Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen - kesä 2010

Toinen keskenmeno tuli tuossa pari viikkoa sitten, olen nyt sitten hetken aikaa kypsytellyt asiaa päässäni.



Raskauden menetys ei jotenkin ottanut niin koville tällä kertaa. Puolet minusta odotti alusta asti keskenmenoa, enkä ollut ottanut raskautta minään lupauksena vauvasta, vaan lähinnä raskautumisen yrityksen jatkeena, jossa oli hieman optimistinen lataus.



Se mikä nyt iski pahasti, on ajatus "mikä minussa on vikana". En ole saanut kitkettyä sitä päästäni, vaikka tiedän hyvin että kaksi keskenmenoa ei vielä pitäisi olla syy moisiin mietteisiin.



Toinen kauheus on tämän vaikutus parisuhteeseen. Olemme varmaan muutenkin siinä eriytymiskriisin paikkeilla. Suhteen symbioosivaihe on elettynä ja nyt tulevaisuuden tavoittelu alkaa nostaa päätään ja alleviivaa kaikki haaveiden ristiriidat. Noh, ei meillä niitä paljon ole, ja tiedän hyvin että olen valinnut tavotteiden ja arvomaailman puolesta oikean kumppanin. Mutta nyt puuttuvat ne vaaleanpunaiset silmälasit, tilalla paljon tukahdutettua tuskaa ja "miksi juuri minulle käy näin" -kiukkua. Molemmilla.



Mä en jaksa tätä...

Zoey! Kovasti jaksamista, erittäin kurja juttu. Muistathan oikeasti ajatella, että sussa ei ole mitään vikaa, et ole keskenmenoon itse pystynyt vaikuttamaan ja näitä juttuja valitettavasti vain sattuu. Toivottavasti jaksatte miehen kanssa surra yhdessä menetystä ja tukea toisianne. Virtuaalirutistukset!



Nipa

Onnea haizuli; ihan MAHTAVAA!!! Ja Heath: onnittelut upeista ultrakuulumisista ja kiitos kun tulit kertoilemaan kuulumiset. Kyllä jännitti puolestasi. :)



Ja sitten jälleen huonompiakin uutisia. Halirutistus Zoeylle! Keskenmeno ON iso kriisi kummallekin parisuhteen osapuolelle. Toivon, että saatte puhuttua ja tukea toisiltanne. Vanha viisaus; mikä ei tapa se vahvistaa, pitää paikkansa, mutta kyllä se paskamaista välillä on.



Tänne ei kummempia. Joka toinen päivä on puuhailtu ja saapas nähdä tuleeko tulosta. Ihan rauhallisilla mielin olen kyllä. Jotenkin en jaksa uskoa raskauden mahdollisuuteen näin pian kaavinnan jälkeen, vaikka positiivista tietysti oli se, että ensimmäiset kuukautiset tulivat lähes siinä normaalissa aikataulussa, joten kaipa se kertoo jotain kropan palautumisesta.



Hyvää viikonloppua itse kullekin!

adalat 16/28-30

HALAUS!



Niin väärin niin väärin! :(



Voimia nyt ihan tosi paljon sinne.



Nämä perheen perustamiseen liittyvät kysymykset on niitä elämän perusjuttuja, niitä kaikkein ihanimpia asioita, mutta silti joidenkin kohdalla niistä vaan muodostuu niitä kaikkein vaikeimpia, kaikkein kipeimpiä. Ja se jo mikä, on niin VÄÄRIN.



Toivottavasti saatte miehesi kanssa yhdessä ja erikseen käytyä taas surun läpi ja löydätte yhteisestä arjesta jotakin pikkuriikkisiä asioita, joisen avulla jaksatte taas eteenpäin!



Even menoa: Täällä ei mitään uutta... Alan olla vakuuttunut, että mitään ovulaatiota ei tässä kuussa ollut. Se tästä nyt vielä puuttuu, että aiemman onnistuneet tikuttelujen jälkeen katoaa koko O. En tavallaa jaksa oikeasti edes stressata... ensi viikon keskiviikkona menen jutskaamaan neuvolatädin kanssa, mutta tällä hetkellä sekään ei kiinnosta yhtään - mitä se tätä tilannetta muuttaa? Mutta ehkä on ihan hyvä käydä läpi ja kysellä, vaikka tiedän jo, että varmaan ensimmäiseksi se painostaa mua laihduttamaan, jota koko ajan yritänkin eli tiedossa on...



Tänään on onneksi perjantai ja olemassa olevista läskeistä huolimatta meillä Pizzaperjantai! :)

Zoey: Voi ei, aivan kamalaa :'( *halaus*



Haizulille: Paljon onnea plussasta! Toivattavasti kaikki menee hyvin ja mainiosti ja loistavasti :)



ON: hCG laskee hitaasti mutta kuitenkin. Nyt oli 3pv:ssa tullut alas 384->331. Onneksi suunta on tuo, niin uutta metotreksaattia ei (ainakaan vielä) tarvita. Melko ahdistavana sivuseikkana manittakoon, että mun seuranta on siirretty kait LAPSETTOMUUS-polille. No, ompahan ainakin sitten vuoden päästä valmis hoitosuhde olemassa.... Eivaan, toisaalta sinäänsä ihan hyvä juttu, koska tuolla on säännöllinen puhelintunti 2h/pv niin saa ainakin seurantalabroja kysellä. Ja puhelimessa sairaanhoitaja oli ihan todella mukava ja oli tosi huolestunu mun kipukohtauksesta ja sanoi, että olisi kyllä pitäny käyä päivystyksessä sen takia..

Tulevaisuudessakin kuulemma jo heti kivun alkaessa pitää mennä päivystykseen. En sit tiiä, onko se homma nyt ihan noinkaan, lääkäri kuitenkin sano, että jos ei kotona kivun kanssa pärjää/tulee kamalankamala kipu,niin sitten vasta. Tänäänkin koulussa tuli taas pieni kipukramppi, mutta se oli kyllä ohi n. ½ minuutissa. En mennyt.



Mutta ainakin vaikuttaa siltä, että ihan oikeasti haluavat hoitaa mua tuolla ja ovat huolissaan. Jotenkin en ole missään vaiheessa keksinyt kyseenalaistaa hoitoa tuolla, joten en ole ajatellut (ainakaan vielä) mihinkään yksityiselle gynelle aikaa varata (anteeksi että en muista kuka olit kuka ehdotit). Eipä se yksityinen voi kuitenkaan muuta tehdä kuin ultrata ja seurata hCG:ta ja nämä on jo sairaalankin puolesta.



-Aveena, kp 23/28-32?, vuoto taitaa loppua tänään \o/

Zoey, voi ei. Osanottoja täältäkin. On se vaan niin väärin. Miten olet fyysisesti toipunut? Varmasti järjelläsi tiedät, ettei km:t ole olleet sinun vikasi, mutta ymmärrän kyllä, että tunteet ei aina seuraa järjen ääntä. Samaa kysymystä olen itsekin pyöritellyt ja yhtä lailla siinä vaille vastausta.

Parisuhdetta km ihan varmasti koettelee. Toivottavasti kuitenkin jaksatte olla toistenne tukena ja surra niin yksin kuin yhdessäkin. Rutistuksia sinulle.



Heath, ihanaa!!! On se varmaan huisia nähdä ja kuulla se oma lapsi (jep, mun ajatuksissa sikiökin on lapsi :)) ekoja kertoja. Onnea pahimpien riskiviikkojen ylityksestä ja edelleen tsemppiä jatkoon.



Adalat, hienoa, että kylvötyöt on tehty. Toivottavasti siemenet itävät ja sato tulee korjuuseen oikeaan aikaan :).



Eve, onpas sulla kummallinen kierto. Mutta sait siis kuitenkin siihen viivatikkuun oviksen, vaikka hymynaama jäikin puuttumaan, vai muistanko/ymmärsinkö väärin? Toivottavasti luonto yllättää teidät ;). Kaikesta huolimatta varmaan hyvä juttu tuo neuvolatädin kanssa jutteleminen. Jospa sieltä kuitenkin saisi tukea tähän yrittämiseen (yöäk, mikä sana, mutta sitä kai tämä kuitenkin on?).

Täälläkin olisi varaa painon vähän laskea. Voi, kun asuisit jossain naapuristossa, niin alettais vertaistuki ja -lenkit yhdessä :). Siinä sivussa sit jännäiltäis näitä vauvajuttujakin. Olitko se sinä, joka niitä Pointseja käyttää? Mullakin matsku niihin on, mutta jotenkin into laantui, kun ryhmät loppui.



Aveena, Ihan varmasti jotenkin pelottavaa tuo, että hoito on nyt lapsettomuuspolilla. Mutta jotenkin kuvittelisin, että sieltä saat asiantuntevimman hoidon. Ei se varmaan kauheasti lohduta, mutta väkihän jonottaa sinne pääsyä hoitotakuut paukkuen :). Pääasia kuitenkin, että sulla on sellainen olo, että ovat kiinnostuneita sun tilanteesta ja että saat sieltä sen avun, minkä tällä hetkellä tarvitset. Olet sinä jo nyt joutunut kärsimään yli oman osuutesi. Edelleen jaksamista ja voimia tähän päivään.



MiRaBel, missä olet? Työhön hautautuneena varmaan :). Laitahan kuulumisia kuitenkin, jos täällä vierailet.



Amppari, kuulumisia huhuilen sultakin...



ON: Mulla tämä hyvä mieli vaan jatkuu. Olen melkein jo päättänyt, etten aio sortua testailemaan ennen kun menkat on sata päivää myöhässä, kun nautin tästä olotilasta niin ja pelkään, että täältä tullaan taas rytinällä alas negan myötä. Vauvaa toivon ja haluan edelleen, mutta ehkä alan myös suunnitella elämää muilla alueilla, ettei tästä kuumeilusta tule elämän koko sisältö. Aika näyttää miten näihin tavoitteisiin pääsen ja pystyn...



Iloista viikonloppua. -Niisku

Niisku,



sanoppa muuta! Ei tästä ota taas mitään selvää... noh nyt vaan menkkoja odotellessa! Kun sieltä ne kuitenkin tulee... Ja varmasti on hyvä juttu käydä siellä neuvolassa, no ens vkolla sen sitten näkee mitkä on fiilikset sen käynnin jälkeen.

Ja joo ois loistavaa, ku olis oikeesti lähellä joku "tukihenkilö" :) Hyvinkää ei ihan pk-seutua ole... vaikka sydämeltäni olenkin pk-seutulainen/espoolainen. 24 vuotta elämästäni asustin espoossa, kunnes muutin tänne pari vuotta sitten. Ja kyllä mä olen se ikuinen poitsittaja :) 6 vuotta sitten sain sillä 13kg pois, jotka on tullu takas korkojen kera... nyt varaa ois tiputtaa 20kg, mutta 10kg tai 5 kg olis jo ihan hyvä alku. Mulla on se cd-romppu ja sen avulla se aikas iisiä. Muutama vko miehen kanssa oltiin jo ihan hyvässä tahdissa, mutta tällä viikolla vähän lipsuttiin, mutta nyt maanantaina alkaa uusiks... ja syyskuussa alkaa onneks myös vesijumppa.

Ja ton pikkukoiruuden kanssa pitäis jaksaa vaeltaa. Ihanaa, että meillä on Lissu-hauva (1,5vee) ilman sitä elämä olis tylsää ja se on niin suloinen, tänäänkin on ollut super huomionhakuinen ja toimii aika ajoin hyvänä vauvan korvikkeena.



Eve ja muutama sidukka :)

Niisku,



piti sanoa, että toivottavasti toi sun hyvä olo jatkuu pitkään ja on merkki hyvästä ;)

Paljon olis kommentoitavaa kun ei säännöllisesti kirjottele ku vaan "taustalta" aikalailla teitä seurailee! Yritän muistaa mahdollisimman paljon siitä mitä piti kellekkin sanoa!



Ainakin ensin Aveenalle suuret pahoittelut! Harmi kun piti kaiken mennä vielä noin ettei pääse jatkamaan yritystä heti kun haluaisi :( Se toivo on kuitenkin se mikä jaksaa kantaa eteenpäin näiden kanssa! Onneksi nyt oli kuitenkin hCG lähtenyt laskuun!



Heath: Onnea hyvistä uutisista!



Haizulille SUURET ONNITTELUT!!!



Zoey *voimahali* Olen pahoillani!



Harmi Eve jos ovis jäi väliin :(



Kiva kuulla Niiskurouva että olet hyvillä mielin! Minäkin olin muuten päättänyt tälle kierrolle että en testaile ennen ku menkat on myöhässä.... mutta toisin kävi taas kerran :)



ON: Täällä alkaa inseminaation tulos olla selvillä! Viime keskiviikko iltana tein haalean haalean haamun.. perjantai aamun testiin oli jo hiukan vahventunut viiva, mutta itsestä tuntui että ei tarpeeksi ja olin aikalailla jalat maassa tän kanssa! Tänään aamulla ei sitten enää juuri minkäänlaista viivaa :( Haalistunut vaan! Eli muhun ei vaan yksinkertasesti kiinnity mikään :(



Nyt sitten edessä odotusta IVF-suunnitteluun ja toivotaan että niihin koeputkihoitoihin päästäisiin vielä tämän vuoden puolella! Ärsyttävää kun toiveita ei ole luomuplussasta ja nyt tuntuu taas niin pitkältä ajalta odottaa seuraavaa hoitoa! :( prkl...suoraan sanoen!



Tsemppiä aivan kaikille!



Nelli

ZOEY:

:( isot pahoittelut! :(

Niin kauan kun pystytte olemaan toistenne tukena, te kestätte. Mulla kävi exän kanssa niin että 2 oli liikaa, ja kun yksin olin aina, myös synnyttämässä rv 18 enkeliä. Mulla loppui rakkaus silloin. oli paljon muutakin mutta..

Voimia teille kovasti! Toivottavasti saatte tukea toisistanne.



Tosiaan, olen koko viikon tehnyt ylitöitä. HUOH. Aamulla 5 heränny, 16.30 asti töissä, sit kotihommat yms niin olen ollu ihan rikkiKatki poikki.

työ on kyllä ihan jees :)



Keskusteltiin eilen, kun tytöt oli mun äidillä yön, tuon nykyisen kanssa asioita halki.

Se on ollu tosi outo pari päivää ja vihdoin saatiin puhuttua.

Uskomatonta, mutta se vuodatti että sitä harmittaa kun nuo tytöt ei ole sen omia (ovat vanhasta liitosta) ja se keskenmeno vaivaa häntä edelleen: pelkää, ettei saadakaan lasta ollenkaan.

Oli hyvä saada puhua, sillä ajattelin jo, että onko sillä jotain peliä jonkun muun kanssa, vai mitä hittoa, ja sitä kysyinkin suoraan että mikä vaivaa, onko vika minussa.



no, juteltiin. itkettiin ja keskusteltiin. kaikki asiat halki. Me rakastetaan toisiamme, ihan älyttömästi. Mutta molempia on painanut tuo keskenmeno, erilaiset pelot ja mullahan astuu ero voimaan nyt reilu viikon kuluttua, niin nykyinen kertoi myös pelkäävänsä, että haluankin palata exän luo (?????) Mutta onhan nuo ihan luonnollisia pelkoja.



Lisäksi, mun vanhemmat ovat antaneet mun exälle käyttöoikeuden niiden asuntoon, ja mun sitä edeltävä kumppani (vuodelta herne ja rokka) on jatkuvasti tekees siellä remppahommia ja reissaavat porukalla :/ KYLLÄ, mulla on VÄHÄN rasittavat vanhemmat :/ En nyt toivoisi niiden hengaavan jatkuvasti mun exien kanssa, tietty se painaa nykyistä kumppania sekin.



Mut saatiin puhuttua, ja selvitettyä, se on pääasia. Ei mikään tule meidän väliin ikinä. Ei edes mun vähän rassaavat vanhemmat... :>



Mutta, nyt siis kp 18/24, eli jännäillään taas.

Kuhan malttais olla testailematta



Kuin monta päivää muuten oviksen jälkeen se ovistesti näyttää plussaa?

Tein sen plussan jälkeisenä päivänä testin, ja se oli nega, ja kokeilin piruuttani eilen ja olikin samanvahvuinen viiva kuin se kontrolliviiva?



Oireita: Ei mitään.

Ulkotyöt ovat vieneet viitisen kiloa parissa viikossa ja on vähä normia luikumpi olo joka on kyllä tässä vaiheessa kiertoa lähes uskomatonta.... :D

Vitsi, oli PAKKO testata tuo viimeinen ovistikku pois ja siihen rävähti TOOOOOOOOOOOOOSI vahva plussa!

kp 11 siis ekan plussan sain, sitten olikin pari ihan haaleaa kun testailin ajankuluksi

nyt siis oikeen tummanpuhuva viiva rävähti, kp 18/24



http://www.aijaa.com/v.php?i=6618715.jpg



Mutta kuva on huono, luonnossa siis selvästi kontrolliviivaa vahvempi tapaus...

Mitä ihmettä?

Kaikki oireet (mm. kohdunnapukasta tunnistan ovulaation...) tukivat kp 11 plussaa (kuten myös mun 24 pvän kierto) ja nyt, kp 18/24 tuleekin oikeen tosi vahva viiva?

Mulla ei ole KOSKAAN ollut normipituista kiertoa, ja tuohan meinasi että jos ovis onkin nyt, olisi kierto reilusti yli 30 päiväinen.

Eikä kyl mitään muita oireita ole? WTF? Olis pitäny jättää ostamatta mokomat kokonaan ku stressiä vaan saa :D No, ja eiku peitto uusiks heilumaan :D Voi harmi :D :D

Kiitokset kaikille tervetulleeksi toivottaneille, niin koomista kuin se tässä yhteydessä onkin...



Adalat, joo se isku kasvoille tuli kerta heitolla, kun ajatteli olevan jo turvallisilla vesillä (rv 13+0), mutta onneksi emme olleet vielä kertoneet asiasta kuin parille hyvälle ystävälle, joilta olen nyt niin arvokasta tukea saanutkin. Jos seuraavaa kertaa vielä tulee, niin voin kuvitella millainen paniikki on koko ajan asian suhteen.



Haizuli, toivotaan tällä kertaa, että kaikki menee hyvin. Vaikka varmasti keskenmenon kokeneena pelko on taustalla aina loppuun asti.



Joku täällä kyselikin, että kuinka kauan on mennyt raskautumiseen ehkäisyn pois jättämisen jälkeen. Itselläni oli käytössä hormoonikierukka, joka otettiin pois helmikuun puolivälissä 2010, parit menkat kerkesi välissä tulemaan ja oltiin ihan ällikällä, kun testi näytti niin pian positiivista. Oltiin varauduttu n. vuoteen, ennen kuin tärppäisi ja kun oltiin lähdetty tähän "hankkeeseen" ajatuksella, tulee jos on tullakseen ja kevät talvikin nähtiin toisiamme vain viikonloppuisin.



No nyt kun siihen vauva ajatukseen ennätti tottua, ennen keskeytyneen keskenmenon toteamista, niin ei jaksaisi odottaa enää seuraavaa mahdollisuutta. Ovistikkuja en ole hankkinut, enkä aio, paitsi jos ei tärppää vuosikausiin...



Soitin neuvolaan ja tarkistin, etteikö tosiaan tarvita jälkitarkastusta kaavinnan jälkeen, niin ei kuulemma. Hassua kuinka käytännöt vaihtelevat paikkakunnittain. Neuvolan täti oli niin ihana ja sanoi, että uuteen yritykseen saa ruveta heti, kun vuodot ovat loppuneet. Ei mitään "karensseja", vaan heti kun itse on siihen valmis. Lupasi myös, että jos vielä onnistaa (kun onnistaa), niin voidaan katsoa jo esim. viikolla 6-7 että löytyykö sykettä. Jotta ei tarvitsisi stressata niin paljoa asian suhteen. Nyt odotellaan tiputtelun totaali loppumista 2 viikkoa sitten tehdyn kaavinnan jälkeen ja aloitetaan uusi yritys heti...



Terkkuja ja plussaonnea kaikille!

Olen ollut reissussa, joten en ole edes päässyt lukemaan teidän kirjoituksia. Yritän nyt lueskella ja kommentoida niitä, kun ei tuo unikaan vielä taida tulla.



Kengu75 ja haizuli: Onnea plussasta! mukavaa että niitä on tullut. :)



cucciola: Sinulle täti vihdoin saapui. Onnea tästä ja plussatuulia yrityksessä eteenpäin.



Aveena: Jaksamista ja voimia! :(



Nippe82: Tervetuloa mukaan ja pahoittelut menetyksestänne.



Niisku: Kirjoitit että pitäis elää enemmän tässä hetkessä. Olen miettinyt samaa. Mulla oli ovis alku viikosta ja yritys osui mielestäni paremmin oikeaan aikaan kuin aiemmin. Nyt pitäis olla toiveikas eikä miettiä, ettei se kuitenkaan onnistu (niin kuin itse teen).



Zoey: Pahoittelut toisesta keskenmenosta. :( Voimia ja jaksamista eteenpäin.



ON: Ovis on siis ollut vajaa viikko sitten. Aina tässä vaiheessa on ajatuksissa että kyllä se täti sieltä tulee. Ei oiken vuoden yrittämisen jälkeen jaksa uskoa onnistumiseen. Vaikka pitäis varmaan yrittää olla positiivisempi.



Plussatuulia kaikille!



santra kp 22/20-42

Zoyelle suuret pahoitelut toisesta keskenmenosta. Itselläkin vähän väliä mielessä, että kuinka sitä mahtaa jaksaa jos tässä uudelleen käy noin. Aikahan parantaa kaikkia aina haavoja, mutta kun ei se siinä tilanteessa helpota. Jaksamista sinulle ja teille.



Haizulille paljon onnea! Koska on la?



Aveenalle jaksamista, toivottavasti HcG pysyy laskusuunnassa.



Nippe82lle pahoittelut keskenmenosta ja samalla tervetuloa joukkoon.



Kaikille jännäilijöille peukut on pystyssä! Toivottavasti moni plussaisi!



ON: Päivät menevät äärettömän hitaasti, jotenkin vaan odotan että olis edes rv 7 ja tilaisin sitten ajan alkuraskauden ultraan. En ole sitä vielä uskaltanut tehdä, viimeksi oli alkio kuollut 6+3, joka huomattiin 8+5 ultrassa. Tarkkailen oireita koko ajan, ja aina niiden vähetessä olen heittää pyyhkeen kehään... En oikein vielä osaa iloita tästä raskaudesta, mutta kuitenkin ajatuksissa meillä on uusi vauva huhtikuun lopulla. Päivä kerrallaan mennään. Oireet: Turvonneet nännit ja paha olo. Vielä ei olla kerrottu kenellekkäänn raskaudesta, mutta kyllä jo tekisi mieli siskolle kertoa...



Kengu75 rv6+0

Nelli, voi harmitus, ettei se inssi sitten tuonut tuon parempia uutisia :(. Niin toivoin, että teille jo nyytti suotais, mutta ei näköjään mun toivomuksilla ole vaikutusta :). Tsemppiä IVF:ään kuitenkin. Joko tiedät, koska se tehdään? Btw, oon välillä käynyt sun kuulumisia vakoilemassa tuolla pitkään tuhtaavissa ;).



MiRaBel, hyvä, että saitte miehen kanssa puhuttua asioista. Nuo uusperhekuviot on ihan oma juttunsa ja tunnistan itessäni paljon samoja ajatuksia, joita kerroit nyky-miehelläsi olevan. Ehkä mun pitäiskin alottaa vertaistuki hänen kanssaan :D. Mäkin välillä toivoisin, että nuo miehen lapset olis mun tai ehkä enemmänkin on semmonen hassu kateudensekainen tuntemus siitä, että miehellä on lapsia jonkun muun kanssa eikä ole ollenkaan varmaa, että mä koskaan saan lapsia hänen kanssaan.

Mikä on olo? Sulla kai alkaa olla jännäilypäivät käsillä. Oireita ja tuntemuksia mihinkään suuntaan?



Nippe, sulla on tosi ymmärtäväinen neuvolatäti, kun lupasi noita "tukitarkastuksia" seuraavaan raskauteen. Ne varmaan helpottaa sitä pahinta paniikkia seuraavalla kerralla. Pidetään peukkuja, että se seuraava kerta tulee PIAN.



Santra, kiva, että oot taas linjoilla :). Plussatuulia sinne. Mä täällä olen jo peukut pystyttänyt, että tää olis se teidän kierto. Milloin sulla olis testauspäivä?



Kengulle voimia alkuraskauden pelkoihin ja epätietoisuuksiin. Se on niin hassua, että jotenkin sitä ennen kuvitteli, että kunhan se + tulee, niin elämä siitä eteenpäin on pelkkää hymyä. Mutta elämä on opettanut, ettei se sit kuitenkaan mene niin. Toivotaan kuitenkin parasta tällä kertaa teille. Pääsetkö varhaisultraan julkiselle vai menetkö yksityiselle?



Eve, mikä on tilanne siellä?



Amppari, mitä kuuluu???



ON: tänne ei edelleenkään mitään kummia kuulu. Oireita on vaikka kuinka, mutta olen niin monta kertaa ollut "raskaana oireenmukaisesti", että yritän tietoisesti välttää niiden ajattelemista ja laskeskelua. Nyt taitaa olla menossa kp 23/25-31 tai jotain, joten periaatteessa perjantaina vois jo ajatella testaavansa. Tosin tämä hyvä olo on jatkunut, enkä haluaisi sitä pilata negatiivisella testillä, mutta toisaalta tuo testaaminen kai kuuluu rituaalin omaisesti mun loppukiertoon :D.



Runsaasti plussapuhureita tähän ketjuun!!!

Hei Niisku ja muut!



Jälleen tulossa omanapainen viesti, koska olen töissä ja en oikein ehtinyt lueskella mitä te muut olette kirjuutelleet…

Täällä siis kp 26/30-31. Mutta mitään toiveita ei ole, koska tässä kierrossa koko oviksen testauskin oli yhtä mysteeriä. Liuskatestillä tuli haaleeta viivaa ja yhtenä päivänä vahvempi viiva, mutta digitaalisella ei hymynaamaa näkynyt. ? ota tästä tosiaan selvää sitten… pupuiltua on tässä viimoset 2 vkoa 2 päivän välein. Mutta mitään oireita ei ole. Eikä ole tullut nännitkään kipeiksi niin kuin normaalisti oviksen jälkeen, joten aika vakuuttunut olen, että tässä kuussa päätti keho alottaa ihan oman shown, kun en ole tarpeeksi osannut aiemmin iloita säännöllisestä kierrosta ja oviksesta… Mielenkiintoista nähdä tuleeko menkat kuitenkin ihan ajallaan.



Fiilikset ei oikeestaan ole kummoiset; ei huonot eikä hyvätkään. Tämmönen taantunut olo. En taida saada kesävauvaa 2011. Huomenna on klo 14 jutustelut neuvolatädin kanssa, katsotaan miltä se huomenna tuntuu… tulen kertomaan sitten kuulumiset. Jouduin töihin huijaamaan, että mulla on hammaslääkäri.



Voi Niisku, mä niin sydämestäni toivon, että sun oireet on ihan oikeita! Jännään yhdessä sun kanssa!



Eve

Kiitoksia tsemppaamisesta! Minä niin toivon, että tämä olis nyt se oikea kierto. Sitä samaa toivon sinullekin. Jos minun kierto on 32 päivää niin kuin se on ollut keskenmenon jälkeen joka kerta, testata sais aikasintaan ens viikon alussa.



Santra kp 24/20-42

Syksyiseltä ja kylmältä tuo ilma toisaan tuntuu jo.



Harmi, ettei inssi onnistunut Nelli. Tsemppiä jatkoon kuitenkin!



Kengullekin voimia alkuraskauden tuskastukseen. Kyllä ihan varmasti sitä on itsekin kuin tulisilla hiilillä jos/kun sitä onnistuu uudelleen raskautumaan. Nyt kun niin konkreettisesti pläjähti omalle kohdalle se, ettei kaikki aina menekään ihan nappiin niin kyllä se pelko jäytää ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.



Mitenkäs loppukiertolaiset? Toivottavasti plussia alkaa pikkuhiljaa satelemaan tähänkin pinoon. Peukutusta Niiskulle, MiRaBelille ja kaikille! Itse olen tässä kaiken muun kiireen keskellä pystynyt olemaan ajattelematta kiertopäiviä yms. Piti ihan kalenterin kanssa laskea, että nyt on menossa kp 20/28-30. Jotenkin itselläkin on "taantunut" olo kuten Eve asian ilmaisi. Mitään oireita en ole havainnut ja pyrin olemaan niitä kytistämättä.



adalat

Niisku on pariin otteeseen jo kysellyt minun kuulumisiani. Hitsi vie, olet kuukaudesta toiseen ihana ja jaksat myötäelää. Yritän nyt kirjoittaa jotakin. Taas vain joudun toteamaan, että kun minulle ei oikeastaan kuulu mitään erikoista, enkä siksi oikein ole osannut kirjoittaa.



Oli kiva kuulla Cucciolan kuulumiset – varsinkin, kun täti lopultakin sinne kauas etelään lopulta päätti saapua. Minua edelleenkin vähän itsekkäästi kiinnostavat sinun kuulumisesi – varmaan sen takia, kun ne lasketut ajat olivat lähipäivinä. Hui, ääk, kohta on jo joulukuu. Joulukuun alussa oisi ollut pieni nyytti. Vain eipä olekaan. Hitsi vie, en kyllä nyt rupea miettimään tätä, muuten rupean synkistelemään.



Lämpimästi onnea tietenkin uudelleen plussanneille! Ja kaikille plussaa toivoville tsemppiä ja jaksamista tuleviin syyspäiviin. Minä kuulun kevätmasentelijoihin, joten elelen helppoja päiviä näinä pimenevinä iltoina. Pimeässä ja pienessä tihkusateessa on huippua pukea heijastinliivi päälle ja lähteä tassuttamaan sateeseen.



Ja sitten vielä vähän niitä omia kuulumisia. Lähden MiRaBelin kelkkaan, ja ilmoitan, että sain töitä. Työsuhde on määräaikainen (tammikuun loppuun), joten en anna sen häiritä vauvahaaveita. Kun olen kesän tehnyt kotoa käsin etätöitä (jotka palautin tänään) ja kevään nyhvännyt kotona gradun kanssa (jonka palautin esitarkastukseen silloin saman päivän aamuna, kun jouduin tyhjennykseen), on mukava päästä vähäksi aikaa ihmisten ilmoille. Työt alkavat maanantaina, mutta menen jo huomenna työpaikalle tutustumaan. Töitten ohella olisi tarkoitus saattaa gradu lopullisesti palautuskuntoon ja valmistua jouluna. Yritys ja tahto ovat ainakin kovat (vaikkei jouluvauvaa tulekaan). Ja noin kierron suhteen… tässä on ollut niin pyöritystä pari päivää, etten ole muistanut ajatella koko asiaa. Huomenna pitäisi vissiin tädin tulla tänne perukkaan. Saa nähdä. Mitään raskauteen viittaavia oireita ei ole, joten odotan tätiä saapuvaksi viimeistään lauantaina. Sitten harkitsen testaamista. Niin, ja mulla on ihan kamala nuha *sniiiiif*.



Tämmöisiä. Toivotaan paljon vauvoja tulevaan kevät-kesä-taitteeseen!



Amppari

Mistàhàn alkaisin kommentoimaan, kun taas on vieràhtànyt hetki mun viime viestistà ja olette olleet ihanan ahkeria kirjoittelijoita.



Aveena: olipa todella surullinen tuo sinun kohdunulkoinenraskaus ja sen seuraukset... Toivottavasti HCG alkaa laskemaan nopeasti!! Inhottava juttu tuo 3 kk:n "pakkotauko". :-( Meillàkin oli tavallaan tàssà kuukausien tauko yrityksessà, kun pààtettiin odotella lààkàrin kehoituksesta ne ekat menkat ja nehàn antoivat odotellakin itseààn 4 kk. Alussa aika meni ihan matelemalla ja halu pààstà taas yrittàmààn oli ihan mahdoton, mutta loppujen lopuksi odottelu muuttui helpommaksi, mità enemmàn km:stà oli kulunut aikaa (tosin vàliin mahtui kesàlomat yms. eli se varmasti auttoi). Eli voimia ja kàrsivàllisyyttà odotteluun!



Zoey: pahoittelut uudesta keskenmenosta! sanattomaksi vetàà...toivottavasti pààsette pahan olon ja pettymyksen yli miehesi kanssa toinen toistanne tukien!!



Nellille myòs pahoittelut epàonnistuneesta inseminaatiosta! :-( Kyllàpà teità nyt koetellaan...



Nippe82: tervetuloa mukaan ja pahoittelut menetyksestà. En voi edes kuvitella, miltà tuntuu km noilla viikoilla, kun itse ehdin nàhdà vasta varhaisultrassa sykkeen ja sen pienen pienen ihmisenalun menetys otti ihan hirmuisen koville. :-(



Amppari: Tosiaan meillà olis varmaan jo aikamoiset vauvamasut, jos oltais saatu pikkuisemme pitàà. Toivotaan, ettà kesà/kevàt toisi haikaran vihdoin teille ja meille!! En ole oikeastaan hirveàsti enàà miettinyt tuota laskettua aikaa enkà ole kàynyt enàà joululahjojen kuulumisia lukemassa...lopetin sen aika pian km:n jàlkeen, kun tuntui, etten muuten pààse tàssà toipumisessa eteenpàin. Onnea uuteen tyòhòn ja tsemppià gradun kanssa! Olen muuten itsekin P-K:sta kotoisin, vaikka majailenkin nyt tààllà etelàmmàssà. :-)



Niiskulla ja Santralla alkaa olla pian jànnàt paikat. Mà vaan jaksan uskoa, ettà ne Niiskun raskausoireet on ihan oikeita oireita ja ettà se plussa sieltà vielà tulee..jos ei nyt niin pian! Mulla on ihan sellaiset fiilikset. :-)



Haizulille onnea plussasta! Joululahjasi taitaa kuitenkin tulla, vaikkakin jàlkitoimituksella. Toivotaan, ettà saat jouluksi ihania ultrakuvia ihasteltavaksi!



Omalle navalle kuuluu tàllà hetkellà aikamoisia endokipuja. Viikonloppu meni kipujen kourissa itkeskellessà ja vielàkin on olo aika inhottava, tosin ehkà vàhàn alkaa jo helpottaa. Mun kuukautiskivut ei kyllà olleet tàllà kertaa mitààn verrattuna nàihin jàlkikipuihin, mutta vuoto olikin sitten sitàkin runsaampaa...Ehdin jo sàikàhtàà, ettà vuodan yksinkertaisesti kuiviin. No, onneksi menkat tuli ja on nyt tàlle kuukaudelle pidetty. Aloitin eilen jo tikutella ovista (aivan liian aikaisin, tiedetààn) ja mieskin on erittàin motivoitunut uuteen yritykseen. :-)



Nyt on pakko mennà yòpuulle, jotta jaksan heràtà aamulla tòihin. Olen loppu viikon tyòmatkalla, joten toivottelen teille jo nàin etukàteen mukavaa viikonloppua ja plussia piinailijoille! :-)



Cucciola