Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen - kesä 2010
Kommentit (403)
ollaan ajateltu mennä julkisen kautta ainakin alkuun ja katsoa sitten, miltä odotusaika näyttää. Jos jonot ovat ihan mahdottoman pitkät, niin sitten varmaan pitää harkita yksityiselle siirtymistä. Toivotaan tosiaan, ettei näihin kuitenkaan tarvitse mennä...
Oot varmasti ihan oikeassa tuosta "syyllisen" löytämisfiiliksistä. Itseäänhän sitä mielellään monesta asiasta syyttää... Ja luuseriolo on just niin hyvin tuumattu! Sitä on koettu enemmän ja vähemmän...
Paljon tsemmpiä ja jaksamista tädin kyläilyn ajaksi!!! Pian alkaa uusi kierto ja pääsette taas yrittämään, jos tämä yhtään lohduttaa....? Onneksi sun mies kuulostaa tosi ihanalta ja osaa tukea. (Mullahan on muuten käytössä Lugesteron, joka on ilmeisesti sitä aitoa keltarauhashormonia eli tuo Terolut taitaa toimia aika samaan tyyliin, uskoakseni se on synteettistä keltarauhasta? Mikähän näidenkin ero on vaikutukseltaan...? Luget stoppaa mulla ainakin kaikki välivuodot ennen mensuja..)
Nipa
...hyvin hyvin hyvin heikko plussa. Enpäs tiedä mitä ajatella. Päällimmäisenä varmaan pelko, että tuulimuna siellä taas kummittelee. Tosin viime kerralla viiva oli paljon vahvempi ja tuulimuna sinnikästäkin sinnikkäämpi, eikä meinannut millään tulla pois. Huoh.
No, huomenna ekaa päivää töihin. Pitänee ostaa sellainen digitaalinen testi.
Uunipuiden rätinän lomasta taas,
hämmentynyt Amppari
Onnea Amppari oikein kovasti plussassata! Toivottavasti on nyt ihan oikea raskaus ihan oikessa paikassa!
Näemmä niitä plussia alkaa sittenkin tulla, ihanaa :)
Aveena, kp 32/28-32, tip tip tip tip, yhä...
Ensiksi; Amppari!Hienoa! Toivotaan, että viiva vahvistuu ja masussa kasvaa kunnon pirpanan alku!
Niisku, voi voi voi ja voi... tämä on niin mahdotonta! Täällä ei mitään jännitystä oikeastaan... nyt kp 31 eli huomenna luultavasti pärähtää monsuunituulet tänne Hyvinkäälle. Olo on turta. Toki tunnustan, että eilen kun oltiin anopin luona rakentamassa kanoille talviasuntoa ja alamasusta nippaili ja vihlaili silloin tällöin, niin Toivo-herran pynki kyläään ja aloin haaveilla navetassa olevasta vanhasta kehdosta... sanoinki miehelle, että jos meillä joskus tulee vauva niin haluan kunnostaa sen vaaville...Mutta ihme ja kyllä aika vähillä Toivo-herran kyläilyillä on tähän asti vielä selvitty. Katotaan kuitenkin kuinka masiksiin punaiset päivät mut taas saa.
Huomenna alkaa onneksi vesijumppa, johon ilmottauduin. Jippii.
Tänään olin espoossa siskoni luona ihastelemassa ihanaa kummipoikaani 1vee, ihana pikkumies! Ja nyt illalla ohjelmassa löhöilyä ja Big Brotheria (kyllä tiedän, että se on idioottiohjelma, mutta silti katson!) :)
Eve
Amppari: Toivotaan tällä kertaa kaiken olevan hyvin. Odottavan aika vaan tuntuu aina niin pitkälle, kun odottelee tietoa, että kaikki on hyvin... Eikä siitä kai voine päätellä mitään, onko viiva haalea vai vahvempi... Itselläkin oli kesällä haalea viiva kahdessa testissä ja sitten piti tehdä vielä kolmas testi viikkonäytöllä olevalla, johon tuli kuiteskin haaleista viivoista huolimatta teksti raskaana...
Kylläpäs nyt plussia alkaa "sadella" useammalle. Mikä on tosi hyvä uutinen näin sateisen syksyn keskellä. Ja jotenkin toivo itsellekin herää, kun lukee plussanneiden viestejä...
Itsekin tilasin netistä jo valmiiksi raskaustestejä useamman... ei sillä, että uskoisin raskauden alkavan heti, mutta ompahan sitten valmiina odottamassa, jos tuntemuksia tulee... Pienellä paikkakunnalla kun ei voi mennä apteekkiin (vaikka ei kyse ole ollenkaan häpeästä), kun pian koko kylä tietää... Halutaan kuitenkin tämän keskenmenonkin takia salata asia ainakin viikolle 12 asti, jolloin tietää varmemmin onko kaikki ok. Ei tosin kerrottu tästä ekastakaan, kuin ihan parille luottoystävälle.
Niisku: Pahoittelut tädin saapumisesta. :( Nyt vain kovalla tsempillä uuteen kiertoon ja oviksen odotteluun! Vaikka tiedänkin ettei se niin helppoa ole.
Amppari: Onnea plussasta! :)
ON: Tänään mietiskelin, että tekisinkö testin jo alkuviikosta vaikka eihän menkkojen pitäis alkaa kun luultavasti vasta torstaina. Mutta tuntuu ettei jaksais odottaa.
santra kp 29/32
täällä siis kp 32/30-31, eikä mitään merkkiä mihinkään suuntaan. Siis ei menkoista eikä raskaudestakaan. Tekisi mieli tehdä testi, mutta yritän kovasti latistaa Toivoa, joka yrittää tunkea mun pääkoppaan. En todellakaan oikeasti usko, että olisin raskaana, koska koko ovulaation bongaaminen oli niin outo tässä kuussa eli en sitä oikeastaa bongannut eikä rinnat kipeytyneet samalla tavalla kuin ne ovat jokaisessa kierrossa tehneet heti oviksen jälkeen. Nyt hämmästyttää kummastuttaa ja mietyttää, että josko ovis jäi kokonaan tulematta ja alkaako mulla nyt nää kierto-ongelmat sitten piristämään mun elämää... mur!
Jospa tänään alkava vesijumppa saisi tädin liikenteeseen... ? Yritän nyt ainakin keskiviikkoaamuun asti sinnitellä ja testailla vasta sitten, jos ei menkkoja näy...
Eve
oon muuten "ylpeä" itsestäni, että tässä kierrossa en ole sortunut testailemaan turhan aikaisin, koska kaikissa aiemmissa kierroissa olen sen tehnyt... :op
Onnea kovasti Mirabel ja Amppari!! Keitäs muita tässä oli loppukierrossa ainakin Eve ja oliko santra? Toivottavasti plussia tulisi nyt ihan roppaupalla.
Niiskulle lohtuhalaus. Todella syvältä tuo kirottu kp 1.
Omassa olossa ei edelleenkään mitään mihinkään suuntaan viittaavaa. Itsekin yritän Even tavoin potkia sitä viheliäistä tyyppiä nimeltä Toivo jonnekin kauas minusta ja silti sitä yllättää itsensä ajattelemasta aina välillä, että kumpa...Kovasti YRITÄN pitää jalat maassa. Kp on nyt 26/28-30 eli loppuviikosta täti tulee jos on tullakseen. Miten kävi Eve, saiko vesijumppa tädin hyökkäämään? Peukut ja varpaat pystyssä toivon että ei.
adalat
Hyvä, että hcg alkaa laskea. Hoito tehoaa eikä piinaava tilanne enää suotta pitkittyisi. Tsempit!
NIISKULLE jaksuja!
ARKTISELLE AMPPARILLE onnittelut!
Kiitos kaikille onnitteluista :) ootte ihania :)
Mulla olis nyt la melkein sama kun oli 2008 rv 18+ päättyneessä raskaudessa, 17.5. oli silloin, nyt 18.5..
Toivotaan parasta.
Olo on ihan ok, aamuisin jotenkin outo olo (hontelo ja "krapulainen") mutta muuten ihan normaali. Ne tissit kutiaa edelleen.
Nyt sit mennään päivä kerrallaan, rv olis sit niinku 4+2? tjsp.
Olen kieltäytynyt hermoilemasta, ja otan ihan lunkisti, ja iloinen asia on jo tiedotettu eteenpäin :D kaikki jo tietävät mikä mun historia on niin saa sitten kaikki tutut jännäillä että meneekö loppuun asti tälläkertaa.
Toivotaan :)
Onnea, Amppari! Hieno juttu.
ON: Kiitos myötäelämisestä jälleen kerran. Näyttää tämä jatkuva pettyminen ottavan luonnolle niin paljon, että nyt aion lopettaa tämän vauvapalstoilla hillumisen ja kaiken vauvoihin liittyvän muutenkin. Meille ei näköjään sitä omaa nyyttiä suoda ja tästä eteenpäin on siis parasta keskittyä muihin asioihin. Viitsisikö joku muu siis aloittaa uuden ketjun?
Tsemppiä teille kaikille ja onnellista syksyn jatkoa!
Niisku
Tein tänään aamulla testi ja tulos oli taas niin ennalta arvattavissa. Näköjään en kuitenkaan osannut olla testaamatta turhaan tässäkään kuussa.
Lauantaina ystävän 30vee rapupileet, joten tulipahan sitten selväksi ettei tarvitse juhlia kuivin suin.
Ketuttaa, vaikka kuinka päätin,että en tässä kuussa masennu. Mutta nyt vaivaa tämä kierron pituus, joka nyt näköjään venyy. Liekö edessä nyt kierohäiriöt... ah!
Liityn Niiskuruovan seuraan. Yritän siis kaikin voimin pysyä pois täältä ja elää elämää jotenkin ilman jokapäiväistä vauvahaaveilua... Nyt alkaa ollu lunut aikaa jo niin kauan, että yksinkertaisesti on pakko saada tämä asia taka-allalle. Tiedän etten siinä kuitenkaan täydellisesti onnistu, mutta yritytän kuitenkin. Tämä pääkoppa ei muuten enää kestä.
Niisku (jos vielä luet), kiitos viesteistä ja tsemppauksesta tämän vaikean asian kanssa! Ja hyvää syksynjatkoa sinulle! Toivotaan, että joskun törmätään tuolla odottajien puolella!
Positiivista syksyä myös kaikille muille!
Tosi harmi, että olette päättäneet jättää nämä kokoontumisajot jatkaossa väliin, vaikka ymmärrän kyllä. Ei tämä Vauva-palstalla pyöriminen ainakaan edistä vauvahaaveiden uhontamista. Toivominen ja pettyminen on älyttömän rankkaa etenkin jos sitä kestää kuukausi toisensa jälkeen. Teille molemmille oikein isot halaukset. Sydämestäni toivon, että teille oma pieni nyytti suodaan.
Niiskulle mielettömät kiitokset myötäelämisestä. Itse silloin km-angstissa päätin, että en ikinä koskaan milloinkaan näille sivuille tule pyörimään ja juttelemaan enää yhtään mitään, ikään kuin se nyt näiden sivujen syytä olisi ollut, mutta kai sitä saa vihassa ja surussa olla välillä vähän typerä ja lapsellinen, mutta sitten löysin tämän pinon ja lämminhenkisen porukan ja...kiitos! Olette kaikki, etenkin Niisku, olleet isona apuna ja tukena toipumisprosessissa.
adalat kp 27/28-30 eikä nyt edes jännitä loppukierto, olen jokseenkin varma, että kuukautiset alkavat
Ymmärrän minäkin, että täällä roikkuminen pitää vauva-asian koko ajan pinnalla. Joskus voi olla parempi ottaa asioihin etäisyyttä. Täällä tuntuu olevan kahdenlaisia naisia: niitä jotka raskautuvat nopeasti keskenmenon jälkeen ja meitä, joilla elimistö menee jotenkin sekaisin keskenmenosta.
Mulla nyt kp2/22-30. Positiivista oli nyt se, että tiputteluvuotoa oli vain päivän, kun sitä oli viimeksi 3 päivää. Ihan varmaan bongasin oviksen ja menkat alkoivatkin tasan 14 pv siitä. Yritystä oli päivää ennen ja jälkeen oviksen, mut ei jostain syystä tapahdu mitään.
Munkin asenteeni on osittainen luovuttaminen. Odotan jo helmikuuta, jolloin km:sta tulee vuosi, ja menen lääkäriin selvittelemään ongelmaa.
Kiitos Niiskulle suuresta sydämestä toisten tukijana ja onnellisempaa tulevaisuutta!
Onnittelut kahdelle viimeksi plussanneelle, nimiä en nyt muista! Ja uskoa tulevaisuuteen muillekin!
Niiskurouva,ja Eve...
surullista,että pitää lähteä jopa nettipalstalta nuolemaan haavojaan,täällähän pitäisi saada tukea jne.
Mutta minäkin ymmärrän hyvin,että jossainvaiheessa on vaan niin kosketusherkkä kaikelle vauva-aiheelle,että on otettava tauko.
Itsekkin "taukoilen"-oikeen nauroin tänään salilta tullessa,että ei muuten mitään hajua mikä kp on menossa taikka että milloin olisi tärppipäivät taikka mitään,ja hymyilin tyytyväisenä
Osittain auttanut sekin,että on niin paljon juttuja tässä nyt muutakin mietittävää,eikä kaikki niin positiivistakaan.
No tuo liikunta ollut kiva homma.Oikeastaan jopa niin,että en "halua" raskautua,koska päässyt nyt niin tohon liikuntaan kiinni,ja jos raskautuisi,niin olisi pahoinvointia ja muuta,joka laittais tauolle saleilut.
Mut tosiaan,tää on rankka aihe,on!!!
Mä seurailen taustalla ja toivon tänne plussia kaikille niitä kaipaaville (eli kaikille =D)
Niisku ja Eve, kuuluitte molemmat minulle kaikkein rakkaimpiin ketjun kirjoittajiin. Kiitos myötäelämisestä ja tsemppaamisesta aina toukokuun ikävistä kokemuksista saakka. Minä niin toivon, että teilläkin on pian pienet nyytit. Oma plussa tuntuu jotenkin syylliseltä, ja on paha mieli. Jaksamisia ja voimia! Minä jaksan uskoa, että päivä päivä paistaa lopulta risukasaankin.
Täällä ei mitään uutta. En ole vielä tehnyt uutta testiä, mutta koska täti ei tule, olen todennäköisesti raskaana. Alan ehkä hieman innostua asiasta, mutta pelko tuulimunasta tai jostakin muusta ikävästä jäytää edelleen takaraivossa. Meillä on kuunvaihteessa muutto (tosin muutamme vain kirjat omaan asuntoon, nyt vielä talven töitten takia asumme täällä arkipäivät), joten täytynee odottaa neuvola-ajan varaamistakin lokakuuhun. Odottavan aika on pitkä. Oireita ei ole... tosin enpä ole niitä paljon ehtinyt seurailla, kun työ vie kaiken energian. Kaksi päivää takana, ja tykkään! Olen oppinut muutaman sanan somaliakin *hym*
Tällaista kirjoittelee vähän apea
Amppari
Voi Niisku ja Eve. Kiitos teille molemmille seurasta ja tuesta täällä. Toivottavasti löydätte stressittömämmän elämän ja plussatkin mahdollisimman pian.
On. Pitäisi varmaan itsekkin vähentää muuta palstailua. Jostain ihmesyystä käyn lukemassa raskausketjuja ja jopa vauvaketjuja ja itkuksihan se aina menee. Jostain ihmeen syystä en vaan osaa pysyä poiskaan.
Tänään oli taas labrakin ja hCG oli enää 15. Joku ennestään tuntematon vanhemman kuuloinen gyne soitti kesken koulupäivän ja sanoi, että hitaasti laskee hCG ja voi mennä 3-6kk (!!!) ennenkuin elimistö palaa normitilaan. Sitten tuli puhe tuosta NuvaRingistäni:
gyne: Ai, et siis haluakaan tulla raskaaksi?!
minä: Haluampas
g: No miksi ihmeessä sitten tämä ehkäisy?!
m: Sen metotreksaatin takia...?
g: Jaa, se on joku uusi ohje sitten, taitaa ollakin nykyään suositus, en minä sitä taukoa ikinä ole määrännyt...
m: ...
g: No, ei sinulla kyllä vielä tuona aikana ovulaatiota tulisi muutenkaan...
m: ... :'(
Että ota tästäkin sitten selvää.
Sitten tein jotain sellaista mitä ei ole tapahtunut sen jälkeen kun joku paskiainen ala-asteella rikkoi polkypyöräni ja syöksyin koulun vessaan itkemään hysteerisesti. Kesken jäi tämä päivä sitten, onneksi ei ollut nyt pakollista opetusta enää..
En ihan ymmärrä tuota reaktiotani, kuitenkin periaatteessa ihan hyviä uutisia, kun hCG laskee kuitenkin. Toisaalta, se että gyne soitti mulle ilman varattua aikaa ja kyseli taas kovasti kivusita ja vuodoista sai mut jo etukäteispaniikkiin, että arvo olisi taas noussut.
Muutenkin oon ollu ihan kamalan herkkä, itkupaniikkikohtauksia tuntuu tulevan aina kun tapahtuu jotain odottamatonta negatiivista. Olen alkanut miettimään sitäkin, että saisikohan neuvolaan varattua ajan, että voisi jutella tästä? Onkohan tää mun käyttäytyminen ja välillä älyttömänä tuleva suru enää ihan normaaleissa rajoissa? Mikä on ylipäätään normaalia surua?
-Aveena, kp 35/28-32?
Tästä kierrosta siis. Tähän asti olen onnistunut olemaan kyttäilemättä mitään tuntemuksia, mutta eilen illalla mieheni sanoi minulle, että ihan kuin rintani olisivat kasvaneet. No minusta ne kuitenkin ovat ihan perusluppanat enkä hyvästä mielikuvituksesta huolimatta saa keksittyä oireita mihinkään suuntaan tai no väsyttää, mutta se selittyy parilla yövuorolla tuossa alkuviikosta. Että odotellaan odotellaan ja toivotaan hiljaisesti ihmettä.
Aveena; minulla on vieläkin vähän sellaista, että vaikka olen ihan hyväksynyt keskenmenon ja sinut tapahtuneen kanssa niin yllättävissä tilanteissa tulee edelleen itku. Esim. töissä eräs työkaveri, jota näin ensimmäistä kertaa keskenmenon jälkeen eikä hän siis ollut kuullut asiasta, tuli kysymään, että "miten olet voinut, onko vatsa jo kasvanut?". Ihan siis harmiton kysymys, mutta järjettömän vaikeaa oli minun pusertaa vastaus ulos ja tuon jälkeen menin vessaan itkemään. Normaalitilanteessa pystyn juttelemaan keskenmenosta ihan ok, mutta tuollaiset yllättävät ovat vaikeita.
Niin onnea laskevasta hcg:stä. Hieman nyt kyllä ihmettelen tuota gynen arviota siitä, että hitaasti laskee; pudotushan on ollut suorastaan huima sitten viime viestisi. Mutta eipä nuo lääkärit aina tunnetusti ole mitään empatiankukkasia. Tuollainenkin tilanne kun yllättäen tulee niin yritä siinä sitten kysyä jotain järkevää, joka pitäisi saada tietää. Esim. mihin gyne perusti arvion ettei 3-6 kk tapahtuisi mitään kun kuitenkin ihan peruskm:kin jälkeen voi jo heti seuraavassa kierrossa tulla ovis ja raskautuminen onnistua? Miten sinun hcg-laskusi ja kropan toiminnan käynnistyminen eroaa tästä? Jaksamista sinulle jokatapauksessa!
adalat kp 28/28-30
Amppari, ihania työkuulumisia sulla! Mistähän mäkin saisin tuommosen työpaikan ja ennenkaikkea motivaatiota työn tekemiseen :)? Muutenkin kuulostat varsin positiiviselta. Tuliko täti?
Mirabel, onnea ja tarrasukkia!!!
Zoey, tsemppiä kierron unohtamiseen. Kiva kuulla, että miehen kanssa ootte myös pystyneet puhumaan asioista, vaikka rankkaa on ihan varmasti. Niin, eikä täällä tarttee otta paineita, että kaikille kommentoisi. Sen mukaan, mitä jaksaa ja mistä ite saa sen tuen jota tarttee.
Eve, suako jännäillään seuraavaksi :)? Mä niiiiiiiin toivoisin ylläriä teille nyt, kun sitä vähiten odotat...
Malica, ei mullakaan näitä pms-oireita ole aikasemmin tässä mittakaavassa ollut. Liekö ikä tehnyt tehtävänsä, kun nyt sitten puhkesivat tälleen. Kivaa ei ole kellään tässä taloudessa näinä päivinä.
Hieno homma, että oot hurahtanut liikuntaan! Pitäisköhän meidän perustaa "kilojenkaristusketju" tähän rinnalle ;)? Tuota liikuntaa pitäisi lisätä tässäkin osoitteessa...
Santsulla oli ihania ultra-uutisia. Tsemppiä edelleen! Niin, ja kiitos lohtuhalista *halaa takaisin*
Anir, ei kai täti vaan saapunut? Oisko testille aihetta...?
Aveena, ihana kuulla, että tuo hCG on vihdoin alkanut laskea. Ja onnea naimisiinmenon johdosta. Mä myös olen aika herkillä noiden kommenttien suhteen tällä hetkellä ja yhtenä päivänä meinasin revetä täysin töissä, kun yksi vanhempi työtoveri sanoi jostain asiasta, että "kyllä me vaan ymmärretään, joilla on omia lapsia" johonkin itseasiassa huumorilla heittämääni kommenttiin. Oli vähän semmonen olo, että teki mieli avautua siitä, etten itse varsinaisesti ole tätä tilaani valinnut, mutta onneksi sain pidäteltyä sentään. Mutta jos keksit nasevan vastauksen noille kyselijöille, joille hienotunteisuus on täysin tuntematon käsite, vinkkejä otetaan vastaan.
Nippe, tsempit oviksen metsästykseen! Mä pidän peukkuja, että se tulee just silloin, kun olette samalla paikkakunnalla miehen kanssa. Vaikka eipä näillä mun tsempityksillä taida olla merkitystä muiden ihmisten ovulointiin :D. Mutta silti...
Nipa, mä mietin ja ahdistelen itseäni jo nyt tuolla joulukuun alussa olevalla "syntymättömyyspäivällä". Se tuntuu ihan kauheelta ajatukselta. Kiva kuitenkin, että sä selvisit siitä seinille hyppimättä. Noita epäoniistumisfiilareita on myös täällä ja vaikka kuinka tiedän, ettei km:ssa ole kysymys mun epäonnistumisesta, tunteet ei vaan meinaa sitä uskoa. Kai se on sitä, että asialle on löydettävä joku syyllinen ja ketäpä muuta siitä syyttäis, kun itseään. Ja kun noita helposti/vahingossa raskautuvia vaan on niin paljon ympärillä, niin entistä useammin on semmonen "luuseriolo" koko raskautumisen suhteen. Ootteko ajatellut mennä tutkimuksiin julkiselle vai yksityiselle puolelle, jos tarvetta sille ilmenee? Voi, kun ei kuitenkaan tarttis siihen rumbaan mennä, vaan saisitte sen luomuplussan PIAN.
ON: täällä täti saapui hiukan odotettua aiemmin jo tänään, joten oikeessa olin niiden pms-oireiden suhteen. Mies on ollut ihanasti tukena, mutta kyllä sekin jo varovasti sanoi eilen, että on alkanut pelätä näitä päiviä, kun mä olen niin "sekasin". Ihan siis koko perheen mielenterveyttä ja yhteiseloa helpottaakseni aion siis pyrkiä lääkärin pakeille ja vaatia teroluteja näitä oireita helpottamaan. Niistä kuulemma on joillekin ollut apua. Muuten ei sitten mitään uutta. Jälleen ne jokakiertoiset "pyyhe kehään" -fiilikset, mutta ne voi halutessaan jokainen lukea viime kuulta (ja kaikilta sitä edellisiltä kuukausilta), joten säästän teidät niiltä. Ei siis muuta, kun kohti uusia pettymyksiä...
Viikonloppuja ja parempia fiiliksiä teille muille.
Niisku kp1 yk ties mitä