Miksi aikuistuneiden poikien äidit luulevat olevansa poikansa elämän tärkeimpiä naisia?

Todennäköisesti myös pidemmältä ajalta kuin miniä. Lisäksi äiti rakastaa poikaansa pyyteettä ja ilman vastapalveluksen vaatimuksia mitä ei tosiaan voi sanoa kovin monesta miniästä :D



Äiditkään eivät ole sokeita vaikka usein puolustuskannalla ovatkin, myös pojan puutteet ovat hyvin tiedossa. Miniän kannattaisi ehkä joskus kysellä siltä anopilta miten sinä tämän ja tämän käytöksen olet pojassasi kokenut ja miten asiaan suhtautunut.



Kun mennään naimisiin perustetaan kyllä oma perhe mutta ei se sitä tarkoita, että lapsuusperheelle käännetään kokonaan selkä.



Jossain vaiheessa nämä minäminä-miniä ovat itsekin niiden poikien äitejä ja siinähän se on sitten kasvun paikka. Päästä irti vain kokonaan ja unohda se aikuiseksi kasvanut poika, mitä sitten jos uhrasit sille 25 vuotta ja itsesi kokonaan?

Jotkut äidit ei osaa irrottautua lapsistaan terveellä tavalla, toiset osaa. Pätee sitten myös äiti-tytärsuhteeseen, jos on hallitseva/dominoiva/puuttuva äiti vielä aikuiselle lapselleenkin.

suhteemme alkuaikoina. Jossain vaiheessa poltin päreeni ja sanoin anopille aika suoraan. Pari kuukautta meni mökötyksen kanssa, sitten kai anoppi vihdoin ymmärsi. Meillä oli siinä vaiheessa kaksi lasta ja olimme olleet yhdessä viitisen vuotta.

Nykyisin meillä on hyvät välit mutta se vaati tuon selvittelyn.Anopilla ei muita lapsia ole kuin mieheni, joten toisaalta ymmärsin tuon takertuvuuden vaikka se ärsyttikin.



Itselläni on yksi poika. En tiedä tuleeko minusta koskaan anoppia pojan vaimolle, poika kun on vaikeavammainen eikä ehkä löydä elämäänsä parisuhdetta. Toivon kyllä, että löytäisi. Ja koitan olla silloin vähemmän ärsyttävä anoppi.

Tai ainakin silloin, jos tämä äiti sattuu olemaan leski/eronnut tai muuten vaan yksinasuva.

Joka asiaan tarvii sitä perheellistä poikaansa. Ihan sama mitä poika perheineen on miettinyt tehtäväksi viikonloppuna. Jos lähdetään shoppailemaan, on kierrettävä anopin kautta, sama leffaan mennessä. Jos ei ole kummempaa suunnitelmaa, voitas lähteä ajelulle ja käydä anopin luona.

Nää kaikki edellämainitut tapahtuu meillä. Ja vielä miehen ehdottamana, kun äitinsä on hälle soittanut viikolla, että nyt olis sen ja sen asennus tai imuroida pitäis tai verhot vaihtaa tai apteekissa käydä.

Tai jos sattuu äidin ja vaimon lääkärireissu samalle päivälle ja suht samalle ajalle, äiti pääsee poikansa kyydillä.

Todennäköisesti myös pidemmältä ajalta kuin miniä. Lisäksi äiti rakastaa poikaansa pyyteettä ja ilman vastapalveluksen vaatimuksia mitä ei tosiaan voi sanoa kovin monesta miniästä :D

Äiditkään eivät ole sokeita vaikka usein puolustuskannalla ovatkin, myös pojan puutteet ovat hyvin tiedossa. Miniän kannattaisi ehkä joskus kysellä siltä anopilta miten sinä tämän ja tämän käytöksen olet pojassasi kokenut ja miten asiaan suhtautunut.

Kun mennään naimisiin perustetaan kyllä oma perhe mutta ei se sitä tarkoita, että lapsuusperheelle käännetään kokonaan selkä.

Jossain vaiheessa nämä minäminä-miniä ovat itsekin niiden poikien äitejä ja siinähän se on sitten kasvun paikka. Päästä irti vain kokonaan ja unohda se aikuiseksi kasvanut poika, mitä sitten jos uhrasit sille 25 vuotta ja itsesi kokonaan?

Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu tietynlainen psyykkinen vanhemmista irti päästäminen, ja se on sitä vaikeampaa mitä huonommat vanhemmat ovat olleet.

En voi ymmärtää tuota harjoittamaasi äitimyytin pönkittämistä. Maailma on pullolaan todella huonoja äitejä, joista orti pääseminen tekee hyvää mielenterveydelle. Todella moni äiti nimenomaa käyttää lastaan oman itsensä jatkeena, eli ei suonkaan rakasta pyyteettä.

Mieheni äiti säännöllisesti kertoo paikkani perheessä. Viimeeksi hän kertoi epäilevänsä kypsyyttäni olla äiti. Hän myös väittää tuntevansa mieheni niin hyvin ja latelee parisuhdeneuvoja. Tosi asiassa hänen tekemänsä syväanalyysit meistä ja parisuhteestamme ovat niin älyttömiä ja kertovat vain sen miten pihalla hän oikeasti on elämästämme. Mieheni on kyllä sanonut lukuisia ja lukuisia kertoja anopille tämän olevan täysin väärässä, mutta arvatkaapas mitä anoppi on mieltä? "Poika yrittää vain puolustella tyhmää miniää, koska on niin kiltti ja sinisilmäinen".

Koko ajan kiukkuaa kun ei ole lapsenlapsia. Sitten kuitenkaan yksikään poikien tyttöystävistä ei ole kelvannut. Aina on miniäehdokkaissa jotakin vikaa. Kuulin kerran kun haukkui toisen poikansa tyttöystävää tyyliin "mikä lie tyttö ollutkin, hiuksetkin värjätty, muutenkin omituinen"



Ota näistä anopeista sitten selvä! ;)

Päästä irti vain kokonaan ja unohda se aikuiseksi kasvanut poika, mitä sitten jos uhrasit sille 25 vuotta ja itsesi kokonaan?

Mulla 8-vuotias poika enkä kyllä ajatellut "uhrata" hänelle elämääni... :D Johan tuommoisesta asenteesta katkeroituu, ihmekö tuo että pojan vaimo tuntuu "riistävän" jotain.

Äitee äiteenä ja vaimo vaimona.

Minun anoppini lähetti eilen pojalleen (35v) kirjeen, jossa vuolain sanakääntein kertoi, että kuinka paljon hän poikaansa rakastaa ja kuinka hän tulee aina olemaan poikansa tukena. Hei HALOO!!! Musta se kirje oli ällöttävä, kuvottava, suorastaan perverssi. ... mun mielestä tommoinen on oikeasti SAIRASTA. Tukensa voi osoittaa muutenkin! Mitä mieltä te olette?

että olet joku omituinen hysteerikko. Minusta tuo kuulosti kauniilta kirjeeltä. Jso ei se miestäsi vaivannut, niin älä hyvänen aika sinä vedä siitä pulttia. Eihän se sinulle ollut, tuskin anoppi SINUA kovin syvästi rakastaa, jos olet sellainen kuin kirjoituksesi antaa ymmärtää... ;)

Oma mielesi on perverssi, jos jostain äidin kirjeestä saat käännettyä jotain sairasta. Onko sinulla muitakin outoja fantasioita??

joskus kai luulevat tuntevansa lapsensa, mutta totuus on joskus toinen. Minun äitini laukoo totuuksia minusta ja siitä mikä on minulle hyväksi. En aina oikein tunnista itseäni noista tarinoista. Anopille on myös tullut täytenä yllätyksenä jotkut mieheni mielipiteet, jotka ovat peruja omasta lapsuudestaan. Anoppi on siis täydellisen yllättynyt miehen ajatuksista, jotka koskevat hänen omaa lapsuuttaan. Ei me aina niin objektiivisia olla lapsiamme kohtaan. Oma elämä ja halut vaikuttavat valitettavan paljon. Emme taida olla niin objektiivisia myöskään niiden miehien/vaimojen suhteen. Samat vaikuttavat asiat. Että eiköhän se äiti tunne lapsensa tosi hyvin osittain ja vaimo osittain.

Nämä poikiaan hyysäävät äidit ovat raivostuttavia, toivottavasti itse osaan antaa lasten elää omaa elämäänsä osallistuen, mutta puuttumatta. Ja kyllä minusta olisi surullista jos minä olisin 30 vuoden päästä lapseni elämän tärkein henkilö.

Äitini on 80v. Toinen veljeni 60v ja toinen 59v.



Pojat ovat erittäin läheisiä vieläkin äitimme kanssa. Käyvät auttamassa talon hoidossa ja piipahtavat kahvilla ja soittelevat äidillemme.



Olisi järkyttävää jos heillä olisi vaimona tyypillinen palstamamma. Vanhaan äitiin ei saisi pitää mitään yhteyttä, eikä häntä saisi auttaa. Vain me tytöt joutuisimme auttamaan äitiämme, koska olisi perverssiä jos poika pitäisi vielä 60 vuotiaana yhteyttä äitiinsä.



Uskokaa tai älkää, mutta nämä 60 vuotiaat pojat rakastaa vieläkin äitiään ja äitimme rakastaa poikiaan.

Mun veliraasu tiuskii mulle ja äidille, jos soitetaan ja rouvansa on paikalla. Siis oikeasti soitetaan about kerran kuussa eli tosiaan mitään päivittäistä. Kuten äiti kuvasi, niin tervehdyksestä jo kuulee, onko rouvansa paikalla vai ei. Heti kun tuo vaimo on pois kotoa, niin veli kirmaa meille tai vanhemmille istumaan. Viipyy ja juttelee niin iloisesti. Sitten vaimon läsnäollessa käynnit on minuutti ja senkin ajan on ivallinen miellyttääkseen vaimoaan.

Ja ei tosiaan olla tehty muuta kuin oltu veljeni elämässä ennen tuota omistuksenhaluista haukkaa. Suurin haaveeni on, että eroaisivat ja äiti aina pyytää mua vähän törkkimään sinnepäin, kun isän kanssa eivät voi puuttua lainkaan. Siis nämä toiveet ovat syntyneet vasta vuosien jälkeen, kun yritettiin ja yritettiin. Kyse on ensisijaisesti siitä, että veljeni ei ole onnellinen ja haluaisikin erota, mutta ei kilttinä miehenä pääse millään lähtemään siitä hämähäkinseitistä. Olen monesti juttelut tästä hänen kanssaan.

että se vittumainen anoppi on lohduttanut kaatunutta poikaa ja puhaltanut polveen kun siihen on tullut haava. Noussut yöllä ylös kun poika on nähnyt painajaisia ja nähnyt murrosiän ahdistukset.

Ollut ylpeä pojastaan kun poika on miehistynyt ja iloinen hänen menestyksestään.

Vaimot kohtelevat samalla tavalla anoppeja kuin miehen exiä. Ovat sairaalloisen mustasukkaisia ja vihaavat anoppeja juuri siksi kun haluavat olla ainoita naisia.

Moni mies pitää salaa yhteyttä äitiinsä kun ei uskalla sitä vaimolle sanoa, koska siitä tulee heti riitaa ja seksilakkoa yms. lapsellista.

Äitini on 80v. Toinen veljeni 60v ja toinen 59v.

Pojat ovat erittäin läheisiä vieläkin äitimme kanssa. Käyvät auttamassa talon hoidossa ja piipahtavat kahvilla ja soittelevat äidillemme.

Olisi järkyttävää jos heillä olisi vaimona tyypillinen palstamamma. Vanhaan äitiin ei saisi pitää mitään yhteyttä, eikä häntä saisi auttaa. Vain me tytöt joutuisimme auttamaan äitiämme, koska olisi perverssiä jos poika pitäisi vielä 60 vuotiaana yhteyttä äitiinsä.

Uskokaa tai älkää, mutta nämä 60 vuotiaat pojat rakastaa vieläkin äitiään ja äitimme rakastaa poikiaan.

Mutta kun on ihan oikeasti olemassa sairaita, lapsiinsa takertuvia vanhempia jotka estävät itsenäistymisen. Ja ei, se itsenäistyminen ei tarkoita sitä etteikö saisi pitää yhteyttä.

Kukaan mies ei kelpaa minun tytölle ja tyttö ei osaa vauvaa hoitaa oikein. Tyttö juoksee mamman helmoihin heti jos mies ei anna kaikkea periksi. Mamma tulee tytön kotiin ja siivoaa ja huusholleraa mielellään sen tytön miehenkin pois.

Ei tule turhasta anoppivitsit. Siis ne vitsit, mitä miehet kertoo anopeistaan.

Äitini on 80v. Toinen veljeni 60v ja toinen 59v.

Pojat ovat erittäin läheisiä vieläkin äitimme kanssa. Käyvät auttamassa talon hoidossa ja piipahtavat kahvilla ja soittelevat äidillemme.

Olisi järkyttävää jos heillä olisi vaimona tyypillinen palstamamma. Vanhaan äitiin ei saisi pitää mitään yhteyttä, eikä häntä saisi auttaa. Vain me tytöt joutuisimme auttamaan äitiämme, koska olisi perverssiä jos poika pitäisi vielä 60 vuotiaana yhteyttä äitiinsä.

Uskokaa tai älkää, mutta nämä 60 vuotiaat pojat rakastaa vieläkin äitiään ja äitimme rakastaa poikiaan.

Mutta kun on ihan oikeasti olemassa sairaita, lapsiinsa takertuvia vanhempia jotka estävät itsenäistymisen. Ja ei, se itsenäistyminen ei tarkoita sitä etteikö saisi pitää yhteyttä.

Vaikka ottaisi vaimokseen mimmosen haukan tai luuskan mä olen aina hänen äitinsä ja hän on mun poikani.



Mun isäni on mulle hyvä esimerkki hyvästä äiti-poika suhteesta. Isä kävi kesälomalla aina katsomassa äitiään (asuttiin eri puolilla Suomea) ja vanhemmiten talvilomalla ja syyslomalla myös. Heillä oli lämpimät ja hyvät välit loppuun asti.

Minun anoppini lähetti eilen pojalleen (35v) kirjeen, jossa vuolain sanakääntein kertoi, että kuinka paljon hän poikaansa rakastaa ja kuinka hän tulee aina olemaan poikansa tukena.

Hei HALOO!!!

Musta se kirje oli ällöttävä, kuvottava,

suorastaan perverssi.

Mies ei asiaa kommentoinut mitenkään.

Olen itsekin äiti, minulla on kaksi alle kouluikäistä poikaa ja tiedän jo nyt, että en IKINÄ tule kirjoittamaan pojille mitään tuommoista, sillä mun mielestä tommoinen on oikeasti SAIRASTA.

Tukensa voi osoittaa muutenkin!

Mitä mieltä te olette?

Mitä perverssiä on tunteidensa osoittamisessa, vaikkapa kirjeitse? Äiti rakastaa lastaan niin paljon, että sydämeen sattuu, ja jokainen äiti haluaa sen rakkauden myös osoittaa. Vaimon pitäisi olla onnellinen rakastavasta äidistä, ei se ole mitään "väliin tulemista" vaan vain osoitus siitä, että mies on kasvanut turvallisessa ja terveessä ympäristössä ja osaa siksi rakastaa omiakin lapsiaan.

Jos sen rakkautensa sitten kertoo kirjeessä, niin tekeekö se siitä jotenkin outoa? Jospa ne sanat eivät suusta tule niin helposti kuin toivoisi.

Mua ainakin surettaa ettei pojalla ja äidillä saisi olla lämmintä suhdetta. Sehän se sairasta on, että pitää muka valita vaimon ja äidin välillä. Kyse on kahdesta ihan eri ihmiskategoriasta. Rakastan minäkin isääni ja miestäni eikä siinä ole ongelmaa...

Kunhan on vaimon kanssa elänyt 20v, voi sitten vaimo tuntea jonkin verran.

kun levittelet täällä miehesi saamaa kirjettä äidiltään. Oikeastaan miehesi ei olisi pitänyt tuollaiselle kutvakkeelle mainita sanaakaan koko kirjeestä.

Hienoa, kun joku osoittaa tunteitaan lastaan kohtaan vaikka kirjeitse.

on annettu lainaksi, ei omaksi. Muistakaas mammat tää. Nauttikaa mussukoista se aika kun ne ovat teillä, mutta sen jälkeen on ihan hyvä höllätä napanuoraa.

Jotenkin en vaan ymmärrä näitä äiti/poika suhteita. Minullakin mies on yli 40 vuotias ja miltei joka päivä soittelevat keskenään. Tekevät yhdessä kahvila retkiä jne. Ja minä sitten olen mustasukkainen, kun en tätä ymmärrä. Sad but true. Mitä tehdä kun kun tykkää toisesta, mut se on aina pois yhteisestä ajasta.