Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kamala oli tämänpäiväinen tekoseni äitinä?
06.06.2010 |
Keväällä 6v täyttänyt tyttöni oppi viime syksynä ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. Kesällä oli ajamatta ja nyt koko kevään on ajamista kartellut ja tänään sitten pakotin ajamaan.
Ilman appareita ajamaan opettulu oli työn ja tuskan takana ja hermo meni moneen kertaan sekä tytöltä että äidiltä opettaessa. Pari kertaa kaatui aika pahasti ja siitä ilmeisesti jäi pelko. Koskaan ei ole pyöräilystä tykännyt. Ei edes kun oli vielä apupyörät.
No tänään sitten sanoin, että nyt sinä kyllä poljet! Tyttö ei olisi tahtonut. Itki hieman paniikissa. Ensin tahtoi itse kokeilla ilman että minä autan. Kaatui pari yrityskertaa. Oli jäykkä kuin kanki, huusi ja melkein vapisi, itkeskeli ja hermostuksissaan nimitteli minua ja oli muutenkin ilkeä. Sitten meni mulla hermo ihan totaalisesti. Sanoin todella napakasti että nyt sinä istut heti siihen satulaan ja annat mun pitää tarakasta kiinni ja poljet! Tässä vaiheessa tyttö itki hysteerisesti ja sanoi että on kamala olo ja oksettaa. Minä huusin että suu kiinni ja polje!!! Tyttö polki ja itki ja melkein haukkoi henkeä. Pyysi koko ajan että lopetetaan. Sanoin että ei todellakaan lopeteta vaan sinähään poljet nyt! Tyttö haukkui, nimitteli, solvasi minua pelosta täristen ja minä karjuin että NYT POLJET. Pääsi sitten kyllä ihan itsekseenkin polkemaan vähän, mutta ei siitä kunnolla mitään tullut. Kotiin mentiin ja tyttö itki ja sanoi että minä olen ihan kamala. Nukahti itkuunsa ja samalla jotenkin vapisi. Mietin että sainko aikaiseksi jonkinlaisen paniikkikohtauksen?
Aamulla asiaa on jotenkin käsiteltävä. Hirveä morkkis on. Miten kamala äiti olin? Pyydän aamulla toki anteeksi käytöstäni.
Kommentit (126)
Miten 6 vuotias voi osata solvata ja nimitellä äitiään niin törkeästi ja loukkaavasti että aiheuttaa tuollaisen raivokohtauksen äidille?
AP, kerro miten nimitteli ja solvasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä itsekin tarkoitin - oliko oma käytöksesi ainutkertaista?? Jos kasvatuksen pääperiaatteet ovat lahjonta ja kiristys niin ohuella jäällä liikutaan.
ei tuohon maailma kaadu!
eikä tytön luottamus ja rakkaus äitiään kohtaan!
jestas mitä supermammoja täällä taas on!
ok, toki oli ylilyönti sulta ja huomenna pyydät anteeksi ja sovitte miten harjoittelua jatketaan.
kyllähän totuus on et tuon ikäisen pitää osata ajaa pyörällä. (jos ns.terve lapsi)
ihminen on inhimillinen ja tekee virheitä, niin äiditkin. jos pyytää ja saa anteeksi, voidaan halata ja sopia. joskus on epäreilu, kohtuuton ja suuttuu liikaa, niin se elämä vaan menee.
tsemppiä ap! paljon pahempaa voi äidit lapsilleen tehdä!
On vaikea uskoa todeksi kirjoittamasi, mutta jos se on totta, niin ole hyvä ja mene psykiatrille ja katso, että lapsesi saa ainakin hetkeksi jonkin järkevän sijaishoitopaikan. Ei ole ihme, jos nuoriso on yhä enemmän tänä päivänä häiriintynyttä. Sääliksi käy lasta!
eika niita ongelmia ollut laheskaan niin paljon kuin nykyaan.
ja sitten sitä vaan hampaat irvessä harrastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koulunkäynti ei kiinnosta, niin ei meidän Tiinan ole pakko. Voi tulla estoja jos jämäkästi käsketään, tai huudetaan tai korotetaan ääntä.
Lapsentahtisesti vaan, lapsi päättäköön mitä tahtoo tai ei tahdo.
Mitä sitä nyt komentamaan, nih.
ja sitten sitä vaan hampaat irvessä harrastetaan.
Ihan oikeasti, oletko sitä mieltä että jos lapsi ei tykkää pyöräilystä, niin ei sitä sitten tarvitse opetellakkaan???????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmettelen että miksi ette osta n.15e maksavaa työntökahvaa lastenpyörään marketista. Oma selkä säästyy, jaksaa hölkätä pyörän perässä ja lapsi luottaa vanhempaan että se pyörä pysyy pystyssä kunnes itse osaa polkea. Satulasta/tarakasta kiinni pitäminen on kidutusta molemmille.
eikä toi nyt ihan hirveetä ollut; suomessa on esim. käsittämätön määrä lapsia huostaanotettuina, lapsia, joista ei huolehdi, eikä välitä juuri kukaan.
olet ihan varmasti hyvä äiti - nyt vaan näemmä vähän keitti yli.
puhu asiasta lapsesi kanssa ja pyydä anteeksi pakottamistasi, 6v ymmärtää jo aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi vain, mutta minusta toimintasi kuulostaa kauhealta.
Antakaa sen pyöräilyn nyt odottaa. Lapsi ei ole vielä valmis siihen. Anna hänelle nyt aikaa, sitten taas aloittelette uuselleen ihan rauhassa.
Älä enää pakota.
...kun hänen koordinaationsa ja tasapainoaistinsta on siihen riittävän kehittynyt. Ei sitä tarvitse murrosikään asti odottaa. Ei ole viisasta pakottaa lapsi sellaiseen, mihin hänellä eivät rahkeet vielä riitä.
Ja niille, jotka toteavat, ettei mitään traumoja ole näkynyt: no eivät kai ne vielä näykään. Lapsella traumat voivat painua tiedostamattomaan, koska hänellä ei vielä ole psyykkisiä keinoja käsitellä pelottavia tapahtumiaä Hän ei välttämättä edes muista näitä tapahtumia ennen kuin aikuisena, jolloin sitten käy läpi ahdistavaa suhdetta äitiinsä tai mahdollisesti jotakin muuta asiaa, jonka yhteydessä tämäkin tilanne tulee esiin.
Yleensä vanhemmat eivät huomaa edes kaikkein traumatisoituneimmissa lapsissa mitään erikoista, koska oireet ovat niin pieniä, että tarvitaan kokenut ulkopuolinen silmä niitä huomaamaan. Silti voi olla nukahtamisvaikeuksia, ruokaiuongelmia, hiusten kiskomista, painajaisia, kynsien puremista, änkytystä, vuoteenkastelua ym ym. oireita, jotka yksinään eivät ole huolestuttavia, mutta jos niitä on monta, merkitsevät terapian tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon itse ihan samanlainen. Todellakin pakotan lapset moniin juttuihin vastoin heidän tahtoaan, just samaan tyyliin että joko tulet, tai itket ja tulet.
Eivät ole mitenkään traumaisia, vaan taitavia ja itsevarmoja.
Eli siis ei mitään hätää. Joillain meillä vaan on vähän kuohuvampi temperamentti, mutta onneks se periytyy niin lapsella on samanlainen ja lapsikaan ei ole niin herkkis.
Älä turhaan mieti asiaa, pyydä aamulla anteeksi että hermostuit ja sano että olet sellainen että välillä kiehuu yli. Mutta muista myös sanoa että aina rakastat lastasi ja haluat vain hänen parastaan. Ja että teit sen siksi että hänen etunsa mukaista on että hän osaa ajaa pyörällä.
Ja isäni on samanlainen, ei voinut opettaa mua ajamaan autoakaan, kun sillä olisi hermo mennyt... mä oisin sen kyllä jo kestänyt.
Mutta siis mulla myös menee monessa asiassa kahden isomman lapsen kanssa hermot, kun nynnyilevät monissa jutuissa. Siksi meillä onkin yleensä isä, joka hoitaa noita pyöräilyjuttuja sun muita, koska sillä ei mene hermot, ja muksutkaan eivät sille samalla tavalla nitise ja natise ja heittäydy avuttomiksi.
Mä en kyllä sinänsä kannusta moiseen käytökseen, meillä ainakin keskimmäinen pojista on niin herkkä, että häneen tuollainen käytös jättä oikeasti jälkensä. Esikoinen taas taakankantajana kestää vähän kaiken, mutta varmasti patoaa kaikkea sisälleen.
Kuopus meillä taas on niin raisu, että hänen kanssaan ei todellakaan ole tuollaisia ongelmia odotettavissa, ei näytä juuri kipua tuntevan. viimeksi tänään kaatui 5 kertaa asfaltille, eikä alkanut kertaakaan edes itkeä. Ikää 2 vuotta, ja koitti kerta toisensa jälkeen kuinka kovaa pystyy juoksemaan samalla rekkaa työntäen.
monet näistä "jämäköistä" kyllä alkavat oireilla jossain vaiheessa elämäänsä. Kannattaa vähän tutkailla itseään, että miksi juuri heikkouden ja avuttomuuden kohtaaminen tuntuu minusta niin pahalta ja nostattaa nopeasti vihan tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti, joka inhoaa nähdä heikkoutta, epävarmuutta ja arkuutta lapsessaan, on jollain tavalla ongelmainen. Ei kukaan normaali empaattinen ihminen toimi noin. huh.
Minusta tuo kuulostaa luettunakin ihan kamalalta tilanteelta. Sinänsä ymmärrän, että jos "päättää" olla jämäkkä, voi mennä vähän överiksi, ja hyvä juttu jos tämä oli ap:lle poikkeuksellinen tilanne.
Joku syy kai sillä lapsella on pelätä pyöräilyä, vaikka olisi omassa päässään talven aikana kehittänyt pelon ilman ns. todellista syytä. En käsitä millä periaatteella lapsen pelottaminen huutamalla voi auttaa häntä voittamaan oman pelkonsa, kuten monet on tässä väittäneet. On totta, että pyöräily on tärkeä taito ja useinkin lapset eivät halua jotain tehdä, mutta vanhemman täytyy se asia silti saada läpi koska tietää että se on välttämätön asia oppia tai lapselle hyödyllistä, ihan selvä juttu. Minusta ei ole kuitenkaan tavatonta, että jossain ns. uudessa taidossa joudutaan pitkän tauon jälkeen ottamaan takapakkia, niinhän se on aikuisillakin, saati sitten pienellä lapsella. Lapselle ne voi olla ne apupyörät, jotta saa taas tuntumaa ja varmuutta yrittää. Mielestäni sitä oikeanlaista jämäkkyyttä olisi kevään tullen ottaa se pyörä esille, vaikka niiden apupyörien kanssa (tai juuri sellainen polkimeton harjoittelupyörä voi olla hyvä, jos tasapaino ei ole hyvä), ja sitten leikin kautta ja kannustaen saadaan lapsi ylittämään pelkonsa. Se on virhe, että maanittelee, lahjoo ja houkuttelee ilman tulosta, etenkin jos lapsi pelkää, koska siinähän hän on koko kevään panikoinut asiaa ja paisutellut sitä päänsä sisällä, jotta varmasti on paniikissa sitten kun äiti lopulta jo valmiiksi k*rpiintyneenä päättää että tänäänhän sinä pyöräilet.
Kuusivuotiaan kanssahan voi jo keskustella asioista, ja tällaisetkin tilanteet voi olla sellaisia, joissa lapselle on mahdollista tuottaa positiivinen mielikuva omista kyvyistä, eli vaikka ensin pelottaa, sitä kyllä pystyy ja usein ne asiat ei ole niin vaikeita mitä ensin luulee. Missään vaiheessa tähän ei tarvitse sotkea raivoavaa vanhempaa ja pelosta tärisevää lasta. Pyörällä ajosta voi tehdä hauskaa ja edetä asteittain vaikeampiin juttuihin tekemällä vaikka pienen radan, jonka lapsi saa mennä haluamallaan tavalla läpi ja koitetaan miten nopsaan pääsee. Ja pikkuhiljaa muutetaan niin että lopulta jo polkee ilman apupyöriä. Tai jotain. Mielikuvitusta peliin. Ottakaa mallia vaikka jostain pienten lasten uimakoulusta, huudetaanko siellä jollekin että kyllä sinä viime kesänä tämän osasit? (Henkinenkin) väkivalta alkaa kun taidot loppuu... :(
Huomenna pyydät anteeksi ja kerrot miksi käyttäydyit noin ilkeästi.
että lapsi oli aivan paniikissa ja hysteerinen, ja kaatui monta kertaa.. sitten oli kamala olo ja oksetti.. tärisi pelosta...
Tuo on jo pahoinpitelyä!
Muistan kyllä minkälaista oli opetella ajamaan, se ei ollut helppoa vaikka halusin kovasti, pelkäsin kuitenkin kaatumista ja itseni satuttamista, jos minun äitini olisi tehnyt noin, ikinä en antaisi anteeksi, luultavasti elämäni olisi mennyt täysin erilailla kun välit äitiin olisivat menneet pilalle.
Pyörällä ajaminen ei ole kuitenkaan mikään maailman tärkein asia oppia tiettynä aikana, ja jos tällähetkellä inhoaa sitä, mitä sitten, oli kuitenkin jo syksyllä näyttänyt taitonsa.
En oikein usko että lapsesta opetetaan nynnyys pois pahoinpitelyllä.
Itsellänikin menee kyllä lasten kanssa pinna joskus pahastikin, mutta rajansa kaikella.
Kannattaa hakea apua eikä kohdistaa patoutumiasi pieneen lapseen! 6-vuotiaalla lapsellamme on vielä apupyörät ja otetaan ne pois sitten kun lapsemme on siihen valmis. Yksinkertaista!
Lapsesi tulee ikuisesti muistamaan kuinka pelkäsi omaa äitiään niin että sai ilmeisen hyperventilaatiokohtauksen. Jos joku näki tämän teon, voit olla melko varma että lastensuojelu ottaa yhteyttä. Ja se on kyllä vääjäämättä lapsenne etu.
Alue: Aihe vapaa
nynneröiden kasvattamisesta kun lasta paijataan ym.. Itse en halua kovettaa lastani kasvattamalla huutaen ja pakottaen. Mielestäni en kasvata nynneröä vaan empaattista lasta. Kannusta, en huuda ja pakota. Samaan lopputulokseen (eli tässä tapauksessa omiin taitoihinsa luottavaan, itsevarmaan oelmukseen) voi päästä monin eri keinoin! Huutamalla ja pakottamalla voi helposti latistaa lapsen, mikä ei välttämättä ole paras tae terveelle itsetunnolle.