Olen shokissa.

Miksi ihmeessä miehesi meni autolla " satamaan" ja jätti sen sinne seisomaan ja maksaa parkkipaikasta?

Meillä ainakin mies laivalle lähtiessä jättää minulle auton. Menee julkisilla satamaan, säästää parkkimaksuissa ja saampahan minäkin sitten liikkua lasten kanssa missä haluan autolla.



Tämä on suuri epäkohta kertomassasi, vaikka provoksi en huutelekkaan.

tuo autolla satamaan meno. Minulla on ajokortti, mutta en mielelläni aja autolla. Asutaan Helsingissä, joten ajon välttely on helppoa, kun joka paikkaan pääsee julkisilla. Mieluummin saa meillä mies mennä autolla satamaan/lentokentälle, kuin että mä joutuisin heittämään ja hakemaan. No, lentokentälle oon joskus heittänyt just parkkimaksujen takia, mutta keskustaan en. Tai siis keskustan läpi satamaan.

Meillä ei ole lapsia, kuten ei AP:lläkään, joten en siksi tarvise autoa, että lapsia olisi helpompi kuljettaa autolla.

Osoitetta odottaen...

Eipäs mennä, sama laiva





Ei sinne laivaan kuule oikein voi jäädä nukkumaan, kun päivä tukholmassa-risteilyllä mennään takaisin eri laivalla!

[/quote]

Hotellit ovat sika kalliita pääkaupungissa. Ei tarvii olla hääppönen pulju niin hinnat on taivaissa. Eikä työnantaja ole niin kahjo että maksais kenenkään rapulasta aiheutuvia kustannuksia.

miehesi siis lähti Ruotsiin risteilylle? Eilen oli lähtö ja jo huomenna tulee kotiin, kuitenkin tässä välissä Tukholmassa hotellissa? Ei ihan uskottavaa

Vierailija:

Tämmöstä sattuu ihan oikeasti oikeille tavallisille ihmisille.

Itsekin entinen poikaystävä vedätti samaan aikaan minua (olin ex ja suhteemme lämpeni uudelleen) ja toista naista (hänen piti olla ex), saimme tietää toisistamme ja kosto oli suloinen. Nykyään käy sääliksi koko tyyppi, mutta silloin oli kyllä kaiki tunteet pinnassa pitkään kuten ap:llakin.

kukaan ei ole missään vaiheessa vahvistanut miehen todella olevan risteilyllä työporukkansa kanssa!

Onko mies ottanu yhteyttä? Ja muista, ettet todellakaan luovu tavaroistas ja omaisuudestas tuon miehen takia.

aamulla, illalla Tukholmassa, yö hotellissa ja aamulaivalla takaisin. Eli on lyhyempi kuin Hesasta. Kenen kanssa ap miehesi sanoi lähtevänsä?

Ihan niin kuin kirjottelin nimimerkillä " Saija" neljän lapsen äitinä jolla mies jäi kiinni pettämisestä kun löysin taskusta kuitin korviksista joita en koskaan saannut!



Te olette helppoja!



Ei kai kukaan lapseton tulisi Vauva-Lehden sivuille ensimmäisenä kirjottelemään tälläisista asioista?

Kai sitä ihmisellä on todellisia ystäviä joille avutua tälläisissä asioissa eikä tulla nettiin vouhottamaan!



Järki käteen siskot!



:)



" Voi, voi ap parkaa..."

Vierailija:

Mää olisin soittanut ensin kännykällä että mites menee ja missäs olet

ja kuinka reissu on sujunut, sitten mennyt soittamaan ovikelloa!

Minä esim. tulisin shokkivaiheessa ensin vaikkapa tänne kertomaan kamalan asian anonyyminä, mulla menee aina aikaa ennenkuin pystyn kriisejäni muille sanallistamaan. Yleensä teen sen vasta siinä vaiheessa kun akuutti tilanne on ohi.

Vierailija:

Kai sitä ihmisellä on todellisia ystäviä joille avutua tälläisissä asioissa eikä tulla nettiin vouhottamaan!

Minäkin vuosia ennen omaani, jos vaan vauvakuume vaivaa. Uskon ap juttuun ja on ilkeetä kun toiset vähättelee sitä. voimia ap:lle!

Minäkin tulin ensimmäiseksi tänne aaveelle purkamaan tuntojani kun mies jäi kiinni suhteesta.

Ap:llä ja paskallahan oli suunnitelmissa lapsi! Että ei ihme että vauva-palstalla..

tai sitten käy viemässä äitisi kanssa se mustaherukkapullo sinne ystäväsi luo? tai ota joku muu kaveri mukaan, niin ei tarvitse yksin mennä. En alottaisi mitään huutokonserttia, vaan toteaisin vaan, että OK homma selvä.



Minä ottaisin sinuna sen auton mukaan. Jos laina on puoliksi, niin sinä omistat siitä puolet. Siinähän mies etsii itselleen uuden auton. Sanot et maksat kun jaksat miehen osuuden autosta pois. (Jos et jaksa mennä ystäväsi ovelle, niin varmasti mies jollakin lailla reakoi siihen, että auto on hävinnyt... jos näkee että viet sen niin soittaa sinulle. Jolloin mies joutuu paljastamaan itse koko jutun.) Onko sinulla veljeä tai ystävää kenen kanssa voisitte hakea auton?

Eilen illalla ystäväni haki auton sieltä pihasta, talo oli pimeenä niin että ei siellä ketään ollut, tai jos oli niin olis kai sieltä mieheni syöksynyt ulos jos näki että autoa viedään.

aamulla keräsin rohkeuteni ja lähetin sen mailin minkä eilen kirjoitin ja se jotenkin teki tästä niin lopullista. viime yö meni valvoessa ja silmät turvoksissa edelleen. mies yritti aamulla soittaa, en vastannut.



Olen lähdössä veljeni luo Kokkolaan, saan olla siellä. Saisin olla täälläkin äitini luona mutta haluan päästä vähän kauemmaksi nyt ja niin ettei mieheni minua sieltä ihan heti löydä (arvaa kuitenkin varmaan pian että siellä olen) mutta nyt yritän irtiottoa ihan kunnolla. Kyllä ihmiset toimii erilailla shokissa, mulla on ystäviä mutta yksi vain tietää äitini ja veljeni lisäksi (se joka haki autonkin pois). siis jos joku miettii miksi tänne olen tätä asiaa kertonut.



Päässä pyörii kokoajan kauanko he ovat peliään pelanneet mun selän takana . tuo " ystävä" on ollut mulle tosi läheinen monta vuotta mutta eivät ole näyttäneet olevan mieheni kanssa erityisen väleissä koskaan (varsinkaan viime aikoina mutta sehän on selvää miksi).niin ja se että missä ne nyt ovat, täällä suomessa vai siellä ruotsissa.



mun täytyy jossain välissä kyllä kohdata mies mutta nyt vaan tuntuu siltä että haluan paeta. en jotenkin tajua vielä koko asiaa, ihan kuin pää olisi sumussa, tai että olisin ihan kännissä kokoajan. vaikea selittää.

kiitos kaikille...meitä on niin monta, jotka ollaan jääty " uhreiksi" . Kaikista pahiten ehkä sattuu se, että tajuaa, että itseä on nöyryytetty. olen entinen koulukiusattu ja tuntuu niinkuin palaisi takaisin menneeseen, ymmärrättekö?että mua on tietentahtoen satutettu. niinkuin sydän revittäisiin ulos rinnasta.

Ottakaa NYT itseänne niskasta kiinni - ihan tosissaan.



TE olette arvokkaita, tehkää sen mukaisia ratkaisuja, että kunnioitatte omaa elämäänne ja omia pyrkimyksiänne - valitkaa ympärillenne ainoastaan sellaisia ihmisiä jotka puoltavat suotuisaa kehitystänne = ).



Älkää antako yksinkertaisesti tälläistä (mitä ap:lle tapahtui) sattua itsellenne, olkaa vahvoja, luottakaa vaistoihinne ja etsiskelkää elämässä sitä omaa paikkaanne missä teillä on hyvä olla! ÄLKÄÄ TYYTYKÖ!



Please.

Viikon-parin-kuukauden päästä tuntuu jo paremmalta.



Hienoa että sinulla on sellainen tilanne töiden (opintojen?) kanssa että voit lähteä toiselle paikkakunnalle vähäksi aikaa. Sairaslomaakin saattaisi tietenkin tuollaisessa tilanteessa tippua muutama päivä tai viikkokin.



Jaksamista.