Miten kamala oli tämänpäiväinen tekoseni äitinä?
Keväällä 6v täyttänyt tyttöni oppi viime syksynä ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. Kesällä oli ajamatta ja nyt koko kevään on ajamista kartellut ja tänään sitten pakotin ajamaan.
Ilman appareita ajamaan opettulu oli työn ja tuskan takana ja hermo meni moneen kertaan sekä tytöltä että äidiltä opettaessa. Pari kertaa kaatui aika pahasti ja siitä ilmeisesti jäi pelko. Koskaan ei ole pyöräilystä tykännyt. Ei edes kun oli vielä apupyörät.
No tänään sitten sanoin, että nyt sinä kyllä poljet! Tyttö ei olisi tahtonut. Itki hieman paniikissa. Ensin tahtoi itse kokeilla ilman että minä autan. Kaatui pari yrityskertaa. Oli jäykkä kuin kanki, huusi ja melkein vapisi, itkeskeli ja hermostuksissaan nimitteli minua ja oli muutenkin ilkeä. Sitten meni mulla hermo ihan totaalisesti. Sanoin todella napakasti että nyt sinä istut heti siihen satulaan ja annat mun pitää tarakasta kiinni ja poljet! Tässä vaiheessa tyttö itki hysteerisesti ja sanoi että on kamala olo ja oksettaa. Minä huusin että suu kiinni ja polje!!! Tyttö polki ja itki ja melkein haukkoi henkeä. Pyysi koko ajan että lopetetaan. Sanoin että ei todellakaan lopeteta vaan sinähään poljet nyt! Tyttö haukkui, nimitteli, solvasi minua pelosta täristen ja minä karjuin että NYT POLJET. Pääsi sitten kyllä ihan itsekseenkin polkemaan vähän, mutta ei siitä kunnolla mitään tullut. Kotiin mentiin ja tyttö itki ja sanoi että minä olen ihan kamala. Nukahti itkuunsa ja samalla jotenkin vapisi. Mietin että sainko aikaiseksi jonkinlaisen paniikkikohtauksen?
Aamulla asiaa on jotenkin käsiteltävä. Hirveä morkkis on. Miten kamala äiti olin? Pyydän aamulla toki anteeksi käytöstäni.
Kommentit (126)
Jos tyttö on kovin nynnerö itse, niin kyllä silloin täytyy olla vanhempien topakkana. ja tyttö siis jo oli oppinut polkemaan edellisenä syksynä ilman apupyöriä? nyt ei vaan saanut itse aikaiseksi. Ihmisen persoonallisuus (temperamentti) on aika valmis paketti jo lapsena, ja vaikuttaa siltä että tämä tyttö tulee tarvitsemaan elämässään paljon peruksille potkimista. Ja tarkoitan hyvällä, jos lasta paapoo liikaa tekee karhunpalveluksen.
ja tiedostat sen itsekin. Nyt on hyvä miettiä miten lasta kannattaa jatkossa kannustaa ja patistaa ettei tule vastaavaa tilannetta uudelleen.
Mua ihmetyttää taas lapset joiden ei koskaan tarvitse tehdä mitään eikä heitä edes patisteta. Yksi patalaiska tuttava pariskunnan lapsi on nyt ylilihava ja kömpelö ja muutenkin huonosti pärjäävä teini kun koskaan ei ole tarvinnut mitään yrittää. Ei varmaan armeijastakaan tule mitään. Näin niitä tulevaisuuden nuoria miehiä kasvatetaan. On monella vaimolla tekemistä että edes sukat kulkeutuu pyykkikoppaan.
ja kannustaen, ja kaikki ovat rohkeita ja reippaita. Koskaan ei pakoteta, eikä tarvitsekaan.
vaan henkistä väkivaltaa! Lapsi vapisi pelosta ja tuollainen äidin käytös oli täysin epäinhimillistä ja julmaa, se ei muutu miksikään sillä että toimintaa kaunistellaan väittämällä sitä patistamiseksi!
Ap ei saa kyllä yhtään säälipisteitä täältä, tuollainen mielipuolen käytös on lasta vahingoittavaa. Jos aikuinen ei osaa sen vertaa käyttäytyä että osaa olla ihmisiksi, kannattaisi todellakin miettiä terapiaa tai jotain tukipalveluita itselleen.
tajuaa tekstistä että pakottamistahan se oli eikä patistamista. Ap:kin tajuaa sen varmasti kun tänne kirjoittaa. Aika monta tuomitsevaa vastausta on jo tullut että eiköhän ap kaipaa myös neuvoja miten tästä eteenpäin. Miten voisi hallita itse kiukkuaan.
Mun neuvo on että ei kannata jatkaa minkään jutun harjoittelua jos se menee sanasodaksi niin että kummaltakin palaa pinna. Vaan pienin askelin opettelua.
Onneksi täällä av:lla on täydellisiä äitejä jotka eivät koskaan suutu eivätkä edes korota ääntään. Ihan leppoisasti lempeällä äänellä hoitavat kaikenlaiset tilanteet. Ja lapsi tulee perässä ja tottelee kuin enkeli konsanaan.
Jos pakotetaan hiihtämään eikä osaa, niin siitä tulee enintään henkisiä traumoja. Jos pakotetaan ajamaan pyörällä eikä osaa vaan kaatuu, niin se SATTUU.
Solvata ei tietysti saa kummassakaan tapauksessa.