Lue keskustelun säännöt.
Miksi aikuistuneiden poikien äidit luulevat olevansa poikansa elämän tärkeimpiä naisia?
13.06.2010 |
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kun poika perustaa oman perheen, vaimon kuuluukin olla tärkein?
Ärsyttää katsoa omaa äitiäni ja paria muutakin lähipiirin anoppia. Äitini suhtautuu veljeeni äärimmäisen suojelevasti ja on sitä mieltä, että vaimon on turha päteä ja kuvitella olevansa jotain. Äidin mielestä vaimo ei myöskään voi mitenkään tuntea miestään paremmin kuin hän.
Eikö äidin pitäisi tukea poikansa avioliittoa eikä hyysätä poikaa kuin pikkuvauvaa tai suojella häntä "ilkeältä vaimolta"? Kun olen huomauttanut tästä äidilleni, hän on vain todennut että ymmärrät sitten kun olet itse anoppi.
Noinkohan? Tuleeko minustakin tosiaan sellainen? Oma anoppini ei tällainen ole, joten en usko mihinkään lainalaisuuksiin...
Kommentit (77)
että kaikkien aikuistuneiden poikien äidit olisivat samanlaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta riippuu myös paljon pojasta tai miehestä miten suhtautuu omaan äitiinsä.
nää ilkeät anopit sikiää.
Tuskin tuntee äidit poikaansa,millainen on parisuhteessa.
Moni äiskä ei edes tiedä,että se oma mussukka mättää vaimoa turpaan ym.
mutta riippuu myös paljon pojasta tai miehestä miten suhtautuu omaan äitiinsä.
Minusta veljeni on tehnyt sen virheen, että on puhunut äidilleen parisuhdeongelmista. Siitäkös äiti on saanut aiheen asettua puolustamaan poikaansa miniää vastaan. Objektiivisesti ajateltuna taas näihin parisuhdeongelmiin ovat syypäitä sekä vaimo että mies.
Minä en tunne yhtään tällaista poikalasten äitiä.
Mutta monta aikuista naista tunnen, joka ei pääse omasta äidistään henkisesti eroon. Anoppi on kolmantena pyöränä monessa avioliitossa. Ja tämä anoppi on siis vaimon äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin vaimo - jos takana ei ole jo kymmeniä yhteisiä vuosia.
Näemme anoppia jopa suht usein, mutta miehelläni on aina ollut tunnetasolla etäinen suhde häneen, ei ole esim. ikinä halunnut kertoa edes kotona asuessaan todellisia ajatuksiaan, tunteitaan jne. Itse tunnen mieheni läpikotaisin, sillä hän on voinut avautua minulle luottamuksellisesti, toisin kuin äidilleen, joka juoruaa kaikki lastensa asiat naapureille.
no tosiasiassa se äiti tuntee varmasti poikansa paremmin kuin vaimo - jos takana ei ole jo kymmeniä yhteisiä vuosia.
Tuo on kyllä aika pelottavaa, jos äitinsä kanssa jakaa kaikki asiansa. Kyllähän se NORMAALISTI menee niin, että ajoissa itsenäistytään ja oikeasti vanhemmilla/äidillä ei ole todellisesta tilasta juurikaan tietoa. Ehkä asutaankin satojen kilometrien välimatkan päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se vittumainen anoppi on lohduttanut kaatunutta poikaa ja puhaltanut polveen kun siihen on tullut haava. Noussut yöllä ylös kun poika on nähnyt painajaisia ja nähnyt murrosiän ahdistukset.
Ollut ylpeä pojastaan kun poika on miehistynyt ja iloinen hänen menestyksestään.
Vaimot kohtelevat samalla tavalla anoppeja kuin miehen exiä. Ovat sairaalloisen mustasukkaisia ja vihaavat anoppeja juuri siksi kun haluavat olla ainoita naisia.
Moni mies pitää salaa yhteyttä äitiinsä kun ei uskalla sitä vaimolle sanoa, koska siitä tulee heti riitaa ja seksilakkoa yms. lapsellista.
ja olen huomannut saman ilmiön kuin ap.
Järkyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisille se elämän tärkein ihminen. Jopa meille äideille.
Itse huusin äitiäni synnytyksessä. Ja miehet on huutaneet äitiä iät ja ajat sotatantereella kuollessaan.
Ei niistä miestenne äideistä kannata mustasukkainen olla. Ette te sillä mitään voita. Omalle pojallenne tulette olemaan myös tärkeä ihminen läpi elämän. Vaikka ette ehkä haluaisikaan. Mutta olette te.
No ei mulle kyllä ole oma äiti tärkein ihminen! Enkä huutanut synnytyksessä äitiä, enkä missään muuallakaan. Tsiisus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti on tärkeämpi vielä siinä vaiheessa kun on oma perhe, on kehitys vinoutunutta ja epänormaalia. Omien jälkeläisten kuuluu aina mennä edellisen sukupolven edelle, muuten olisi olut sukupuutto edessä jo kauan sitten.
Sorppa naiset, se äiti on yleensäihmisille se elämän tärkein ihminen. Jopa meille äideille.
Itse huusin äitiäni synnytyksessä. Ja miehet on huutaneet äitiä iät ja ajat sotatantereella kuollessaan.Ei niistä miestenne äideistä kannata mustasukkainen olla. Ette te sillä mitään voita. Omalle pojallenne tulette olemaan myös tärkeä ihminen läpi elämän. Vaikka ette ehkä haluaisikaan. Mutta olette te.
että jos palavasta talosta pitäisi pelastaa aviomies/vaimo tai äiti, niin äiti pelastettaisiin, vaikka pariskunta olisi ollut yhdessä 20 vuotta? Yleensä äidit sitäpaitsi tuntee lapsensa kenties muita paremmin kun tämä on vauva, lapsi ja teini, ei aikuisena, koska silloin muutetaan pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te näytätte tosissaan luulevan, että rakkautta on vain yhdenlaista eli naisen ja miehen välistä. Ja olette mustasukkaisia anopille siksi kun sairaassa päässänne ette ymmärrä, että rakkautta on monenlaista.
Ehkä te sitten vanhempana ymmärrätte tämänkin asian. Mutta kyllä se vain totta on, että moni mies sodassa huusi äitiään kun suolet oli sylissä. Vaikka aikuinen mies olikin.
Mutta vaatii vähän elämänkokemusta, ennen kuin pystyy erottamaan sen, että ihmisille on rakkaita ja tärkeitä ihmisiä muitakin kuin se vaimo.
Te varmaan olette sairaalloisen mustasukkaisia jos miehenne näyttää rakkautta tytärtään kohtaan.
Läheisriippuvuutta sanon minä!
Kovin harva ihminen kykenee aidosti itsenäistymään vanhemmistaan. Ja yhtälailla vanhemmat eivät halua lastensa kunnolla itsenäistyvän. Ideaaliahan olisi, että ihminen itsenäistyy täysi-ikäiseksi tullessaan, mutta valitettavasti suurin osa itsenäistyy oikeasti vasta kolmekymppisenä tai viisikymppisenä, osa ei koskaan.
Ja samaa ovat sanoneet muut vakaassa ja hyvässä parisuhteessa elävät. Ja en todellakaan huutanut äitiä synnytyksessä :D Eikä muuten kaikki miehetkään huuda äitiä kuollessaan/haavoittuessaan sodassa (useat kyllä, sitä en tietenkään kiellä), monet ovat viimeisinä sanoina kaivanneet puolisoitaan.
Meillä on erinomaiset ja läheiset välit kummankin vanhempiin, mutta kyllä puoliso on silti se läheisin - eikä siinä ole kummankaan vanhempien mielestä mitään vikaa vaan niin sen pitääkin mennä jos kaikki on kunnossa.
vaan siitä kun mustasukkaiset naiset ei halua, että mies on läheinen äitinsä kanssa. Kun ei tajuta sitä, että miehen sydämeen mahtuu monta ämmää:)
Ja samaa ovat sanoneet muut vakaassa ja hyvässä parisuhteessa elävät. Ja en todellakaan huutanut äitiä synnytyksessä :D Eikä muuten kaikki miehetkään huuda äitiä kuollessaan/haavoittuessaan sodassa (useat kyllä, sitä en tietenkään kiellä), monet ovat viimeisinä sanoina kaivanneet puolisoitaan.
Meillä on erinomaiset ja läheiset välit kummankin vanhempiin, mutta kyllä puoliso on silti se läheisin - eikä siinä ole kummankaan vanhempien mielestä mitään vikaa vaan niin sen pitääkin mennä jos kaikki on kunnossa.
miehen itsenäistyminen äidistään on sitä, että sulkee sen kokonaan pois elämästään ja ottaa vaimon äidin ainoaksi mummiksi lapselleen.
Tunnustakaa vain pois, että mustasukkaisia te olette siitä, että miehen elämässä on ollut toinenkin nainen eli miehen äiti.
Kun on huono itsetunto, haluaa omistaa toisen ihmisen.
Läheisriippuvuutta sanon minä!
Kovin harva ihminen kykenee aidosti itsenäistymään vanhemmistaan. Ja yhtälailla vanhemmat eivät halua lastensa kunnolla itsenäistyvän. Ideaaliahan olisi, että ihminen itsenäistyy täysi-ikäiseksi tullessaan, mutta valitettavasti suurin osa itsenäistyy oikeasti vasta kolmekymppisenä tai viisikymppisenä, osa ei koskaan.
Ja lisäksi monet nuoret naiset kuvittelevat itsestään liikoja.
Kuka muuten perheen lapset hoitaa kriisitilanteessa, parisuhdevapaiden jne. aikana jos ei miehen äiti!
kuin vaimo - jos takana ei ole jo kymmeniä yhteisiä vuosia.