydenhoitoon liittyvistä asioista yms. Melko itsestään noi tavat on muodostuneet, ei niistä mitään suurta väätöä koskaan ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DoNuts kirjoitti:
Ompa naisilla taas asennevamma. Lapset pitää hoitaa. Sen sijaan että vikisette kumpi tekee enemmän, riitelisitte siitä kumpi pääsee lasten kanssa ulos tai leipomaan tai kasaamaan linnaa olohuoneen lattialle tai kylpyyn. Ne kaikki on kokemuksia joita vanhoina muistelette suurella lämmöllä. Kaljottelu veneessä tms on koettu ja nähty. Forget it. Kaikki se mitä panostatte lapsiin kun he ovat pieniä, (enkä nyt tarkoita lätkäharjotuksia tms) on myöhemmin se alusta josta lapsenne ponnistaa yhteiskunnassa kilpaillessaan. Miettikää vastahakoinen vanhempi vai rakastava mukana ja läsnä oleva vanhempi, lapsi huomaa eron automaattisesti.
Tämä on niin totta. Laman vuoksi olin työttömänä monta vuotta ja hoisin lapset kotona. Kun nykyään katson kuvia siltä ajalta, joskus toivoo, että voi, kun saisi vielä kerran rakentaa sitä telttaa sinne olkkariin ja laittaa lapsille eväitä ja makuukamppeita, että saavat retkeillä yön siinä olkkarin teltassa. Tai ne mäenlaskukuvat ja lumilinnojen rakenamiset. Olen niin onnellisen näköinen niissä kuvissa.
Mies on surrut monesti sitä, että vaikean työtilanteen takia joutui ottamaan kaikki työt vastaan ja reissaamaan paljon ja oli vähän kotona. Kun menetti niin paljon siitä lasten lapsuudesta.
Kaikille niille, jotka ovat katkeria, kun joutuvat viettämään aikaa omien lasten kanssa, lohdutuksena sanon, että se aika menee äkkiä ja kohta pääsette niistä eroon.
Ei kukaan ole katkera siitä, että "joutuu" viettämään aikaa niin paljon lasten kanssa vaan siitä, että joutuu tekemään kaiken itse/yksin, vaikka on parisuhteessa. Ihmiset on katkeria siitä, kun väsyvät työtakaakan alle ja toinen vaan vieressä viettää vastuuvapaata elämää. Jokainen haluaa varmasti viettää aikaa lapsensa kanssa, mutta kun ei sitten enää jaksa kun kaikki energia on mennyt töissä käymiseen ja pakollisiin kotitöihin. Olis vaan kiva, jos se toinenkin tekisi jotakin, ja molemmat voisivat paremmin.
En minäkään ole ymmärtänyt kenenkään naisen valittavan että joutuu olemaan lastensa kanssa. Pointti on se, että joutuu tekemään yksin lähes kaiken (lapsi kainalossa) ja mies on kuin siinä ei olisi mitään epäreilua. Minulle esim. kävisi hyvin että mies vie lapset vaikka pulkkamäkeen ja minä sillä aikaa siivoan ja laitan ruoan. Mutta ei. Lasten ulkoilusta huolehtiminen, samoin kuin luistelun ja hiihdon opetus ynnä muut aktiviteetit jotka voisi luonnehtia isä-poika -aktiviteeteiksi, jäävät minulle. Samoin kuin tietty ”naisten” hommat eli siivous, ruoanlaitto, vaatuhuolto, läksyjen tarkistus, harrastusvälineet - jos en minä noita tee niin ei kukaan. Ja maksan puolet menoista ja teen joskus pitkääkin päivää töissä.
Pelkään, että lasten kanssa touhuamisesta menee ilo juuri tästä syystä kun KAIKKI on minun hoidettava. Olisihan se kiva olla se rento tyyppi joka joskus vie pojat hop loppiin ja odottaa siitä vuolaat kiitokset.
Olen muuten pannut merkille että näköjään lumityötkin on nykyään naisten töitä. Meilläpäin kolan kanssa heiluvat ovat lähes aina perheen äitejä.
Meillä tuli ero kun akka vaati puolta kotitöistä, lastenhoidosta jne. Kävin siis töissä ja akka kotona. Töiden jälkeen alkoi siis minun 8h hoitovuoro. Palkastani olisi vielä puolet pitänyt siirtää tuo nartun tilille. No nyt saa hoitaa kokonaan, maksan ruokot enkä osallistu hoitoon. Lasta en edes halunnut, luvattiin että "kyllä minä hoidan" just joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli ero kun akka vaati puolta kotitöistä, lastenhoidosta jne. Kävin siis töissä ja akka kotona. Töiden jälkeen alkoi siis minun 8h hoitovuoro. Palkastani olisi vielä puolet pitänyt siirtää tuo nartun tilille. No nyt saa hoitaa kokonaan, maksan ruokot enkä osallistu hoitoon. Lasta en edes halunnut, luvattiin että "kyllä minä hoidan" just joo.
Häh? Tottakai tulot puoliksi kun toinen on kotona. Näin se menee meilläkin. Puolet kotitöistä ja hoidosta ei todellakaan ole liikaa vaadittu. Nainen kuitenkin on odottanut, synnyttänyt ja imettänyt. Niihin et ole osallistunut, joten kanna vastuusi. Periaatteessa miehellä pitäisi olla suurempi osuus hoidosta kuin naisella.
Pitäisi lailla säätää miesten vähimmäisosuus lasten ja kodinhoidosta. Jos ei hoida tulisi maksaa palkkaa naiselle. Yksinhuoltaja äidit saisi tätä palkkaa automaattisesti.
Rahat tähän voidaan ottaa rikkaita verottamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin sellainen äiti lasten ensimmäiset vuodet että pyöritin kotityö-heräily-hoitoarkea, lasten biologinen isä oli heille muutaman kerran viikossa huippuhauska viihdetoimisto jollainen minä en koskaan jaksanut olla. Nautin lasten kanssa olemisesta mutta olin tosi väsynyt. Miehellä oli masennusta ja jossain vaiheessa alkoholi alkoi näytellä suurta osaa hänen elämässään. Aina piti päästä pakoon arkea.
Hän päätti päivänsä lasten ollessa päiväkoti-ikäisiä. Jäin yksinhuoltajaksi. Elämä oli järkytyksestä, surusta, lasten selviämisestä ja omasta jaksamisesta selviytymistä monta vuotta.
Nyt lapset ovat jo reippaita koululaisia, meillä ihana, osallistuva mies talossa ja minä alan olla normaalissa tilassa. Voi että nautin joka hetkestä lasten kanssa. Onneksi he voivat hyvin ja ovat vielä sellaisia kainaloapinoita. Voi kun olisin aina saanut olla tällainen äiti. Voi kun olisin valinnut aikoinaan toisin. Voi kun olisin voinut nauttia lapsista pieninä, voi kun minun äitiyttäni ei olisi rikottu sillä itsemurhalla. Voi kun lapseni olisivat saaneet normaalin lapsuuden. Nyt kun minä jaksan, valitsen aina lapset mieluummin kuin vapaaillan.
Lopettakaa riitely siitä kuka joutuu mitäkin. Antakaa lapsille kaikkenne, myös silloin kun tilanne on tavallinen ja normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, että kun mies on lasten kanssa kotona, se ei samalla kykene tekemään minkäänlaisia kotitöitä eikä edes ehdi itse syödä kun on niin kiire antaa lapsille ruokaa. Kun tulen kotiin on vastassa hillitön sekasotku, astiat pitkin pöytiä ja nälkäinen ja väsynyt mies. Kun minä olen kotona lasten kanssa ehdin aivan hyvin syödä, siivota, kokata, pyykätä ja tiskata siinä samalla. Kai miehiltä puuttuu joku multitaskaus-kyky, ei pysty tekemään mitään jos samalla pitäisi huolehtia lapsista. On se kyllä ihanan läsnäoleva ja leikkii paljon lasten kanssa, minä en juuri koskaan ehdi tai jaksa leikkiä kun ne kotihommat vie energian.
Ei sillä miehellä myöskään ole mitään käsitystä esim lasten vaatteista tai niihin liittyvistä tarpeista, minä hankin (yhteisillä rahoilla kuitenkin) sopivat tavarat ja huolehdin myös liian pienten myymisestä kirppiksellä. Mies ehkä juuri ja juuri tietää mikä vaatekoko on käytössä, kengänkoosta tuskin on hajuakaan.
Uskomatonta, että olet alkanut tuollaisen miehen kanssa lapsia tekemään. Etkö oikeasti löytänyt parempaa.Vai pitikö tyytyä johonkin jämään
En ole se kenelle vastasit, mutta oma mieheni on aika pitkälle samanlainen. Jotenkin hänen aivot vain toimivat niin. Hyötyä siitä hänelle on työelämässä, jossa toimii asiantuntijana ja kykenee flowmaisesti ratkomaan alansa ongelmia. Joskus kotona tekee myös alaansa liittyviä.juttuja ja silloinkin tosiaan tuntikausia syventyy jonkin ongelman ratkaisemiseen eikä oikein osaa muuta ajatella, kunnes on löytänyt ongelmaan ratkaisun. Tietynlainen ajattelu- ja toimintatapa soveltuu huonosti toiseen tilanteeseen, mutta on lähes edellytys jossain muussa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa naisista ei ole ymmärtänyt miten priorisoidaan asioita.
1) pidetään huolta että napero saa ruokaa ja hoivaa
2) ulkoilua ja huomiota rajojen asettelulla yms
3) Puhtautta ja unta
4) ja sitten vasta jos aikaa jää päikkäreiltä ja kaupassa käynniltä, niin tulee siivous ja pyykkäys
Ne ovat toissijaisia ja mieskin voi ne tehdä koulutuksen jälkeen. Ja työnjälkeä ei sovi arvostella, tai homma jää sihen. Samoin jos nainen ei osaa vaihtaa tulppia tai talvirenkaita ekalla kerralla, täytyy pitää suu kiinni..
Lueskellessani kommenteja pikkasen alusta ja alkoi jo ahdistaa :D. Ensinnäkin joku väitti kaikkia miehiä empatiakyvyttömiksi. No jos sun mies on epatiakyvytyön, niin se ei tarkoita, että kaikki miehet on. Jos mies ei kykene tuntemaan empatiaa muita kohtaan, niin todennäköisesti kyseessä on narsisti tai psykopaatti. Ja silloin vaihtaisin kyllä miestä.
Joku kertoi, että mies alkoi itkee, kun äiti pisti vauvan syliin ja meni nukkumaan. Siis oikeesti, tälläisen "miehen" kanssa teit sitten lapsia. Eli otit äidin vastuun ja päätit kouluttaa itsellesi kelpomiehen pikkupojasta.
Sitten käyttäydytään marttyyrin lailla, kaikki hommat hoidetaan itse ja sitten valitetaan kuinka on niin raskasta. Annatteko te miehillenne edes mahdollisuudet osallistua ilman jatkuvaa nalkutusta. Pilaatte tolla asenteella isien ja lasten suhteen täysin, kun jo vauva-aikana iskostatte miesparkojen päähän, että ne ei osaa.
Lapsia minulla ei vielä ole, mutta yksi vaatimukseni on, että äitiyslomani aikana mies saa kyllä vähentää työaikaa ja ottaa vastuuta vauvasta. En ole komenteleva tai nalkuttava ihminen muutenkaan, niin mies saa kyllä itse selvittää mitkä niksit vauvan kanssa toimii. Ja mieheni tuntien luultavasti tulisi nauttimaan vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mä otin ihan tarkoituksella eri systeemin meidän perheessä. Ilmoitin miehelle että se olen sitten minä tällä kertaa joka saunoo ja kaljoittelee ja hyvin se mies sopeutui asiaan :D monet tuttavanaiset vaan alistuvat osaansa...
Tässä on se hankaluus, että usein saa olla täysin yksin se nainen, joka toimii porukassa näin. Kiva siellä sitten yksin saunoa ja juoda sidukkaa, kun muut naiset jatkaa sitä ikiaikaista uhrautumistaan.
Hoh hoh mikä avautuminen aivopeseytyneeltä ja etuoikeutetulta naikkoselta taas! :D
Kuulehan tyttö, te naiset todellisuudessa pääsette kutakuinkin kaikesta helpommalla kuin miehet. Länsimaissa. Niin valtaisaa on f-nistinen aivopesu ollut ja on edelleen, että sitä on ymmärrettävästi aivopestyn vaikea uskoa, mutta niin se vain on.
Okei synnytys sattuu, kuukautiset on persiistä tai sieltä päin. On ulkonäköpaineet (joita toki myös miehillä). Mutta siinäpä ne ongelmat ovat, kutakuinkin yhden käden sormin laskettavissa. Nettotulos on kuitenkin vahvasti positiivinen.
Jo yksinomaan kaikki tilastot huutavat sitä tosiasiaa, että jos satut syntymään tässä yhteiskunnassa penis haarojen välissä, on sinulla huomattavasti suurempi riski ajautua yhteiskunnan ulkopuolelle marginaaliin. Jos miehet ovat niin etuoikeutettuja, niin miksi esimerkiksi itsemurhan tehneistä 70-80 prosenttia on miehiä? Tä? Joko joku f-makko on keksinyt tähän uskottavan vasta-argumentin?
Naiselle esimerkiksi pariutuminen on paljon helpompi prosessi; nainen valitsee, miehen pitää lyödä korttinsa pöytään ja tehdä vaikutus. Miehelle ei esimerkiksi pelkkkä ulkonäkö riitä, vaan muutkin resurssit ratkaisevat. Moni mies olisi varmasti valmis synnyttämään ja kärsimään siihen liittyvät hetkelliset tuskat, jos se on edellytyksenä etuoikeutettuun asemaan parisuhde- ja seksuaalimarkkinoilla. (keskeinen elämänosalue)
Etenkin f-nistien harhaisen propagandamyllytyksen myötä nykynaisella ei tunnu olevan mitään ymmärrystä siitä mitä oikeasti tavallisen miehen elämä on.
Summa summarum: check your privileges, mam
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haistakkeepa kirjoitti:
Hoh hoh mikä avautuminen aivopeseytyneeltä ja etuoikeutetulta naikkoselta taas! :D
Kuulehan tyttö, te naiset todellisuudessa pääsette kutakuinkin kaikesta helpommalla kuin miehet. Länsimaissa. Niin valtaisaa on f-nistinen aivopesu ollut ja on edelleen, että sitä on ymmärrettävästi aivopestyn vaikea uskoa, mutta niin se vain on.
Okei synnytys sattuu, kuukautiset on persiistä tai sieltä päin. On ulkonäköpaineet (joita toki myös miehillä). Mutta siinäpä ne ongelmat ovat, kutakuinkin yhden käden sormin laskettavissa. Nettotulos on kuitenkin vahvasti positiivinen.
Jo yksinomaan kaikki tilastot huutavat sitä tosiasiaa, että jos satut syntymään tässä yhteiskunnassa penis haarojen välissä, on sinulla huomattavasti suurempi riski ajautua yhteiskunnan ulkopuolelle marginaaliin. Jos miehet ovat niin etuoikeutettuja, niin miksi esimerkiksi itsemurhan tehneistä 70-80 prosenttia on miehiä? Tä? Joko joku f-makko on keksinyt tähän uskottavan vasta-argumentin?
Naiselle esimerkiksi pariutuminen on paljon helpompi prosessi; nainen valitsee, miehen pitää lyödä korttinsa pöytään ja tehdä vaikutus. Miehelle ei esimerkiksi pelkkkä ulkonäkö riitä, vaan muutkin resurssit ratkaisevat. Moni mies olisi varmasti valmis synnyttämään ja kärsimään siihen liittyvät hetkelliset tuskat, jos se on edellytyksenä etuoikeutettuun asemaan parisuhde- ja seksuaalimarkkinoilla. (keskeinen elämänosalue)
Etenkin f-nistien harhaisen propagandamyllytyksen myötä nykynaisella ei tunnu olevan mitään ymmärrystä siitä mitä oikeasti tavallisen miehen elämä on.
Summa summarum: check your privileges, mam
Niin mutku tytöt ON heikompia, suojeltavia kuin lapsi, - EIKU siis aikuisia ja yhtä hyviä ja kykeneviä tasan samaan kuin miehet!
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.
Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.
T: Armeijan käynyt mies
Milloin viimeksi sodit? Viime viikolla? Onhan se ihan ymmärrettävää, ettet pysty lapsiasi hoitamaan, kun pitää koko ajan sotia niin kovasti. Joka viikko ja monta tuntia päivässä sotaa. Naiset ei ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.
Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.
T: Armeijan käynyt mies
Milloin viimeksi sodit? Viime viikolla? Onhan se ihan ymmärrettävää, ettet pysty lapsiasi hoitamaan, kun pitää koko ajan sotia niin kovasti. Joka viikko ja monta tuntia päivässä sotaa. Naiset ei ymmärrä.
Milloin viimeksi olit alistettu? Kun tamppooni putkahti alas valkoiseen pönttöön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.
Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.
T: Armeijan käynyt mies
Milloin viimeksi sodit? Viime viikolla? Onhan se ihan ymmärrettävää, ettet pysty lapsiasi hoitamaan, kun pitää koko ajan sotia niin kovasti. Joka viikko ja monta tuntia päivässä sotaa. Naiset ei ymmärrä.
Milloin viimeksi olit alistettu? Kun tamppooni putkahti alas valkoiseen pönttöön?
En ole alistettu enkä käytä tampooneja. Mulla on normaalijärkinen mies, joka hoitaa lapsia ja kotia siinä kuin minäkin. Ei ole ikinä vedonnut mielikuvitussotaan, jotta vois jättää omat lapsensa hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.
Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.
T: Armeijan käynyt mies
Milloin viimeksi sodit? Viime viikolla? Onhan se ihan ymmärrettävää, ettet pysty lapsiasi hoitamaan, kun pitää koko ajan sotia niin kovasti. Joka viikko ja monta tuntia päivässä sotaa. Naiset ei ymmärrä.
Milloin viimeksi olit alistettu? Kun tamppooni putkahti alas valkoiseen pönttöön?
Vastaa nyt ihan suoraan vaan. Milloin viimeksi sodit? Kun sillä sotimisella olet kerran hakemassa erityiskohtelua. Täytyyhän sitä silloin ihan oikeesti sotia. Ei erityiskohtelua saa millään olemattomalla sodalla.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.
Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.
T: Armeijan käynyt mies
Milloin viimeksi sodit? Viime viikolla? Onhan se ihan ymmärrettävää, ettet pysty lapsiasi hoitamaan, kun pitää koko ajan sotia niin kovasti. Joka viikko ja monta tuntia päivässä sotaa. Naiset ei ymmärrä.
Milloin viimeksi olit alistettu? Kun tamppooni putkahti alas valkoiseen pönttöön?
En ole alistettu enkä käytä tampooneja. Mulla on normaalijärkinen mies, joka hoitaa lapsia ja kotia siinä kuin minäkin. Ei ole ikinä vedonnut mielikuvitussotaan, jotta vois jättää omat lapsensa hoitamatta.
Oletko varma, että olet nainen?
Mielikuvitussota, heh heh.
Pilkun tarkat suunnitelmat havoin lasten kanssa toimii. Toki jonkinlainen suunnitelma on ihan hyvä laatia. Yhtä tärkeää on sopia kuitenkin myös siitä että yllättävissä tilanteissa molempien on tasapuolisesti myös osattava joustaa. Voi olla että syystä tai toisesta lasten hoito vastuu ainakin hetkellisesti lankeaa vain toiselle. Toinen vanhemmista sairastuu, joku lapsista sairastuu niin että tosen vanhemman aika menee kokonaan hänen hoitamiseensa ja koti ja mahdollisesti toiset lapset jää kokonaan toisen vanhemman hoidettavaksi. Vaikka mitään kovin vakavaa ei sattuisi, yllätyksiä sattuu aina. Tarkoista suunnitelmista on vaikea luopua ilman katkeruutta ilman että on sovittu myös siitä että molempien on tarvittaessa joustettava.