Miten välttää katkeruus omaa miestä kohtaan, kun hän pääsee niin helpolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää alkaa lesboksi ja voitte sit keinohedelmöityä tai adoptoida kersan. Sitten hoidatte sitä fifty- fifty periaatteella ettei tuu paha olo kummallekaan. Samaan aikaan voi tosin alkaa menkat ja menopaussi et tietty perhe onni jasopu voi silloin rikkoutua..

Juurikin näin. Jos haluatte lapsia ja kumppanin joka hoitaa kaikki velvollisuudet tasa-arvoisesti naisten standardeilla niin miksi ihmeessä lähdette miesten kanssa perheprojektiin ylipäänsä? On jo etukäteen selvää, että miehiä ei keskimäärin kiinnosta kodinvelvollisuudet samalla tavalla kuin naisia vaikka mitä lupaisivat etukäteen. Katkeroidutte ja päädytte suurimmalla todennäköisyydellä eroon jokatapauksessa.

Perustakaa toisten naisten kanssa "perheitä" kumppanuusvanhemmuus muodossa ja keinohedelmöitykset kehiin niin saatte yhtä hoivaviettisen ja velvollisuustuntoisen kumppanin kuin itse olette. Ei tarvitsi katkeroitua kumppaniin ollekaan :) 

Houkutteleva ja hauskakin ajatus kahden naisen leppoisasta kotielosta, mutta eipä aina ole niin täydellisen auvoisaa sekään. Tiedoksi, että nais paritkin osaavat erota myrskyisästi, ja toinen voi hyvin olla paljon toista laiskempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.

Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?

Missäs sodassa sinä olet ollut?

Otaksun että tuo on vaan vittuilua. Kysy tuota minulta sitten kun olen palanut sodasta, niin kerron sinulle.

Silloin minulta puuttuu naamasta nenä ja käsi on irronnut ja en kävele kunnolla.

Voit vittuilla sitten minulle ihan päin naamaa ja sylkeä päin näköä.

Saat lyödäkin halveksunnan merkiksi niin paljon siitä että et arvostanut minun panostani yhtään.

Et sitten yhtään! Et lainkaan arvostanut vaatimatonta panostani yhteisön hyväksi.

Kiitos vaan.

Keskustelun perusteella naiset rakastuvat miehiin, joilla on erittäin vahva itsetunto. Miehiin, jotka ottavat mitä haluavat ja taistelevat sen puolesta. Miehiin, jotka eivät urotöiltään ehdi osallistua vähäpätöisiin asioihin kuten lasten hoito. Miehiin, jotka elävät mielummin hetkessä kuin miettivät tarkkaan viisainta vaihtoehtoa.

Valitettavasti nämä miehet ovat surkeita kumppaneita perhearjessa. Osasyyllinen omaan heikkoon asemaanne perheessä olette te naiset, jotka olette osoittaneet palvontanne näitä miehisiä miehiä kohtaan.

Tarjolla olisi myös miehiä, jotka harkitsevat elämänvalintansa tarkkaan ja huomioivat kanssaihmiset. He eivät heittäydy suinpäin tilanteisoon, jotka aiheuttavat muille aiheetonta stressiä. He ovat valmiita heräämään vaikka joka yö perheensä hyvinvoinnin takia. He tekevät pyyteettömästi pieniä arkea helpottavia asioita ja muistavat perhettään säännöllisesti kiittämällä ja syleilemällä.

Mutta mikä onkaan näiden perheelliseen elämään sopeutuneoden miesten kohtalo? Olla perheetön ja yksinäinen. Olla ilman osaa yhteisöllisessä elämässä. Yksinäisyys ja sisintä kalvava tyhjyys.

Näen joka päivä onnellisia perheitä ja mietin, mikso en kelpaa isäksi. Mikä minussa on niin pahasti pielessä, että minua ei haluta kumppaniksi parisuhteeseen.

Ilmeisesti olen vain liian kiltti tai typerä tajuamaan sen, että minun pitää olla Mies ja ottaa se minkä haluan. Naisten osa on valittaa ja kitistä omaa huonoa asemaansa, miehet vain ottavat ja käyttävät ja sitä yhteiskunta myös odottaa.

tulevaisuuden kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.

Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?

Missäs sodassa sinä olet ollut?

Otaksun että tuo on vaan vittuilua. Kysy tuota minulta sitten kun olen palanut sodasta, niin kerron sinulle.

Silloin minulta puuttuu naamasta nenä ja käsi on irronnut ja en kävele kunnolla.

Voit vittuilla sitten minulle ihan päin naamaa ja sylkeä päin näköä.

Saat lyödäkin halveksunnan merkiksi niin paljon siitä että et arvostanut minun panostani yhtään.

Et sitten yhtään! Et lainkaan arvostanut vaatimatonta panostani yhteisön hyväksi.

Kiitos vaan.

Mielenterveytesi vaikuttaa olevan sen verran heikoissa kantimissa, että sinua tuskin lähetetään missään vaiheessa rintamalle, jos sota syttyisi.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun perusteella naiset rakastuvat miehiin, joilla on erittäin vahva itsetunto. Miehiin, jotka ottavat mitä haluavat ja taistelevat sen puolesta. Miehiin, jotka eivät urotöiltään ehdi osallistua vähäpätöisiin asioihin kuten lasten hoito. Miehiin, jotka elävät mielummin hetkessä kuin miettivät tarkkaan viisainta vaihtoehtoa.

Valitettavasti nämä miehet ovat surkeita kumppaneita perhearjessa. Osasyyllinen omaan heikkoon asemaanne perheessä olette te naiset, jotka olette osoittaneet palvontanne näitä miehisiä miehiä kohtaan.

Tarjolla olisi myös miehiä, jotka harkitsevat elämänvalintansa tarkkaan ja huomioivat kanssaihmiset. He eivät heittäydy suinpäin tilanteisoon, jotka aiheuttavat muille aiheetonta stressiä. He ovat valmiita heräämään vaikka joka yö perheensä hyvinvoinnin takia. He tekevät pyyteettömästi pieniä arkea helpottavia asioita ja muistavat perhettään säännöllisesti kiittämällä ja syleilemällä.

Mutta mikä onkaan näiden perheelliseen elämään sopeutuneoden miesten kohtalo? Olla perheetön ja yksinäinen. Olla ilman osaa yhteisöllisessä elämässä. Yksinäisyys ja sisintä kalvava tyhjyys.

Näen joka päivä onnellisia perheitä ja mietin, mikso en kelpaa isäksi. Mikä minussa on niin pahasti pielessä, että minua ei haluta kumppaniksi parisuhteeseen.

Ilmeisesti olen vain liian kiltti tai typerä tajuamaan sen, että minun pitää olla Mies ja ottaa se minkä haluan. Naisten osa on valittaa ja kitistä omaa huonoa asemaansa, miehet vain ottavat ja käyttävät ja sitä yhteiskunta myös odottaa.

Nimenomaan huonosta itsetunnosta kärsivät miehet ovat niitä huonoja puolisoita ja vanhempia, koska he pelkästään rypevät omissa asioissaan eivätkä siksi huomioi muita. Tiedän mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

tulevaisuuden kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.

Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?

Missäs sodassa sinä olet ollut?

Otaksun että tuo on vaan vittuilua. Kysy tuota minulta sitten kun olen palanut sodasta, niin kerron sinulle.

Silloin minulta puuttuu naamasta nenä ja käsi on irronnut ja en kävele kunnolla.

Voit vittuilla sitten minulle ihan päin naamaa ja sylkeä päin näköä.

Saat lyödäkin halveksunnan merkiksi niin paljon siitä että et arvostanut minun panostani yhtään.

Et sitten yhtään! Et lainkaan arvostanut vaatimatonta panostani yhteisön hyväksi.

Kiitos vaan.

Mielenterveytesi vaikuttaa olevan sen verran heikoissa kantimissa, että sinua tuskin lähetetään missään vaiheessa rintamalle, jos sota syttyisi.

Kuten sanoin niin vittuile vasta sitten kun olen tullut sodasta ja todellakin menettänyt mielenterveyteni. Nyt joudun vaan imitoimaan sitä tunnetilaa, kun osoitat halveksunnan sille sukupuolelle, joka hoitaa likaisen työn ja menee kuolemaan puolestasi taistelutantereelle sinun vuoksesi.

Sitten osoita halveksuntasi. Säästele ja kerää halveksuntaasi. Silloin kostosi on suloisin.

Todellakin tunnen olevani hullu, kun menen kaiken tämän jälkeen puolustamaan sinua ja jälkeläisiäsi sotaan. Kyllä minun pitää olla mielenvikainen, koska teen sen ja saan osakseni halveksuntaa vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti nyt naiset, ottakaa elämä haltuunne. Teistä ei tule miehiä, teidän kuuluukin olla äitejä ja sen takia saatte ison vastuun ja ilon olla lapsenne ensimmäinen ystävä ja kaikki mitä hänen universumissa ensimmäisiä kuukausina kuuluu. Vaalikaa tätä elämänne kauneinta rakkausuhdetta ja antakaa sille sen arvoinen panos. Keskustelkaa rauhallisesti miestenne kanssa mahdollisista pienistä irtiotoista ilman lasta omaan aikaan. Hankkikaa ystäviä, jotka ovat täsmälleen samassa tilanteessa ja järjestäjää heidän ja heidän lastensa kanssa yhteisiä äiti lapsi juttuja. Älkää kuormatko katkeruutta miehenne ja teidän välille, se on pitkä ja ruma tie matkalla eroon. Mies ja nainen on erilaisia ja eläköön tuo ero, miehessä on aikanaan esim poikalapsilla tärkeä roolimalli, älkää lyökö miehuutta lyttyyn... älkää itse pelätkö olla naisia ja naisellisia tänä nykyaikaisena sukupuolettomana aikana!!!

tämän kaiken kirjoitan rakkaudella ja vinkkinä teille

Juuri näin. Naiset ja miehet ovat erilaisia ja näin kuuluukin olla.

Tottakai miehet ja naiset on erilaisia, sitä tuskin kukaan kieltää, mutta se ei tarkoita sitä, että naisten pitäisi kaikki kotihommat yksin tehdä. Ja vaan sen takia, että on nainen.

Miehet sitten on niin erilaisia, että ne ei voi ollenkaan hoitaa lapsia ja tehdä kotitöitä?

kerrataan siis: Miehet ja naiset on erilaisia, mutta kummatkin pystyy hoitamaan lasta yhtälailla. Lasten hoitamiseen  ei tarvita munaa eikä sitä toistakaan sukuelintä.

Pystyy, mutta haluaako, tässä on kysymys. Mies ei koe sitä omaksi hommakseen, vaan enemmän naisen velvollisuudeksi. Pystyvyyttä tuskin on epäillyt kukaan.

Niin, mutta ei tuollaisen miehen kannata lisääntyä ollenkaan. Ihan samoin kuin ei sellaisen naisenkaan kannata lisääntyä, joka ei halua hoitaa omaa lastaan eikä koe sitä omaksi hommakseen. Siinä vaiheessa kun on jo lisääntynyt, ei enää kysellä mitä sinä aikuisena ja vanhempana haluat ja minkä omaksi hommaksesi koet. Omasta lapsestasi huolehtiminen ON sinun hommasi, halusit tai et. Sukupuoleen katsomatta.

Mutta kun sitä miehen osallistuvuutta ei voi ennen lapsentuloa tietää. Vaikka miten asioista puhuttaisiin ja niitä suunniteltaisiin, totuus voi olla jotain ihan muuta sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.

Jos mies haluaa lapsia mitä muita vaihtoehtoja on kuin huolehtia lapsista?

Ihanko tosissasi kysyt? Onhan se tälläkin palstalla kuultu moneen kertaan. Vaihtoehto on aina jättää lapset naisen huolehdittavaksi.

Mitä jää vaihtoehdoksi jos nainen ei kykene huolehtimaan lapsista esim. sairastuu vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Tämä on kyllä ollut avartavaa lukea näitä viime aikojen keskusteluja aiheeseen liittyen (näin mammalomalla ennen vauvan syntymää on ollut aikaa taas selailla vauva.fi:tä).

Olen jotenkin ajatellut, että itselläni käynyt huono tuuri, kun olen nainut laiskan miehen. Mieheni kyllä rakastaa lapsiaan ja oletettavasti minuakin, tekee asioita lasten kanssa, ja kotitöitäkin jonkin verran, mutta on liikaa sellaisia päiviä jolloin häntä ei vaan tunnu nappaavan perhe-elämä, eikä oikein jaksaisi tehdä mitään sen eteen. Ja myönnän kyllä olevani miehelleni katkera tästä asenteesta.

Mutta ilmeisesti tämä yleisempää kuin olen uskonutkaan.

Samoin se on ollut yllättävää kuulla (lompakkolois-huutelijoista huolimatta) kuinka naiset usein laittavat enemmän rahaa perheen yhteisiin menoihin, näin siis myös meillä. Meillä miehen kanssa kutakuinkin samat tulot, suurin osa palkasta menee kuukausittain yhteiselle tilille, loput jää molemmilla ”omaan käyttöön”. Käytännössä saatan ostaa lapsille juttuja myös näillä omilla rahoilla, käydä ravintolassa syömässä heidän kanssaan jne. Itselläni jää helposti rahaa säästöön, miehellä taas jostain syystä ei. Hän ostaa kalliita työkaluja, elektroniikkaa, tietokoneet ja puhelimet on viimeisen päälle jne. Itse tykkään matkustella, joten olen joutunut jo vuosia lähes yksin kustantamaan perheen yhteiset matkat. Ei miehellä koskaan olisi varaa lähteä minnekään. Ja kuitenkin lapsille on tosi tärkeää se, että koko perhe on mukana reissuilla, joten olen toistaiseksi vaan maksanut miehen matkat, vaikka kyllähän se ärsyttää. Kun miehelle asiasta sanon, niin hän kuittaa sen vaan ”mutta kun en Mä osaa vaan säästää rahaa”.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun perusteella naiset rakastuvat miehiin, joilla on erittäin vahva itsetunto. Miehiin, jotka ottavat mitä haluavat ja taistelevat sen puolesta. Miehiin, jotka eivät urotöiltään ehdi osallistua vähäpätöisiin asioihin kuten lasten hoito. Miehiin, jotka elävät mielummin hetkessä kuin miettivät tarkkaan viisainta vaihtoehtoa.

Valitettavasti nämä miehet ovat surkeita kumppaneita perhearjessa. Osasyyllinen omaan heikkoon asemaanne perheessä olette te naiset, jotka olette osoittaneet palvontanne näitä miehisiä miehiä kohtaan.

Tarjolla olisi myös miehiä, jotka harkitsevat elämänvalintansa tarkkaan ja huomioivat kanssaihmiset. He eivät heittäydy suinpäin tilanteisoon, jotka aiheuttavat muille aiheetonta stressiä. He ovat valmiita heräämään vaikka joka yö perheensä hyvinvoinnin takia. He tekevät pyyteettömästi pieniä arkea helpottavia asioita ja muistavat perhettään säännöllisesti kiittämällä ja syleilemällä.

Mutta mikä onkaan näiden perheelliseen elämään sopeutuneoden miesten kohtalo? Olla perheetön ja yksinäinen. Olla ilman osaa yhteisöllisessä elämässä. Yksinäisyys ja sisintä kalvava tyhjyys.

Näen joka päivä onnellisia perheitä ja mietin, mikso en kelpaa isäksi. Mikä minussa on niin pahasti pielessä, että minua ei haluta kumppaniksi parisuhteeseen.

Ilmeisesti olen vain liian kiltti tai typerä tajuamaan sen, että minun pitää olla Mies ja ottaa se minkä haluan. Naisten osa on valittaa ja kitistä omaa huonoa asemaansa, miehet vain ottavat ja käyttävät ja sitä yhteiskunta myös odottaa.

Olen satavarma, että olisit ihan samanlainen vastuuton vässykkäisä kuin suurin osa miehistä näyttää olevan, kun pikkulapsivaiheen arkitodellisuus realisoituisi sinulle. Osaat jo nyt ruikuttaa, vaikkei rankan univelat paina päälle, eikä perhevelvollisuudet ole imemässä kuiviin.

Odota hetki vielä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tulevaisuuden kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.

Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?

Missäs sodassa sinä olet ollut?

Otaksun että tuo on vaan vittuilua. Kysy tuota minulta sitten kun olen palanut sodasta, niin kerron sinulle.

Silloin minulta puuttuu naamasta nenä ja käsi on irronnut ja en kävele kunnolla.

Voit vittuilla sitten minulle ihan päin naamaa ja sylkeä päin näköä.

Saat lyödäkin halveksunnan merkiksi niin paljon siitä että et arvostanut minun panostani yhtään.

Et sitten yhtään! Et lainkaan arvostanut vaatimatonta panostani yhteisön hyväksi.

Kiitos vaan.

Mielenterveytesi vaikuttaa olevan sen verran heikoissa kantimissa, että sinua tuskin lähetetään missään vaiheessa rintamalle, jos sota syttyisi.

Kuten sanoin niin vittuile vasta sitten kun olen tullut sodasta ja todellakin menettänyt mielenterveyteni. Nyt joudun vaan imitoimaan sitä tunnetilaa, kun osoitat halveksunnan sille sukupuolelle, joka hoitaa likaisen työn ja menee kuolemaan puolestasi taistelutantereelle sinun vuoksesi.

Sitten osoita halveksuntasi. Säästele ja kerää halveksuntaasi. Silloin kostosi on suloisin.

Todellakin tunnen olevani hullu, kun menen kaiken tämän jälkeen puolustamaan sinua ja jälkeläisiäsi sotaan. Kyllä minun pitää olla mielenvikainen, koska teen sen ja saan osakseni halveksuntaa vain.

Siis mitä helvettiä? Ja miten koet itsesi ansioituneeksi jos ja kun sotaa ei tule koko elämäsi aikana? Ei voi hoitaa kotia ja lapsia kun odotellaan sotaa,.. kaikkea sitä kuulee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun perusteella naiset rakastuvat miehiin, joilla on erittäin vahva itsetunto. Miehiin, jotka ottavat mitä haluavat ja taistelevat sen puolesta. Miehiin, jotka eivät urotöiltään ehdi osallistua vähäpätöisiin asioihin kuten lasten hoito. Miehiin, jotka elävät mielummin hetkessä kuin miettivät tarkkaan viisainta vaihtoehtoa.

Valitettavasti nämä miehet ovat surkeita kumppaneita perhearjessa. Osasyyllinen omaan heikkoon asemaanne perheessä olette te naiset, jotka olette osoittaneet palvontanne näitä miehisiä miehiä kohtaan.

Tarjolla olisi myös miehiä, jotka harkitsevat elämänvalintansa tarkkaan ja huomioivat kanssaihmiset. He eivät heittäydy suinpäin tilanteisoon, jotka aiheuttavat muille aiheetonta stressiä. He ovat valmiita heräämään vaikka joka yö perheensä hyvinvoinnin takia. He tekevät pyyteettömästi pieniä arkea helpottavia asioita ja muistavat perhettään säännöllisesti kiittämällä ja syleilemällä.

Mutta mikä onkaan näiden perheelliseen elämään sopeutuneoden miesten kohtalo? Olla perheetön ja yksinäinen. Olla ilman osaa yhteisöllisessä elämässä. Yksinäisyys ja sisintä kalvava tyhjyys.

Näen joka päivä onnellisia perheitä ja mietin, mikso en kelpaa isäksi. Mikä minussa on niin pahasti pielessä, että minua ei haluta kumppaniksi parisuhteeseen.

Ilmeisesti olen vain liian kiltti tai typerä tajuamaan sen, että minun pitää olla Mies ja ottaa se minkä haluan. Naisten osa on valittaa ja kitistä omaa huonoa asemaansa, miehet vain ottavat ja käyttävät ja sitä yhteiskunta myös odottaa.

Olen satavarma, että olisit ihan samanlainen vastuuton vässykkäisä kuin suurin osa miehistä näyttää olevan, kun pikkulapsivaiheen arkitodellisuus realisoituisi sinulle. Osaat jo nyt ruikuttaa, vaikkei rankan univelat paina päälle, eikä perhevelvollisuudet ole imemässä kuiviin.

Satavarmasti kaikki miehet on samanlaisia vätyksiä? Miksi odotatte jotakin muuta ja ennen kaikkea miksi teette näiden vätysten kanssa lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.

Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.

T: Armeijan käynyt mies

Jos miehet saa perseillä ja olla naisten palveltavana, vain siksi että he menevät sotimaan, niin ihan mielellään ne sinne sotaan lähettää ja toivoo ettei tuu takas!

Kai meidän miesten on alettava synnyttämään ja imettämään, naiset ovat jo muutenkin kuohineet miehiä joten ei kai tuo enää mikään iso juttu olisi. Jos tosissaan puhutaan, niin luulisin kummaltakin sukupuolelta löytyvän ihan yhtä paljon laiskoja huoltajia ja talouden laiminlyöjiä. Aloittajalla oli ehkä käynyt huono säkä, kuin myös muutamilla muilla. Olisi kuitenkin kiinostava aina kuulla molempien osapuolien näkökulmat, mutta sehän pilaisi mahdollisuuden ”rakentavaan” raivoamiseen, vai mitä siskot ja veljet.

Filopsyko kirjoitti:

Kai meidän miesten on alettava synnyttämään ja imettämään, naiset ovat jo muutenkin kuohineet miehiä joten ei kai tuo enää mikään iso juttu olisi. Jos tosissaan puhutaan, niin luulisin kummaltakin sukupuolelta löytyvän ihan yhtä paljon laiskoja huoltajia ja talouden laiminlyöjiä. Aloittajalla oli ehkä käynyt huono säkä, kuin myös muutamilla muilla. Olisi kuitenkin kiinostava aina kuulla molempien osapuolien näkökulmat, mutta sehän pilaisi mahdollisuuden ”rakentavaan” raivoamiseen, vai mitä siskot ja veljet.

Niinpä, koska synnyttäminen ja imettäminen on mieheille niin paljon helpompaa kuin esim. kotitöiden jakaminen.

Harvemmin tosiaan kuulee miesten valittavan kuinka he hukkuvat valtavaan työmäärään kun vaimo ei tee mitään.

Yleensä vaan kuulee miehiltä valitusta siitä kun vaimo ei anna. Jännä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun perusteella naiset rakastuvat miehiin, joilla on erittäin vahva itsetunto. Miehiin, jotka ottavat mitä haluavat ja taistelevat sen puolesta. Miehiin, jotka eivät urotöiltään ehdi osallistua vähäpätöisiin asioihin kuten lasten hoito. Miehiin, jotka elävät mielummin hetkessä kuin miettivät tarkkaan viisainta vaihtoehtoa.

Valitettavasti nämä miehet ovat surkeita kumppaneita perhearjessa. Osasyyllinen omaan heikkoon asemaanne perheessä olette te naiset, jotka olette osoittaneet palvontanne näitä miehisiä miehiä kohtaan.

Tarjolla olisi myös miehiä, jotka harkitsevat elämänvalintansa tarkkaan ja huomioivat kanssaihmiset. He eivät heittäydy suinpäin tilanteisoon, jotka aiheuttavat muille aiheetonta stressiä. He ovat valmiita heräämään vaikka joka yö perheensä hyvinvoinnin takia. He tekevät pyyteettömästi pieniä arkea helpottavia asioita ja muistavat perhettään säännöllisesti kiittämällä ja syleilemällä.

Mutta mikä onkaan näiden perheelliseen elämään sopeutuneoden miesten kohtalo? Olla perheetön ja yksinäinen. Olla ilman osaa yhteisöllisessä elämässä. Yksinäisyys ja sisintä kalvava tyhjyys.

Näen joka päivä onnellisia perheitä ja mietin, mikso en kelpaa isäksi. Mikä minussa on niin pahasti pielessä, että minua ei haluta kumppaniksi parisuhteeseen.

Ilmeisesti olen vain liian kiltti tai typerä tajuamaan sen, että minun pitää olla Mies ja ottaa se minkä haluan. Naisten osa on valittaa ja kitistä omaa huonoa asemaansa, miehet vain ottavat ja käyttävät ja sitä yhteiskunta myös odottaa.

Olen satavarma, että olisit ihan samanlainen vastuuton vässykkäisä kuin suurin osa miehistä näyttää olevan, kun pikkulapsivaiheen arkitodellisuus realisoituisi sinulle. Osaat jo nyt ruikuttaa, vaikkei rankan univelat paina päälle, eikä perhevelvollisuudet ole imemässä kuiviin.

I agree. Ja sama itsepetos koskee molempia sukupuolia. Esim. lapsettomuudesta kärsivä pariskunta olisi mielestään maailman kiitollisin ja kärsivällisin vanhempi jos vaan lapsi heille suotaisiin. Ja kun sitten tärppää ja suodaan, niin samanlaisia narisijoita heistäkin kuoriutuu.

Ei se, että ihminen on ujo ja sosiaalisesti kömpelö tai vaikka vanhempiensa nurkissa asuva aikamies, vielä tee hänestä hyvää isää. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

tulevaisuuden kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.

Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?

Missäs sodassa sinä olet ollut?

Otaksun että tuo on vaan vittuilua. Kysy tuota minulta sitten kun olen palanut sodasta, niin kerron sinulle.

Silloin minulta puuttuu naamasta nenä ja käsi on irronnut ja en kävele kunnolla.

Voit vittuilla sitten minulle ihan päin naamaa ja sylkeä päin näköä.

Saat lyödäkin halveksunnan merkiksi niin paljon siitä että et arvostanut minun panostani yhtään.

Et sitten yhtään! Et lainkaan arvostanut vaatimatonta panostani yhteisön hyväksi.

Kiitos vaan.

Mielenterveytesi vaikuttaa olevan sen verran heikoissa kantimissa, että sinua tuskin lähetetään missään vaiheessa rintamalle, jos sota syttyisi.

Voisin tulla hoitamaan lapsiasi aupairiksi. Jos olen liian sairas sotimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.

Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.

T: Armeijan käynyt mies

Jos miehet saa perseillä ja olla naisten palveltavana, vain siksi että he menevät sotimaan, niin ihan mielellään ne sinne sotaan lähettää ja toivoo ettei tuu takas!

Tärkeää että kirjoitat tämän näkyviin kaikille miehille, niin miehet näkee mitä naiset ajattelee miehistä ja miten paljon naiset arvostaa miehen pakollista armeijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tulevaisuuden kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.

Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?

Missäs sodassa sinä olet ollut?

Otaksun että tuo on vaan vittuilua. Kysy tuota minulta sitten kun olen palanut sodasta, niin kerron sinulle.

Silloin minulta puuttuu naamasta nenä ja käsi on irronnut ja en kävele kunnolla.

Voit vittuilla sitten minulle ihan päin naamaa ja sylkeä päin näköä.

Saat lyödäkin halveksunnan merkiksi niin paljon siitä että et arvostanut minun panostani yhtään.

Et sitten yhtään! Et lainkaan arvostanut vaatimatonta panostani yhteisön hyväksi.

Kiitos vaan.

Mielenterveytesi vaikuttaa olevan sen verran heikoissa kantimissa, että sinua tuskin lähetetään missään vaiheessa rintamalle, jos sota syttyisi.

Voisin tulla hoitamaan lapsiasi aupairiksi. Jos olen liian sairas sotimaan.

Sori, en huoli sinua siihen hommaan.

Mä olen ilmoittanut kans, että tänä juhannuksena minä juon kaljaa, saunon ja pieren aamuneljään, mies puurottaa aamulla lapset. Hyvin toimii. Ainoastaan muu naisväki ja eräs sovinisti sukulaismies ovat pyöritelleet silmiään. Seuraavana kesänä on sitten miehen vuoro, vuorotellaan. Pitää uskaltaa itsekin sanoa mitä haluaa ja tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tulevaisuuden kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.

Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?

Missäs sodassa sinä olet ollut?

Otaksun että tuo on vaan vittuilua. Kysy tuota minulta sitten kun olen palanut sodasta, niin kerron sinulle.

Silloin minulta puuttuu naamasta nenä ja käsi on irronnut ja en kävele kunnolla.

Voit vittuilla sitten minulle ihan päin naamaa ja sylkeä päin näköä.

Saat lyödäkin halveksunnan merkiksi niin paljon siitä että et arvostanut minun panostani yhtään.

Et sitten yhtään! Et lainkaan arvostanut vaatimatonta panostani yhteisön hyväksi.

Kiitos vaan.

Mielenterveytesi vaikuttaa olevan sen verran heikoissa kantimissa, että sinua tuskin lähetetään missään vaiheessa rintamalle, jos sota syttyisi.

Voisin tulla hoitamaan lapsiasi aupairiksi. Jos olen liian sairas sotimaan.

Sori, en huoli sinua siihen hommaan.

Hyvä juttu. Sitten minä voinkin istua tässä sohvalla ja kun tulet taas sylkemään päin näköä tai lyömään minua niin tuo jääkaapista kylmä olut tullessasi. Odottelen ihan rauhassa tässä milloin palveluksiani tarvitaan taas.