Olen shokissa.
Kommentit (185)
en tiedä ovatko nämä " kivoja jekkuja" keksivät ihmiset kokeneet samaa kuin sinä.epäilen.mutta ideat kaikenmaailman valokuvista ja typeristä tekstareista ovat IDIOOTTEJA! olen kokenut samansuuntaista eikä siinä tilassa jaksa alkaa kehittää mitää saippuasarja spektaakkelia.....ja kun pahin raivo on laantunut olet pelkästään hyvilläsi kun et alkanut mitään typerää tekemään.voimia!sinä selviät-minäkin selvisin!älä alennu samaan sontaan kuin ne ja ala pelleilee tavalla tai toisella .lähde arvokkaasti.ne tässä enemmän häviävät, muista se!
Alkujärkytys on hirveä, mutta se menee ohi ja kun jatkat elämää eteenpäin ilman ystävääsi ja miestäsi kaikki muuttuu paremmaksi. Ainakin mulle kävi niin, mulla on nyt uusi mies ja lapsi :)
Kyllä siitä yli pääsee, luota siihen. Koskaan ei silti unohtaa voi.
neuvoksi annetaan hämäystekstareiden ja valokuvien kanssa sähläämistä. Toivottavasti tässä on pilke silmäkulmassa muillakin kuin ap:llä!
Vierailija:
Hoitele ensimmäisenä petollinen " ystävä" , ja kun ensi reaktio on mennyt ohi, hoitele äijä.
Mun miehellä ja ystävättärellä kyllä piisasi selityksiä, kun esitin viatonta ja tietämätöntä. Kun sokki meni ohi ja tajusin, miten ne pystyvät valehtelemaan kirkkain silmin kaikesta, oli helpompaa lähteä. Mies varmaan piti mua jonkinlaisena takaporttina eli ajatteli jatkaa mun kans jos ystävätär kyllästyy, mut minä kyllästyin ensin ja lähdin kotoa pois. Mut mua itseäni helpotti hirveästi se, että sain varmuuden siihen, etten olekaan se luulosairas ja vainoharhainen vaimo, joksi mies mua väitti kun epäilin hänellä olevan suhteen.
Vierailija:
Minä entisenä pettäjänä sanon, ettei siinä kyllä naureskella. Olo on nolo, hävettää ja
haluaisi ulos siitä ankeasta tilanteesta. Valehtelu on kauheaa myös valehtelijalle!
Kiltti ap päästä nää naiset piinasta. Sano vaikka että " mä menin uudestaan sinne parkkikselle ja huomasin että olin kattonut väärin" . Ei se auto ollukkaan teidän kun kattoit rekisteriä.
Vierailija:
Kiltti ap päästä nää naiset piinasta. Sano vaikka että " mä menin uudestaan sinne parkkikselle ja huomasin että olin kattonut väärin" . Ei se auto ollukkaan teidän kun kattoit rekisteriä.
Tämmöstä sattuu ihan oikeasti oikeille tavallisille ihmisille.
Kato sen suhtautuminen asiaa,yrittääkö keksiä jotain.
Toivottavasti kukaan ei pahoittanut mieltään;-)
Viheitä provosta ap heittelee tekstiin taitavasti.
Hyvä ap.
...etteivät he usko että tällaista voi tapahtua.
Itselleni kuitenkin on - ja olin itse se pettävä osapuoli. :-(
Tämä tarina ei ole tosi. Se ei tarkoita etteikö tällaista todellakin voisi tapahtua.
Ap paljasti jo itsensä.
Sen tarkoitus ei ole loukata ketään. Keskusteluun tulee aina mukaan ihmisiä joille provo on todellinen. He voivat jakaa kokemuksen muiden samaa kokeneiden kanssa.
Vierailija:
Tuuttasi kauan aikaa, kunnes mies vastasi. Kumman hyvät yhteydet oli sinne ruotsiin asti, kun ei pätkinyt yhtään. Hirveän hiljaista poikaa oli, kysyin miksi olet niin hiljainen. hirveä krapula kuulemma ja huono olo. oli kuulemma hotellissa tukholmassa. oli niin vaikeaa olla alkamatta KARJUMAAN JA HUUTAMAAN sille, itkua nieleskellen yritin siinä kysellä miten eilisilta oli mennyt. En ollut näkemässä, mutta kaiketi kirkain silmin mulle niitä valheitaan lasketteli. Hyvin olivat buffetissa syöneet, laulaneet karaokea ja mennt aikaisin nukkumaan. Kokoajan yrittti lopettaa puhelua lyhyeen ja minä löin luurin korvaan kesken selityksen. En pystynyt enää kuuntelemaan.
Nyt mietin vielä, onko pokkaa soittaa sille naiselle.Siellä nyt varmaan yhdessä naureskelevat nappiin menneelle kusetukselle :`(((mä en jaksa enää. tärisen vaan vihasta, koko kroppa on kuin horkassa eikä tätä saa pois päältä. tekisi mieli hajottaa koko kämppä, huutaa, raivota, särkeä ja rikkoa jokaikinen tavara tässä saatanan asunnossa!! Meidän yhteinen koti!! Muistot vaan tulvii mieleen " hyviltä" ajoilta vaikken edes tiedä kauanko ovat peliään pelanneet!!!!!!!
siitä että onko tämä provo vai ei. En voine millään tavalla todistaa, ettei tämä ole, joten jätän epäilijät omaan arvoonsa.
Mä oon koittanut rauhoittua tässä nyt jo jonkin aikaa, pakkaukset oon saanut loppuun ja teen lähtöä. äitini tulee mua hakemaan ihan pian, saan olla siellä jonkun aikaa kunnes pääsen jaloilleni.
Kummallista tässä on, miten olotilat vaihtelee kokoajan surusta vihaan ja katkeruuteen ja taas takaisin. Nyt on taas suruvaihe päällä ja itkettää vaan. Silmien takana on kokoajan kuva niistä kahdesta.jollain tapaa kai oon valmentautunu eroon kuitenkin, tiesin ettei asiat oo hyvin ja miehen käytös on kielinyt tästä jo niin kauan aikaa.sitä on vaan niin tyhmä ettei halua uskoa ennenkuin pää survaistaan paskaläjään.
En oikeen tiedä miten jatkossa asiat joituu. meillä on yhteistä autolainaa ja näinollen autokin on yhteinen ja kaikkea muutakin yhteistä mistä varmasti tullaan tappelemaan. tai minä luonteelleni uskollisena luovutan enkä jaksa taistella. tuntuu vaan että mieluummin luovunkin materiasta ettei tarvitse nähdä sitä miestä enää koskaan.
Liikaa mietittävää, en jaksa!
ap
ota niitä todisteita,mene ottamaan se kuva autosta ja selvitä ovatko he yhdessä siellä laivalla.
nää kaikki on sulle hyödyksi myöhemmin.
et voi jättää mitään arvailujen varaan.