Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten kamala oli tämänpäiväinen tekoseni äitinä?
06.06.2010 |
Keväällä 6v täyttänyt tyttöni oppi viime syksynä ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. Kesällä oli ajamatta ja nyt koko kevään on ajamista kartellut ja tänään sitten pakotin ajamaan.
Ilman appareita ajamaan opettulu oli työn ja tuskan takana ja hermo meni moneen kertaan sekä tytöltä että äidiltä opettaessa. Pari kertaa kaatui aika pahasti ja siitä ilmeisesti jäi pelko. Koskaan ei ole pyöräilystä tykännyt. Ei edes kun oli vielä apupyörät.
No tänään sitten sanoin, että nyt sinä kyllä poljet! Tyttö ei olisi tahtonut. Itki hieman paniikissa. Ensin tahtoi itse kokeilla ilman että minä autan. Kaatui pari yrityskertaa. Oli jäykkä kuin kanki, huusi ja melkein vapisi, itkeskeli ja hermostuksissaan nimitteli minua ja oli muutenkin ilkeä. Sitten meni mulla hermo ihan totaalisesti. Sanoin todella napakasti että nyt sinä istut heti siihen satulaan ja annat mun pitää tarakasta kiinni ja poljet! Tässä vaiheessa tyttö itki hysteerisesti ja sanoi että on kamala olo ja oksettaa. Minä huusin että suu kiinni ja polje!!! Tyttö polki ja itki ja melkein haukkoi henkeä. Pyysi koko ajan että lopetetaan. Sanoin että ei todellakaan lopeteta vaan sinähään poljet nyt! Tyttö haukkui, nimitteli, solvasi minua pelosta täristen ja minä karjuin että NYT POLJET. Pääsi sitten kyllä ihan itsekseenkin polkemaan vähän, mutta ei siitä kunnolla mitään tullut. Kotiin mentiin ja tyttö itki ja sanoi että minä olen ihan kamala. Nukahti itkuunsa ja samalla jotenkin vapisi. Mietin että sainko aikaiseksi jonkinlaisen paniikkikohtauksen?
Aamulla asiaa on jotenkin käsiteltävä. Hirveä morkkis on. Miten kamala äiti olin? Pyydän aamulla toki anteeksi käytöstäni.
Kommentit (126)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI halusit noin väen vängällä pakottaa? Miten ajattelit, että tuollainen edistäisi asiaa?
ei saa noin pakottaa. ei lapsen pitäisi pelätä äitiään noin paljon.
MIKSI halusit noin väen vängällä pakottaa? Miten ajattelit, että tuollainen edistäisi asiaa?
Maanittelin, lahjoin ja pyytelin, ei tahtonut. Sitten päätin että nyt ajetaan!
ap
tuollainen pakkomielle saada lapsi ajamaan pyörää? Tuollaisen kohtauksen jälkeen tuskin haluaa vapaaehtoisestí siihen hommaan ryhtyä. Pyöräily ei ole kaikkien lsten mieleen ja se tulisi tehdä lapsen ehdoilla, ei vanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huusi, vinkui ja taas solvasi minua. Lisäksi ajatus taustalla että pakko jotenkin saada pyöräilemään.
ap
miksi lapsen on pakko polkea pyörällä, ihan vaan äidin mieliksi? pakottaisitko myös uimaan, jos ei kunnolla osaisi?
tai sitten on vaan todella huono provo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossei ole siihen valmis?! Voi olla, ettei ihan hetkeen ajele, ainakaan vapaaehtoisesti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että nelosesta kymppiin asteikolla olit kympin kamala.
Pyöräilyn opettelemisen, niinkuin muidenkin taitojen pitäisi olla hauskaa ja lapsilähtöistä.
Todennäköisesti lapsesi tulee muistamaan lapsuudestaan eritoten pyörällä ajamaan harjoittelemisen ja sinut siinä, eikä koskaan tule tykkäämään pyöräilystä.
Pelkäsi silti hysteerisesti. Ajattelin ehkä että pelko menee ohi vain kohtaamalla sen. Tähänkin saakka on välillä pitänyt patistaa, mielellään ei ikinä ole pyöräillyt, mutta tänään kyllä olin liian topakka, tiedän itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyttös kumminkin haukui sua samalla. Mutta suuri vaara että jää ikuinen trauma polkemista kohtaan. Pyydä huomenna anteeksi ja kysy tytöltä että minkälaisin askelin hän on valmis opettelemaan polkemista. Lupaa palkinnoksi jokin iso juttu mitä tyttö tosissaan haluaisi ja sitten päätätte minkälaisin askelin harjoitellaan. Esim. että ekalla kerralla otetaan ajetaan niin ja niin monta polkaisua (tosi vähän) ja jatketaan kunnes se onnistuu ilman pulmia ja sitten lisätään määrää, kunnes päästään tavoitteeseen.
Kunhan tyttosi alkaa polkea kunnolla, hanen sietaa olla tyytyvainen, etta patistit hanet puuhaan.
Ja ma olen ihan tosissani. Noin ison tyton pitaa jo vahan osata yrittaa ilman vatystelya.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niinkö?! laita tosiaan suoraan isoon altaaseen uimaan, vaikkei vielä osaisi uidakkaan!! ei sulla järki päätä pakota.....
Ja sitten vielä hämmästelet kun lapsi nimittelee?! Kai nyt on pelästynyt, vihainen ja peloissaan.
Kun älykkyys loppuu, niin väkivalta alkaa. Ja väkivaltaa tuo oli.
Minusta tuossa asiassa pitää edetä lapsen omaan tahtiin. Ei äidin pakkomielteen mukaan. Ei ole iso homma laittaa aluksi taas apparit takaisin ja siitä sitten taas pyöräily tutuksi. Useissa malleissa appareita voi myös nostaa niin että ajaessa eivät kosketa maata, mutta jos kallistuu, niin ottavat vastaan eikä kaatumista tapahdu.
Ymmärrän, että toisinaan lapsi tarvitsee hienoista painostusta, mutta tuo oli jo silkkaa henkistä väkivaltaa. Mieti, jos sinut laitettaisiin tekemään jotakin pelottavaa asiaa samaan tyyliin...
niinkö?! laita tosiaan suoraan isoon altaaseen uimaan, vaikkei vielä osaisi uidakkaan!! ei sulla järki päätä pakota.....
Ihan alkuun ITSE tahtoi kokeilla ilman että pidän kiinni. Siis valitsi sen mieluummin kahdesta pahasta, toinen olisi että pidän kiinni koko ajan tiukasti.
ap
huh
tyttö parka!
huomenna kandee vähän selitellä tytölle tilannetta..
Lapsi pelkäsi-->sinä raivosit hänelle,se ei auttanut häntä vaan päinvastoin pyöräilystä tulee hänelle kahta kauheampi juttu. jos toimit noin jatkossa muissakin tilanteissa, lapsi pelkää vielä enemmän eikä pysty rauhoittumaan vaan joutuu paniikin ja pakokauhun valtaan.
miksi lapsen on pakko polkea pyörällä, ihan vaan äidin mieliksi? pakottaisitko myös uimaan, jos ei kunnolla osaisi?
tai sitten on vaan todella huono provo...
mun vanhemmat ovat tehneet noin, kun olin pieni. siita on ollut hyotya - sisu on kasvanut eika ole pelottanut opetella harrastuksissa, vaikka olisi kovempikin opettaja sattunut kohdalle.
Ma en ole pakottamisesta ja huutamisesta pilalle mennyt, yritys on kylla kasvanut. Pahinta mita mulle olis voinut tehda on paijata ja sanoa, voi jos et haluu, niin ei tarvi...
Alue: Aihe vapaa
Meillä 6v poika joka oppi viimekesänä ajamaan ilman apupyöriä. Talven aikana unohtui taito ja minulla meinasi ottaa hermoon kun harjoittelusta ei tullut mitään. No pyysin miestäni opettamaan ja selitin etukäteen tilanteen. Mies juoksi pojan vieressä ja piti poikaa pystyssä pyöränkanssa. Seuraavana iltana kävivät pidemmällä niin että isä pyöräili omalla pyörällä vieressä ja piti olkapäästä kiinni. Seuraavalla kerralla käytiin kaupassa jätskillä niin että minä pidin kättä pojan olkapäällä ajettaessa ja välillä poika lupasi että sai hetkeksi irrottaa.
Sen jälkeen on poika innostunut kovasti pyöräilemään. Mutta ihan oikeasti ei osannut keväällä kun pelkäsi ja jännitti niin kovin. Ohjaustanko heilui aivan hirveästi ja tasapainosta ei ollut tietoakaan ennenkuin "muisti" pienen harjoittelun avulla. Ja mikä tärkeintä sai itseluottamuksen että kyllä minä osaan. Harjoiteltaessa kehuttiin kokoajan poikaa kun vähäkään onnistui. Ja onnistumisen tunne sai innostumaan ja vapautumaan ja oppimaan lisää. Mutta kyllä meilläkin vaati pientä painostusta että poika innostui harjoittelusta aluksi.
Kannattaa valita opetteluun hetki kun kaikki ovat rentoja eikä valmiiksi kiukkusia. Pikkasen kerralla ja positiivisesti. Jos ei onnistu ja joku alkaa suuttua niin on tauon paikka.
Tsemppiä jatkoon.