Missä menee raja että voi ilmoittaa lastensuojeluun?

ja juuri 2v uhmissaan heitti tavaroita ja hakkasi mm. päätä seinään niin että minun piti pitää väkisin sylissä jotta ei satuta itseään. Saattoi huutaa 15min täysiä. Käytiin jopa lääkärissä mutta tulos oli vain "uhmakas" lapsi.

Menihän tuo ohi mutta oli kamalaa ja varmasti naapureistakin kamalaa. Joskus piti herra kantaa niskaperse-otteella kotiin kun uhmasi juoksevansa tielle tai karkaavansa tai ei muuten totellut ja siitä seurasi aina kunnon raivarit : (



Tekisin ilmon jos todella olisin varma mistä on kyse mutta voi kyseessä olla siis muutakin.

tarkoita että olisi huono asia huolehtia muidenkin lapsista, mutta tämä nykypäivän kyttäys kulttuuri on aivan järkyttävä! Mä luulen että jos perheessä olisi todellisia ongelmia, sen huomaisi kyllä. Mä en missään tapauksessa halua kasvattaa mun lasta niin että mitä tahansa tekee niin vaan vähän hyssytellään. Lapsi ei sitä pysty ymmärtämään että äiti tekee sen naapureiden pelossa! Pelottavaa ajatella että meillä on joku sosiaaliviranomainen ovella heti kun desibelit nousee vaikka todellisuudessa meillä on rakastava perhe, paljon hellyyttä ja vaan sattunut todella uhmakas ja tempperamenttinen lapsi!

12

siinä sit pelottaisi jos olette rakastava perhe? Lastensuojelu tekisi päätöksen että perheessänne on asiat hyvin ja asia jää siihen. Ettei vain olisi jotain salattavaa?

Taisit nähdä meidät. Paitsi että meillä on vaunuissa myös vauva. Tästä syystä joudun kantamaan raivoavan ja potkivan 2 v uhmiksen lanteilta vaakaasennossa kotiin kun minulla onnettomalla on vain kaksi kättä. Touhu voi olla todella rajun näkööistä ja vielä portailla lapsi pistää viimeiseen saakka vastaan :-(



Ehkä ratkaisen asian niin, että emme enää ulkoile vuoteen tai sitten istumme hiekkiksellä vaikka aamunkoittoon jos 2v sattuu niin haluamaan.

Mä tarkoitin kyttäys kulttuurilla sitä, että ainakin av:lla tuntuu että aivan järkkytävän helposti puututaan joihinkin aivan pieniin asioihin. Lapsi on keväällä ilman lapasia ulkona, teenkö ilmoituksen? Naapurin kolme vuotias on syönyt tänään jo kaksi jäätelöä, teenkö ilmoituksen?



En tarkoittanut mitään perinteistä kiikareiden kanssa heilumista.

kantamaan kotiin. Kotoa kuuluu sen jälkeen taatusti kahta kauheampi meteli, ompa kerran hajottanut potkimalla ja raivoamalla kenkätelineenkin ja usein kiukutellessaan potkii jaloilla seiniä. Tuli mieleen ap:n tekstiä lukiessa, että hän on varmasti lapseton.

tollanen ap:n kuvailema metakka pistää kenet vain miettimään että mitähän tuolla nyt tapahtuu, ilman hanskoja ulkona oleminen on toista tämän asian kanssa. Rauhoitu nyt itsekin, ei ilmoitusta tehty ;)

lastensuojelun teille kotiin vaikka tiedät että kaikki on hyvin? Mä en ainakaan halua turhaan.

ilmoittaa meille sellaisen, siitä vain! Itse tiedän että hälyytys aiheeton mutta työtähän hekin vain tekevät ja asia pitää tutkia jos joku on tehnyt ilmoituksen =) Hyvällä asialla ovat!

saamme lukea aina vain uudestaan ja uudestaan lehdistä kuinka lapsia pahoinpidellään ja naapuri ei tehnyt mitään vaikka vaisto sanoi toista. Liian harvoin halutaan puuttua mutta totuus voi olla toinen, lapsi saattaa menehtyä yhteen nyrkin iskuun joka on tapahtunut neljän seinän sisällä poissa muiden silmistä.

Olen apn kanssa samaa mieltä että empatia ei ole pahasta!

Tuosta vois jo ilmoittaa!!

Törkeätä! Kuinkahan paljon ne tekee tota?

Lapsi vaurioituu tuosta!!

ei ole jatkuvaa.

Mutta tuosta kyllä tekisin. On syytä olettaa, että lasta pahoinpideltiin.

Mun lapsuudessa ei kyllä puututtu mihinkään vaikka todellakin olis pitänyt!

Äitini raivosi joka päivä ja varmasti naapurit kuulivat ja tiesivätkin jotain. Äitini sai vapaat kädet tehdä meille mitä halus raivon vallassaan kun oli meidän kanssa päivisin.

Kukaan ei puuttunut.

Ja tätä jatkui vuosikausia.

Kun joku olis tullu päivällä katsomaan mitä se meille teki...nyt on vaikea korjata jälkiä niistä teoista.

Jos lapsi pelkää ihan oikeasti, se on ihan hiljaa. Nyyhkyttää korkeintaan. Mitä enemmän lapsi ns. huutaa, sen paremmin sillä on asiat. Karrikoidusti sanoten.

Ei kukaan täyspäinen edes huolestu nähtyään tuollaista. Mieluummin ap:n pitäisi mennä itse hoitoon, että pärjäisi todellisuuden kanssa traumatisoitumatta.



Jos jokainen niskaperseote menisi lastensuojelun tiedoksi, ne eivät todellakaan ehtisi muuta tehdä kuin tarkastaa 2-5-vuotiaiden kotioloja.

uhma, ei se tarkota et kaikki maailman lapset uhmaa. Meidän 2 vuotias kyllä ymmärtää puhetta, kokeilepa itsekin sitä että menet kyykkyyn ja ajan kanssa puhut lapsellesi miksi jokin asia ei nyt onnistu niin yllätyt ;)

Kunnon tempperamenttisen pakkauksen himaan. Kyllä meiltäkin löytyy kaksi keskustelulla tokenevaa tapausta, ja yksi, joka ei tosiaankaan. Samoin kaverillani on nyt 7-v lapsi, joka oli 1,5-4-vuotiaana aivan tolkuton. Sai hysteeriset raivarit, jos esim. hihansa kastui käsiä pestessä, tai vaatteelle tuli sotkua tms. SIinä sitten 4 tuntia parhaillaan keskusteltiin, kun MIKÄÄN ei auttanut, lapsi vaan menetti täysin tunteidensa kontrollin.

Ja tänä päivänä, 7-vuotiaana lapsi on oppinut hallitsemaan tunteensa, ja on ihan tavallinen käytökseltään. Tuolloin ei todellakaan ollut.

Jos lapsi pelkää ihan oikeasti, se on ihan hiljaa. Nyyhkyttää korkeintaan. Mitä enemmän lapsi ns. huutaa, sen paremmin sillä on asiat. Karrikoidusti sanoten.

Ja kuule, hädässä oleva lapsi huutaa ja kirkuu!!

Meillä lapsi jo nyt koulussa saa uhmakohtauksia joskus. Ne on kamalia ja lapsi huutaa ja meuhkaa kovalla äänellä. Joskus se tulee, kun olemme menossa nukkumaan. (lapsi tahtoisi valvoa). Siinä ei auta aikuisen olla kuin aikuinen ja yrittää rauhoittaa lapsi. Meiltäkin on joskus voinut kuulua kolinaa, kun lapsi huitonut äitiä ja äiti ottanut "väkisin" lasta syliin. Nukkumaan mentäessä lapsi sitten rauhoittunut ja pyytänyt anteeksi. Meistäkin siis joku olisi voinut tehdä ls ilmoituksen. Kiitos kuitenkin ihanille naapureille.

Olen sitä mieltä että ilmoittaisit asiasta sosiaaliviranomaisille,koska lapsi on kuitenkin puolustuskyvytön eikä voi itse kohtelulle mitään!en tosin tunne naapuriasi mutta kokemusta itsellä on omia lapsiani kaltoin kohtelevasta äitipuolesta niin epäilen ettei se yksi kerta jäisi ainoaksi siinä naapurissasikaan,jos taipumusta tuollaiseen on!mutta itse ilmoittaisin asiasta sosiaaliviranomaisille nimettömänä..

siis ilmottaisit mistä?!?! siitä että lapsi kiukutteli? siitä että kiukutteleva lapsi kannettiin sisälle kotiin? ei hyvää päivää.

mut sitä mieltä et jos keskustelutahtoa riittää vanhemmilla niin uhmaikäisenkään ei tartte kiukutella! Lapsella on turvaton olo raivotessa ja se kertoo siitä et vanhemmuus ei oo kohdallaan :((.

Mutta silti 2,3v tyttö kiukuttelee päivittäin. Se kuuluu ikään, kokeillaan omaa tahtoa ja rajoja! Ei kyse ole siitä että lapsella olisi turvaton olo, vaan oman tahdon löytämisestä ja kokeilemisesta.

Meillä ollaan ihan keskustelutaitoisia kyllä ja paljon jutellaan lapsen kanssa. Uhman hetkellä se ei tosiaankaan ainakaan meillä kuitenkaan auta.

Harvemmin edes osaan etukäteen arvata mistä taas iskee kunnon kiukku, huuto ja spagetiksi heittäytymiset lattialle... Ja ainakin meidän tytölle on silloin turha yrittää kovasti selitellä asioita, karjuu vaan kovempaa.

Ihan esimerkiksi tilanne tänään ruokapöydässä tuossa tunti sitten oli tällainen; Istuttiin yhdessä pöydässä minä ja tyttö syömässä kanakeittoa. Tyttö venkoili tuolilla ja pyysin lopettamaan ettei mene ruuat pitkin. Alkoi helumaan enemmän ja siirsin juomalasin ja lautasen kauemmaksi kun pelkäsin että menee lattialle. Sitten pyysin uudestaan lopettamaan venkoilun tai sitten on syömiset syöty.

Ei lopettanut jakoi vaan ja näytti keiltä minulle. Käskin tiukasti nousta pöydästä. Selitin kyllä miksi. Kerroin että ruokapöydässä ei leikitä, minkä hyvin kyllä tietää. Kun tyttö ei itse noussut siirsin pois pöydästä, eli nostin lattialle seisomaan, laitoin lautasen ja mukin pois ja tuolin paikalleen.

Siinä vaiheessa oikeasti tajusi että meni mahdollisuudet syödä ja heittäytyi lattialle parkumaan. Nostin tytön pystyyn ja sanoin että nyt ei itkut auta ja koitin jutella ihan rauhallisesti. Huusi vaan kovempaa ja yritti lyödä. En sitten nähnyt mitään pointtia yrittää jutella asiasta sen enempää vaan annoin huutaa ja touhuilin ruuat jääkaappiin yms.

Kun tyttö rauhottui juteltiin tottakai asiasta ja halattiin. Tietää kyllä ihan hyvin miten meillä ruokapöydässä ollaan ja että käyttäytyi huonosti. Kuitenkin on niin vahva oma tahto ja halu koiella rajoja että uhmaa. Ei siinä auta kun olla tiukkana ja pitää niistä meidän perheen rajoista kiinni.

Ymmärrän hyvin että ajattelet noin kun sanoit, mutta mielestäni huomaa kyllä että sinulla ei ole omia lapsia.

Lainaus AP:n tekstistä:

"Jos tilanne pahenee, lapsi sa kohta mustelmia."



Ei AP voi tietää saako lapsi mustelmia vai ei. Tämäntyyppisellä kirjotuksella kyllä saadaan ihmiset vauhkoiksi ja hyserisoitua. Meistä kkukaan ei voi tietää saako lapsi mustelmia vai ei.



Yksi meidän kolmesta lapsest oli tuittupäiden kuningatar. Tuon ikäsenä niin uhmakas että jos olisimme asunet jonkun kyttääjän naapurissa niin varmasti olisi poliisi ollut ovella. Lapsi pisti aika riehunnan päälle jo 2-vuotiaana. Moni olisi varmaan luullut että sillä metelillä pahoinpitelen lasta.

Vielä 8 vuotiaana rikkoi autosta etupenkin käsin rynkytämällä ja potkimalla kun ei halunnut lähteä uimarannalta. Onneksi rannalla oli ihmisiä jotka näkivät koko tapahtuman, koska vähän matkan päästä tuli talosta ihminen kysyyn mikä hätä lapsella on.



Sen jälkeen on raivokohtaukset pikkuhiljaa loppuneet.



Välillä niin paljon pahaa pääsee tapahtuun ja välillä ihmiset reagoi hullunlailla kaikkeen mihin ei tarvisi reagoida.

Tuntuu että pahempaa tapahtuu silloin kun on liian hiljaista.