Miten välttää katkeruus omaa miestä kohtaan, kun hän pääsee niin helpolla?

Musta on outoa lukea näitä keskusteluja. Ne ovat niin kaukana omasta kokemusmaailmastani. En ole itsekään naisena mikään kodinhengetär tai madonnamaisen äitiyden ruumiillistuma. Meillä on miehen kanssa aikalailla yhteneväiset käsitykset esimerkiksi riittävästä kodin siisteystasosta ja ruuasta.

Hoidamme kaiken joko yhdessä tai joustavasti vuorotellen. Kaupassakäynnit, ruuanlaitot, siivoamiset ja lapset. Ei meillä kumpikaan laiskottele tai jos laiskottelee, koskee sama etu yhtälailla molempia. Jos väsyttää, sovitaan, että skipataan imurointi tällä viikolla ja palataan asiaan seuraavalla. Toisiamme autamme ja otamme toistemme työtilanteet yms. huomioon.

Rahat ovat erilliset, samoin asuntolainat, mutta meillä on yhteistili, jonne molemmat siirtävät yhtä paljon yhteiseen käyttöön. Samoin on yhteinen säästötili, jolta voidaan maksaa isompia juttuja.

Ja tosiaan silloin, kun pikkuvauvan kanssa minulla meni aika imetykseen, mies kyllä pyöritti huushollia. Ihan samalla tavalla kuin minäkin otan suuremman vastuun sellaisissa erikoistilanteissa, joissa mies ei voi tavalliseen tapaan hoitaa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.

Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?

Minun isoisä oli sotaveteraani, joka oli haavoittunut sodassa. Vaimonsa kanssa heillä on 6 lasta, jotka hoidettiin yhdessä, kuten myös kotityöt. Eläkkeellä isovanhempani toimivat minun sisarukseni (palkallisina) päivähoitajina. Sinne isovanhempien viereen peiton alle ryömimme sisarukseni kanssa aamulla, kun vanhempamme toivat meidät hoitoon, ja laskimme isoisän vartalossa olevia kranaatinsirpaleiden jättämiä arpia. Isoisän mukaan parasta maailmassa on kainaloon ryömivä pikkuinen, joka halaa.

Toinen isoisä oli Lapin sodassa alaikäisenä poikana. Hänellä ja isoäidille oli 8 lasta, joista 7 selvisi aikuisuuteen. Myös he hoitivat talouden ja lapset yhdessä. Suurempi vastuu kotitöistä oli isoäidillä, isoisä hankki lisää ruokaa pöytään kalastamalla ja metsästämällä. Kaikki isovanhempani olivat köyhiä duunareita ja mustanlistan kommunisteja. Ehkä se on vaikuttanut töiden tasaiseen jakautumiseen. Olen nähnyt sodan vaikutukset lähiomaisiini ja minun kokemukseni mukaan se on tehnyt lähiomaisistani perhekeskeisempiä. 

Olen siis keskustellut asiasta sodasta palanneiden kanssa. Oletko sinä?  

Pitäisköhän teidän lopettaa se vauvojen hankkiminen?

Kun kaikki on miehen syytä, vaikka tekeekin oman osuutensa kuinka hyvin tahansa. Niin silti se on nainen kuka synnyttää... Voi p e r k e l e teidän akkojen kanssa.

Tollasta katkeruutta ei vaan voi käsittää. Eikä tarvitsekaan. jos on noin vaikeaa, niin menkää hoitoon!

Vierailija kirjoitti:

Reilu 2 v ja 1 kk ikäinen. Ilmoitin miehelle tuossa muutama päivä sitten, että lähden ensi kesänä Barcelonaan 3 - 4 yöksi ihan yksin. Ei sanonut vastaan. Hän voi ylläpitää koko ajan harrastustaan, minulle tuo lienee mahdollista aikaisintaan parin vuoden kuluttua. Siis otan kerralla takaisin sitä aikaa, jota perheelleni uhraan enemmän kuin mies.

Ai oikein uhraat aikaasi?

Voi luoja mikä marttyyri!

Minä erosin lapsen isästä juuri sen katkeroitumisen vuoksi. Täällä sanotaan, että ota sitä vapaa-aikaa, vaadi sitä. Minä otin ja vaadin, ja siitä tuli hirveät riidat, vaikka olisin ilmoittanut menostani viikkoa etukäteen. En jaksanut riidellä, joten otin lapsen (mies ei pistänyt vastaan) ja muutin omilleni. Lapsi oli tuolloin 2,5-vuotias. Nyt lapsi on 7,5-vuotias ja lapsella suht. etäiset välit isäänsä. Lapsi on isänsä luona kahtena viikonloppuna kuukaudesta ja melkein jokaisena niistä isällä on jotain menoa (töitä, harrastuksia, kavereita), jolloin lapsen äitipuoli, isän uusi puoliso, hoitaa lasta. 

Raskauden puolessa välissä jo huomasin, kuinka vähän lapsen isä on kiinnostunut. Siinä vaiheessa abortti oli jo myöhäistä.

Nyt minulla on aikaa joka toinen viikonloppu. Koko ajanhan sitä on eräänlaisessa hälytystilassa. Yritän kuitenkin ajatella, ja ajattelenkin, että lapsi on lapsi hyvin lyhyen aikaa, ja yritän nauttia tästä ajasta mahdollisimman paljon. Eilenkin, kun korjailin taas märkiä ulkovaatteita eteisestä kuivumaan, meinasin kirota, mutta ajattelin, että minä saan korjata ne, isä ei, ja jo muutaman vuoden päästä niitä ei ehkä tarvitse korjata, kun lapsi ei niitä niin käytä. Isä hylkäsi mahdollisuutensa ja se näkyy nyt jo siitäkin huolimatta, että lapselle isä on todella rakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti nyt naiset, ottakaa elämä haltuunne. Teistä ei tule miehiä, teidän kuuluukin olla äitejä ja sen takia saatte ison vastuun ja ilon olla lapsenne ensimmäinen ystävä ja kaikki mitä hänen universumissa ensimmäisiä kuukausina kuuluu. Vaalikaa tätä elämänne kauneinta rakkausuhdetta ja antakaa sille sen arvoinen panos. Keskustelkaa rauhallisesti miestenne kanssa mahdollisista pienistä irtiotoista ilman lasta omaan aikaan. Hankkikaa ystäviä, jotka ovat täsmälleen samassa tilanteessa ja järjestäjää heidän ja heidän lastensa kanssa yhteisiä äiti lapsi juttuja. Älkää kuormatko katkeruutta miehenne ja teidän välille, se on pitkä ja ruma tie matkalla eroon. Mies ja nainen on erilaisia ja eläköön tuo ero, miehessä on aikanaan esim poikalapsilla tärkeä roolimalli, älkää lyökö miehuutta lyttyyn... älkää itse pelätkö olla naisia ja naisellisia tänä nykyaikaisena sukupuolettomana aikana!!!

tämän kaiken kirjoitan rakkaudella ja vinkkinä teille

Juuri näin. Naiset ja miehet ovat erilaisia ja näin kuuluukin olla.

Tottakai miehet ja naiset on erilaisia, sitä tuskin kukaan kieltää, mutta se ei tarkoita sitä, että naisten pitäisi kaikki kotihommat yksin tehdä. Ja vaan sen takia, että on nainen.

Miehet sitten on niin erilaisia, että ne ei voi ollenkaan hoitaa lapsia ja tehdä kotitöitä?

kerrataan siis: Miehet ja naiset on erilaisia, mutta kummatkin pystyy hoitamaan lasta yhtälailla. Lasten hoitamiseen  ei tarvita munaa eikä sitä toistakaan sukuelintä.

Pystyy, mutta haluaako, tässä on kysymys. Mies ei koe sitä omaksi hommakseen, vaan enemmän naisen velvollisuudeksi. Pystyvyyttä tuskin on epäillyt kukaan.

Niin, mutta ei tuollaisen miehen kannata lisääntyä ollenkaan. Ihan samoin kuin ei sellaisen naisenkaan kannata lisääntyä, joka ei halua hoitaa omaa lastaan eikä koe sitä omaksi hommakseen. Siinä vaiheessa kun on jo lisääntynyt, ei enää kysellä mitä sinä aikuisena ja vanhempana haluat ja minkä omaksi hommaksesi koet. Omasta lapsestasi huolehtiminen ON sinun hommasi, halusit tai et. Sukupuoleen katsomatta.

Mutta kun sitä miehen osallistuvuutta ei voi ennen lapsentuloa tietää. Vaikka miten asioista puhuttaisiin ja niitä suunniteltaisiin, totuus voi olla jotain ihan muuta sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.

Voi siitä ainakin sen verran päätellä, että jos lasten hankinta on ensisijaisesti naisen aloitteesta tullut niin looginen nainen ymmärtää ottaa suuremman vastuun. On ihan luonnollista, että mies hankkii lapsen naisen mieliksi, painostuksesta tai what evö. Periaatteessa on hienoa, että kun mies osallistuu tasan yhtä paljon kuin nainenkin, mutta on se niinkin että väärin miestä kohtaan että hänet voisi velvoittaa kiinnostumaan kaikista lasten hoidon pienistäkin nikseistä siksi että NAINEN halusi lapsia.

Kun tätä ruikutusketjua luen, voin syyttää tätä vauvapalstaa siitä, että suomeen ei synny enää vauvoja.

Kuka nyt helvetissä enää näiden juttujen jälkeen tuollaiseen vapaaehtoisesti lähtisi?

Niin, ehkä joku masokisti.

Missä vaiheessa tästä on tullut näin vaikeaa?

Lapsia kuitenkin aina on syntynyt ja paljon vaikeampiin oloihin kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa tästä on tullut näin vaikeaa?

Lapsia kuitenkin aina on syntynyt ja paljon vaikeampiin oloihin kuin nyt.

Nyky@mmat uupuu kun pitää laittaa kotia innon ja saada hyvä kuva lattekourassa sekä pulkkamäessä lapset molo-haalareissa. Kokoajan pitää haalia paskatavaraa lisää ja pestä vaate kerran käytönjälkeen.

Jospa vaikka mammat tekisivät itse sen asennemuutoksen kohti helpompaa elämää. Lapsenkaan ei ole ihan pakko syödä itse tehtyä vegaaniruokaa ja superfood-smoothieta kasvaakseen normaaliksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti nyt naiset, ottakaa elämä haltuunne. Teistä ei tule miehiä, teidän kuuluukin olla äitejä ja sen takia saatte ison vastuun ja ilon olla lapsenne ensimmäinen ystävä ja kaikki mitä hänen universumissa ensimmäisiä kuukausina kuuluu. Vaalikaa tätä elämänne kauneinta rakkausuhdetta ja antakaa sille sen arvoinen panos. Keskustelkaa rauhallisesti miestenne kanssa mahdollisista pienistä irtiotoista ilman lasta omaan aikaan. Hankkikaa ystäviä, jotka ovat täsmälleen samassa tilanteessa ja järjestäjää heidän ja heidän lastensa kanssa yhteisiä äiti lapsi juttuja. Älkää kuormatko katkeruutta miehenne ja teidän välille, se on pitkä ja ruma tie matkalla eroon. Mies ja nainen on erilaisia ja eläköön tuo ero, miehessä on aikanaan esim poikalapsilla tärkeä roolimalli, älkää lyökö miehuutta lyttyyn... älkää itse pelätkö olla naisia ja naisellisia tänä nykyaikaisena sukupuolettomana aikana!!!

tämän kaiken kirjoitan rakkaudella ja vinkkinä teille

Juuri näin. Naiset ja miehet ovat erilaisia ja näin kuuluukin olla.

Tottakai miehet ja naiset on erilaisia, sitä tuskin kukaan kieltää, mutta se ei tarkoita sitä, että naisten pitäisi kaikki kotihommat yksin tehdä. Ja vaan sen takia, että on nainen.

Miehet sitten on niin erilaisia, että ne ei voi ollenkaan hoitaa lapsia ja tehdä kotitöitä?

kerrataan siis: Miehet ja naiset on erilaisia, mutta kummatkin pystyy hoitamaan lasta yhtälailla. Lasten hoitamiseen  ei tarvita munaa eikä sitä toistakaan sukuelintä.

Pystyy, mutta haluaako, tässä on kysymys. Mies ei koe sitä omaksi hommakseen, vaan enemmän naisen velvollisuudeksi. Pystyvyyttä tuskin on epäillyt kukaan.

Niin, mutta ei tuollaisen miehen kannata lisääntyä ollenkaan. Ihan samoin kuin ei sellaisen naisenkaan kannata lisääntyä, joka ei halua hoitaa omaa lastaan eikä koe sitä omaksi hommakseen. Siinä vaiheessa kun on jo lisääntynyt, ei enää kysellä mitä sinä aikuisena ja vanhempana haluat ja minkä omaksi hommaksesi koet. Omasta lapsestasi huolehtiminen ON sinun hommasi, halusit tai et. Sukupuoleen katsomatta.

Mutta kun sitä miehen osallistuvuutta ei voi ennen lapsentuloa tietää. Vaikka miten asioista puhuttaisiin ja niitä suunniteltaisiin, totuus voi olla jotain ihan muuta sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.

Voi siitä ainakin sen verran päätellä, että jos lasten hankinta on ensisijaisesti naisen aloitteesta tullut niin looginen nainen ymmärtää ottaa suuremman vastuun. On ihan luonnollista, että mies hankkii lapsen naisen mieliksi, painostuksesta tai what evö. Periaatteessa on hienoa, että kun mies osallistuu tasan yhtä paljon kuin nainenkin, mutta on se niinkin että väärin miestä kohtaan että hänet voisi velvoittaa kiinnostumaan kaikista lasten hoidon pienistäkin nikseistä siksi että NAINEN halusi lapsia.

Totaalisen luuserin kirjoitus. Voisi olla isäni, jota en tahdo tällaisten jupinoiden takia enää tavata.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa tästä on tullut näin vaikeaa?

Lapsia kuitenkin aina on syntynyt ja paljon vaikeampiin oloihin kuin nyt.

Sosiaaliturva on liian hyvä. Naiset kököttää yksiöissään ja manailee miten heitä sorretaan, mutta sossun ja Kelan rahat kyllä kelpaa ettei tarvitse mennä liian lähelle raakaa tosielämää. Ennen oli pakko asua kotona vanhempien luona tai erilaisissa kimppakämpissä. Se motivoi puolison etsintään ja perheen perustamiseen.

En ole lukenut viestejä välissä ja turha taitaa tämäkin kirjoitus olla, mutta tuleepahan kirjoitettua. 

Minä tunnistan aloittajan tunteen ja koin hyvin samanlaisia tunteita toisen lapsen syntymän jälkeen. Lapsen ollessa noin 6kk oli jo hyvin lähellä, että tiemme erosi miehen kanssa - vaan eivät ne sitten eronneet. 

Yritin puhumalla, kiristämällä, huutamalla , oikuttelemalla ja kiukkuamalla saada viestini perille - vaan ei se mennyt.  Ei vaan mennyt. 

Asiat kiersi kehää. Samat riidat ja samat syytökset aina vaan. 

Eräänä päivänä kuitenkin sitten tulin oman jaksamiseni päähän ja romahdin. Silloin mieheni onneksi siinä hetkessä lohdutti ja päätin, että en luovu taistelutta. 

Päätin, että minusta tulee se ihminen jonkalaista itse kaipaan. Minä opettelen tuntemaan rajani, minä opettelen puhumaan rakentavammin, rakastavammin. Minä opettelen pois katkeruudesta ja epäreiluuden tunteesta, sillä onhan minulla aina vapaus valita. 

Minun tieni johti ensin ulkoisten asioiden järjestämiseen, kun aloin helpottaa elämää karsimalla tavaraa. Seuraavaksi hoidin talousasioita (omia ja koko perheen) ja samalla opettelin kuuntelemaan itseäni, tuntemaan tunteitani ja sanottamaan niitä. 

Opettelin minäpuhetta (siitä on hyötyä myös lastenkasvatuksessa) ja opettelin olemaan oma itseni. Lisäksi opettelin laittamaan selkeitä tavoitteita ja näin muutama vuosi myöhemmin olen tainnut kaikki silloiset tavoitteet saavutta. 

Muutama vuosi siihen meni, mutta nyt meillä ymmärretään niin isien kuin äitien voimien rajallisuus ja sen järjettömyys, että joku ylipäänsä ajetaan omalle rajalleen. 

Eli aloita itsestäsi. Mieti mitä kaipaat ja sitten ala tehdä työtä sen eteen. Loppu (myös se mies) tulee perässä, jos on sen arvoinen. 

:D Oisko kannattanut miettiä tätä ennen kuin pamahti paksuksi, kaks kertaa.

fiksumpi käyttää kortsua kirjoitti:

:D Oisko kannattanut miettiä tätä ennen kuin pamahti paksuksi, kaks kertaa.

Oho, sitäkö vaan pamahdetaan? Tätä en kyllä tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Mua huolestuttaa tuo jo nyt vaikka ei ole vielä niitä lapsia! Itse asiassa se on yksi syy miksi lasten hankinta mietityttää. En haluaisi olla raskaana, synnyttää ja imettää. Kunpa mies voisi hoitaa nuo asiat. Sitten lastenhankinta olisi ihan helppoa!

Voi jumalauta tätä nykyajan tasa - arvoa! Naisen kroppa nyt vaan on luotu siihen hommaan, eipä sillä tulevaisuuden miehet varmaan pystyy hoitaa nuokin hommat.

Onpa erikoinen katsanta, yleensä äidit ja naiset ovat olleet juurikin ylpeitä tästä kunniasta - tuoda lapsi maailmaan ja ruokkia hänet.

Ei voi muutakuin ihmetellä tätä modernin nykynaisen ajattelumaailmaa. Joutuu nyt herranen aika ihan itse vauvankin vatsassaan kantamaan!

tulevaisuuden kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.

Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?

Missäs sodassa sinä olet ollut?

Otaksun että tuo on vaan vittuilua. Kysy tuota minulta sitten kun olen palanut sodasta, niin kerron sinulle.

Silloin minulta puuttuu naamasta nenä ja käsi on irronnut ja en kävele kunnolla.

Voit vittuilla sitten minulle ihan päin naamaa ja sylkeä päin näköä.

Saat lyödäkin halveksunnan merkiksi niin paljon siitä että et arvostanut minun panostani yhtään.

Et sitten yhtään! Et lainkaan arvostanut vaatimatonta panostani yhteisön hyväksi.

Kiitos vaan.

Tämä!

Kiitos tästä.

Vierailija kirjoitti:

tulevaisuuden kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.

Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?

Missäs sodassa sinä olet ollut?

Otaksun että tuo on vaan vittuilua. Kysy tuota minulta sitten kun olen palanut sodasta, niin kerron sinulle.

Silloin minulta puuttuu naamasta nenä ja käsi on irronnut ja en kävele kunnolla.

Voit vittuilla sitten minulle ihan päin naamaa ja sylkeä päin näköä.

Saat lyödäkin halveksunnan merkiksi niin paljon siitä että et arvostanut minun panostani yhtään.

Et sitten yhtään! Et lainkaan arvostanut vaatimatonta panostani yhteisön hyväksi.

Kiitos vaan.

Tämä!

Kiitos tästä.

Miksi tämä sodasta jankkaaja ei vastaa siihen viestiin, jossa kotitöistä ja lastenhoidosta oli keskusteltu ihan oikeasti sodasta palanneiden ja siinä haavoittuneiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

vai miehesikö sen pitäisi kustantaa sinulle ilmaiseksi?

Tyhmä kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hauska kuulla sama keskustelu sodasta palaneiden kanssa. Miten ap halveksii kun veteraani ei tee kotitöitä vaan käy töissä sotavammojensa kanssa.

Oletteko naiset unohtaneet sen että miehet menee kuolemaan sotaan, kun sota syttyy?

Minun isoisä oli sotaveteraani, joka oli haavoittunut sodassa. Vaimonsa kanssa heillä on 6 lasta, jotka hoidettiin yhdessä, kuten myös kotityöt. Eläkkeellä isovanhempani toimivat minun sisarukseni (palkallisina) päivähoitajina. Sinne isovanhempien viereen peiton alle ryömimme sisarukseni kanssa aamulla, kun vanhempamme toivat meidät hoitoon, ja laskimme isoisän vartalossa olevia kranaatinsirpaleiden jättämiä arpia. Isoisän mukaan parasta maailmassa on kainaloon ryömivä pikkuinen, joka halaa.

Toinen isoisä oli Lapin sodassa alaikäisenä poikana. Hänellä ja isoäidille oli 8 lasta, joista 7 selvisi aikuisuuteen. Myös he hoitivat talouden ja lapset yhdessä. Suurempi vastuu kotitöistä oli isoäidillä, isoisä hankki lisää ruokaa pöytään kalastamalla ja metsästämällä. Kaikki isovanhempani olivat köyhiä duunareita ja mustanlistan kommunisteja. Ehkä se on vaikuttanut töiden tasaiseen jakautumiseen. Olen nähnyt sodan vaikutukset lähiomaisiini ja minun kokemukseni mukaan se on tehnyt lähiomaisistani perhekeskeisempiä. 

Olen siis keskustellut asiasta sodasta palanneiden kanssa. Oletko sinä?  

En onneksi ole jutellut. Meillä isoisä tuli poikansa palkkapäivänä puukon kanssa vaatimaan viinarahaa. Loppua en kerro, mutta oli verinen taistelu. Yhtä helvettiä koko elämä tuittupää sankarin kanssa. Ukko heräsi kesken yötä huutamaan painajaisiin ja lyömään vaimoaan ja lapsia hakkasi, niin kovasti että piti lapset laittaa naapuriin hoitoon. Tätä tapahtui aika usein.

Viinaa käytettiin rajusti päivittäin ja naitiin tuvassa, kun lapset leikki leikkejään. Tälläistä olen kuullut.

Lopulta lapset huostaanotettiin ja siskokset erotettiin toisistaan. Kaikki hajalla, jokainen tänäpäivänäkin sosiaalitapauksia, ei yhtään menestystarinaa. Kaikki lapset kasvoivat lähinnä kadulla ihan ilman huolenpitoa.

Sprii vei sankarin ennenaikaisesti hautaan.

Hän oli kovimmissa taisteluissa rintamalla. Olen onnellinen että olen täysin isoisätön ja äiditönkin.

Ei heistä olisi ollut kasvattajiksi.

Tässä on kaikki mitä tiedän isoisästä ja heidän perheensä elosta. Haastattelin naapuria ja loput tuli edesmenneeltä äidiltäni, joka kärsi mielenterveysongelmista koko elämänsä ajan. Kaikki rajut kohdat jätin kertomatta. Elämä oli pääpiirteittäin tuollaista.

Miehet kävi töissä, ryyppäsi ja naiset hoiti kotia. Lapset oli pihalla.