Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kamala oli tämänpäiväinen tekoseni äitinä?
06.06.2010 |
Keväällä 6v täyttänyt tyttöni oppi viime syksynä ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. Kesällä oli ajamatta ja nyt koko kevään on ajamista kartellut ja tänään sitten pakotin ajamaan.
Ilman appareita ajamaan opettulu oli työn ja tuskan takana ja hermo meni moneen kertaan sekä tytöltä että äidiltä opettaessa. Pari kertaa kaatui aika pahasti ja siitä ilmeisesti jäi pelko. Koskaan ei ole pyöräilystä tykännyt. Ei edes kun oli vielä apupyörät.
No tänään sitten sanoin, että nyt sinä kyllä poljet! Tyttö ei olisi tahtonut. Itki hieman paniikissa. Ensin tahtoi itse kokeilla ilman että minä autan. Kaatui pari yrityskertaa. Oli jäykkä kuin kanki, huusi ja melkein vapisi, itkeskeli ja hermostuksissaan nimitteli minua ja oli muutenkin ilkeä. Sitten meni mulla hermo ihan totaalisesti. Sanoin todella napakasti että nyt sinä istut heti siihen satulaan ja annat mun pitää tarakasta kiinni ja poljet! Tässä vaiheessa tyttö itki hysteerisesti ja sanoi että on kamala olo ja oksettaa. Minä huusin että suu kiinni ja polje!!! Tyttö polki ja itki ja melkein haukkoi henkeä. Pyysi koko ajan että lopetetaan. Sanoin että ei todellakaan lopeteta vaan sinähään poljet nyt! Tyttö haukkui, nimitteli, solvasi minua pelosta täristen ja minä karjuin että NYT POLJET. Pääsi sitten kyllä ihan itsekseenkin polkemaan vähän, mutta ei siitä kunnolla mitään tullut. Kotiin mentiin ja tyttö itki ja sanoi että minä olen ihan kamala. Nukahti itkuunsa ja samalla jotenkin vapisi. Mietin että sainko aikaiseksi jonkinlaisen paniikkikohtauksen?
Aamulla asiaa on jotenkin käsiteltävä. Hirveä morkkis on. Miten kamala äiti olin? Pyydän aamulla toki anteeksi käytöstäni.
Kommentit (126)
Minulla yksi kolmesta lapsesta on tosi arka fyysisissä jutuissa, eikä hän olisi taatusti koskaan oppinut esimerkiksi uimaan, jos häntä ei olisi vähän pakotettu ja painostettu tekemään erilaisia harjoituksia. (Houkuttelua oli kyllä yritetty moneen otteeseen, mutta se ei tuottanut tulosta.)
Siinä homma meni kuitenkin teillä pieleen, että suutuit tytölle. Oikea tapa olisi ollut asettaa ensimmäiselle kerralle joko hyvin pieni tavoite (esim. pyöräillään 20 metriä niin, että äiti pitää tarakasta kiinni) ja sen jälkeen voidaan tältä kertaa lopettaa. Ja tämä tavoite sitten ilman mitään suuttumista tai huutamista, mutta kuitenkin todeten jämäkästi, että ennen ei lähdetä ennen kuin tavoite on saavutettu. Seuraavalle kerralle sitten vähän suurempi tavoite.
Muuten, ylettyyhän teillä lapsella jalat pyörän satulassa istuessa maahan? Jos ei ylety, niin laskekaa satulaa tai vaihtakaa pienempään pyörään. Vaikka ajaminen onkin näin selvästi raskaampaa, niin arka lapsi uskaltaa harjoitella paljon helpommin, kun tietää voivansa tarvittaessa laittaa jalat maahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska koko ajan nimitteli ja solvasi minua!
ap
Väärinhän sä teit, siitä ei ole epäilystä. Mutta kaikilla vaan ei ole pitkä pinna. Yllättävän useilla ei, eivätkä sitä kyllä halua myöntääkään.
Terv,
äiti joka vei 9v poikansa tänään vaatteet päälle kylmään suihkuun kun koko päivän on vängännyt jostain vastaan ja viimeiseksi suihkuun menosta
sua kukaan vienyt kylmään suihkuun? Meinaan aika kamala toimenpide tuokin.
Äiti ei saa turhautua... Teit väärin ja tiedät sen, mutta eipä tuollainen tapaus lapsen maailmaa kaada ellei ollut nyt erityisen arka ja herkkä lapsi.
sua kukaan vienyt kylmään suihkuun? Meinaan aika kamala toimenpide tuokin.
Ei ole kukaan vienyt minua kylmään suihkuun sillä olin suhteellisen tottelevainen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tehdä lapsia, jos ei ole itsekään vielä aikuinen?
että tyttö saa taas varmuutta polkemiseen.
Niin mekin tehtiin kohta 6 v täyttävän kanssa, kun taito oli talven aikana ruostunut.
Se lapsi on pieni vielä, ei läheskään kaikki eskarin aloittavat polje vielä ilman appareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tehdä lapsia, jos ei ole itsekään vielä aikuinen?
Olen kyllä pettynyt itseeni. Yleensä olen mielestäni suht. kärsivällinen äiti, mutta tämä pyöräilyasia on ennenkin ottanut koville (en silti ennen ole räjähtänyt) ja nyt varmaankin pitkäaikaiset patoutumat siinä samalla purkautui.
ap
varmaan tytölles jää jonkunlaisia traumoja sekä luottamus omaan äitiin ton jälkeen nolla. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä toi minusta kuulostaa aivan käsittämättömän kamalalta. Jos teillä näin ratkotaan ongelmia, niin huh huh. Henkistä väkivaltaa tuo on. Ja miten niin jonkun mielestä on "hyvä uutinen", että lapsi haukkuu ja nimittelee äitiään. Kyllä se jo kertoo arvostuksen ja kunnioituksen puutteesta ja teillä tulee olemaan vielä vaikeat vuodet edessäpäin jos teidän suhteenne on tällainen. Oliko tämä nyt ihan oikeasti ainutkertainen tapahtuma, vai tapahtuuko teillä useastikin tällaista? Jos tapahtuu, niin menisin ihan oikeasti juttelemaan perhepsykologille. Ei tuo ole normaalia. Onko sinulla itselläsi kaikki ihan kunnossa vai oletko stressin alla? Juttele ensitöiksesi kunnolla tyttösi kanssa, pyydä anteeksi, selitä miksi teit noin ja että sinulle itsellesikin tuli paha mieli. Juttele ja kysy lapselta mikä pyöräilyssä pelottaa ja edetkää pienin askelin. Laittakaa nyt ne apparit vaikka takaisin hetkeksi - tuon kokemuksen jälkeen olet sen velkaa tytöllesi. Ei lapsen tarvitse nyt pyörällä kaatuilla jotta oppisi polkemaan! Mutta mieti mikä tuossa tilanteessa on sinut noin raivon partaalle saanut.
Toivottavasti nyt tarpeeksi moni tulee kirjoittaneeksi sen sinulle! Ihan uskomattoman sairasta tuollainen tapa kohdella lasta.
Minulla on myös vähän arkajalka poika välillä. KOvasti joudun usein häntä kannustamaan milloin minkäkin elämän esteen ylittämisessä. KOskaan ei pidä liikaa pakottaa. Kannustaa kyllä, mutta ei pakottaa. Jos siis on kyse sellaisesta asiasta, mitä lapsi todella pelkää. Se pelko pitää hoitaa pois jotenkin muuten kuin käsitellä se kohtaamalla.
Esim. tässä tapauksessa lapsi selvästi mun mielestä tiedosti, että hän ei vielä osaa pyöräillä, ja siksi kaatuu. KAatumisesta seuraa kipua. Ja kaatumisesta seuraa se, että äiti suuttuu eikä lapsi kelpaa äidille sellaisena. SAirastasairastasairasta.
Mene hoitoon, oikeasti. Tyttäresi tarvitsee paremman äidin. Älä sitten myöhemmin ihmettele, jos hän ei halua olla sun kans missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoi itkien tuon jälkeen että sanat vain tulivat suusta kun pelotti niin paljon ym.
ap
Siis osaa tuon taidon, mutta oli pyöräilystä niin paniikissa ettei tahtonut yrittää koko keväänä vaikka miten maanittelin. Pelkäsi pyöräilyä syksylläkin, mutta nyt talven tauko oli tehnyt tosi pahaa ja oli ihan hysteerinen jo ennen tätä yritystäkin. Mikään lahjominen, tms. pehmeä keino ei tuntunut auttavan ja tänään siis pinna paloi ja olin jämäkämpi kuin oli tarkoitus :( ap
että oli ihan hysteerinen ennen tätä yritystä, niin miksi helvetissä toimit niinkuin toimit???
Jos lapsi pelkää ja on hysteerinen (vaikka kuinka on osannut aiemmin) niin täysin idioottimaista pakottaa tuolleen huutamalla ja väkisin.
Pari kehittävää vastausta olen nyt tähän ketjuun laittanut, mutta jos tosiaan edelleenkin syytät vaan lasta siitä kun ei osaa ja uskalla, ja puolustelet omia raakalaismaisia toimenpiteitäsi, niin minun myötätuntoni ei enää siihen riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon itse ihan samanlainen. Todellakin pakotan lapset moniin juttuihin vastoin heidän tahtoaan, just samaan tyyliin että joko tulet, tai itket ja tulet.
Eivät ole mitenkään traumaisia, vaan taitavia ja itsevarmoja.
Eli siis ei mitään hätää. Joillain meillä vaan on vähän kuohuvampi temperamentti, mutta onneks se periytyy niin lapsella on samanlainen ja lapsikaan ei ole niin herkkis.
Älä turhaan mieti asiaa, pyydä aamulla anteeksi että hermostuit ja sano että olet sellainen että välillä kiehuu yli. Mutta muista myös sanoa että aina rakastat lastasi ja haluat vain hänen parastaan. Ja että teit sen siksi että hänen etunsa mukaista on että hän osaa ajaa pyörällä.
mun vanhemmat ovat tehneet noin, kun olin pieni. siita on ollut hyotya - sisu on kasvanut eika ole pelottanut opetella harrastuksissa, vaikka olisi kovempikin opettaja sattunut kohdalle.
Ma en ole pakottamisesta ja huutamisesta pilalle mennyt, yritys on kylla kasvanut. Pahinta mita mulle olis voinut tehda on paijata ja sanoa, voi jos et haluu, niin ei tarvi...
samat sanat. Ei lapsesta kannatta mitään nynneröä kasvattaa!
ainutkertaista? Vai tapahtuuko usein/joskus/harvakseltaan?
Tyttö varmasti solvasi sinua siksi että pelkäsi niin kovasti, kuten itsekin sanoit!
t: en muista mikä nro olin
Mikään lahjominen, tms. pehmeä keino ei tuntunut auttavan ja tänään siis pinna paloi ja olin jämäkämpi kuin oli tarkoitus :( ap
ja kuten itse tuossa sanot olit siis jamakampi kuin oli tarkoitus eli tiedat itsekin ettet tehnt oikein. Teit vaarin ja olit kamala aiti. Piste.
Huomenna pyydat anteeksi.
sua kukaan vienyt kylmään suihkuun? Meinaan aika kamala toimenpide tuokin.Ei ole kukaan vienyt minua kylmään suihkuun sillä olin suhteellisen tottelevainen lapsi.
kylmään suihkuun ihan aikuisena exän toimesta pari kertaa, ja kyllä se on ihan fyysistä väkivaltaa aikuistakin kohtaan.
Tosiaan ap voisi nyt aamulla pyytää anteeksi ja sanoa, että apparit laitetaan takaisin. Mä en kehtaisi tuossa tilanteessa nyt muuta tehdä.
No sitten otat tämän nyt onkeesi ja mietit mistä ne pitkäaikaiset patoumat tulee ja selvität ne ennenkuin taas uuden vaikean tilanteen (ja niitähän tulee) tullessa olette saman edessä. Uskon, että voitte korjata tilanteen, mutta se vaatii nyt sinulta rehellistä puhetta lapsellesi (yllättävän nuoretkin lapset ymmärtävät todella paljon kun vaistoavat että aikuinen on nyt ihan vilpittömästi asialla) ja asian käsittelyä ettei se jää peikoksi. Voi olla, että sinun olisi hyvä jutella perhepsykologin kanssa ja miettiä mistä moinen alkukantainen käytös kumpuaa. Aika usein ne kumpuaa omasta lapsuudesta ja kun ne tietää, osaa välttää ja luovia karikoiden läpi. Kukaan meistä ei ole täydellinen, todellakaan, mutta tässä on mielestäni aika huolestuttavia merkkejä.
Alue: Aihe vapaa
Siis osaa tuon taidon, mutta oli pyöräilystä niin paniikissa ettei tahtonut yrittää koko keväänä vaikka miten maanittelin. Pelkäsi pyöräilyä syksylläkin, mutta nyt talven tauko oli tehnyt tosi pahaa ja oli ihan hysteerinen jo ennen tätä yritystäkin. Mikään lahjominen, tms. pehmeä keino ei tuntunut auttavan ja tänään siis pinna paloi ja olin jämäkämpi kuin oli tarkoitus :(
ap