DeMoms -Demissä tavanneet nuoret äidit ja kuumeilijat!

nuo mun työmatkat, työ on muutenkin fyysisesti niin raskasta, että oon ihan hajalla nytkin...

Sisäistä siirtoa en nyt saa, kun olen raskaana, muuten vaihtaisin heti lähemmäs töihin.

Onhan se raskasta, kun työpäivät on 5.30->.. Yleensä olen kotona vasta klo 16-17.

Anteeksi valitukseni...

Varsinkaan jos siitä ei saa mitään km-korvauksia tms... No onneksi LaukkanenA pääset pian äippä lomalle:)

mutta enpä taida niitä hakea, kun ne laskee äitiysrahan määrää.

Ne kun lasketaan sivutyö ansioiksi.

Omituista.

jo yli puolet ä-päivärahoista, kun tän vuoden matkat haetaan vasta ensvuonna. vai tarkoititko viimevuoden matkoja mitä et meinaa hakea?

meillä miehellä tuli mukavasti veronpalautusta matkoista:) saa kunnon joulurahat, mulle tuli vaan reilu 300e:(

mutta kullalla tuli suurinpiirtein saman verran mätkyjä joten meillä tilanne on aika hyvin +- nolla... Haaveilen kyllä suurista palautuksista, se ois kiva joulu bonus kun silloin en saa koko kuun palkkaa kun töitä on vain 23.päivä asti ja työt alkaa vasta 8.1...

Nyt tuli niin sellaien olo että mahassa ei ole yhtään mitään vauvaa vaikka noi menkatki tuollaisena niukkana tiputteluna ovat olleet neljä päivää. Jos on sellainen olo vielä viikon päästä niin voisin harkita testailua, kun mulla on ollut anopin kanssa nytten tosi paljon riitoja, onneksi oon kuitenkin saanut miehen mun puolelle tässä asiassa niin se on helpottanut tosi paljon, niin en jaksaisi sitä että tulisi vain se yksi viiva siihen testiin.



Miten te muut tulette toimeen tein miesten äiten kanssa? Mulla meni alkuajat sen ihmisen kanssa tosi hyvin mutta pikkuhiljaa rupes ärsyttämään koko ihminen, ja se että se puuttuu mein elämään TODELLA paljon, ymmärrän sen että niillä on ollut aina vaan toisensa mutta silti.

tullaan anopin kanssa erittäin hyvin toimeen. Muistan kuin paljon jännitin sitä, kun mentiin ensimmäistä kertaa kyläilemään miehen vanhempien luokse. Asuvat siis n. 400 km päässä, joten tapasin heidät ensi kerran kun olimme seurustelleet sellaiset 7-8 kuukautta. Pelkäsin, että jos he eivät yhtään pidä minusta, niin miten kestän olla heidän luonaan jonkun viikonlopun ylitse :/



No hyvinhän siinä kävi. Olen erittäin hyvissä väleissä anopin kanssa, hän on mahtava ihminen! Lähes joka kerta kun ollaan kyläilemässä anoppilassa, käydään anopin kanssa sellaisia tuntikausia kestäviä keskusteluja elämästä ja kaikesta. Arvostan anoppiani kovasti. Toivon, ettei tämä tule muuttumaan.

Ärsyttää toi mieski taas vaihteeks >:( Meinaa mennä viikonloppuna hankkimaan jotain autopalikoita vaikka itte olin suunnitellu aivan toisenlaiset suunnitelmat meille, mutta sen siitä saa kun ei kerro toiselle mitä miettii...



Me ollaan mun anopin kanssa vielä semmosessa " tutustumis vaiheessa" . Ei oikeen olla vietetty aikaa kakden kesken kunnolla jutellen...Anoppilassa täytyy käyttäytyä hyvin ja siellä ei sohvilla saa retkottaa niin kuin haluaa tai olla muuten vapaasti. Tämä ei kyllä johdu kultani äidistä vaan hänen uudesta miehestään.

Ihan nyt aamulla naurattaa mitä tänne tulin yöllä kiukussani kirjottamaan :D Onneksi en nyt ihan kamalia haukkuja kullasta päästänyt:) Taas tuli ihan kummallinen kiukku kohtaus, täytyy varmaan alkaa napsimaan jotain pillereitä nii ei oo tämmönen hormooni hirviö:)



Onhan se välillä niin kamalaa kun sillä se autokuume jyllää ja pitää saada sitä rakasta kumikenkäistä rakastajatarta käydä puunaamassa..:) Onko teidän miehillä mitään intohimoa jotain muuta kuin teitä kohtaan;) Esim. harrastukset...

ei tolla miehellä oikeastaan oo mitään muuta ku mut ;) Mut mulla on tietokone, se on mulle sellanen intohimo.



En muistanukkaan että kuinka kamalaa se oli alussa nukkua rastojen kanssa, jomottaa päänahkaa silleen ärsyttävästi, mut kyllä se siitä kun niihin tottuu ja tyvi antaa myöden.

me ei anopinikanssa pahemmin jutella joten en siitä erityisemmin edes pidä, aina jos jäädään olohuoneeseen kahdestaan, hän joko häipyy nopeesti keittiöön, tai on muutenvaan hiljaa. kun en minäkään mikään puhelias ihminen ole vieraassa porukassa, mutta ei musta silti puheliasta ole tullut vaikka heidät jo oon tuntenukki 5v.

johtuu jotenkin heistä, etten pysty olemaan rennosti heidän läsnäollessa. mutta kyllä se vierailu aina sujuu kun ei yritä mitään:)

appiukon kanssa tuun paremmin toimeen, hän sentään puhuu mulle enemmän kuin anoppi.



ei mun miehellä oikeen mitään intohimoa ole, ei oikeen mitään ehdi edes harrastaa kun töissä/työmatkoihin menee niin paljon aikaa, ja sen jälkeen hän on yleensä niin väsyny ettei jaksa mitään tehdä. kesällä yleensä käy pyöräilemässä ja rullaluistelemassa, mutta ei muuta.

tuun ihan hyvin anopin kanssa toimeen. Ja ihan mukava ihminen on :)



Mun poikakaverilla on inhohimona musiikkin (hevi) ja treenaaminen.



Oon tässä pähkäillyt, että voisinkohan mä olla jo raskaana.. Ensi viikon lopulla pitäisi menkkojen alkaa. Tässä vaiheessahan tuskin vielä mitään oireita ole, mutta olenpahan pistänyt heti kaikka vaivat merkille. Tänään olin sellaisessa (yksillä messuilla) hajutestissä ja mulla oli heikentynyt hajuaisti :( Mutta nännit mulla on ollut ihmeen arat, jospa se olis merkki jostain? :D

Hehheh...Ilmasto on meidän välillä aika vaihtelevaa. Olen käynyt kummankin kanssa melkoisen riitaisia keskusteluja, koska ihmisillä ei näytä olevan aikaa lapsenlapselleen kuin niukasti. Heillä on kuulema ensisijalla oma elämä; ystävät, työ, matkustelu jne. Hoh-hoijaa. Olen joskus haukkunut anopin lehmäksi, mutta pyysin anteeksi jälkikäteen. Miehen isälle haistatin, mitä en anteeksi todellakaan pyytänyt tilanteen vuoksi. Tyttö on jo vihdoin alkanut tuntea nämäkin isovanhemmat, mutta nuorempana aina kerkesi unohtaa, kun ei nähnyt aikoihin. Miehen vanhemmat asuvat 85km:n päässä meistä, MUTTA miehen äiti käy arkisin joka päivä töissä täällä asuinpaikkakunnallamme ja miehen isä kerran viikossa.

Olen joskus tyttären kanssa yökylässä heillä kahdestaan ja muuta sellaista, mutten koe olevani niin hirveän läheinen heidän kanssaan kuitenkaan.

Miestäkään ei kiinnosta olla aktiivisesti yhteyksissä vanhempiinsa ja alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi.

Synnytin esikoisen sairaalassa, joka sijaitsee miehen vanhempien asuinpaikkakunnalla. Miehen isä kävi sairaalassa kaksi kertaa ja äiti kerran, mikä oli minusta melkoisen vähän siihen nähden, että asuvat 15minuutin ajomatkan päästä sairaalasta. Hyvä kiinnostuksen mittari... Sairaalassa olin/olimme perjantaista keskiviikkoon(tytär syntyi kyllä " vasta" lauantaina). Tosin tiistaina he lähtivät matkoille, mutta kuitenkin tuota vierailuaikaa olisi ollut...

" mutta sullahan kerkee tulla

jo yli puolet ä-päivärahoista, kun tän vuoden matkat haetaan vasta ensvuonna."



Mutta osaatko sanoa vaikuttaako se mitään, kun haen äitiysrahaa viimeisen 6 kk tulojen perusteella?

Voivatko sitä kautta vähentää?



Appivanhemmista... En todellakaan tule toimeen anoppini kanssa, valitettevasti.

Törkeämpää ihmistä saa mielestäni hakea.

Onneksi heitä ei tarvitse nähdä useinkaan.



Onneksi alkaa viikonloppu, olemme menossa vanhemmilleni kylään tänään. Ihan kivaa tiedossa siis.



Laukkis ja Öttiäinen 24+0

äitiyspäiväraha 6kk tulojen perusteella koska 2002v tuloni olivat paljon huonommat. mä katoin mun ä-päiväraha päätöstä, niin siinä oli vain miinustettu matkakustannusten omavastuu, eli n 500e, että se on varmaan vain se omavastuu joka vaikuttaa siihen päätökseen. mutta

kannattaa kyllä kysyä kelalta tarkemmin.



käytiin kaupassa ostamassa oikee herkkuja, nyt on valkosipulipatongit uunissa, just napostelin suolapähkinöitä nam!! ja huomenna on takoitus tehdä pizzaa ja lättyjä sekä mansikka rahkaa:) että oikee herkuttelu viikonloppu:)

harmivaan että nyt mä jäin koukkuun noihin suolapähkinöihin:(

Ah, mulla on niskat ihan solmussa!! On niin huonot tyynyt, pakko kai ens palkasta hommata uudet...Oon vaan niin " pihi" etten viittis rahaa semmoseen laittaa, mutta kai se on pakko:)



Ostin eilen vauva-lehden kun siinä sai meidän perhe- lehden kaupan päälle:)Oli ihan hauskaa luettavaa vaikke en siitä meidän perhe lehdestä niin tykänny kun siellä oli enemmän (niinkuin nimestä voi arvata) lapsiperhe juttuja.



Kiva että saatiin mulle ja mortemille raskauden jännäys seuraa MSOL:stä :) Mulla on ollu kanssa rinnat kipeet ym. mutta sitten sitä alkaa epäillä itteensä, että onko ne nyt muka paljonkin aremmat nyt kun ennen. Kohta mulla on päällä valeraskaus kun oon niin pyörällä päästä..!

Mäkin ostin sen vauva lehden missä tuli se meidän perhe lehti mukana, sitä perhelehteä en jaksanut muutakun selata kun tuntui ne asiat niin kaukasilta vielä.

Kulta maalailee tuolla mein olohuonetta, mun tekis mieli mennä auttamaan mutta tulee niin huono olo siellä maalin hajussa :(

Eilen koski päähän koko illan ihan kiitettävästi. Supistuksia kipeinä versioina tuli pitkin iltaa, muttei säännöllisinä. Kuitenkin normaalia enemmän. Katsottiin Ring 2-elokuva, joka ei paljon mieltä ylentänyt. Menin nukkumaan puolen yön aikaan tytön viereen(nukutaan samassa sängyssä). Typykällä on ollut nyt pari päivää hirmuinen yskä, jonka takia nukkui vähän levottomasti. Pari, kolme kertaa vonkusi yöllä maitoa, jota ei normaalisti tee. No, annoin aina vähän. Lopulta joskus aamuyöllä oksensi sitten sänkyyn ja matolle. Piti viedä yösuihkuun ja sen jälkeen alkoi taas nukkumaan. Aamulla kuuden maissa taas halusi maitoa ja aamulla herättiin joskus klo 9-10 maissa. Vähän on väsynyt olo...

Neuvolassa taas vähän huomauteltiin rautatablettien syönnistä viime viikolla, kun en ole" muistanut" aloittaa syömään niitä. No, nyt olen parina päivänä ottanut ja hyvä kai noita olisi syödä synnytyksen takia.

Mulla vaan huonot tyynyt vaivaa yöllä ja äijää saa pyydellä kääntyilemään aina välillä kun nyt nuhasena se kuorsaa aivan mahdottomasti! Muutenkin sillä on niin hyvät unenlahjat että se saattaa röhnöttää puoliksi mun päällä ja sitä saa töniä ja tuuppia ilman minkään valtakunnan heräämisen merkkejä:) Ihana mies...:)



Me ollaan oltu tänään ostoksilla ja sitten oltiin pesemässä uutta autoa. Ostin sinooperista kangasväriä ja painettiin meille omat nimikko kalsarit:) Oli ihan huippu idea, nyt meillä on possu ja lehmu pöksyt:) Ostettiin myös uudet tyynyt:) Jipii!



On jotenkin puhti niin poissa että pelottaa oikeen se ajatus että maanantaina olisi mentävä taas töihin...Väsyttää koko ajan ja tuntuu ettei mikään auta...

Mä ihan oikeasti rakastan appivanhempiani. Ovat upeita ihmisiä. Ärsyttää kun asuvat tuolla pohojoosessa ettei voi niitä nähdä läheskään niin usein kuin haluaisi. Välillä toivon että miehen vanhemmat ois mun vanhemmat. Niiden kanssa voi puhua paljon läheisemmin kuin omien vanhempien, vaikka olen tavannut heidät vain alle kymmenen kertaa! He kun tosiaan asuvat niin kovin kaukana ja tapasinkin heidät ensimmäisen kerran vasta kun olimme seurustelleet jo lähes vuoden. Puhelimessa kyllä ollaan puhuttu paljon :)

Appivanhemmat ovat väläytelleet mahdollisuutta että muuttaisivat keski-Suomeen kun minä ja poikaystäväni perustamme perheen. Se olisi ihanaa! Olenkin joskus naureskellut että olen varmaan maailman ainoa ihminen joka olisi onnellinen asuessaan anopin kanssa samassa pihapiirissä :D