Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen eroon ylimielisyydestä - ajattelen olevani parempi kuin muut.
29.06.2010 |
Olen fiksu ja hyvännäköinen. Minulle on aina, lapsesta asti, kerrottu että olen poikkeuksellisen älykäs ja kaunis ja että pystyn mihin vain mitä haluan, eikä mikään ole minulle liian hyvää. Joten vaikka en olisikaan parempi kuin muut, ajattelen olevani. Vaikkei ylemmyyden ajatukset olisikaan tietoisia, niin ainakin alitajuntaisesti katson muita alaspäin. Olen yleensä aina oikeassa, ja jos en ole aivan oikeassa olen ainakin hyvin lähellä oikeaa ja en oikeastaan koskaan ole väärässä. Tiedän asioista yleensä enemmän kuin muut ja siksi on vaikeaa myöntää että toinen olisi oikeassa, kun tiedän että tiedän itse paremmin. Tiedostan että tällainen asenne kuormittaa läheisiä ja kanssaihmisiä ja että asenteessani olisi korjattavaa. Mutta miten se onnistuu? En halua teeskennellä, vaan haluaisin aidosti hyväksyä ihmiset sellaisena kuin he ovat ilman että luokittelen heitä.
Kommentit (80)
Kiitos ap:lle avoimuudesta ja hyvää tarkoittaneille vastauksista! Aika ajoin kauhistun omaa ylimielisyyttäni. Olen myös tiedostanut, että se liittyy itsetunnon hataruuteen. Taustat tulevat kotoa: epätasapainoinen ja raivoikohtauksia saava äiti, joka tarvitsi paljon tuke; itseäni vanhemmat sisarukset, jotka myös jäivät vaille riittävää tukea ja huomiota. Nuorimpana minua haukuttiin tyhmäksi ja ties miksi. Oli yllätys, että koulu olikin helppoa: kymppejä alkoi sadella, vaikka en erityisemmin kouluun satsannut. Lähdin peruskoulusta huippukeskiarvolla suoraan yliopistoon: oli pakko päästä pois kotoa, jossa oli tulehtunut ilmapiiri. Masennusta, huonoa itsetuntoa ulkonäön suhteen on ollut. En ole osannut muodostaa parisuhdetta. Olen käynyt terapioita ja itsetuntemuskursseja ja niistä onkin ollut hyötyä. Ne toisaalta ovat vahvistaneet intuitiotani: suurin osa ihmisistä pönkittää egoaan tavalla tai toisella. Patriarkaalisiin asenteisiin olen törmännyt monesti: jos ei esiinny itsevarmasti, varsinkin monet miehet suhtautuvat jo lähtökohtaisesti kuin johonkin vähälahjaiseen. Jännittämiset ovat pilanneet monta menestymisen mahdollisuutta, toisaalta myös kyseenalaistan lahjakkuuteni ja osaamiseni uudelleen ja uudelleen, varsinkin, kun ikää on tullut. Nyt teen toista korkeakoulututkintoa ja graduun on iso kynnys. Työroolin kautta pystyn osoittamaan paljon lämpöä ja empatiaa, ja olen sitä kautta arvostettu, mutta minuun myös takerrutaan. Erityisherkkänä kaipaan paljon rauhaa ja samalla kärsin keskustelukumppaneiden puutteesta, mitä kirjat paljolti korvaavat. Säälittävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen meistä tekee joka päivä jotain pahaa. Vähintään ympäristölle. Kukaan ei ole täydellinen.
Olen yrittänyt elää hyvin edes yhden päivän, mutta en ole onnistunut. Jo oltuani tunnin hereillä, tai vähemmänkin, olen huomannut, että olen vähintään ajatellut jotain pahaa toisesta ihmisestä, halveksinut tai moittinut jotain, käyttänyt turhaan luonnonvaroja.
Ja kuinka paljon opiskellut?
Ei siinä ole mitään pahaa, että huomaa olevansa fiksumpi kuin muut jossain asiassa. Jos se asia sattuu olemaan laaja-alainen kognitiivinen kyvykkyys, hyvä ajattelu- ja argumentaatiotaito, niin kyllä silloin moni asia maailmassa ja ihmisissä kyrsii.
Muttamutta. Em. tavalla fiksu ihminen kyllä sitten pystyy huomaamaan sen, että niillä muillakin ihmisillä on omat syynsä olla yksinkertaisia, tyhmiä, ajattelemattomia ja tietämättömiä. Tunne-elämältään vakaa em. tavalla fiksu ihminen kykenee hankkiutumaan sellaiseen työhön ja/tai seuraan, jossa voi toteuttaa omia lahjojaan niin, ettei tarvitse turhautua. Tällöin ei tarvitse olla ylimielinen eikä turhautunut.Ja tuollainen kyky ei viestistäsi paistanut läpi.
Paras ketjun ohjeista on mielestäni tuo kaltaistensa seuraan etsiytyminen. Minkä ikäinen olet? Jos olet vasta lukiossa, valitse opiskelupaikaksesi sellainen yliopisto tai korkeakoulu, jossa saat oikeasti haasteita ja kontakteja itsesi kaltaisiin ihmisiin. Jos olet oikein poikkeavan lahjakas (esim. kirjoitat 7 laudaturia avaamatta kirjoja koko lukion aikana lainkaan), voi kannattaa miettiä löytyykö sopivaa opiskelupaikkaa Suomesta. Siitä voit olla varma, että jossakin päin maailmassa on sinullekin paikka, jossa voit kokea olevasi keskitasoa tai jopa sitä heikompi. Se kokemus on tilanteessasi olevalle silmiä avaava, rentouttava ja hyödyllinen (ainakin itselleni oli).
Entä jos olet super-etevä, mutta et halua lähteä Suomesta? Tee kuten minä: valitse tarkoituksellisesti opiskelualaksesi sellainen, jossa et olekaan lähtökohtaisesti kaikkein paras. Varmasti jokin vaihtoehto löytyy jokaiselle. Jos loistat erityisesti humanistisissa aineissa, kokeile matematiikkaa; jos menestyt fysiikassa, valitse taideala, jne. Lopulta tulet todennäköisesti hyväksi myös itsellesi haasteellisemmalla alalla (jos olet niin huippu kuin annat ymmärtää), mutta tämä vie kuitenkin sen verran aikaa ja vaivannäköä, että alat ymmärtää paljon paremmin "tavallisten ihmisten" maailmaa. Pääset ehkä kokemaan myös muiden ylimielistä asennetta, ja toisaalta aulista hyväksyntää tahoilta, joilla olisi varaa olla myös ylimielisiä. Oma kokemus opettaa aina eniten!
Itseäni auttoi sekin, että vaikka vastasin varhaisnuoruudessani sen ajan kauneusihannetta lähes täydellisesti, niin sittemmin ihanne on muuttunut niiltä osin päinvastaiseksi. Kasvojeni persoonalliset piirteet, joita ennen pidettiin poikkeuksellisen kauniina, ovatkin tällä hetkellä poikkeavuuksia rumentavaan suuntaan. Lisäksi olen tietysti vanhempi ja sitäkin myötä rumemmaksi muuttunut. Tästä oli aluksi hyvin vaikeaa päästä yli, mutta lopulta elämä jatkui ja ymmärsin, että moni on elämässään joutunut sopeutumaan paljon suurempaankin rumuuteen ja tyhmyyteen. Nykyään ihailen näitä ihmisiä aidosti. Mielestäni on suurta lahjakkuutta osata elää elämäänsä onnellisena, vaikka ei olekaan kaunis tai älykäs ja sitä kautta yhteiskunnan ihailema.
Pidän nykyisin ehdottomasti parhaina ominaisuuksina ihmisessä empaattisuutta, suvaitsevaisuutta, hyväntahtoisuutta ja rakkaudellisuutta. Minulle on aivan sama, onko ihminen tyhmä vai fiksu, ruma vai kaunis (oikeastaan ne ihmiset, joista pidän, näyttävät minusta aina kauniilta ulkoisista ominaisuuksistaan riippumatta), menestynyt vai veneen alla asuva, kunhan hän on tasapainossa itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Eli kunhan hän on oikea ihminen. Sellainen tulee vielä sinustakin, olethan pitkällä jo nyt, tajuttuasi itsekin oman ongelmasi.
Onnea etsintään!
Oletkohan ap minun entinen kaverini? Hänelläkin oli vaikeuksia hyväksyä meitä rumempia ja huonompia. Itse tosin olen häntä korkeammin koulutettu, mutta hänen mielestään olin vain tosi ahkera. Hän on monta kertaa selostanut pitkään jostain asiasta puutaheinää, enkä kohteliaana ole vain viitsinyt korjata. Fiksu ihminen kun ei nolaa toista. Kaverini tosin mielellään keskeyttää toisen ja pälättää näkemyksensä siihen päälle.
Hän usein toi esille kuinka on muita kauniimpi. Tuohon en oikein viitsinyt vastata että et ole, ja ne miehetkin yleensä kehuvat tyhmiä naisia, hekin tietävät etteivät älykkäät naiset halua nätti-tyttö-kehuja. Kas kun kauneusihanteetkin ovat subjektiivisia. Juuri netissä julistettiin jonkun brittinaisen kauneutta, minun mielestäni näytti ihan suomalaiselta perus-pirjolta.
Opiskele vaan kovasti, kyllä se kusi nupista vielä ulos lorisee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisit ihmisistä fiksuin, kovin rajallista fiksuutesi on. vaikka olisit ihmisistä kaunein, mitähän mieltä kauneudestasi olisi jonkin toisen lajin edustaja. Syötävän hyvännäköinen+
Vastaavantyyppinen. Kuvittelee olevansa kaunein ja älykkäin. Säälittävää, sillä sitä hän ei todellisuudessa ole. Hänelle on lapsuudesta asti toitotettu, että hän on erityinen. Kuitenkin hän on perus keskitasoa. Luulempa, että olet itse samaa massaa, ainoastaan mielesi tekee tepposet ja kuvittelet itsesi jotenkin paremmaksi. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ihmisen arvo ei ole älykkyydessä tai ulkonäössä, vaan sydämen sivistyksessä ja siinä miten hän kohtelee läheisiään.
niin työelämässä kuin harrastuksissa. Etsiydy kaltaistesi joukkoon.
Ja pidä huolta läheisistä ihmissuhteista ja anna aikaa rakkaille ihmisille.
Tämän tietenkin tiesit jo? d=D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin saat arvosi järjestykseen ja perspektiiviä asioihin. Läheisen kuolema voisi olla hyvä. Jos kuitenkin elät kuplan sisällä, jossa ei koskaan tapahdu mitään ikävää, niin toinen vaihtoehto voisi olla terapia.
tiedostaminen on tärkeä juttu, mutta on myös hyvä saada itsensä kiinni rysän päältä ja muuttaa tietoisesti toimintaansa. Minulla esim auttaa, että ajattelen mitä hyviä piirteitä jollakulla henkilöllä on, kun tekee mieli alkaa katselemaan häntä nenänvartta pitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti oletkin älykäs. Mutta pikkuhiljaa elämässä alkaa selvitä se, että äly on vain yksi ominaisuus, ja sitä voi käyttää monella tavalla, itsekkäästi tai toisten hyväksi. Kehitä moraalista puoltasi, keskity näkemään ovatko ihmiset "hyväsydämisiä" (mikä ei tarkoita samaa kuin hyväuskoinen saati tyhmä) ja yritä olla sellainen myös itse.
palstalla 24/7, niin johan rupeaa luulot karisemaan. :=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällöin ehkä jäisi vähemmän aikaa muiden arvostelemiseen, kun haastavat tehtävät kiinnostaisivat.
nro 3
ja mieti sen jälkeen omaa ylivertaista älykkyyttäsi... ;)
lähes yhtä "hyvä" kuin sinä, mutta ovat jalostaneet itseään niin, etteivät tuo sitä esiin vaan antavat sinunkaltaistesi loistaa tiedoillaan. Mä sanon tän ihan hyvällä. Olen, uskallankohan jo sanoa olin, hieman kaltaisesi, mutta iän myötä olen oppinut arvostamaan muita ihmisiä kovasti, niitä rumia ja tyhmiäkin siitä heidän ns. nöyryydestään olla sitä mitä on tyytyväisenä.
Nykyään oma ylimielisyyteni jo aiheuttaa valtavaa häpeää itsessäni ja se miten pyörin oman ulkonäköni kanssa nuorempana. Ikä on tuonut itseäni alaspäin ja ihan hyvässä, ihminen minussa löytyy. Itse asiassa pidän itseäni nolon tyhmänä useammin ja useammin ja mietin onko lapsuuden ja nuoruuden lahjakkuuteni ja älykkyyteni ollut kupla vain.
Ne kaikkein fiksuimmat salaavat älynsä, olen huomannut. Antavat tosiaan mahikset meille hölmömmille.
Luokittelua harrastan edelleen ja huomaan erehtyväni siinäkin usein, joskus se paljastuu aika myöhään. Toisaalta, saatan olla sinua tyhmempi, enkä voi sikäli auttaa.
Älykkäiden, kyvykkäiden, eteenpäin pyrkivien innovatiiviseen joukkoon. Katso kuinka pitkälle pääsi riittää ja testaa siedätkö sitä, että jäät joskus todella kakkoseksi. Voihan olla, että tarvitset tuota nostetta pitääksesi pystyssä itsetuntoasi. Toisiin (heikompiin kanssaihmisiin)vertailemalla saatu arvontunne on lyhytkestoista, kestävä tyytyväisyyden tunne rakentuu sisältä päin. Ehkä olet riippuvainen ylemmyydentunteesta ja peität sillä sittenkin heiveröistä omanarvontuntoasi. Tarvitset hovin ympärillesi vakuuttamaan erinomaisuuttasi kuten vanhmpasikin tekivät. Et ehkä ole suhteellisuudentajuinen maailman ja itsesi välillä.
niin työelämässä kuin harrastuksissa. Etsiydy kaltaistesi joukkoon. Ja pidä huolta läheisistä ihmissuhteista ja anna aikaa rakkaille ihmisille. Tämän tietenkin tiesit jo? d=D
Olet mitä ilmeisimmin ns. tavisperheen musta lammas eli keskinkertaista tyhmempään perheeseen syntynyt. Kävit kaiketi kouluakin huonossa koulussa, jossa loistaminen oli helppoa.
Mutta jos valitset ystäväpiirisi ja työsi toisin, huomaat aika piankin, ettet ole mikään poikkeusyksilö OIKEASTI.
Lisäksi on tärkeää, että tajuat, ettet välttämättä OLE aina oikeassa. Aika monessa asiassa ei ole olemassa yhtä ja ainoaa "faktaa" ja totuutta. Joten joku muu voi olla aivan yhtä oikeassa.
Ja senkin tajuaminen on tärkeää, että huomaa maailmassa olevan paljon arvostettavia asioita - siis sellaisia, joissa sinä et loista. Uhrautuvuus, hyvyys, lämpö ja empatia ovat seikkoja, joissa kaltaisesi (ja kaltaiseni) suorittajayksilö ei välttämättä ole "paras". Sinänsä äly ja sivistys eivät tietenkään sulje empatiaa pois, mutta itserakkaus - josta ap puhuu - aika lailla sulkee.
Jos maailmankatsomus on tuo, voin kuvitella, että en ikinä haluaisi sinua lähellekään perhettäni. Olet ylimielinen, suhtaudut muihin alentuvasti ja luultavasti lauot tahattomia loukkauksia vähän väliä.
Huvittavaa. Joku kertoo olevansa todella pinnallinen idiootti ja luulee, että siinä on jotain hienoa.
Kun meinaa ylpeys nostaa päätään, voi ajatella realistisesti, että mitä tahansa osaatkin, YouTubesta löytyy neljävuotias kiinalainen, joka osaa sen huomattavasti paremmin kuin sinä.