DeMoms -Demissä tavanneet nuoret äidit ja kuumeilijat!

Mä lopetin pillerit! Näin sovittiin aamulla kun miehen kanssa herättiin :)



Eli TJOT:tailaan sitten, kuitenkin rytmillä ehkäisten. Olen niin onnellinen!



Ja tervetuloa vaan muillekin tämän paikan löytäneille. :)

Nyt tulee Dagnylle jännät paikat! :) Mahtava juttu!



Jaa onhan tänne muutkin löytäneet, kiva.

Ens viikolla alkaa opiskelu, ja muutto on kanssa edessä silloin! Sitten ollaan näitä häitäkin vähän suunniteltu ja niistä olen varmaan eniten tohkeissani :)

(Meille kyllä tulee ihan pikkupikkuset, muutaman kymmenen hengen häät, lähinnä vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat ja muutamia ystäviä kutsutaan)



Sitten kun vielä vauvakuumeilen tähän päälle niin on se kumma, jos ei miehen hermot kohta kärähdä XD

dagnylle!! toivottavasti tärppää nopeesti, ettei tarvi montaa kuukautta yrittää niinkuin me jouduimme esikoista:( kaikki kaverini ovat tulleet raskaaksi n. 3-4kk pillereiden jätön jälkeen ja meillä meni tosiaan se 1,5v, mutta mulla on todella epäsäännölliset kuukautiset, niin johtui varmaan siitä:/

lääkäri meinasi silloin, että mulla ei edes ole oviksia ollenkaan joka kuukausi, joten siksikin meni niin kauan.

siks tää toinen raskaus olikin yllätys kun luultiin ihan, että enhän mänyt voi raskaaksi tulla ekastakerrasta, kun esikoisessakin meni niin kauan, mutta siltä näyttäis nyt, että IHAN ekasta yhdynnästä ilman ehkäisyä tulin raskaaksi:D mutta sekin selviää 2vko kuluttua:)



mulla on ihan hirvee asuntokuume:/ varmaan johtuu siitä meidän keskusteluista demin puolella, sekä kaverini eileen sanoi, että hekin ovat ostamassa uutta asuntoa jos vain saavat takaajat. olis unelma joku omakotitalo, rauhalliselta paikalta, jossa naapuri olisi n.100m päässä, eikä niinkuin täällä, että seuraavaan taloon on 3m väli:O



sitten voisin ottaa toisen koiran ja ehkä kissankin, mies on niin mun eläinhankintoja vastaan, ei meinannut tuota ensimmästäkään koiraa suostua ottamaan:( on se niin inhottavaa kun silloin kun asui kotona, äiti kielsi ottamasta eläimiä, ja nyt kun asuu omassa asunnossa, niin oma mies kieltää ottamasta. tulipas paljon tekstiä heti aamu tuimaan:)

onko teidän ystävillä vauvoja? Kun itse tiedän olevani ystävistäni ainut joka OIKEASTI miettii lapsen tekoa. Ei sillä että ystävien valinnat vaikuttaisivat omaani, koskaan eivät ole vaikuttaneet (mitä nyt joskus teininä joku tupakan polton alottaminen :p) mutta mietin vain, että kuinka paljon sellaisessa tilanteessa välit muuttuvat...?



Toistaiseksi kun olen puhunut vauvakuumeestani ystävilleni, eivät ole oikein tuntuneet ymmärtävän, ihmettelevät miksi haluaisin nuorena lapsen jne. Se on harmillista, että osa (ei kaikki onneksi) on jo valmiiksi sillä asenteella, nimittäin jos se vauva tulisikin tässä muutaman vuoden sisään, välit voisivat hiljakseen hiipua...

yhdellä on lapsia, eli juuri se jolla oli se 3v poika ja 3kk tyttö, no nyt rupes häirittemään oliko tuo poika sittenkin jo 4v:/ no kuitenki. muilla kavereilla ei ole, eikä varmaan lähiaikoina edes tule, serkullani on yksi 1,5v poika jota näemme aika usein.

niin, minä ja mieheni olemme naimisissa (02/05 lähtien). Kihloihin menimme lokakuussa -03.





Lapsi on erittäin toivottu ja tervetullut.



Ystäväpiirissäni ei ole kenelläkään lapsia, eikä luultavasti tulossakaan ihan lähiaikoina.

Saas nähdä sitten lapsen syntymän jälkeen, että miten välit kavereihin muuttuvat.

Uskon kuitenkin saavani mammakavereita enemmän tai vähemmän :).

usko että välit täysin tulehtuvat tms. ja joihinkuihin varmasti säilyvät lähes ennallaan, mutta kun tuntuu, etteivätosa ei " hyväksy" sitä asiaa. Tai sitten eivät vain voi millään ymmärtää. Kuitenkin minusta olisi todella harmi, jos sellainen asia vaikuttaisi minun ja ystävieni väleihin.



Itse varmaan pyrkisin pitämään ystäviini yhteäyttä samoin kuin ennenkin, mutta luulen, että ystävät alkaisvat vierastaa minua, kun en enää olis vain ´minä`vaan äiti. Huomasin, että jopa silloin kun muutimme yhteen mieheni kanssa, välit joihinkin ystäviini muuttuivat hetkeksi. Luulivat, että nyt olen jotenkin muuttunut ja että minun kanssa ei voi olla samalla tavalla kuin ennen.



Nykyään välit ovat taas ihan normaalit, ovat ihmettelijät huomanneet, että en minä muuttunut hullua hurskaamaksi, vaikka avoliitossa elänkin. Ja ehkä sekin, kun olin ensimmäinen ystäväpiiristäni, joka koki niin ison elämänmuutoksen, vaikutti suhtautumiseen. Nimittäin kun muut ystäväni ovat muuttaneet puolisoidensa kanssa yhteen, eivät ole saaneet läheskään samanlaista ihmettelyä osakseen :]

Kun vihdoinkin pääsee unelmaa toteuttamaan! No, alkuun ollaan varmoilla päivillä pelaillen. Olen myös harkinnut sitä Persona-laitetta kun noi oli nyt viimeinen hormonaalinen ehkäisy noi pillerit eikä nekään mulle sopineet. Poikaystävä tosiaan sanoi aamulla kun pitkään olen jo pillereiden takia huonosti voinut että mitä jos lopetettais koko pillerit :) Mä sain kauheen hepulin mutta sovittiin nyt että vähäsen ehkäistään kuitenkin mutta tulkoon jos on tullakseen :)



Kavereiden lapsista: Neljällä mun kaverilla on lapsi. Kaikki muut on 22 paitsi yksi 27.

kaverit iältään 19- 27. Surin osa samaa ikäluokka minun kanssa, eli vm. -85, mutta muutamat sitten vanhempia. Kenelläkään ei lapsia. No okei, kyllä eräs miespuolinen tuttava on vähän yli puoli vuotiaan pojan isä, mutta ei siis hoida päivittäin lastaan, vaan lapsi on äidillään ja mies näkee tätä muutamia kertoja viikossa.



-> äitin luokse viettämään rokulipäivää. Mies töissä, minulla ei mitään tekemistä ja äiti kotonaan flunssassa. Samalla vois käydä moikkaamassa päiväkotilaisia. Olin siis viime vuoden töissä päiväkodisa (no okei, työharjoittelussa jos ollaan tarkkoja) ja nyt ajattelin käydä moikkaamassa tätejä ja mussukoita. Voisin samalla kertoa, että pääsin kouluun! :D



Hyvä kun tuo mamma asuu tuossa kilometrin päässä ja entinen työpaikka vielä siinä matkan varrella, eipä tarvitse tehdä yhtään ylimääräistä mutkaa.

Tervehdys!



Eli Demissä nimimerkillä LOSTRIS, mutta täällä Phantom, koska Lostris ei ollutkaan vapaa.



Onnea Dagnylle lapsosten saantiin! :)



Minä 22v. ja Mies 24v. ja 3.12.2005 tulossa häät...

Rakas pikkuinen poikamme täyttää kahden viikon päästä 2 vuotta :)

Toisesta haaveilemme kaiken aikaa, mutta koska lääkäri antoi kiellon toistaiseksi yrittää, niin joudumme vielä malttamaan mielemme :(

Käyn gynellä ja kunhan tulen kuntoon, niin sitten saa sisaria tulla :)



Historiaa sen verran että meillä alun perin suunnitelmat olivat, ensin opiskelut ja sitten lapset... No minä se sitten tulin raskaaksi pillereistä huolimatta ja maailmaamme liittyi ihana poika lapsi.

Mies opiskelee, minä käyn töissä ja poju käy päiväkodissa. Kaikki on mennyt hienosti ja poikamme on reipas ja ihana pikku mies.

Eilen sanoi olevansa " positiivinen riiviö" :D

Tänään pitää taas käydä kirjastossa lainelemassa vauvakirjoja ja -lehtiä :) Ja palauttamassa edelliset pois.

Ainut mikä vauvojen/lapsien lisäksi mielessä pyörii on koirat. Niiden kanssa harrastellessa saa aikaa kulumaan ja ajatuksia pois perheenlisäkseyksestä. Tai ei se niitä ajatuksia saa pois, mutta onpahan jotain puuhaa mulla :)



Mä olisin valmis saamaan lapsen kesken koulunkäynnin (kunhan ei koulua jäisi paljoa jäljelle), mutta pelkään että mulle tuleekin kauheat pahoinvoinnit yms. ja koulun käynti keskeytyisikin heti alkuvaiheessa. Joten ihan senkin takia lykkäilen tätä haavetta. Mutta kauaa en jaksa lykkäillä ja miettiä järjellä.. :D

mies tuola syöttää pojalle iltapuuroa niin kerkeen hyvin tulla nopeeswti käymään, kun loppuillan tuleekin sitten ohjelmaa, joten en koneelle varmaan enää tule.

mulle on iskeny kauhee koirakuume, näin ilmoituksen yorkshirenterrieristä, ja sellaista olen aina halunnut, mutta ei ole tullut vastaan, mutta pakko lykätä tuota toisen koiran hankkimista ainakin 1,5v:(



sekä löysin netistä aivan unelma omakotitalon, sellainen vanhan ajan talo, joskus 70-luvulla rakennettu, ja järvimaisema, tais olla järvenrannalla se tontti, tontti oli reilun 3000m2 kokoinen, jos voitaisiin myydä tämä, niin varmasti mentäisiin katsomaan ja jos olisi sitä mitä odotimme niin tarjouksen varmasti olisimme jättäneet, mieskin oli heti kiinnostunut siitä, mutta pakko malttaa vielä reilun vuoden tässä asua:/

vauvan tulon mahdollisuuteen. Poikaystävä on ihmeissään kun ehdotin että ostetaan jättipakkaus kortsuja :) Mua alkoi kauheesti pelottaa kykenevyyteni äidiksi ja raha-asiat ja kaikki. Lisäksi olisi järkevää venyttää raskaaksi tulemista ainakin sen verran että lapsi syntyisi loppukesästä, jotta ehdin käydä kouluvuoden loppuun. Tätä menoa, jos pää ei selkene, saa kestää pidempäänkin ennen kuin nyytti tulee...



Mikä mua vaivaa?



Mekin ollaan koiraihmisiä. Meidän edellinen hauva kuoli alkukesästä ja nyt on kaverin koiran seuraavista pennuista varattu narttu. Harmi vaan että pennut syntyvät aikaisintaan maaliskuussa ja jos meille ilmoittaa vauva tulostaan, jää kyllä koira hankkimatta. Siksikin voisi venyttää raskautumista että ehtisi koiran saada ja kasvattaa... No äh, mun pää on ihan pyörällä.

Dagnya mikään vaivaa, mutta hyvähän se on, että mietit NYT noita asioista etkä sitten, kun vauva jo pyörii kuvioissa. Uskon, että " olenko hyvä äiti" on sellainen kysymys, jolta YKSIKÄÄN äiti ei välty. Ja se joka välttyy, ei ole hyvä äiti :p Ne asiat eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä ja niiden pohtiminen osoittaa, että olet kuitenkin tosissaan ja haluat olla lapsellesi/lapsillesi paras mahdollinen äiti!



Kyllä ne asiat järjestyy, pohdi ihan rauhassa vain.

mäki silloon mietin kaiken näköistä, kun ruvettiin yrittämään lasta, varsinkin kaikkea, että osaako sitä lasta kasvattaa ja hoitaa oikein, miten rahallisesti pärjää ja muuta tuollaista, jopa nyt olen miettinyt, että osaankohan enää edes hoitaa vastasyntynyttä, ja varsinkin sitä miten mä jaksan kahden pienen lapsen kanssa:/ mutta kyllä uskon, että kaikki menee loppujen lopuks ihan hyvin, ei kannata murehtia:)

että kahden pienen lapsen kanssa on vielä suht helppoa, mutta odotapas kun tulevat teini-ikään ;)

jos niillä tulee olemaan yhtä hirvee teini-ikä mitä mulla on ollu:O sitä ei kestä kukaan, ihmettelen miten mun äitee on mua kestäny, isseellä varsinkin paloi hermot monesti, vaikka olin sielä vain joka toinen vloppu:)

viikonloppuna olis miehen vanhempien hopeahääpäivä, ja ollaan menossa sinne syömään sunnunstain, niin silloin nekin saa sitten tietää:) ne ei vielä edes tiedä, että poika on oppinu kävelemään, niin tulee sekin yllätyksenä:)

sama juttu meillä. Minulla ihan kamala ja vaikea murrosikä, lieköhän odotettavissa omille lapsillekin...? Niin ja omalla äidillänikin oli vaikea murrosikä, mutta olin minä kuulemma pahempi :]



Äitiparka oli luullut, kun olimme pienempiä, että minulla tulisi olemaan helppo murrosikä, koska olin hyvin kiltti, tomera ja reipas äitintyttö lapsena. Karmea totuus paljastui ja äiti tajusi, että minullahan se nimenomaan vaikea murrosikä tulee olemaan, koska olen ollut äidissä hyvin kiinni, niin irroittautuminen tulee olemaan erittäin voimakasta.



Näin kävi. Nykyään kyllä taas aivan parhaat välit äitikultaan, mutta välillä oli kyllä sellainen meno, että meinattiin sanoa välit kokonaan irti :p



Mutta tiedä sitten mitä odotettavissa, kun oma tlapset tulee murrosikään. Toivottavasti tulevat siinä isäänsä (miehellä oli suht rauhallinen murkkuikä).

Kävin lääkärissäkin ja sieltä löytyi poskiontelontulehdus. Sain siihen semmoiset antibiootit ettei saa olla raskaana. Onneksi en sentään voi olla kun en ole uskaltautunut vielä ilman ehkäisyä hommiin :)



Ajattelin että selkeytän päätäni ihan rauhassa ja me venytellään sitä lapsenteon aloittamista ainakin vuodenvaihteeseen.