Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten välttää katkeruus omaa miestä kohtaan, kun hän pääsee niin helpolla?
Ajatukseni taitavat olla ihan typeriä, mutta minua nyt toise lapsen syntymän jälkeen vaivannut jatkuvasti katkeruus siitä kuin helppoa mieheni elämä on. Hän saa lapsen ns. ilmaiseksi ilman raskautta, synnytystä ja sen jälkeisiä kipuja, valvomisiä, imetystä ja sen sitovuutta jne jne.
Tästä voi saada kuvan että mieheni on joku lusmu joka istuu baareissa ja minä hoidan lapset, ei, näin ei suinkaan ole. Olen vaan heräänyt huomaamaan että osallistuvinkaan mies ei yleensä joudu tekemään yhtä paljon kuin keskiverto äiti. Tuttavaperheissäkin homma menee aina niin esim. grillijuhlissa tai mökillä, että aluksi kaikki ovat yhdessä ja vaihdetaan kuulumiset, sitten tunnin-parin päästä naiset vahtii väsyneenä lapsikatraita kun miehet saunoo ja soutelee keskenään pitkän kaavan mukaan, juo olutta ja jauhaa paskaa. Ja tottakai miehet nukkuu pitkään seuraavana aamuna kun naiset hoippuu kukonlaulun aikaa ipanoitaan puurottamaan.
Kaiken tämän päälle naiset käy vielä töissä siinä missä miehetkin joten vanhanaikaiseen jakoon ei mielestäni voi vedota.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tästä on tullut näin vaikeaa?
Lapsia kuitenkin aina on syntynyt ja paljon vaikeampiin oloihin kuin nyt.
Eikä tarvitse katsoa kuin omia vanhempia tai sitä ikäluokkaa niin näkee missä mennään. Täysin sairaita päästään. Etenkin päättäjät.
Ei helvetti.
Suomi ei selvinnyt sodasta. Sen verran on sairaita arvoja ja hulluutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten välttää katkeruus naisia kohtaan, kun he pääsevät niin helpolla: ei kutsuntoja tai pakollista ase- tai siviilipalvelusta..
Kyllä se tasoittuu, kun hoidat jokaista muksua ekan vuoden yksin kotona.
Jotenkin niin kulunutta kitistä armeijasta. Jos miehiä ei pakotettaisi tekemään edes sitä, niin mihin toi pullamössösakki sitten joutuisi? Ongelmahan on se, että naiset ovat nykyisin paljon multitalentimpia kuin miehet.
Onneksi oikeat naiset eivät ole kaltaisiasi luusereita, vaan yhtä päteviä kaikessa kuin miehetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.
Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.
T: Armeijan käynyt mies
Jos miehet saa perseillä ja olla naisten palveltavana, vain siksi että he menevät sotimaan, niin ihan mielellään ne sinne sotaan lähettää ja toivoo ettei tuu takas!
Pidähän pääsi kiinni jo.
Minä otin eron ämmästä, kun muuttui ihan perseeksi lapsen tulon jälkeen.
Pelkkää psykologista sodankäyntiä koko loppuosa suhteesta. Kiusaamista työpäivän jälkeen pikkuasioista ja naputusta.
Ajattelin jo silloin työpäivän jälkeen että ton kanssa en ainakaan tänään harrasta yhtään seksiä, sen verran huono vastaanotto oli että saa nukkua yksin sängyssä.
Oli syy mikä tahansa niin tämäkin ketju todistaa sen että ihmisten ei ole tarkoitus elää samassa suhteessa koko ikäänsä. Sitä tarvitsee tuulettua. Niin minäkin tuuletuin aika pian.
Siihen jujuun en tosin mene että lyön kimppaan uuden naisen kanssa. Kovasti ne yrittää, mutta tiedän kyllä miten ne alkaa perseilemään lopulta. Sama laulu alkaa ja savustus kotoa.
Sitähän te naiset teette että savustatte hyvän miehen kotoa. Lopuksi pitää korottaa äääntä, kun menee hermot. Sitä vuosia jaksaa hiljaa padota ja ajatella että kyllä tämä tästä vielä suttaantuu.
Se on valehtelua. Se on niin että te naiset haluatte pitää sen kakaran itsellänne ja savustaa miehen ulos kodista. Se on biologianne se.
Hyväksyn sen miehenä. Sen voin sanoa että teikäläisten ja yhdenkään tässä ketjussa olevan takia en lähde sotimaan yhtään minnekään. Ette ole sen arvoisia.
Savustatte vaan kaikki läheltänne.
Lähen Lanztsarottelle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.
Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.
T: Armeijan käynyt mies
Jos miehet saa perseillä ja olla naisten palveltavana, vain siksi että he menevät sotimaan, niin ihan mielellään ne sinne sotaan lähettää ja toivoo ettei tuu takas!
Pidähän pääsi kiinni jo.
Minä otin eron ämmästä, kun muuttui ihan perseeksi lapsen tulon jälkeen.
Pelkkää psykologista sodankäyntiä koko loppuosa suhteesta. Kiusaamista työpäivän jälkeen pikkuasioista ja naputusta.
Ajattelin jo silloin työpäivän jälkeen että ton kanssa en ainakaan tänään harrasta yhtään seksiä, sen verran huono vastaanotto oli että saa nukkua yksin sängyssä.
Oli syy mikä tahansa niin tämäkin ketju todistaa sen että ihmisten ei ole tarkoitus elää samassa suhteessa koko ikäänsä. Sitä tarvitsee tuulettua. Niin minäkin tuuletuin aika pian.
Siihen jujuun en tosin mene että lyön kimppaan uuden naisen kanssa. Kovasti ne yrittää, mutta tiedän kyllä miten ne alkaa perseilemään lopulta. Sama laulu alkaa ja savustus kotoa.
Sitähän te naiset teette että savustatte hyvän miehen kotoa. Lopuksi pitää korottaa äääntä, kun menee hermot. Sitä vuosia jaksaa hiljaa padota ja ajatella että kyllä tämä tästä vielä suttaantuu.
Se on valehtelua. Se on niin että te naiset haluatte pitää sen kakaran itsellänne ja savustaa miehen ulos kodista. Se on biologianne se.
Hyväksyn sen miehenä. Sen voin sanoa että teikäläisten ja yhdenkään tässä ketjussa olevan takia en lähde sotimaan yhtään minnekään. Ette ole sen arvoisia.
Savustatte vaan kaikki läheltänne.
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoinen katsanta, yleensä äidit ja naiset ovat olleet juurikin ylpeitä tästä kunniasta - tuoda lapsi maailmaan ja ruokkia hänet.
Ei voi muutakuin ihmetellä tätä modernin nykynaisen ajattelumaailmaa. Joutuu nyt herranen aika ihan itse vauvankin vatsassaan kantamaan!
No onhan se äärimmäisen väkivaltaista saattaa lapsi maailmaan. Mikä ihme se on että se arveluttaa ja varsinkin kun on annettu äly jolla tajuaa kuinka epäoikeudenmukaista on että mies saa lapset kärsimättå mitään.
Olen itse kahden äiti ja olisin mielelläni ollut itse niitä lapsia kärsimyksellå synnyttämästä jos olisin heidät saanut muulla konstilla. Minä niinkuin miehenikin halusin lapsia mutta en halunnut kärsiä synnytystä ja sen jättämiä vaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähen Lanztsarottelle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.
Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.
T: Armeijan käynyt mies
Jos miehet saa perseillä ja olla naisten palveltavana, vain siksi että he menevät sotimaan, niin ihan mielellään ne sinne sotaan lähettää ja toivoo ettei tuu takas!
Pidähän pääsi kiinni jo.
Minä otin eron ämmästä, kun muuttui ihan perseeksi lapsen tulon jälkeen.
Pelkkää psykologista sodankäyntiä koko loppuosa suhteesta. Kiusaamista työpäivän jälkeen pikkuasioista ja naputusta.
Ajattelin jo silloin työpäivän jälkeen että ton kanssa en ainakaan tänään harrasta yhtään seksiä, sen verran huono vastaanotto oli että saa nukkua yksin sängyssä.
Oli syy mikä tahansa niin tämäkin ketju todistaa sen että ihmisten ei ole tarkoitus elää samassa suhteessa koko ikäänsä. Sitä tarvitsee tuulettua. Niin minäkin tuuletuin aika pian.
Siihen jujuun en tosin mene että lyön kimppaan uuden naisen kanssa. Kovasti ne yrittää, mutta tiedän kyllä miten ne alkaa perseilemään lopulta. Sama laulu alkaa ja savustus kotoa.
Sitähän te naiset teette että savustatte hyvän miehen kotoa. Lopuksi pitää korottaa äääntä, kun menee hermot. Sitä vuosia jaksaa hiljaa padota ja ajatella että kyllä tämä tästä vielä suttaantuu.
Se on valehtelua. Se on niin että te naiset haluatte pitää sen kakaran itsellänne ja savustaa miehen ulos kodista. Se on biologianne se.
Hyväksyn sen miehenä. Sen voin sanoa että teikäläisten ja yhdenkään tässä ketjussa olevan takia en lähde sotimaan yhtään minnekään. Ette ole sen arvoisia.
Savustatte vaan kaikki läheltänne.
Ikävää että kohdallesi osui näin ikävä nainen, mutta aika pelottavat vibat tulee jo ihan kirjoitustyylistäkin. Että onko tässä sitten hyvä mies savustettu pihalle ilman syytä, vai onko vaimo ja lapsi siirtynyt eri talouteen ihan oman turvallisuutensa takia?
suvuton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.
Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?
Minun isoisä oli sotaveteraani, joka oli haavoittunut sodassa. Vaimonsa kanssa heillä on 6 lasta, jotka hoidettiin yhdessä, kuten myös kotityöt. Eläkkeellä isovanhempani toimivat minun sisarukseni (palkallisina) päivähoitajina. Sinne isovanhempien viereen peiton alle ryömimme sisarukseni kanssa aamulla, kun vanhempamme toivat meidät hoitoon, ja laskimme isoisän vartalossa olevia kranaatinsirpaleiden jättämiä arpia. Isoisän mukaan parasta maailmassa on kainaloon ryömivä pikkuinen, joka halaa.
Toinen isoisä oli Lapin sodassa alaikäisenä poikana. Hänellä ja isoäidille oli 8 lasta, joista 7 selvisi aikuisuuteen. Myös he hoitivat talouden ja lapset yhdessä. Suurempi vastuu kotitöistä oli isoäidillä, isoisä hankki lisää ruokaa pöytään kalastamalla ja metsästämällä. Kaikki isovanhempani olivat köyhiä duunareita ja mustanlistan kommunisteja. Ehkä se on vaikuttanut töiden tasaiseen jakautumiseen. Olen nähnyt sodan vaikutukset lähiomaisiini ja minun kokemukseni mukaan se on tehnyt lähiomaisistani perhekeskeisempiä.
Olen siis keskustellut asiasta sodasta palanneiden kanssa. Oletko sinä?
En onneksi ole jutellut. Meillä isoisä tuli poikansa palkkapäivänä puukon kanssa vaatimaan viinarahaa. Loppua en kerro, mutta oli verinen taistelu. Yhtä helvettiä koko elämä tuittupää sankarin kanssa. Ukko heräsi kesken yötä huutamaan painajaisiin ja lyömään vaimoaan ja lapsia hakkasi, niin kovasti että piti lapset laittaa naapuriin hoitoon. Tätä tapahtui aika usein.
Viinaa käytettiin rajusti päivittäin ja naitiin tuvassa, kun lapset leikki leikkejään. Tälläistä olen kuullut.
Lopulta lapset huostaanotettiin ja siskokset erotettiin toisistaan. Kaikki hajalla, jokainen tänäpäivänäkin sosiaalitapauksia, ei yhtään menestystarinaa. Kaikki lapset kasvoivat lähinnä kadulla ihan ilman huolenpitoa.
Sprii vei sankarin ennenaikaisesti hautaan.
Hän oli kovimmissa taisteluissa rintamalla. Olen onnellinen että olen täysin isoisätön ja äiditönkin.
Ei heistä olisi ollut kasvattajiksi.
Tässä on kaikki mitä tiedän isoisästä ja heidän perheensä elosta. Haastattelin naapuria ja loput tuli edesmenneeltä äidiltäni, joka kärsi mielenterveysongelmista koko elämänsä ajan. Kaikki rajut kohdat jätin kertomatta. Elämä oli pääpiirteittäin tuollaista.
Miehet kävi töissä, ryyppäsi ja naiset hoiti kotia. Lapset oli pihalla.
Luuletko, että isoisäsi olisi ilman sotaa ollut lempeä ja rakastava isä ja aviomies? Kärjistikö sotatraumat jo olemassa olevia luonteenpiirteitä ja käytettiinkö sotatraumoja oikeutuksena ryyppämiseen ja hakkaamiseen, jota olisi tehty muutenkin?
Olen se, joka aikaisemmassa viestissä kertoi isoisistään, jotka hoitivat myös kotityöt ja lapset vaimonsa kanssa. Molemmat isoisät myös heräsivät huutaen painajaisista. Harvemmin enää silloin, kun olimme sisarukseni kanssa pieniä, mutta sitäkin tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä meni jankkauksrksi raskaudesta ja synnytyksestä? Se ei tainnut olla pointti vaan se että fyysisten vaivojen lisäksi pitää vielä sietää lusmuilua ja osallistumattomuutta vaikka käy tasa-arvoisesti töissä ja maksaa puolet kuluista.
Kyllä on sairasta. Pistätte lapset kärsimään lapsellisista riidoista kotitöissä. Jos ne kotityöt ja muut tuottaa ongelmia niin ei niitä ole pakko tehdä.
Ei myöskään sellaisen takia ole pakko erota.
Tuntuu ihan hullulta tuollainen yhtälö. Jos tämän ketjun parisuhteiden tarina olisi matemaattinen lauseke niin tulos olisi väärä.
Ette te ihan lapsen parasta naiset nyt ajattele. Pistätte lapsen kärsimään ja savustatte miehet pihalle.
Mistähän sellainen kumpuaa. Lapset stressaantuu tuollaisissa suhteissa ja aistii että äiti kiusaa isää turhista kotitöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä meni jankkauksrksi raskaudesta ja synnytyksestä? Se ei tainnut olla pointti vaan se että fyysisten vaivojen lisäksi pitää vielä sietää lusmuilua ja osallistumattomuutta vaikka käy tasa-arvoisesti töissä ja maksaa puolet kuluista.
miksi pitää suorittaa noin kovaa ainut elämä?
Nauttiiko lapset tuollaisesta nalkutuksesta ja suorituksesta. Se joka kokee kotityöt tehtäväksi niin tekee ne. Muuten eletään sotkussa.
Ei se sotku oikeuta mitään riitoja ja epätasaista riitaisaa ilmapiiriä kotona jossa on lapsia.
Ei se oikeuta teitä savustamaan isää ja rikkomaan suhdetta lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on sairasta. Pistätte lapset kärsimään lapsellisista riidoista kotitöissä. Jos ne kotityöt ja muut tuottaa ongelmia niin ei niitä ole pakko tehdä.
Ei myöskään sellaisen takia ole pakko erota.
Tuntuu ihan hullulta tuollainen yhtälö. Jos tämän ketjun parisuhteiden tarina olisi matemaattinen lauseke niin tulos olisi väärä.
Ette te ihan lapsen parasta naiset nyt ajattele. Pistätte lapsen kärsimään ja savustatte miehet pihalle.
Mistähän sellainen kumpuaa. Lapset stressaantuu tuollaisissa suhteissa ja aistii että äiti kiusaa isää turhista kotitöistä.
Ei se äiti kiusaa isää kotitöistä, jos iskä tekee oman osansa ihan oma-aloitteisesti. Se ei ole mikään parisuhde, jos toinen joutuu koko ajan muistuttamaan ja pyytämään toista milloin mistäkin, se on lähinnä vanhempi-lapsi -suhde. Kyllä siinä mies tekee itse sen savustamisen ulos, jos käyttäytyy kuin teini.
Jos kotityöt jättää tekemättä, niin lastensuojelu puuttuu asiaan. Lapsiperheissä suurin osa hommista kohdistuu lapsen hyvinvointiin, ei niitä voi jättää tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
suvuton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.
Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?
Minun isoisä oli sotaveteraani, joka oli haavoittunut sodassa. Vaimonsa kanssa heillä on 6 lasta, jotka hoidettiin yhdessä, kuten myös kotityöt. Eläkkeellä isovanhempani toimivat minun sisarukseni (palkallisina) päivähoitajina. Sinne isovanhempien viereen peiton alle ryömimme sisarukseni kanssa aamulla, kun vanhempamme toivat meidät hoitoon, ja laskimme isoisän vartalossa olevia kranaatinsirpaleiden jättämiä arpia. Isoisän mukaan parasta maailmassa on kainaloon ryömivä pikkuinen, joka halaa.
Toinen isoisä oli Lapin sodassa alaikäisenä poikana. Hänellä ja isoäidille oli 8 lasta, joista 7 selvisi aikuisuuteen. Myös he hoitivat talouden ja lapset yhdessä. Suurempi vastuu kotitöistä oli isoäidillä, isoisä hankki lisää ruokaa pöytään kalastamalla ja metsästämällä. Kaikki isovanhempani olivat köyhiä duunareita ja mustanlistan kommunisteja. Ehkä se on vaikuttanut töiden tasaiseen jakautumiseen. Olen nähnyt sodan vaikutukset lähiomaisiini ja minun kokemukseni mukaan se on tehnyt lähiomaisistani perhekeskeisempiä.
Olen siis keskustellut asiasta sodasta palanneiden kanssa. Oletko sinä?
En onneksi ole jutellut. Meillä isoisä tuli poikansa palkkapäivänä puukon kanssa vaatimaan viinarahaa. Loppua en kerro, mutta oli verinen taistelu. Yhtä helvettiä koko elämä tuittupää sankarin kanssa. Ukko heräsi kesken yötä huutamaan painajaisiin ja lyömään vaimoaan ja lapsia hakkasi, niin kovasti että piti lapset laittaa naapuriin hoitoon. Tätä tapahtui aika usein.
Viinaa käytettiin rajusti päivittäin ja naitiin tuvassa, kun lapset leikki leikkejään. Tälläistä olen kuullut.
Lopulta lapset huostaanotettiin ja siskokset erotettiin toisistaan. Kaikki hajalla, jokainen tänäpäivänäkin sosiaalitapauksia, ei yhtään menestystarinaa. Kaikki lapset kasvoivat lähinnä kadulla ihan ilman huolenpitoa.
Sprii vei sankarin ennenaikaisesti hautaan.
Hän oli kovimmissa taisteluissa rintamalla. Olen onnellinen että olen täysin isoisätön ja äiditönkin.
Ei heistä olisi ollut kasvattajiksi.
Tässä on kaikki mitä tiedän isoisästä ja heidän perheensä elosta. Haastattelin naapuria ja loput tuli edesmenneeltä äidiltäni, joka kärsi mielenterveysongelmista koko elämänsä ajan. Kaikki rajut kohdat jätin kertomatta. Elämä oli pääpiirteittäin tuollaista.
Miehet kävi töissä, ryyppäsi ja naiset hoiti kotia. Lapset oli pihalla.
Luuletko, että isoisäsi olisi ilman sotaa ollut lempeä ja rakastava isä ja aviomies? Kärjistikö sotatraumat jo olemassa olevia luonteenpiirteitä ja käytettiinkö sotatraumoja oikeutuksena ryyppämiseen ja hakkaamiseen, jota olisi tehty muutenkin?
Olen se, joka aikaisemmassa viestissä kertoi isoisistään, jotka hoitivat myös kotityöt ja lapset vaimonsa kanssa. Molemmat isoisät myös heräsivät huutaen painajaisista. Harvemmin enää silloin, kun olimme sisarukseni kanssa pieniä, mutta sitäkin tapahtui.
En tiedä miksi haluat kääntää sen noin. Haluatko ilkeänä viedä minulta senkin pienen tiedon mitä tiedän isoisästäni. Et halua narisistisesti tarjota minulle edes mahdollisuutta siitä että isoisä olisi ollut kunnon mies.
Hyvänä miehenä hänet tunnettiin. Ennen sotia Laatokan rannalla hänellä oli ensimmäinen perhe, joka tapettiin pommituksissa. Tämä toinen perhe oli sitten se toinen perhe ja kuuleman mukaan ei enää uskaltanut kiintyä uuteen vaimoon ja lapsiin, koska pelkäsi menetystä.
Minulla on pieni valokuva tuvasta ja perheestä joka tuhoutui pommituksissa.
Mieti vähän itseäsi ja tarkoitusperiäsi. Miksi ihmeessä haluat satuttaa minua kääntämällä tarinan siten että isoisäni oli vain huono ja murhamies?
Haluaisitko että kerron että isoisäsi oli pettävä mulkku? Hänellä oli kylällä sivusuhteita. Siksi tietyllä paikkaa Suomea törmää ihan sinun näköisiin tapauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se äiti kiusaa isää kotitöistä, jos iskä tekee oman osansa ihan oma-aloitteisesti. Se ei ole mikään parisuhde, jos toinen joutuu koko ajan muistuttamaan ja pyytämään toista milloin mistäkin, se on lähinnä vanhempi-lapsi -suhde. Kyllä siinä mies tekee itse sen savustamisen ulos, jos käyttäytyy kuin teini.
Jos kotityöt jättää tekemättä, niin lastensuojelu puuttuu asiaan. Lapsiperheissä suurin osa hommista kohdistuu lapsen hyvinvointiin, ei niitä voi jättää tekemättä.
Juuri tämä. Et sä miestä ala komentamaan kuin lasta.
Tuo on kiusaamista ja savustamista. Mies tekee kotitöitä silloin kun haluaa. Ja kenellekään ei kotitöistä kiukutella. Ne on täysin vapaaehtoisia asioita. Tämä pitäisi olla selvä jokaiselle, joka menee parisuhteeseen.
Juuri tuolla taktiikalla ollaan pian yksinhuoltajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suvuton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.
Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?
Minun isoisä oli sotaveteraani, joka oli haavoittunut sodassa. Vaimonsa kanssa heillä on 6 lasta, jotka hoidettiin yhdessä, kuten myös kotityöt. Eläkkeellä isovanhempani toimivat minun sisarukseni (palkallisina) päivähoitajina. Sinne isovanhempien viereen peiton alle ryömimme sisarukseni kanssa aamulla, kun vanhempamme toivat meidät hoitoon, ja laskimme isoisän vartalossa olevia kranaatinsirpaleiden jättämiä arpia. Isoisän mukaan parasta maailmassa on kainaloon ryömivä pikkuinen, joka halaa.
Toinen isoisä oli Lapin sodassa alaikäisenä poikana. Hänellä ja isoäidille oli 8 lasta, joista 7 selvisi aikuisuuteen. Myös he hoitivat talouden ja lapset yhdessä. Suurempi vastuu kotitöistä oli isoäidillä, isoisä hankki lisää ruokaa pöytään kalastamalla ja metsästämällä. Kaikki isovanhempani olivat köyhiä duunareita ja mustanlistan kommunisteja. Ehkä se on vaikuttanut töiden tasaiseen jakautumiseen. Olen nähnyt sodan vaikutukset lähiomaisiini ja minun kokemukseni mukaan se on tehnyt lähiomaisistani perhekeskeisempiä.
Olen siis keskustellut asiasta sodasta palanneiden kanssa. Oletko sinä?
En onneksi ole jutellut. Meillä isoisä tuli poikansa palkkapäivänä puukon kanssa vaatimaan viinarahaa. Loppua en kerro, mutta oli verinen taistelu. Yhtä helvettiä koko elämä tuittupää sankarin kanssa. Ukko heräsi kesken yötä huutamaan painajaisiin ja lyömään vaimoaan ja lapsia hakkasi, niin kovasti että piti lapset laittaa naapuriin hoitoon. Tätä tapahtui aika usein.
Viinaa käytettiin rajusti päivittäin ja naitiin tuvassa, kun lapset leikki leikkejään. Tälläistä olen kuullut.
Lopulta lapset huostaanotettiin ja siskokset erotettiin toisistaan. Kaikki hajalla, jokainen tänäpäivänäkin sosiaalitapauksia, ei yhtään menestystarinaa. Kaikki lapset kasvoivat lähinnä kadulla ihan ilman huolenpitoa.
Sprii vei sankarin ennenaikaisesti hautaan.
Hän oli kovimmissa taisteluissa rintamalla. Olen onnellinen että olen täysin isoisätön ja äiditönkin.
Ei heistä olisi ollut kasvattajiksi.
Tässä on kaikki mitä tiedän isoisästä ja heidän perheensä elosta. Haastattelin naapuria ja loput tuli edesmenneeltä äidiltäni, joka kärsi mielenterveysongelmista koko elämänsä ajan. Kaikki rajut kohdat jätin kertomatta. Elämä oli pääpiirteittäin tuollaista.
Miehet kävi töissä, ryyppäsi ja naiset hoiti kotia. Lapset oli pihalla.
Luuletko, että isoisäsi olisi ilman sotaa ollut lempeä ja rakastava isä ja aviomies? Kärjistikö sotatraumat jo olemassa olevia luonteenpiirteitä ja käytettiinkö sotatraumoja oikeutuksena ryyppämiseen ja hakkaamiseen, jota olisi tehty muutenkin?
Olen se, joka aikaisemmassa viestissä kertoi isoisistään, jotka hoitivat myös kotityöt ja lapset vaimonsa kanssa. Molemmat isoisät myös heräsivät huutaen painajaisista. Harvemmin enää silloin, kun olimme sisarukseni kanssa pieniä, mutta sitäkin tapahtui.
En tiedä miksi haluat kääntää sen noin. Haluatko ilkeänä viedä minulta senkin pienen tiedon mitä tiedän isoisästäni. Et halua narisistisesti tarjota minulle edes mahdollisuutta siitä että isoisä olisi ollut kunnon mies.
Hyvänä miehenä hänet tunnettiin. Ennen sotia Laatokan rannalla hänellä oli ensimmäinen perhe, joka tapettiin pommituksissa. Tämä toinen perhe oli sitten se toinen perhe ja kuuleman mukaan ei enää uskaltanut kiintyä uuteen vaimoon ja lapsiin, koska pelkäsi menetystä.
Minulla on pieni valokuva tuvasta ja perheestä joka tuhoutui pommituksissa.
Mieti vähän itseäsi ja tarkoitusperiäsi. Miksi ihmeessä haluat satuttaa minua kääntämällä tarinan siten että isoisäni oli vain huono ja murhamies?
Haluaisitko että kerron että isoisäsi oli pettävä mulkku? Hänellä oli kylällä sivusuhteita. Siksi tietyllä paikkaa Suomea törmää ihan sinun näköisiin tapauksiin.
Itse asiassa tiedän, että isoisäni oli pettävä mulkku. Isoäiti antoi ainteeksi, avioliitto kesti ja työt ja lapset hoidettiin yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kotityöt jättää tekemättä, niin lastensuojelu puuttuu asiaan. Lapsiperheissä suurin osa hommista kohdistuu lapsen hyvinvointiin, ei niitä voi jättää tekemättä.
Paskapuhetta.
Ei ole resursseja tuollaiseen. Edes alkoholistiperheitä ei keritä hoitamaan.
Ei ihme jos niinkin tärkeä asia kuin lastensuojelu on tukossa, jos mammat valittaa sotkuisuudesta :D:D:D
Ootte te kyllä kahjoja. Varmasti estrogeenilla on siihen syynsä. En tule kyllä koskaan menemään uudestaan jujuun. En ikinä muuttaisi naisen kanssa yhteen. Niin hölmö en ole.
T: Onnellinen eronut mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suvuton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.
Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?
Minun isoisä oli sotaveteraani, joka oli haavoittunut sodassa. Vaimonsa kanssa heillä on 6 lasta, jotka hoidettiin yhdessä, kuten myös kotityöt. Eläkkeellä isovanhempani toimivat minun sisarukseni (palkallisina) päivähoitajina. Sinne isovanhempien viereen peiton alle ryömimme sisarukseni kanssa aamulla, kun vanhempamme toivat meidät hoitoon, ja laskimme isoisän vartalossa olevia kranaatinsirpaleiden jättämiä arpia. Isoisän mukaan parasta maailmassa on kainaloon ryömivä pikkuinen, joka halaa.
Toinen isoisä oli Lapin sodassa alaikäisenä poikana. Hänellä ja isoäidille oli 8 lasta, joista 7 selvisi aikuisuuteen. Myös he hoitivat talouden ja lapset yhdessä. Suurempi vastuu kotitöistä oli isoäidillä, isoisä hankki lisää ruokaa pöytään kalastamalla ja metsästämällä. Kaikki isovanhempani olivat köyhiä duunareita ja mustanlistan kommunisteja. Ehkä se on vaikuttanut töiden tasaiseen jakautumiseen. Olen nähnyt sodan vaikutukset lähiomaisiini ja minun kokemukseni mukaan se on tehnyt lähiomaisistani perhekeskeisempiä.
Olen siis keskustellut asiasta sodasta palanneiden kanssa. Oletko sinä?
En onneksi ole jutellut. Meillä isoisä tuli poikansa palkkapäivänä puukon kanssa vaatimaan viinarahaa. Loppua en kerro, mutta oli verinen taistelu. Yhtä helvettiä koko elämä tuittupää sankarin kanssa. Ukko heräsi kesken yötä huutamaan painajaisiin ja lyömään vaimoaan ja lapsia hakkasi, niin kovasti että piti lapset laittaa naapuriin hoitoon. Tätä tapahtui aika usein.
Viinaa käytettiin rajusti päivittäin ja naitiin tuvassa, kun lapset leikki leikkejään. Tälläistä olen kuullut.
Lopulta lapset huostaanotettiin ja siskokset erotettiin toisistaan. Kaikki hajalla, jokainen tänäpäivänäkin sosiaalitapauksia, ei yhtään menestystarinaa. Kaikki lapset kasvoivat lähinnä kadulla ihan ilman huolenpitoa.
Sprii vei sankarin ennenaikaisesti hautaan.
Hän oli kovimmissa taisteluissa rintamalla. Olen onnellinen että olen täysin isoisätön ja äiditönkin.
Ei heistä olisi ollut kasvattajiksi.
Tässä on kaikki mitä tiedän isoisästä ja heidän perheensä elosta. Haastattelin naapuria ja loput tuli edesmenneeltä äidiltäni, joka kärsi mielenterveysongelmista koko elämänsä ajan. Kaikki rajut kohdat jätin kertomatta. Elämä oli pääpiirteittäin tuollaista.
Miehet kävi töissä, ryyppäsi ja naiset hoiti kotia. Lapset oli pihalla.
Luuletko, että isoisäsi olisi ilman sotaa ollut lempeä ja rakastava isä ja aviomies? Kärjistikö sotatraumat jo olemassa olevia luonteenpiirteitä ja käytettiinkö sotatraumoja oikeutuksena ryyppämiseen ja hakkaamiseen, jota olisi tehty muutenkin?
Olen se, joka aikaisemmassa viestissä kertoi isoisistään, jotka hoitivat myös kotityöt ja lapset vaimonsa kanssa. Molemmat isoisät myös heräsivät huutaen painajaisista. Harvemmin enää silloin, kun olimme sisarukseni kanssa pieniä, mutta sitäkin tapahtui.
En tiedä miksi haluat kääntää sen noin. Haluatko ilkeänä viedä minulta senkin pienen tiedon mitä tiedän isoisästäni. Et halua narisistisesti tarjota minulle edes mahdollisuutta siitä että isoisä olisi ollut kunnon mies.
Hyvänä miehenä hänet tunnettiin. Ennen sotia Laatokan rannalla hänellä oli ensimmäinen perhe, joka tapettiin pommituksissa. Tämä toinen perhe oli sitten se toinen perhe ja kuuleman mukaan ei enää uskaltanut kiintyä uuteen vaimoon ja lapsiin, koska pelkäsi menetystä.
Minulla on pieni valokuva tuvasta ja perheestä joka tuhoutui pommituksissa.
Mieti vähän itseäsi ja tarkoitusperiäsi. Miksi ihmeessä haluat satuttaa minua kääntämällä tarinan siten että isoisäni oli vain huono ja murhamies?
Haluaisitko että kerron että isoisäsi oli pettävä mulkku? Hänellä oli kylällä sivusuhteita. Siksi tietyllä paikkaa Suomea törmää ihan sinun näköisiin tapauksiin.
Itse asiassa tiedän, että isoisäni oli pettävä mulkku. Isoäiti antoi ainteeksi, avioliitto kesti ja työt ja lapset hoidettiin yhdessä.
Ihanko antoi ainteeksi ihanko, aus tex tex tex vaan sulle.
Minäkään en halua koskaan perhettä tai lapsia. Tämä ketju lisäsi sitä tunnetta voimakkaasti.
T: Mies 28
ihanko antoi aus teks teks kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suvuton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.
Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?
Minun isoisä oli sotaveteraani, joka oli haavoittunut sodassa. Vaimonsa kanssa heillä on 6 lasta, jotka hoidettiin yhdessä, kuten myös kotityöt. Eläkkeellä isovanhempani toimivat minun sisarukseni (palkallisina) päivähoitajina. Sinne isovanhempien viereen peiton alle ryömimme sisarukseni kanssa aamulla, kun vanhempamme toivat meidät hoitoon, ja laskimme isoisän vartalossa olevia kranaatinsirpaleiden jättämiä arpia. Isoisän mukaan parasta maailmassa on kainaloon ryömivä pikkuinen, joka halaa.
Toinen isoisä oli Lapin sodassa alaikäisenä poikana. Hänellä ja isoäidille oli 8 lasta, joista 7 selvisi aikuisuuteen. Myös he hoitivat talouden ja lapset yhdessä. Suurempi vastuu kotitöistä oli isoäidillä, isoisä hankki lisää ruokaa pöytään kalastamalla ja metsästämällä. Kaikki isovanhempani olivat köyhiä duunareita ja mustanlistan kommunisteja. Ehkä se on vaikuttanut töiden tasaiseen jakautumiseen. Olen nähnyt sodan vaikutukset lähiomaisiini ja minun kokemukseni mukaan se on tehnyt lähiomaisistani perhekeskeisempiä.
Olen siis keskustellut asiasta sodasta palanneiden kanssa. Oletko sinä?
En onneksi ole jutellut. Meillä isoisä tuli poikansa palkkapäivänä puukon kanssa vaatimaan viinarahaa. Loppua en kerro, mutta oli verinen taistelu. Yhtä helvettiä koko elämä tuittupää sankarin kanssa. Ukko heräsi kesken yötä huutamaan painajaisiin ja lyömään vaimoaan ja lapsia hakkasi, niin kovasti että piti lapset laittaa naapuriin hoitoon. Tätä tapahtui aika usein.
Viinaa käytettiin rajusti päivittäin ja naitiin tuvassa, kun lapset leikki leikkejään. Tälläistä olen kuullut.
Lopulta lapset huostaanotettiin ja siskokset erotettiin toisistaan. Kaikki hajalla, jokainen tänäpäivänäkin sosiaalitapauksia, ei yhtään menestystarinaa. Kaikki lapset kasvoivat lähinnä kadulla ihan ilman huolenpitoa.
Sprii vei sankarin ennenaikaisesti hautaan.
Hän oli kovimmissa taisteluissa rintamalla. Olen onnellinen että olen täysin isoisätön ja äiditönkin.
Ei heistä olisi ollut kasvattajiksi.
Tässä on kaikki mitä tiedän isoisästä ja heidän perheensä elosta. Haastattelin naapuria ja loput tuli edesmenneeltä äidiltäni, joka kärsi mielenterveysongelmista koko elämänsä ajan. Kaikki rajut kohdat jätin kertomatta. Elämä oli pääpiirteittäin tuollaista.
Miehet kävi töissä, ryyppäsi ja naiset hoiti kotia. Lapset oli pihalla.
Luuletko, että isoisäsi olisi ilman sotaa ollut lempeä ja rakastava isä ja aviomies? Kärjistikö sotatraumat jo olemassa olevia luonteenpiirteitä ja käytettiinkö sotatraumoja oikeutuksena ryyppämiseen ja hakkaamiseen, jota olisi tehty muutenkin?
Olen se, joka aikaisemmassa viestissä kertoi isoisistään, jotka hoitivat myös kotityöt ja lapset vaimonsa kanssa. Molemmat isoisät myös heräsivät huutaen painajaisista. Harvemmin enää silloin, kun olimme sisarukseni kanssa pieniä, mutta sitäkin tapahtui.
En tiedä miksi haluat kääntää sen noin. Haluatko ilkeänä viedä minulta senkin pienen tiedon mitä tiedän isoisästäni. Et halua narisistisesti tarjota minulle edes mahdollisuutta siitä että isoisä olisi ollut kunnon mies.
Hyvänä miehenä hänet tunnettiin. Ennen sotia Laatokan rannalla hänellä oli ensimmäinen perhe, joka tapettiin pommituksissa. Tämä toinen perhe oli sitten se toinen perhe ja kuuleman mukaan ei enää uskaltanut kiintyä uuteen vaimoon ja lapsiin, koska pelkäsi menetystä.
Minulla on pieni valokuva tuvasta ja perheestä joka tuhoutui pommituksissa.
Mieti vähän itseäsi ja tarkoitusperiäsi. Miksi ihmeessä haluat satuttaa minua kääntämällä tarinan siten että isoisäni oli vain huono ja murhamies?
Haluaisitko että kerron että isoisäsi oli pettävä mulkku? Hänellä oli kylällä sivusuhteita. Siksi tietyllä paikkaa Suomea törmää ihan sinun näköisiin tapauksiin.
Itse asiassa tiedän, että isoisäni oli pettävä mulkku. Isoäiti antoi ainteeksi, avioliitto kesti ja työt ja lapset hoidettiin yhdessä.
Ihanko antoi ainteeksi ihanko, aus tex tex tex vaan sulle.
Heikoksi menee sinun argumentit jos kirjoitusvirheistä pitää päteä. Antoi anteeksi. Kertoman mukaan hajoitti jokusen lautasen heittämällä niitä isoisää päin, piti jonkun aikaa jääkautta, mutta loppujen lopuksi jatkoi avioliittoa. He saivat myös lisää lapsia tapahtuman jälkeen ja olivat ainakin minun näkökulmasta onnellisia suurimmaksi osaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää että kohdallesi osui näin ikävä nainen, mutta aika pelottavat vibat tulee jo ihan kirjoitustyylistäkin. Että onko tässä sitten hyvä mies savustettu pihalle ilman syytä, vai onko vaimo ja lapsi siirtynyt eri talouteen ihan oman turvallisuutensa takia?
Ehdottomasti näin päin sen on oltava. Ei se voi koskaan olla toisinpäin. Mies on aina väärässä ja huono.
Tästä lähdetään aina purkamaan sitä koodia liikkeelle.
Alue: Aihe vapaa
Voi olla että siihen on ihan syynsä.