Tukien saantiin pitäisi vaikuttaa vain tulot, ei omaisuus. On väärin, että jos omistaa vaikka

kuin istunut ja perintö on tipahtanut syliin.

Juuri noin minäkin ajattelen. Kiitos myös muiden viesteistä, jotka luin kaikki tarkoin.

Omistusasumisen tukemisesta: tarkoitan siis, että kukin perhe saisi asumistukea omistusasuntoonsa yhtä paljon kuin saisi, jos asuisi vuokralla. Tämä perustuisi perheen tuloihin ja kokoon. En minä mitään ekstratukia ole hamuamassa, vaan kaikille samaa tukea, joka riippuisi vain senhetkisistä tuloista ja perheen koosta. Ei omaisuudesta. Tämä olisi hyvin kohtuullista ja oikeudenmukaista.

ap

etkö tajua, että se on ihan oma valinta, säästääkö rahaa omaan asuntoon vai etelänmatkoihin? Oman asunnon voi kuitenkin myydä ja saada näin mahd.voittoa, etelänmatkoja ei. Varsinkin sinun tapauksessasi, kun et itse ole edes säästänyt vaan olet saanut sen asunnon ja kesämökin.

Jos tuista huolimatta kuitenkin päättäisit, että haluat lähteä maailmanympärimatkalle, niin voit myydä kesämökin, ja näin saisit ekstratuloja siihen henkilöön nähden, jolla ei ole omaisuutta. Jos haluttaisiin siis olla tasapuolisia, pitäisi olla niin, ettet missään vaiheessa elämääsi eikä kukaan muukaan suvustasi voi myydä kesämökkiä tai taloa, koska nehän ovat omaisuutta, eivät tuloja, eikä niistä saisi siis missään vaiheessa hyötyä. Kaikki kiinteä, mikä on hommattu, pitäisi jättää aina myymättä. Muu ei olisi reilua, vai mitä?

Omaisuuden on itse säästämällä hankkinut tai sen omaisuuden kertyttäjä on sen säästämällä hankkinut. Tällöin on siis ollut kieltäymystä maailmanympärimatkoista.



Omaisuus on kartutettu verotetulla työtulolla ja vielä perimisestä on mennyt veroa. (Jota sitäkin jo moni pitää kohtuuttomana kahteen kertaan verottamisena.)



Olen edelleen sitä mieltä, että tukien pitäisi olla tulosidonnaisia.



ap

jos kaikki laittaisivat kaikki liikenevät "pennosensa" esim. asuntoon, ja lakkaisivat kuluttamasta. JA sitten vielä nauttisivat mm. asumistukea. Tuo yhtälö ei vain toimi, ei millään.

Omaisuuden on itse säästämällä hankkinut tai sen omaisuuden kertyttäjä on sen säästämällä hankkinut. Tällöin on siis ollut kieltäymystä maailmanympärimatkoista.

Omaisuus on kartutettu verotetulla työtulolla ja vielä perimisestä on mennyt veroa. (Jota sitäkin jo moni pitää kohtuuttomana kahteen kertaan verottamisena.)

Olen edelleen sitä mieltä, että tukien pitäisi olla tulosidonnaisia.

ap

mutta jos yksi säästää 30 vuotta omaan asuntoon ja myy, tai saa perintönä kesämökin ja myy, pääsee hän silloin niille maailmanympärimatkoilleen. Joku toinen taas on tehnyt maailmanympärimatkansa asumalla vuokralla, jolloin hänellä ei ole mitään myytävää. Tilanne on siis tasan. Jos se säästäjä vielä saisi yhtä paljon tukea kuin vuokralla olija, ei tilanne enää olisi tasan. Ihan sama, kuin joku sanoisi, että ei halua koskea miljoonasäästöihinsä, vaan haluaa pitää ne pankissa ja valittaa, kun joku toinen taas käyttää ne rahansa. Teidän rahat on tässä tapauksessa oman talon ja kesämökin muodossa.

koko lapsuuteni, kun vanhempani sijoittivat metsään ja asuntoon ja me elettiin köyhyysrajalla käyttövarojen puolesta. Heistä oli huutava vääryys, että ihminen ei saa ensin hankkia muutamalla sadalla tonnilla omaisuutta ja sitten valtio vielä maksais siitä hyvästä, että ihmiset elää yli varojensa. Aivan hullu ajattelumalli jota mä en edes lapsena ymmärtänyt. Mun mielestä se menee niin, että omaisuus on käytettäväksi, ei kiinnyttäväksi, ja jos se täytyy myydä niin sitten se myydään. Ihmiset on sitä varten, et heihin voi liittää voimakkaita tunteita ja heistä hakea turvaa ja onnistumisen tunnetta elämäänsä, ei omistamisesta.

se omaan taloon säästäminen on ihan oma valinta, ne rahat voi käyttää elämiseenkin, jos sekä omaan taloon että elämiseen ei ole varaa. Jos mieluummin säästää ja syö näkkileipää ja puuroa niin ei parane valittaa. Tietty olis kiva, kun valtio jostain rahakirstusta kustantaisi kaikkien elämisen mutta mistä ne rahat siihen tulee?

säästänyt talon ja sitten tulot romahtavat, niin ei voi mennä maailmanympärimatkalle, vaan jos myy talonsa, on ne rahat ensin käytettävä tavalliseen elämään. Se, joka ei ole säästänyt, voi matkustella sinä aikana, kun toinen säästi ja sitten kun tulot loppuvat, se saa heti asumistukea.



Eli siis säästänyt ei saanut samaa kuin ei-säästänyt.



Tulojen mukaan pitäisi tuet antaa, ei omaisuuden. Eri asia, jos omaisuudesta tulee esim. vuokratuloa, se laskettaisiin tietysti tuloihin mukaan.



ap

yhteiskunnan valtavista tuista. Ihan mitä tahansa asuntoa ei sossukaan maksa eikä tuettuja lomiakaan. Ei meille ikinä sellaisia makseltu kun oltiin sossun asiakkaita.

Talo olisi modernimpi ja isompi. Viettäisimme rennot kesälomat tuetulla lomalla. Tulisimme kyllä yhteiskunnalle edullisemmaksi, jos saisimme tähän elämäntyyliin tukea. Ei me näitä nyt sentään elämiseemme voida käyttää. Ehkä sitten myydään aikuistuvalle tyttärellemme ja me muut päästään nauttimaan "muhkeista" yhteiskunnan tuista. Mutta minusta tuollainen kikkailu on kyllä omituista. ap

Ajattelen itsekkin, että mitä tapahtuisi jos jäätäis miehen kanssa kummatkin työttömiksi tai sairastuttais. Meillä on kaksi autoa, iso omakottitalo (velaton) olemme sen itse työtuloilla rakentaneet ja kesämökki (velaton), vene jne. En tiedä miten pärjättäis... Pitäisikö perheen luopua rakkaista asioistaan, jotka ovat itse kovalla työllä saaneet. Luulisi yhteiskunnalle olevan helpompi tukea sitä asumista hieman ennenkuin pakottaa myymään sen omankodin tai omaisuutta. Tietysti toinen auto laitettaais pois käytöstä jne. kaikki ylimääräiset kulut pois.



Jos lähtis oiskelemaan saisi tukea, mutta jos sairastuu tai jää työttömäksi pitäis omasta kodista luopua...???

ettei hän kykene laajempaan ajatteluun. Hän näkee asiat subjektiivisesti vain ja ainoastaan OMALTA kannaltaan.



Ja jos ajatellaan esim. vanhuksia jotka joutuvat realisoimaan omaisuuttaan muuttaessaan palvelutaloon, niin MIKSI yhteiskunnan tulisi maksaa heidän elämisensä? Käytännössä se mummon asunto minkä hän myy (kun ei enää kotona pärjää) muuttaessaan palvelutaloon jäisi perillisille perinnöksi. Eli me veronmaksajat maksaisimme mummon elämän kun hän on säästänyt ikänsä taloon ja sitten ainoa ketä se hyödyttäisi olisivat perilliset.



Kansantalous on mielenkiintoinen asia. Vaikka ap:lla on ehkä kiintymyssuhde omaisuuteensa, niin se ei ole syy miksi meidän pitäisi tukea hänen asumismuotoaan, mikä on selvästi mitoitettu liian suureksi hänen tuloihinsa nähden.



On myös käsittämätöntä, ettei ap ymmärrä että omaisuuden voi laittaa myös tuottamaan vaikkei sitä myisi. Voisitte vuokrata kesämökkiänne, saisitte siitä rahaa. Juhannuksena saa isot rahat mökistä, saisitte jo yhdestä viikosta/kuussa sen rahan mitä saisitte kelasta asumistukea.

Kai ymmärrät, ettei Kelasta sitä rahaa noin vaan jaella, vaan siihen on PERUSTEET! Ja esim. on tietyt rajat (tulot, asunnon koko, perheen koko) paljonko saa tukia vai saako mitään.



Miettisin myös sitä onko ystävälläsi muitakin tuloja, jos niin leveästi elää. Ei kannata olla naivi, moni joka elää muka tuilla tekee töitä pimeänä, saa rahallista apua vanhemmiltaan, tai elättää itsensä esim. vedonlyönnillä tai nettipokerilla. Moni vaan ei huutele siitä että taas tuli monivedosta 3000€ tai mummu vippasi 500€ tai että mies oli Reiskan raksalla pimeissä töissä pari viikkoa (ja varsinkaan ap:n kaltaisella kateelliselle ihmiselle)



Asia on nyt niin, että joko elät noin ja lopetat valittamisen, tai tee asialle jotain. Vuokraamalla mökin saat rahaa mutta säilytät sen itselläsi. Voisit myös miettiä millä parantaa elintasoa, eli etsi parempaa työtä/opiskele lisää jne.

Tietysti sitä laittaisi kulut minimiin ja yrittäisi säästää, mutta kyllä jokaisella vähätuloiselle tai työttömälle pitäisi antaa samat tuet riippumatta omaisuudesta.



Siis ymmärrän, että asumistuki ei maksaisi muuta kuin kohtuullisen kokoisen asunnon tuet. Ei mitään luksustalon käyttökustannuksia. Tarkoitan, että tuki olisi kaikille sama.



ap

Sossusta saa lainaa jos kyse on VÄLIAIKAISESTA tilanteesta, esim. sairastuminen/työttömyys ja on oletettavaa että töihin pääsee palamaan kohta/saa utta työtä pian.



Kannattaa myös muistaa se, että jos kyse on VÄLIAIKAISESTA tilanteesta, ja omaisuutta on niin pankista saa lainaa. Esim. velaton asunto, työttömyys iskee (HUOM: liiton rahaa saa vuoden verran!) ja tekee tiukkaa, niin pankista saa lainaa asuntoa vastaan, minkä sitten voi lyhentää kun töitä taas on.

Sossusta saa lainaa jos kyse on VÄLIAIKAISESTA tilanteesta, esim. sairastuminen/työttömyys ja on oletettavaa että töihin pääsee palamaan kohta/saa utta työtä pian. Kannattaa myös muistaa se, että jos kyse on VÄLIAIKAISESTA tilanteesta, ja omaisuutta on niin pankista saa lainaa. Esim. velaton asunto, työttömyys iskee (HUOM: liiton rahaa saa vuoden verran!) ja tekee tiukkaa, niin pankista saa lainaa asuntoa vastaan, minkä sitten voi lyhentää kun töitä taas on.

Nimim. velkaneuvonnassa viikko sitten,lisäksi pitää olla luottotiedoton ja se, että pankista ei voi lainaa saada

omaisuus ei häviä. Esimerkiksi vanhus joutuu palveluasuntoon, niin kyllä se omaisuus on jo ajoissa siirretty perillisille.



Vain tavikset eivät osaa menetellä oikein omaisuutensa kanssa. Tässä tarvitaan nyt kalliita asianajajia. Kysy ap sellaiselta neuvoa, kannattaa.

Ajattelen itsekkin, että mitä tapahtuisi jos jäätäis miehen kanssa kummatkin työttömiksi tai sairastuttais. Meillä on kaksi autoa, iso omakottitalo (velaton) olemme sen itse työtuloilla rakentaneet ja kesämökki (velaton), vene jne. En tiedä miten pärjättäis... Pitäisikö perheen luopua rakkaista asioistaan, jotka ovat itse kovalla työllä saaneet. Luulisi yhteiskunnalle olevan helpompi tukea sitä asumista hieman ennenkuin pakottaa myymään sen omankodin tai omaisuutta. Tietysti toinen auto laitettaais pois käytöstä jne. kaikki ylimääräiset kulut pois.

Jos lähtis oiskelemaan saisi tukea, mutta jos sairastuu tai jää työttömäksi pitäis omasta kodista luopua...???

tiedä miten pärjäisitte?? Pakkohan se on olla vene ja kesämökki ja kaksi autoa, ennemmin kuin vaikka ruokaa ja vaatteita..

Jos joku päättää laittaa tulonsa matkusteluun, niin onhan hänkin ne matkansa kovalla työllä saanut! Te olette vain laittaneet tulonne eri asioihin. Eli jos minäkin haluaisin ostaa palkallani viisi ponia ja muutaman arvotaulun, niin tulojen loppuessa mun pitäisi saada asumistukea eikä myydä ponejani ja taulujani, koska ne ovat mulle niiin kovin rakkaita?

Asunnon säästänyt joutuu käyttämään sen asuntorahansa peruselämiseen, kun vuokralla asunut saa heti tuen. Siis olettaen, etä molemmat alkavat tarvita asumistukea.



Eli yhteensä se asunnon säästänyt ei ole voinut elää yhtä tuhlaavaista elämää kuin se toinen.

tuokin epäkohta on olemassa.

minulla vaan ole varaa matkustella ympäri maailmaa tai shoppailla, vaikka en asuntolainaa ja/tai autolainaa maksakaan.



Ei näillä tuloilla jää säästöön mitään. Asuntolainaa en saa myöskään tulojen pienuuden takia. En tiedä mitä luksuselämää ap kuvittelee minun elävän asumistuen yms. avulla. Hädin tuskin saan laskut maksettua ja ruokaa ostettua ja joskus joudun pyytämään vanhemmiltani vieläkin apua johonkin yllättävään menoon kun ei vaan rahat riitä.

Asunnon säästänyt joutuu käyttämään sen asuntorahansa peruselämiseen, kun vuokralla asunut saa heti tuen. Siis olettaen, etä molemmat alkavat tarvita asumistukea.

Eli yhteensä se asunnon säästänyt ei ole voinut elää yhtä tuhlaavaista elämää kuin se toinen.

asunnon myymisestä on voinut saada enemmän voittoa, kuin mitä vuokralla olija on käyttänyt elämiseensä. Eikä tämän omaisuuden pitämisen mahdollistaminen voisi koskea vain asuntoja, vaan vaikka juuri eläimiä, luksusautoja, metsää jne. Jos jollain olisi vaikka metsää kahden miljoonan euron edestä, niin ei olisi reilua, että hän saisi yhtä paljon tukia kuin joku yksiössä asuva yksinhuoltaja.