Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kamala oli tämänpäiväinen tekoseni äitinä?
06.06.2010 |
Keväällä 6v täyttänyt tyttöni oppi viime syksynä ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. Kesällä oli ajamatta ja nyt koko kevään on ajamista kartellut ja tänään sitten pakotin ajamaan.
Ilman appareita ajamaan opettulu oli työn ja tuskan takana ja hermo meni moneen kertaan sekä tytöltä että äidiltä opettaessa. Pari kertaa kaatui aika pahasti ja siitä ilmeisesti jäi pelko. Koskaan ei ole pyöräilystä tykännyt. Ei edes kun oli vielä apupyörät.
No tänään sitten sanoin, että nyt sinä kyllä poljet! Tyttö ei olisi tahtonut. Itki hieman paniikissa. Ensin tahtoi itse kokeilla ilman että minä autan. Kaatui pari yrityskertaa. Oli jäykkä kuin kanki, huusi ja melkein vapisi, itkeskeli ja hermostuksissaan nimitteli minua ja oli muutenkin ilkeä. Sitten meni mulla hermo ihan totaalisesti. Sanoin todella napakasti että nyt sinä istut heti siihen satulaan ja annat mun pitää tarakasta kiinni ja poljet! Tässä vaiheessa tyttö itki hysteerisesti ja sanoi että on kamala olo ja oksettaa. Minä huusin että suu kiinni ja polje!!! Tyttö polki ja itki ja melkein haukkoi henkeä. Pyysi koko ajan että lopetetaan. Sanoin että ei todellakaan lopeteta vaan sinähään poljet nyt! Tyttö haukkui, nimitteli, solvasi minua pelosta täristen ja minä karjuin että NYT POLJET. Pääsi sitten kyllä ihan itsekseenkin polkemaan vähän, mutta ei siitä kunnolla mitään tullut. Kotiin mentiin ja tyttö itki ja sanoi että minä olen ihan kamala. Nukahti itkuunsa ja samalla jotenkin vapisi. Mietin että sainko aikaiseksi jonkinlaisen paniikkikohtauksen?
Aamulla asiaa on jotenkin käsiteltävä. Hirveä morkkis on. Miten kamala äiti olin? Pyydän aamulla toki anteeksi käytöstäni.
Kommentit (126)
Ainahan voi vähän patistaa, mutta pakottaminen on eri juttu. Kiva muisto jäi pyöräilystä kyllä ikuisiksi. Juttele aamulla ja muista pyytää anteeksi! Vain niin voit saada virheen korjattua, lupaa ettet enää pakota, ole aidosti pahoillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ma en ole pakottamisesta ja huutamisesta pilalle mennyt, yritys on kylla kasvanut. Pahinta mita mulle olis voinut tehda on paijata ja sanoa, voi jos et haluu, niin ei tarvi...
Eli joko pakotetaan tai huudetaan, tai sitten vaan paijataan?
Tiedoksi; välimuotojakin on jos vaan mielikuvitusta riittää...
Nyt teit lapsellesi karhunpalveluksen. Tästä lähtien hän pelkää ajamista pitkään. Mikä pakko hänen oli se juuri nyt oppia!?
Olin itse fyysisesti arka lapsi enkä oppinut helposti ajamaan pyörällä. Vanhemmat olisivat toivoneet, että olisin osannut ajaa jo ekaluokalla koulumatkan, joka oli noin 4 kilometriä (ei koulukyyydityksiä).
Olen kuitenkin vuoden lopussa syntynyt ja siten vajaan vuoden nuorempi kuin muut ekaluokkalaiset. En vain ollut vielä kypsä ajamaan. Vanhemmat painostivat, mutta eivät onneksi yhtä rajusti kuin sinä. Kävelin ja juoksin koulumatkat koko ensimmäisen luokan ajan.
Muistan naapurin sanoneen, että sitten kun lopulta opin ajamaan, ajankin kovemmin kuin kukaan muu. Niin kävikin. Kun myöhään seuraavana kesänä olin kypsynyt ajatukseen ajamisesta ja tasapainoaistinikin ehkäpä oli kehittynyt ja ennen kaikkea en enää pelännyt, opin helposti ajamaan. Ja koska olin käytännössä juossut koulumatkat siihen asti pyöräilevien kavereiden rinnalla, olin tosiaan vahva ajaja.
Anna sinäkin lapsesi edetä omassa tahdissaan. Kyllä hän oppii, kun on valmis.
Kyllä aikuisen pitäis olla sen verran fiksu, ettei provosoidu (ainakaan noin paljon), jos lapsi haukkuu!
vaikka tiesi, ettei osaa. Keittiöpsykolgina sanoisin, että äidin pelko on tytölläsi nyt niin kova, että luottaa mieluummin omiin olemattomiin taitoihinsa, kuin sinuun.
Kyse ei ole siitä että pidit (tai olisit halunnut pitää) kiinni turvallisesti, vaan siitä, että loit lapsellesi henkisen turvattomuuden tunteen huutamisellasi ja pakottamisellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikea uskoa todeksi kirjoittamasi, mutta jos se on totta, niin ole hyvä ja mene psykiatrille ja katso, että lapsesi saa ainakin hetkeksi jonkin järkevän sijaishoitopaikan. Ei ole ihme, jos nuoriso on yhä enemmän tänä päivänä häiriintynyttä. Sääliksi käy lasta!
mieti nyt itsekin. Opitko parhaiten uuden taidon pakottamalla ja niin, että toinen painostaa vieressä vai jollain muulla keinoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täysin hermo, kun tyttö heittäytyy ihan arkajalaksi.
mieti nyt itsekin. Opitko parhaiten uuden taidon pakottamalla ja niin, että toinen painostaa vieressä vai jollain muulla keinoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pyöräily on sinulle noin iso asia =o
Meillä oli sama juttu viime kesänä vanhemman poikamme kanssa.
Apupyöriä ei laitettu pyörään takaisin lapsen pyynnöistä huolimatta, mutta annettiin lapsen harjoitella harjoittelupyörällä (semmoisella missä ei ole polkimia) tasapainoa.
Pari päivää ajeli sillä harjoittelupyörällään ja sitten lähti sujuvasti ajamaan polkupyörällä.
Tänä kesänä nuorempi poikamme (4v) on kieltäytynyt pyöräilystä kokonaan. En tiedä syytä. Viime kesänä ajeli innoissaan sillä harjoittelupyörällä ja hänellä oli jo löytänyt tasapainonkin oikein hienosti.
En aio pakottaa lasta pyöräilemään vaikka ei koko kesänä suostuisi pyöräilemään. Ehtii harjoittelmaan myöhemminkin.
Pieni hyvällä tehty painostus on joskus hyväksi, mutta tuo kuulostaa jo tosi inhottavalta.
En ymmärrä toimintaasi tuossa tilanteessa. Opettele kannustamaan lastasi, älä pakota. Pyydä anteeksi ja kerro,huomenna että halusit auttaa mutta teit väärin kun pakotit vaikka tyttö pelkäsi. Lapsen kanssa tuo oli kyllä todellakin liian raakaa "siedätyshoitoa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö mieti, että siihen arkailuun voi olla jokin syy? Miksi jokin taito pitää oppia HETITÄSSÄNYT? Tai miksi on vaikeaa hyväksyä, että joku lapsi nyt vaan on arempaa sorttia? Eikö maltti riitä lapsen omaan tahtiin?
Kuten aiemmin sanoin, ymmärrän hienoisen painostamisen. Joskus siitä seuraa ihan hyvää. Ymmärrän, mitä ap ajoi toiminallaan takaa. Hämmästelen sitä, että eikö hän osaa lukea lastaan? Pakottaa nyt kauhusta tärisevää ja pahoinvointia valittavaa lasta? Jotakin rajaa!
Väärinhän sä teit, siitä ei ole epäilystä. Mutta kaikilla vaan ei ole pitkä pinna. Yllättävän useilla ei, eivätkä sitä kyllä halua myöntääkään.
Terv,
äiti joka vei 9v poikansa tänään vaatteet päälle kylmään suihkuun kun koko päivän on vängännyt jostain vastaan ja viimeiseksi suihkuun menosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä kaikki tekopyhät äidit jotka on niin täydellisiä etteivät koskaan tee mitään väärää. Eivät kasvatuksessa eivätkä muissakaan asioissa elämässään.
Jos halutaan keskustella kasvatusasioista ja -virheistä ylipäätään, niin ole hyvä ja avaa keskustelu.
Täällä ei kukaan väittänyt olevansa täydellinen.
Laita nyt ne apurattaat takaisin, jospa lapsi sitten saavuttaisi varmuuden ensin niiden kanssa.
Ajatella jos lapsella vaikka olisi hyvänlaatuinen asentohuimaus, mikä kuulemma vaikeuttaa tuollaisia kuten pyöräilyn oppimista, kuperkeikan tekoa, luistelua tms, ja sitten äiti toimisi noin..
Tajuatko mitä traumoja tuollaisesta tulee?
Ei ole kysymys siitä, että tekee virheen, vaan sinulla on ap. psyykessä vikaa. Et kestä heikkoutta, olet epävarma tai jotain?
Jos noin käyttäydyit, niin luultavasti olet ylität rajat monessa muussakin asiassa ja lapsesi ei pysty kehittymään normaaliksi ihmiseksi:(
Hae apua itsellesi, jos noin!
joita joskus joudun katumaan. Mutta koskaan, koskaan en ole tehnyt enkä teekään sitä virhettä, että olisin lapselleni tahallani julma. Se ei ole tekopyhyyttä, vaan äidinvaistoa ja maalaisjärkeä.
täällä kaikki tekopyhät äidit jotka on niin täydellisiä etteivät koskaan tee mitään väärää. Eivät kasvatuksessa eivätkä muissakaan asioissa elämässään.
Alue: Aihe vapaa
mutta toisaalta ymmärrän sinua. Mun poika (3,5 vuotta) ajelee vielä apurattailla, mutta nyt on ollu jotenkin kauhean "pelkuri" ajelun suhteen. Olen vähän pakottanutkin häntä polkemaan ja sitten kyllä menee ihan hyvin, kun päästään vauhtiin. Mutta ihan selvästi vähän pelkää sitä ajamista välillä, kun täällä on asfaltti routinu välillä tosi pahasti ja poika kaatunu niiden kuoppien takia pari kertaa.
No, siis ymmärrän miksi pakotat lapsen ajamaan, mutta nyt olisi varmaan tosiaan anteeksipyynnön ja keskustelun paikka ja varmaan kannattaisi pitää vaikka pari viikkoa taukoa harjoittelussa. Sitten voisi varovasti taas maanitella lasta ajelulle. Ajakaa vaikka nurmikolla ekana, niin ei niin jännitä se kaatuminen.