Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen - kesä 2010

Sain tänään raskaustestin tulokset, joka tehtiin km:n jälkeen. Nega, lopulta. Se eka testi näytti vielä plussaa... Nyt saa virallisesti alkaa yrittää uudelleen.



Täällä olis limojen perusteella ovisaika, mies on ollut 4 päivää reissussa, kotiutuu tänään. Saiskohan sen innostumaan petipuuhista, väsynyt ukko sieltä tulee ja tietäähän sen ettei se välttämättä innostu. Oviksista sille ei kannata mainita mitään, silloin ei varsinkaan tapahdu mitään :)



Minulla kuopus sai alkunsa pillereiden lopetuksen jälkeen yhdestä ainoasta yhdyntäkerrasta. Taitaa jo ikä painaa, ei ole enää yhtä helppoa...

Nipa80: Kalenterista tarkistin, että tammikuusta 2009 asti melkein kaikissa kierroissa paitsi tässä jossa raskaus alkoi oli ollut vuotoa edeltävää muutamien päivien tuhruilua ja siinä jossa raskaus alkoi niin 1pv vain. Tuona seuranta-aikana ollut käytössä ehkäisykapseli, kondomi ja NuvaRing. NuvaRingin aikana tuhrua ollut vähiten, mutta senkin aikana. (Kummaa sinäänsä, käsittääkseni ei pitäisi..) Että on se raskautuminen näemmä mahdollista oletetun keltarauhasen vajaatoiminnan kanssakin.

Onko sulla tuo esituhruilu ihan joka kierrossa vai vaan osassa?



Eve84: Olen joskus gyneltä kuullut, että tuo joka toinen päivä -tahti olisi nimenomaan juuri paras. Jos harrastelee joka päivä, niin sperma on jotenkin "laimeaa", kun siittiöitä ei ehdi valmistua tarpeeksi. Ja siittiöt kuitenkin pysyy elossa sen n. 3pv.



Malica: Voi ei :(



Anir: Tsemppiä kovasti yritykseen, toivottavasti mies on pirteänä ;)



On: ei mitään uutta täälläpäin. Aamulla kävin labrassa, mutta gynepolilla oli ollut joku hässäkkä ja kiire niin eivät ehtineet soittaa mulle tuloksia. Huomenaamulla saan tekstiviestillä.

Olo on kuin neulatyynyllä, molemmat kyynärvarret mustelmilla ja reikiä täynnä. Onneksi on jo vähän viileempää, niin voi käyttää pitkähihaisia paitoja :F



-Aveena kp 19/28-32?

Voi Aveena, voimia sinulle näihin viikkoihin ja kuukausiin! Ihmeellisesti vaikeissa tilanteissa tulee voimaa kestää kipeitäkin asioita.



Ja mahtavaa Kengu, onnittelut täältäkin! Kiva, että osa pääsee toivon ja epätoivon kierteestä odotukseen, vaikkakin vielä epävarmana.



En nyt muista keillä oli keskustelua keltarauhashormoneista, tuhruvuodoista ja raskautumisvaikeuksista. Mulla esikoinen sai alkunsa kolmannesta kierrosta tuhruvuodosta huolimatta. Silloin laskettu aikakin varmaan laskettiin väärin, kun terkkarin mielestä tuhrukin laskettiin menkoiksi. Kakkosta yrittäessä ei ollut tuhrua, mutta silti meni puoli vuotta raskautumiseen. Nyt en edes muista, oliko viime syksynä tuhruvuotoja ennen kuin keskenmennyt sai alkunsa.



Mulla kierron puoliväli ja toiveikkuus nostaa päätään. Toisaalta toi tuhruvuoto ja keltarauhashormonijuttu vähän mietityttää. Nyt on 2-5 pv tuhrua ollut ennen varsinaista vuotoa.



Malicalle ja muille (en muista nimiä) tsemppimieltä!

Voimia Aveena!



Täällä v*tutus nostaa päätä jo nyt, eikä vasta olla kuin kp 19 kohdilla…

Ensinnäkään tänäänkään ei vielä tullut hymynaamaa, vaikka liuskaan tuli eilen jo ihan selkeä viiva. Viskaan kohta kaikki testit roskiin!



Ja sitten eilisen illan tunnelmaa: ollaan mieheni kanssa molemmat seksuaalisesti aktiivisia. Tiedän, että mieheni hoitelee itseään aika useestikkin ihan ilman minua, mutta se ei todellakaan minua haittaa, koska seksiä meillä on aina riittänyt ihan tarpeeksi. Eilen tuli puheeksi, että miten sillon pupuiltiin kun tärppäsi ja kalenterista katsoin, että joka toinen päivä. No nyt pohdittiin, että se saa riittää tässä kierrossa… ja sitten kun ”varailin hoitoaikaa” tällä päivälle niin vitsillä heitin, että kun mies on tänään vapaapäivällä niin pitää sitten näpit irti itsestään ja säästää simppoja iltaa varten… niin siitä ilmeestä sitten näin, että oli varmasti eilen auttanut itseään… Niin siis koko jutussa on pointtina se, että mua alkoi v*tuttamaan, että ihan turhaahan mä tässä näitä päiviä ja rytmiä mietin, jos toinen roiskii menemään miten sattuu eikä yhtään aattele… Tiiän, että on tyhmä juttu sinänsä koko asia, mutta tässä konkurssissa alkaa kaikki ärsyttämään!



Ja luovuttaja-fiilis alkaa kerääntyä jo tässä kohdin… no ehkäpä sitten ei parin viikon päästä harmita niin paljon, kun monsuunituuli taas puhaltaa…

...keltarauhasongelma alkoi tammikuisen km:n jälkeen. Aveena: mulla tuhruilee joka kierrossa nykyään, jos en laita Lugesteronia, joka pelastaa tilanteen. Ennen km:a välivuotoa ei ole ollut ikinä, olenpa syönyt e-pillereitä tai en. Tulin raskaaksi kierrosta, jossa tuhrua ei ollut. Eli kuulostaa ehkä hieman samalta kuin Aveenalla...? Toisaalta Simona näytti raskautuneen tuhruilukierrosta... Ehkäpä siis toivoa on vielä?



Eve: mä raskauduin kierrosta, jossa pupuiltiin joka päivä n. reilu viikko putkeen, mutta olen lukenut aika monesta paikasta, että joka toinen päivä olisi parempi. Mä olen kanssa pyytänyt miestä säästelemään simot ovulaation ympärillä muutaman päivän vain mulle ja on luvannut säästellä ne ;) (Ennen mun pyyntöä ei ollut asiaa tajunnut...)



Plussatuulia kaikille,

Nipa

Moikka kaikille!



Täällä olisi esikoinen haaveissa ja luultiin jo kaiken olevan hyvin kun menin rv 13+0 ensimmäiseen ultraan. Toki ajatuksissamme oli, että ei uskota ennen kuin nähdään, mutta kun ei ollut mitään vatsakipuja tai vuotoja ollut juuri yhtään, uskalsimme toivoa parasta. Mutta toisin kävi. Vauva oli kuollut jo viikolla 7, enkä minä ollut asiaa mitenkään huomannut.



No sen jälkeen ehdottivat lääkkeellistä tyhjennystä, mutta vaadin kaavintaa, joka mielestäni oli "helpompi" tapa hoitaa asia. No nyt tämä ruljanssi on läpi käyty ja kaikki pitäisi aloittaa alusta.



Ensimmäinen ajatus tuntui, että en halua enää kokea samaa uudelleen, koska lääkäri oli osastolla niin töykeä minulle, että en ikinä haluaisi sinne enää takaisin. Mietittiin jo että ollaan ja eletään sitten kaksin, mutta jos vielä kuitenkin uskaltaisi yrittää.



Mietitään tässä, että onkohan kuinka vaarallista vuotojen loputtua, jos "yrityksen" aloittaisi heti, eikä ensimmäisten kuukautisten jälkeen, mikä lienee suositus. Eivät oikein sairaalassa sanoneet mitään ohjetta, totesivat vaan, että jos ei ole ongelmia, niin ei tarvitse käydä edes jälkitarkastuksessakaan. Täällä pienemmässä sairaalassa homma ei oikein toiminut, vaan kaiken tiedon on saanut itse etsiä netistä.



Plussia kaikille toivottaen...

syksyn lähestyessä palaa vauvahaaveet taas pintaan. Pitkään sain oltua, että en ajatellut koko vauva-asiaa. Nyt ympärillä ystävien mahat kasvaa ja nyyttejä syntyy tähän maailmaan. Tuntuu kuin tämä kaikki olisi meiltä kielletty. Miksi? Paljon mieluummin pohtisin nyt tulevan pienokaisen huoneen sisustusta, vaatteiden väriä jne. kuin tulevan syksyn askareita ja tulevia töitä. Kesällä irtisanoin itseni vakituisesta työstä ja viime viikolla aloitin uudessa työpaikassa sijaisena. Saanpa pidettyä mielen virkeänä, kun opettelen uusia asioita. Kaikesta huolimatta olo on niin tyhjä.

Ensi viikolla meillä on aika lapsettomuushoitoihin. Saapi nähdä käännyttävätkö meidät pois, kun tuulimunan kaavinnasta on aikaa vajaa neljä kuukautta. No ensi viikolla se selviää aletaanko meidän lapsettomuutta tutkia vai odotellaanko vielä.

Harmain terveisin Haaveilija (KP-laskennan lopetin kesällä).

Nippe82, tervetuloa. Niin, ja osanottoja ja pahoittelut menetyksestä. Kyllä tuo km-kokemus sen verran rankka on, että itsekin useaan otteeseen olen miettinyt, että uskaltaako tässä enää haaveilla ja yrittää. Mutta kun ei sitä oikein ole osannut lopettaakaan. Voimia sulle asian läpikäymiseen ja tervetuloa keskustelemaan.



Nipa taisi miettiä joku päivä, miten "eriarvoisia" eri raskaudet on omassa mielessä. Mä yritän nykyisin aina ajatella, että kaikki ihmiset on käyneet asiat vaikeimman kautta, etten "tuomitsisi" liian helposti, mutta kyllähän se silti tuntuu epäreilulta, että joillain asiat menee niin helposti ja toiset (lue:minä) saa tahkota oikein kunnolla. Mutta tunnistan kyllä itsessäni sitä samaa, että kun on tiennyt toisen vaikeuksista vauvautumisessa, raskaudesta on helpompi iloita, kun että se on vaan silleen joteenkin yllättäen tapahtunut.

Mä jätin pillerit pois kesken levyn helmikuun lopussa ja noin 4 viikkoa myöhemmin testasin plussan, joten mä myös kuulun noihin yk1:n raskautujiin. Siksi kai se onkin niin kuluttavaa, ettei se onnistu yhtä helposti km:n jälkeen.



Malica, halauksia sinne. Kuulostaa niin kamalan tutulta. Mäkin aina tädin vierailun aikoihin mietin, että olis parempi lopettaa koko yritys, kun ei näitä pettymyksiä meinaa millään kestää. Mutta jotenkin niistä aina mennään yli sit kuitenkin. Voimia sulle prosesseihin.



Anir, onnea negasta :)! Ja onnea uuteen yritykseen. Siis ihan niinku viralliseen sellaseen. Saitko miehen kellistettyä ja oviksen hyödynnettyä?



Simona, tsemppiä kierron jälkipuoliskolle. Onko tuntemuksia ;)?



Eve, voi ei. Siellä näyttää olevan epätoivolle parikin eri syytä. Toivottavasti se hymynaama sieltä vielä pärähtää tikkuun ja miehen tavarakin on iskukunnossa. Voimia ja tsemppiä "vastoinkäymisistä" huolimatta.



(.) Tänne ei oikein mitään ihmeellistä. Paitsi se, että tissit ei ole kipeytyneet oviksen jälkeen. Pillereiden lopetuksen jälkeen ovat olleet kipeinä joka kierrossa ja siksi tää tuntuu vähän kummalliselta. Heräs jo epäilys, että jospa en ovuloinutkaan, mutta kyllä se hymynaama testiin tuli, joten uskokaamme sitä. Mieliala on parempi, kun aikoihin. Vaikka kyllä se siitä vielä ensi viikolla kääntyy, kun täti porhaltaa kyläilemään :).



Niisku

Minä onneton nukahdin ennen miestä :) No, pitää yrittää seuraavassa kierrossa, jotenkin ei tällä hetkellä edes harmita.



Tänään tapahtui outo juttu. Kävin tk:ssa papassa. Kp on n. 20/28-30. Lääkäri oli aasialainen, huonosti suomea puhuva, ja kun hän rupesi ottamaan näytettä, hän alkoi ihmetellä, että onko minulla menkat, kohdusta vuotaa kirkasta verta. Ei ole menkkoja eikä mitään oireitakaan, mutta papa jäi ottamatta ja asia jäi vaivaamaan, että mikähän homma tämä nyt oli. Lääkärin kanssa en jaksanut asiaa alkaa vatvomaan, kun kommunikointi oli niin vaikeaa.

Vähän aikaa vuodin verta, mutta nyt iltapäivällä ja illalla ei ole enää mitään vuotoa ollut.

Mitähän tuo nyt oli, vai olisko lääkärin tekemä sisätutkimus voinut aiheuttaa tuon vuodon, vaikka hän sanoikin, että veri tulee kohdusta.

Onhan tietty mahdollista, että kierto on sekaisin, mutta kyllä taas ihmetyttää.



Että tämmöstä täällä



Anir

Nippe: Voi ei, todella surullista, että jouduit tänne :'( Tervetuloa kuitenkin!



Anir: Ompas kummallista. Ehtikö lääkäri aloittaa PAPA:n ottamista ollenkaan ennenkuin havaitsi vuodon? Ei tainnut ehtiä kuitenkaan, kun vasta viimeinen näytteen osa otetaan kohdunsuulta... Siinähän saattaa vuodella. Ja jos limakalvot on vähän kuivillaan, niin kyllähän sisätutkimus vuotoa aiheuttaa. Olisiko ollut kielimuuria ja vuoto tullut kohdunkaulalta ulkopuolelta?



ON: hCG oli hitusen noussut ollen nyt 384 (9 yksikön nousu/3pv). Tuo nousu on kuitenkin kuulemma ihan normaalia vielä 3-5pv metotreksaatin jälkeen mutta torstaina ei enää saa nousta (silloin seuraava labra).

Ja sitten idioottiminä, kun oikein odotin niitä kipuja ja muita sivuvaikutuksia... Tänään alkuillasta alkoi mahakipu, ensin oli kohtalaista ja söin kipulääkkeitä, sitten kipu alkoi koventumaan ja joskus 2h sitten oli niin kamala, että ei taas voinut kuin maata ja itkeä. Tämän jälkeen alkoi vielä oksettaakin. Oksentamisen jälkeen kipu taas helpotti, nyt enää vähän jomottaa. Ja vuotokin taas innostui koventumaan, ihan helakan punaista on nyt. Ja reippaan oksenuksen takia kurkustakin tuli verta ja nyt sitten vielä sinnekin sattuu. Huoh.



-Aveena, kp 20/28-32?

... kuulostaa tosi rankalta toi sun tilanne! Voimia kovasti!



itse aina välillä yritän repiä positiivisuutta siitä, että itellä oli täydellinen keskenmeno eikä mitään toimenpiteitä tarvittu...



Täällä ei hymynaamaa näkynyt tänäänkään aamulla eikä liuskatestiinkään tullut enää kunnon viivaa (eilen tuli). Eilen oli kyllä limat sitä sorttia, että vois olla merkki oviksesta, mutta ei tästä enää taida ottaa selvää… nyt jo kp 20/31, joten en enää jaksa bongaillakkaan… liekö mennyt jotenkin mystisesti ohi huomaamatta (testailtu kyllä kp 14. alkaen ja viimeisimmissä ovistesti näyttänyt plussaa kp 15)

Eikä toisaalta myöskään rinnat ole kipeytyneet vielä ja niin on käynyt joka oviksen jälkeen… Noh, peittoja heiluteltu viikon ajan joka toinen päivä, joten jos mitään ovista tässä on ollutkaan niin pitäisi ainakin simoja olla kylvettynä tarpeeksi...



Tää naiskeho kun on sitten niin ihmeellinen kapistus.



Eve

Lääkäri ei kerennyt aloittaa papan ottoa, kun havaitsi verenvuodon. Teki kyllä käsin sisätutkimuksen, teki sen nopeasti ja helläkätisesti :) Sen metallisen "kapulan" ennätti laittaa, siinä vaiheessa alkoi ihmetellä, kun tulee kunnolla kirkasta verta. Aina mulla papan oton jälkeen on vähän vuotanut, mutta kun nyt ei kerennyt edes aloittaa :) Valkovuotokin oli aina runsasta vielä eilen...

No, mitään vuotoa ei nyt ole ollut, joten ei ne menkat vielä alkaneet.

Ei voi mkuin sanoa samaa kuin Eve, on tää naiskeho ihmeellinen kapistus :)



Anir

Ensiksi, voi Aveena, voimia sulle!! :( Ootpa joutunut kokemaan nyt kovia, toivottavasti kohta olisit taas kunnossa!



Malica, voi hitsi, voimia sullekin!



Niisku, ihanaa että sulla on nyt parempi mieli, peukkuja pidän kovasti että sulla kohta tärppäisi!! :)



Nippe82, surullisesti tervetuloa tänne joukkoon munkin puolesta! Täällä pyörii niin loistava porukka että minunkin on vaikeaa pysyä poissa täältä, vaikka tohon odottajien joukkoo taidan jo taas virallisesti kuuluakin. :) Täällä tukea ja ymmärrystä riittää!



Tosta uudelleen yrittämisestä oon kuullut suunnilleen että kaavinnan tai lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen kannattais odottaa yhden kierroksen verran ennen kuin kokeilee uudestaan. Usein siinä vaiheessa viikot on mennyt niin pitkälle että saattaa kestää vähän pidemmän aikaa kropalle palata ns. normaalitilaan. Toisaalta jos vuoto loppuu kiltisti ja jos sen viikon odotuksen jälkeen heti testaa sen negan varmistaakseen että kaikki on kunnossa, eikä muita ongelmia ole, niin enpä tiedä mikä siinä muuten estäisi yrittämistä... Vaikea sanoa.



Ootte myös keskustelleet missä vaiheesssa on tullut raskaaksi. Mä jätin pillerit pois jo 10/2009 mut käytettiin kondomia 4/2010 asti, ja sen jälkeen tulin kans heti raskaaksi vaikka se raskaus menikin sitten kesken. Sitten km:n jälkeen tulin epämääräisestä ovulaatiosta huolimatta heti uudelleen raskaaks ja tässä sitä ollaan. Tänään 11+0.



Ja huomenna np-ultra, ja olo niin jännittynyt. Oon ollut aika huolestunut viime aikoina kun varhaisultrasta on jo kuukausi ja kun olo muutenkin on nyt parempi (siis raskausoireet ovat paljon lievempiä) ja se huolestuttaa kummasti. Kyllä se km edelleen temppuja tekee kun kokoajan miettii että onkohan siellä nyt oikeesti kaikki kunnossa... Mutta huomennahan se selviää.



Voikaa hyvin ja plussatuulia teille! :)



- Heath & Hope - (rv 11+0)

Olin tuntevinani ovistuntemuksia vahvemmin kuin ennen: ma-iltana oik. puolella kipua, sitten keskellä alavatsaa. Kylvöyrityksiä on ollut su ja ti. Posit. mieltä luo myös se, että ed. kierto oli 29 pv. kun pari edellistä oli tosi lyhyitä. Oon myös alkanut syödä monivitamiini-hivenainetabletteja, ja mielestäni oon ollut pirteämpi kuin ennen.



Ootteko muut kuulleet papaijan keskenmenoa aiheuttavasta vaikutuksesta? Mä tajusin tänään, että mun vakimyslissä on papaijan paloja. Voisiko muutama muru kuivattua papaijaa vaikuttaa mitään? Uskallanko enää syödä sitä?



Aveena voimia edelleen! Sinuun verraten pääsin tosi helpolla, kun kaikki tuli itekseen pois. Käy hyvällä lääkärillä ja varmista, että kaikki tulee kuntoon. Tän neuvon sain äidiltäni keskenmenon aikaan. Mun äiti on ite kokenut monia keskenmenoja ja kohdunulkoisenkin raskauden. Rahaa ei kannata säästellä silloin, kun on kyse hedelmällisyydestä.



Nippe82 pahoittelut ja tervetuloa jakamaan tuntojasi!



Lakka kyseli jossain vaiheessa miesten reaktioita keskenmenon tiimoilta. Mun mies on ollut ihan asiallinen ja tukenut. Se jopa suostuu keskittämään yhdyselämän oviksen tuntumaan. Loppukierto yleensä sit lepäillään. Mut mun mies ei ymmärrä tätä nettikirjoittelua. Se yritti äsken kurkkia, mitä mä kirjoittelen ja kyseli kenelle. Ei se tajua, että tukea voi saada netitse tuntemattomilta, kasvottomilta ihmisiltä. Taidan vastedes kirjoitella, kun se ei oo kotona.



Kiva kuulla Heath, että kaikki on hyvin ja olet jo noin pitkällä.

Hohoi jälleen yövuoron ääreltä.



Anir, kuulostaapa kummalliselta toi sun vuoto. Ikävä juttu, että lääkärin kielitaito oli niin heikko. Olis ollu mielenkiintosta tietää, että mistä se vuoto oikein oli peräisin ja miksi. Toivottavasti kuitenkin vaan jotain pientä ja merkityksetöntä.



Aveena, kuulostaa ihan älyttömän rankalta tuo sun tilanne. Kumpa homma hoituis nyt kuitenkin näillä dropeilla eikä tarttis enää enempää kärsiä. Voimia toipumiseen edelleen.



Eve, mihin ne hymyt on sulta hävinny? Nooh, mä voin antaa sulle yhden hymynaaman :). Noitten digitestien pitäis mun ymmärtääkseni olla herkkiä ja luotettavia, mutta oisko se ovis kuitenkin voinut päästä livahtamaan jotenkin sen hymyn ohi? Hyvä kuitenkin, että viljelyä on harrastettu. Toivottavasti pääset sadonkorjuuseen 9kk:n päästä ;)...



Heathille tsemppiä ultraan. Vähänkö ihanaa, että oot jo noin pitkällä. Riskiviikot on melkein takana päin.



Simona, mä olen myös kuullut tuosta papaijan keskenmenovaikutuksesta. Määristä en kyllä osaa sanoa yhtään mitään, vaikka hassulta tuntuiskin, että semmoset myslissä olevat palat voisi keskenmenoa aiheuttaa. Jos se olis kamalan tehokasta, niin kai sitä käytettäis "lääkkeenä" keskeytyksissä. Mutta siis en oikeesti tiedä asiasta yhtään mitään ja mä ainakin helposti pyrin välttämään kaikkea mistä oon yhtään semmosta keskenmenoon liittyvää kuullut.



ON: Tänne ei edelleenkään mitään kummempaa. Vatsa elää omaa elämäänsä, mutta onneksi tuntemukset ei ole yhtä kivuliaita, kun viime kierrossa. Se on vaan vähän semmosta menkkajomotuksen tapasta. Tissit on tämän päivän aikana pikkusen särkeneet, joten eiköhän se normaali tissikipu sieltä vielä palaile vaikka vähän normaalia myöhemminkin. Jotenkin olen vaan paljon rennompi tai jotenkin paremmalla mielellä, kun viime viikkoina ja se tuntuu tosi kivalla. Tosin samaan aikaan pelkään, että kohta ne mielialat varmaan kääntyy ja sit on taas ihan hirveetä. Mitenkähän sitä oppis nauttimaan tästä hetkestä eikä aina eläis tulevissa???



Näissä syvällisissä(???) pohdinnoissa, Niisku 18/25-31

Ikävää huomata, että tänne on taas tullut uusi, mutta tervetuloa Nippe! Minulla oli lähes identtinen tilanne kanssasi: np-ultrassa huomattiin, että vauvanalku oli kuollut jokusia viikkoja sitten. Mitään oireita ei ollut etukäteen, joten ihan tuli kuin nyrkin isku päin naamaa tuo uutinen. Minä sain valita tyhjennystavan ja valitsin kaavinnan. Itse toimenpide meni hyvin, vuodot loppuivat aika nopeasti ja kaikki raskausoireet hävisivät kuin seinään; rinnat lutsahtivat kuin tyhjenevät ilmapallot ihan hetkessä.



Voi että Aveena! Tosi kamalalta kuullostaa tuo sinun tilanteesi. *halaus*



Ja voi apua kun jännittää Heathin puolesta! Minunkaan mieheni ei oikein täysillä tajua tätä nettikirjoittelua, mutta minulle tästä on ollut ISO apu toipumisessa. Kiitos vaan teille kaikille!



adalat kp 15/(28-)30 Laskennallinen ovulaatio aika siis käsillä...

Ikävää Nippe! , täällä kans oli viimeisin km niin etytä np-ultrassa huomattiin, vauva oli kuollut edellispäivänä. Se on raskasta.



Minä olen ollut täältä kokonaan pois pitkään koska päätin etten ajattele edes raskautumista enää. Viimeksi oli kuukautiset myöhässä kun tänne kirjoittelin ja ne alkoivatkin viikon myöhässä olon jälkeen. Sitten minulla alkoi tulla maitoa... hcg oli tuolloin 3 joten täysin psyykkinen reaktio oli se... outo tuo elimistön toimintamalli.

Sitten olenkin ollut täysin ajattelematta raskautumista. Ajattelin että ei voi tulla raskaaksi ainakaan 2kuukauteen kun oli kaikkea muuta, ja ettei minun tarvitse tänä aikana pettyä kuukautisten tuloon. Vaikka todellisuudessa raskautuminen oli siis mahdollista. Ja kuinka ollakaan kuukautisten ollessa viimeviikon torstaina 2 päivää myöhässä tein testin ajatellen että kierto on pidentynyt ja tulevat taas viikon myöhässä mutta halusin siihen varmistuksen niin PLUSSAA ilmestyi heti. 2 vahvaa viivaa yllätti minut täysin. Mutta se ettei ressannut ja miettinyt auttoi varmasti. Mitään päiviä ei laskettu. Kännykässä oli muistutus kuukautisten alkamispäivää edeltävänä päivänä että huomenna alkavat ja pystyin siis koko kuukauden vain olemaan. Nyt on rv 5+1 ja pelkoa löytyy.... oliskin jo niin pitkällä että liikkeet tuntuu ja voi huoletta alkaa olla ja niitä seurailla. Np- ultra pelottaa varmasti nyt enemmän kuin ikinä... viimeksi se oli niin kauhea kokemus...

Pieni korjaus minun tietoihin, tuonne ylös, vauva olisi minun mihelleni ensimmäinen, siis on, kun täytyy yrittää kuitenkin luottaa että kaikki menee hyvin, ja minulle kolmas.

Olipas omanapainen viesti mutta pakko saada purkaa kun vain minä, mieheni ja yksi lääkäri tiedetään tästä, ja tälläkertaa emme edes kellekään kerro ennenkuin alkaa näkyä eli joskus... tammi-helmikuun jälkeen....

Ihanaa, että saadaan lisää plussia tähän porukkaan... luo itsellekkin toivoa tämän kaiken keskelle...



Itseä valmiiksi ahistaa tuleva syksyn synkkyys... Ilmoittauduin eilen kansalaisopistokursseille; naiskuoroon ja kakunkoristelu-kurssille. Ja vesijumppa onkin jo varattuna myös.

Yritän keksiä aktiviteettejä itselle, jotta ei pää hajoa, jos vaan töiden jälkeen makailee kotona ja haaveilee vauvasta...

Mä päätin omalta osaltani, että enää en jaksa bongailla ovista.



Kummastuttaa vaan, kun aiemmissa kierrossa se on oireiden ja testien mukaan löytynyt, mutta nyt ei... Mielenkiinnolla odotan, että millon menkat mahtaa tulla tässä kierrossa..?

Ihania uutisia! Tarrasukkia matkaan mukaan. Toivottavasti tällä kertaa pikkuinen pysyy mukana.

Hyvin meni! Nyt on niiiin helpottunut olo!! Pelkäsin aivan kauheesti ennen kuin mentiin sinne ja jouduttiin odottaan 45 min siellä kun olivat myöhässä. Mut sit kun sinne päästiin ja saatiin näkyviin niin siellähän se pikkuinen oli ja huitos ja bailas, ja kaikki oli hyvin.



LA siirty taas vähän takaisin, eli ei ole enää 16.3 vaan 11.3, eli nyt olen sitten virallisesti jo viikolla 13 (12+0) ja pahin keskenmenoriski pitäisi jo olla takanapäin (peukkuja pidän täällä edelleen...). Eli ehkä tässä nyt pikkuhiljaa uskaltaa uskoa tähän. Vielä tosin pitää odottaa viikko et saa testitulokset verikokeesta, mut niskaturvotus oli vain 0,7 eli se oli ainakin kunnossa.



Eilen kerrottiin miehen vanhemmille, ja ne ilahtui kovasti ja totesi että tätä lasta kyllä hemmotellaan. Tämä on sekä niille että mun vanhemmille eka lapsenlapsi. Tänään kerrotaan mun vanhemmille vielä, ja mua jännittää... :)



Sori, kauheesti oma napaista tekstiä mut oli pakko vähän purkaa... Kerrankin ilosta! :)



Haizuli, kauheesti onnea sulle!! Ihanaa! Peukut pystyyn että hyvin menee ja tarrasukkia matkaan!!:)



Plussiatuulia teille, kunpa kohta rupes enemmänkin plussia tulemaan! :)



- Heath & Hope - (rv 12+0)