Huomasin oudon ilmiön tällä palstalla. Tunteiden musta-valkoisuus.
Eikö ihmisillä nykyisin ole muita tunteita kuin viha ja rakkaus? Tuossa vammaisteninhoamisketjussa ihmetyttää joiden asenne. Ei ymmärretä, että vaikka ei kaikista tykkäisi, ei ole oikeen vihata jotain ihmisryhmää. Eihän siinä ole mitää järkeä. En minäkään tykkää kaikista ihmisistä, mutta en silti inhoa kaikkia samanlaisia ihmisiä. En tykkää kaikista vammaisista automaattisesti tietenkään. Silti en inhoa kaikkia vammaisia. En tykkää kaikista vaaleahiuksista, mutta en inhoa kaikkia vaaleahiuksisia. Onko neutraali suhtautumistapa kokonaan poissa nykyisin nuorilla ihmisillä?
Kommentit (22)
että jos olisin psykopaatti ja haluaisin tosissani tehdä hallaa jollekin aatteelle, pesiytyisin jonnekin foorumille ja ryhtyisin ko. aatteen suurimaaksi faniksi. Suoltaisin palstalle päivä toisensa jälkeen ylitiöpositiviisen asenteellisia aloituksia ja joissa toisin esiin vain ja ainoastaan asian hyviä puoli ja dissaisin kaikki vastakkaiset mielipiteet minätiedänparemmin-asenteella.
Mä joskus kauan sitten palstailua aloittaessani puolustin itsekkin täällä vammaisten oikeutta elää jne. Nykyään tympii jo sanat vammainen ja down.
puolta esiin. Anopit eivät aina ole pahoja. Kerropas minkä ääritunteen tuon tässä aloituksessa esille? Ja minkälaisia ääriesimerkkejä yleensä kommentoin? Millä tavalla nostan itseni jalustalle? Millä tavalla paradoksaalisuus mielestäsi minussa esiintyy? Nämä ovat mielenkiintoisia heittoja.