Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen eroon ylimielisyydestä - ajattelen olevani parempi kuin muut.
29.06.2010 |
Olen fiksu ja hyvännäköinen. Minulle on aina, lapsesta asti, kerrottu että olen poikkeuksellisen älykäs ja kaunis ja että pystyn mihin vain mitä haluan, eikä mikään ole minulle liian hyvää. Joten vaikka en olisikaan parempi kuin muut, ajattelen olevani. Vaikkei ylemmyyden ajatukset olisikaan tietoisia, niin ainakin alitajuntaisesti katson muita alaspäin. Olen yleensä aina oikeassa, ja jos en ole aivan oikeassa olen ainakin hyvin lähellä oikeaa ja en oikeastaan koskaan ole väärässä. Tiedän asioista yleensä enemmän kuin muut ja siksi on vaikeaa myöntää että toinen olisi oikeassa, kun tiedän että tiedän itse paremmin. Tiedostan että tällainen asenne kuormittaa läheisiä ja kanssaihmisiä ja että asenteessani olisi korjattavaa. Mutta miten se onnistuu? En halua teeskennellä, vaan haluaisin aidosti hyväksyä ihmiset sellaisena kuin he ovat ilman että luokittelen heitä.
Kommentit (80)
joka on fiksu ja hyvännäköinen. No älä huoli! Aina on olemassa itseäsi fiksumpia ja paremmannäköisiä! Aina on olemassa itseäsi paaaaaaljon kauniimpia ja paaaaaaljon nöyrempiä. Olet vain naurettava pilalle lellitty kakara jota muut nauraa. Kateus pitää ansaita mutta sääliä saa ilmaiseksi. Katso peiliin, siellä näkyy ne virheet mitkä kaikissa ihmisissä on. Sinä et vain halua myöntää sitä! No älä huoli! Mene ihmisten ilmoille ja huuda kuinka parempi olet kuin muut niin kyllä sut joku ennen pitkään maan pinnalle takaisin palauttaa (keinolla millä hyvänsä!).
Hyvää päivänjatkoa kultanuppu. Kyllä säkin vielä joskus löydät itsellesi oikean itsetunnon;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka on fiksu ja hyvännäköinen. No älä huoli! Aina on olemassa itseäsi fiksumpia ja paremmannäköisiä! Aina on olemassa itseäsi paaaaaaljon kauniimpia ja paaaaaaljon nöyrempiä. Olet vain naurettava pilalle lellitty kakara jota muut nauraa. Kateus pitää ansaita mutta sääliä saa ilmaiseksi. Katso peiliin, siellä näkyy ne virheet mitkä kaikissa ihmisissä on. Sinä et vain halua myöntää sitä! No älä huoli! Mene ihmisten ilmoille ja huuda kuinka parempi olet kuin muut niin kyllä sut joku ennen pitkään maan pinnalle takaisin palauttaa (keinolla millä hyvänsä!). Hyvää päivänjatkoa kultanuppu. Kyllä säkin vielä joskus löydät itsellesi oikean itsetunnon;)
Varsinkin naiset ovat heti puukottamassa selkään, jos joku kehaisee itseään. Suomalaiseen tyyliin kuuluu, että itseä pitää mollata julkisesti, mutta ans olla, jos joku muu erehtyy sitä säestämään...
Ihme kiertelyä. Miksi ihmeessä ei voi sanoa, että on nätti ja älykäs! Täällä anonyymisti kirjoitettu kirjoitus on vähän eri juttu kuin se, että IRL menisi kanssaihmisille sellaisia laukomaan.
Kateus tappaa kalatkin vedestä, niin se on.
Viimeisimmistä viesteistä paistaa kateus....
Kaikki kyseenalaistavat tai eriävät mielipiteet eivät ole kateutta.
hän vaan arvottaa ihmisiä ja se on raskasta.
Oletko koskaan ajatellut tehdä hyväntekeväisyystyötä tms pyyteetöntä hädänalaisten auttamiseksi, en tarkoita rahalahjoituksia vaan ajan ja huomion antamista pyyteettömästi jollekulle muulle... se voisi avata silmiä elämän moninaisuudelle ja myös sille miten onnellisessa asemassa itse saa olla kun pystyy auttamaan muita.
Samalla oppii tuntemaan nöyryyttä eri tavalla, koska huomaa, että elämä ja vaikeudet eivät ole ihmisen omasta hallintakyvystä riippuvaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kyseenalaistavat tai eriävät mielipiteet eivät ole kateutta.
Tuossa oli muutama pahansuopaisuutta tihkuva mollaus, jossa ei todellakaan pohdittu asiallisesti yhtään mitään.
Ihan varmasti on mahdollista, että ap on omassa suvussaan ja sosiaalisessa ympäristössään se fiksuin ja kaunein. JOKU on aina, ajatelkaas sitä...
Mutta se ei tietenkään tarkoita, että hän olisi kaikkialla The Best. Tai että hänen arvottamansa arviointikriteerit olisivat ainoita mahdollisia tai muiden mielestä tärkeimpiä kriteerejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fiksu ja älykäs, kun pärjäsin pikkukaupungin lukiossa ja kirjoitin loistopaperit. Yliopistossa tajusin olevani aivan tavallinen pulliainen. Ja minunkin oli opittava tekemään töitä. Sen jälkeen huomasin, että kenelläkään ei ole ylivertaisia tietoja mistään, ja joka luulee moista, ei vain ole tarpeeksi perehtynyt asiaan - ne jotka oikeasti tietävät asioista, ovat nöyriä oman suuren tietämättömyytensä edessä.
Onko ap opiskellut pitkälle? Tohtoriksi? Vaativassa koulutusta vastaavassa työssä? Kollegoja? Tällaiset ihmiset usien ovat vaatimattomia ja vaikka tietävät jostain paljon, ymmärtävät myös paitsi oman tietonsa rajallisuuden, myös ihmisen rajallisuuden noin ylipäänsä. Myös omansa.
Se joka luulee tietävänsä kaikesta tosi paljon ja olevansa useimmiten oikeassa ja siksi ylivertainen, ei ole ainakaan minulle todistanut älykkyyttään eikä ylivertaisuuttaan millään tavalla. Päin vastoin!
hän vaan arvottaa ihmisiä ja se on raskasta. Oletko koskaan ajatellut tehdä hyväntekeväisyystyötä tms pyyteetöntä hädänalaisten auttamiseksi, en tarkoita rahalahjoituksia vaan ajan ja huomion antamista pyyteettömästi jollekulle muulle... se voisi avata silmiä elämän moninaisuudelle ja myös sille miten onnellisessa asemassa itse saa olla kun pystyy auttamaan muita. Samalla oppii tuntemaan nöyryyttä eri tavalla, koska huomaa, että elämä ja vaikeudet eivät ole ihmisen omasta hallintakyvystä riippuvaisia.
olevansa parempi kuin muut. Ja se on ihan tosiasia, että maailmassa on aina joku fiksumpi ja kauniimpi. Ei tosiasiat ole kateutta. Ja sekin on ihan tosiasia, että kyllä suomalainen aina ylimielisen, itsestään liikaa luulevan suomalaisen maan tasalle palautta hyvin nopeasti. Se on se kansanluonne;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä koulumenestys ei takaa että löytäisi helposti oman paikkansa.
Tiedän erään naisen joka joutui psykoosiin saatuaan ensimmäisen hyläty tenttituloksen yliopistossa. Hänen koko minuutensa perustui kouluosaamiseen. ja kuinkas kävikään... vuosien terapiasta huolimatta ei koskaan toipunut työkykyiseksi :(
minusta ylimielisyys voi liittyä nuoreen ikään ja elämänkokemuksen vähäisyyteen, siihen että on liikkunut aika kapeissa ympyröissä joissa on ollut tähti, ihailtu (perhe, koulu). Nämä ongelmat usein paranevat iän ja elämänkokemuksen myötä.
Mitä ap ajattelet siitä, kun mielestäni ylimielisyys on usein oikeasti huonoa itsetuntoa, sellaista käänteistä? Eli ei ole oikein sinut itsensä kanssa, jolloin nostaa itsensä jalustalle. Ei pysty ajattelemaan itseään joiltain osin hyvänä joiltain osin "huonona" mutta kehityskelpoisena (eli realistisesti) kuten ei pysty näkemään muita ihmisiäkään. Jos ympäristö on antanut suitsutusta eikä vaatinut juuri mitään (jälleen perhe, koulu), se on helppo uskoa.
Muistan ystäväni, joka suorastaan masentui siitä että hän oli aina se "kaunis ja fiksu". Hän olisi halunnut olla jonkun mielestä "mukava"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suosittelen edes pintapuolista tutustumista zen-buddhalaiseen filosofiaan.
Mä mietin ihan tavallisia luterilaisia jumalanpalveluksia ja saarnojen kuuntelua. Kun jotkut (papit) kuitenkin vaivautuu niitä saarnoja joka sunnuntaiksi valmistelemaan. Mietiskelyä suosittelen myös.
suosittelen edes pintapuolista tutustumista zen-buddhalaiseen filosofiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä mietin ihan tavallisia luterilaisia jumalanpalveluksia ja saarnojen kuuntelua. Kun jotkut (papit) kuitenkin vaivautuu niitä saarnoja joka sunnuntaiksi valmistelemaan. Mietiskelyä suosittelen myös.
suosittelen edes pintapuolista tutustumista zen-buddhalaiseen filosofiaan.
Se, että sen alkuperä on Aasiassa, ei tee filosofiasta sen eksoottisempaa. Onhan kristinuskokin peräisin Lähi-Idästä.
Sinä sentään tajuat tilanteesi eli sinun on mahdollsuus korjata tilannetta. Mieheni ei ) :
Eli kommentti ei ollut vastakkainasetteleva. Tarkoitin siis niitä sunnuntain tavallisia jumalanpalveluksia, tavallisia, mutta kuitenkin niin harvoin hyödynnettyjä. En siis tarkoittanut esim. jotain seurakunnan kurssia.
...mutta on tärkeää, että olet sen tajunnut.
Toisaalta on hassua, että kerrot olevasti fiksu ja ajattelet olevasi parempi kuin muut, muttet silti tajua, miten halveksittavaa moinen ajattelu on? Ja edelleen, jos kerran tajuat, että moinen kuormittaa läheisiäsi jne., niin miten et pysty sitten tietoisesti käyttäytymään fiksummin? Nimittäin, aivan kuten sanot, moinen todellakin kuormittaa läheisiäsi kamalasti. On todella ärsyttävää, kun joku luulee itsestään liikoja, kuten sinä teet. Toki uskon, jos sanot olevasti fiksu, mutta selvästikin kuvittelet tämän fiksuuden tekeväsi sinusta jotenkin muita paremman ihmisen.
Mietipä kumpi on ihmisessä parempi ominaisuus; fiksuus, josta sinä puhut vai sitten vaikkapa aito toisista välittäminen ja heidän eteensä asioiden tekeminen? Kun tajuat tähän vastauksen, tajuat myös ettet olekaan kovin viisas ihminen, vaikka joissain tiedoissa kenties loistatkin.
Monilla ihmisillä karisee turhat luulot omista kyvyistään siinä vaiheessa, kun saa oman lapsen.
Lapsilla on luontainen kyky löytää omien vanhempiensa heikot kohdat ja auttaa heitä siten kohtaamaan omia henkisiä rajojaan.
liittyy siihen, että tosiaan saat jotain siitä muiden ihmisten arvostelusta. Arvosteluahan se on, jos toisten ihmisten ominaisuuksien ja virheiden perusteelle heidät arvottaa itseään alemmas. Itseään korottaen samalla, toki.
Oikeasti varmaankin olet ankara myös itsellesi ja arvostelet itseäsikin, vaikka olisitkin tyytyväinen itseesi nyt ja saisit mielihyvää ulkonäöstäsi tai muusta hienosta ominaisuudestasi, arvostelisitko itseäsi sitten jos jostain syystä menettäisitkin sen ominaisuuden. Voit sairastua tai joutua onnettomuuteen, voit lyödä pääsi ja menettää vaikka lähimuistisi. Tai jos joutuisit tilanteeseen, jossa kaikki muut on vielä kauniimpia/fiksumpia/taitavampia/mitä sitten onkin kuin sinä, olisitko silloinkin tyytyväinen poikkeukselliseen älyysi ja kauneuteesi.
Ensin pitää lopettaa itsensä arvosteleminen, jotta voi olla armollisempi muille, ja nähdä hyvää myös muissa, joilla ne hyvät ominaisuudet on vähemmän ilmiselviä.
eikä ns. elämänviisaudella..