Miten kamala oli tämänpäiväinen tekoseni äitinä?

ja jotkut vaan taytyy pakottaa sen oman mukavuusrajan yli. Miten han reagoi pyorailyyn nyt?

Olen itse pakottanut lapset uuteen harrastukseen ja he ovat kiljuneet ja itkeneet pelosta ennen menoa. Kotiin tullessa riemua ja intoa taynna.



Tasta asiasta voi olla montaa mielta, mutta minun nakemys on etta urheilu/harrastaminen/oppiminen ei ole hanen paatos vaan velvollisuus.

intoa täynnä ja kiljunut riemusta vaan itki itsensä uneen. Ap:n käytöksellä ei ollut mitään tekemistä harrastamisen kanssa!

Toivottavasti nyt tarpeeksi moni tulee kirjoittaneeksi sen sinulle! Ihan uskomattoman sairasta tuollainen tapa kohdella lasta. Minulla on myös vähän arkajalka poika välillä. KOvasti joudun usein häntä kannustamaan milloin minkäkin elämän esteen ylittämisessä. KOskaan ei pidä liikaa pakottaa. Kannustaa kyllä, mutta ei pakottaa. Jos siis on kyse sellaisesta asiasta, mitä lapsi todella pelkää. Se pelko pitää hoitaa pois jotenkin muuten kuin käsitellä se kohtaamalla. Esim. tässä tapauksessa lapsi selvästi mun mielestä tiedosti, että hän ei vielä osaa pyöräillä, ja siksi kaatuu. KAatumisesta seuraa kipua. Ja kaatumisesta seuraa se, että äiti suuttuu eikä lapsi kelpaa äidille sellaisena. SAirastasairastasairasta. Mene hoitoon, oikeasti. Tyttäresi tarvitsee paremman äidin. Älä sitten myöhemmin ihmettele, jos hän ei halua olla sun kans missään tekemisissä.

Vähän tilannetajua peliin äläka heitä ulos kaikkea mitä sylki suuhun tuo. Oikea räpätäti olet.

selviää koko elämänsä ihan hyvin polkematta pyörällä kertaakaan.

lapsuuden perheessäni meitä on kolme lasta ja me kaikki olemme joutuneet nämä asiat ulkopuolisen avun keinoin aikuisena käsittelemään. meille kaikille on psykologi ja tai psykiatri kertonut, että äitimme harrasti vakavaa henkistä väkivaltaa.



nyt mene hyvä ihminen itseesi ja mieti millä muutat oman elämäsi suunnan.

Miksi te sallitte epäystävällistä käytöstä?

Viime syksynä oppi ajamaan ilman apupyöriä ja nyt ei sitten osannutkaan? Täh?

olen sitä mieltä, että ei olisi pitänyt.



Mutta yksi lapseni (toinen, 4 v) on semmoinen, joka hyperventiloi rykimiseen ja lähes oksetukseen asti vähän väliä, ihan mistä tahansa pikkujutusta. Jos sille päälle sattuu, niin suurinpiirtein siitä, että sanoo, että nyt mennään nukkumaan, että jaksaa nousta hoitoon aamulla.



Ei oo muuten arka luonne. On pakotettu esim. sänkyyn jos on nukkumaanmenoaika, muttei väkivalloin ikinä. Olen epäillyt, että tekee sen tilan itselleen tahallaan, että saisi sääliä ja annettaisiin periksi. Ei oo oppinut mistään, kukaan muu meillä ei tee tuommoista. 3 lasta.



Neuvolassa sanottu että ei saa antaa sille "tilalle" periksi että oppisi pois siitä.



Joten sinänsä tuo hysteriatilaan hyperventilointi voi joillakin olla vaan joku ihmeellinen juttu, eikä mikään lastensuojeluhomma.

Yrititkö kenties itse päteä ja näyttää muille, että tyttäresi osaa ajaa pyörällä? Eli oliko kyse vain ja ainoastaan omasta huonosta itsetunnostasi?

eika niita ongelmia ollut laheskaan niin paljon kuin nykyaan.

Mitä nyt suomalaisten itsemurhaluvut ja alkoholinkäyttö ovat eurooppalaista huipputasoa...

että lapsesi vihaa pyöräilyä ja karttaa sitä kuin ruttoa myös tästä eteenpäin. Hienoa toimintaa.

Ja jaksat vielä olla närkästynyt siitä, että lapsi solvasi sinua! Eikö sinulla ole yhtään arviontikykyä ja suhteellisuudentajua, aikuisella ihmisellä?



Aiheutit lähtemättömän trauman lapsellesi, hänen on varmaan todella vaikea enää luottaa sinuun tuon jälkeen. Saat tehdä todella paljon töitä, että saat enää paikattua suhdettanne tuon jälkeen.

Ap kirjoitti itsekin, että tyttö oli aivan jäykkä pelosta jo ennen kuin ap otti niin sanotusti "kovat keinot käyttöön". Jos lapsi on tuossa tilassa, on oikeasti aivan turha yrittää opettaa hänelle yhtään mitään. Peli poikki, keskustelua ja myöhemmin uudestaan semmoisilla ehdoilla mitkä voitte molemmat hyväksyä. Lapsen pitää oppia pyöräilemään, se on selvä, mutta miten ja missä vaiheessa on toinen asia.



Mutta ap, pakko sanoa että ymmärrän sinua ja tunnistan fiiliksesi oikein hyvin. Meillä olisi käynyt varmaan ihan samoin, jos en olisi ulkoistanut pyöräilyn opettamista lasten isälle ;)

Itsekin olen joskus hermostunut 6-vuotiaalleni mutta näiden juttujen rinnalla tunnen taas itseni oikein hyväksi äidiksi, ei meinaan tulisi tuollaiset pakottamiset tai kylmät suihkut mieleenkään. Tuntisin itseni hirviöksi jo ihan ajatuksestakin.

ei kukaan oo noin sairas, hyi sua AP!

Rauhoitu nyt itse ja mieti, miksi reagoit noin ja ohitit lapsen tunteet. Mieti ihan tosissaan. Onko sulla stressiä, käsittelemättömiä tunteita vai noinko sinua itseäsi kasvatettiin? Sitten voit miettiä, kuinka saisit ihan oikeasti anteeksi lapseltasi ja luottamuksen palautettua.

Tsemppiä sinulle. Myös perheneuvolaan voi mennä puhumaan kasvatusasioista.

Pyöräilyt kannattaa nyt jättää, kunnes lapsi itse osoittaa mielenkiintoa asiaan.

En ole minäkään täydellinen äiti, mutta tuollaista hermojen menettämistä en ymmärrä. Ja se, että loukkaannuit lapsen nimittelystä, kertoo todella paljon sinusta ja selittää kyllä käytöstäsikin. Itsetuntosi taitaa olla todella heikko...

Talvella oli ketju, jossa joku äiti ihmetteli miksi kaikkien lasten on muka pakko oppia hiihtämään, kun oma lapsi vihasi sitä ja opettaja PAKOTTI ja SOLVASI lasta, kun tämä ei osannut (kyseessä oli ekaluokkalainen). Lasta pelotti mennä tämän vuoksi kouluun.



Suurin osa täällä supermammeleista sitten oli sitä mieltä, että opettaja voi vaatia tuon taidon harjoittelua ja kaikkien suomalaislasten tulisi osata hiihtää.. "Onhan se kuitenkin perinteinen laji ja hieno liikuntamuoto". Miksi ihmeessä se hiihto on muka niin tärkeä taito? Eihän kukaan edes liiku paikasta A paikkkaan B hiihtämällä, pyörällä kylläkin.



Sinänsä olen kyllä samaa mieltä muiden vastaajien kanssa, olit kyllä todella ankara lapsellesi. En siis sillä kirjoita, ihmetyttää vain tämä kaksinaamaisuus ja se, että kasvatuksen ammattilaiselta tuo pakottaminen oli kuitenkin ihan ok suuren osan mielestä.



Ihmettelen kovasti sitä, miksi kaikkien tulee osata samat asiat samoina ikäkausina? Nykyään lapsilta vaaditaan jos jotakin suoritusta ja harrastuksetkin on jo eskari-ikäisillä todella kilpailuhenkisiä. Harrastukset myös aloitetaan nykyään yhä aikaisemmassa vaiheessa. Sitten puhutaan muka jostain yksilöllisyydestä.. Täyttää soopaa koko homma, kaikki vain samaan muottiin, erilaisuutta ei hyväksytä.

vain on osoitus siitä, kuinka empatiakyvyttömiä jotkut vanhemmat ovat? vaikea uskoa, että monikaan hyväksyisi opettajan solvaukset, vaikka opettaja toki voi pakottaa lapsen hiihtoharjoituksiin. Pakottamistakin voi tehdä lempeän jämäkästi tai epäasiallisesti solvaten ja väkivalloin.



Ap:n pyöräilyepisodissa pääasia ei ole mielestäni se miten se vaikutti lapsen käsityksiin pyöräilystä vaan siitä, miten se vahingoitti lapsen luottamusta aikuiseen, äitiinsä, jonka pitäisi olla lapselle turvallinen henkilö.

Ap on ollut julma ja lapsen on mahdotonta tuntea luottamusta ja turvallisuutta tuollaista äitiä kohtaan ehkä pitkänkin aikaa tästä eteenpäin.

ensimmäinen kerta kun jotain tuollaista tapahtuu. Äiti-lapsi -suhde ei ole kunnossa alun perinkään jos tilanne äityy noin pahaksi. Ap ei vaikuta kovin luotettavalta aikuiselta eli on mokannut jo paljon, paljon aikaisemmin.



Ap: Suosittelen sinua hakeutumaan terapiaan. On eri asia kannustaa ja "pakottaa" lasta harjoittelemaan kuin tuo miten sinä toimit. Kuulostaa kamalalta.