Tiedän, että tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta

Kun akateeminen mokaa, niin asialle naureskellaan duunariporukassa ja korjataan vahinko.

Esimerkkinä säästöt Hki-Turku moottoritien rakentamisessa. Rahaa on palanut jo nyt moninkertaisesti, kun maisterit, lissensiaatit ja tohtorit tekivät hienoja säästösuunnitelmia ja ne toteutettiin käytännössä.

Miksi duunarit eivät sitten korjanneet akateemisten tekemiä mokia?

Kyllä duunaritkin arvostavat koulutuksen päälle. Ja onhan niitä paljon sellaisia duunarihommia jotka vaativat vankaa pätevyyttä.

Duunari on nykyisin sama asia kuin jonkin alan ammattilainen, ei siis enää ns. sekatyöntekijä vailla pohjakoulutusta, kuten ennenvanhaan, jolloin "työ opetti työhön".

Siksi onkin niin nuijaa lukea, kuinka duunareita haukutaan täällä kouluttamattomiksi ja mustavalkoisesti ajatteleviksi muutamien muka-laajakatseisten ja suvaitsevaisten akateemisten osalta. Naurettavaa!

Ilmeisesti sellaisten tyyppien tarkoitus on vain pitää sitä kulissia yllä, jossa ollaan näennäisesti muka-suvaitsevaisia,

mutta naureskellaan selän takana sille niin sanotulle duunarikouluttamattomuudelle (mikä siis tänä päivänä tarkoittaa keskimäärin 120 opintoviikkoa, eli 2-3 vuotta ammattikoulua erikoistumisineen ja jonka jälkeen on mahdollisuudet edetä koulutuksessaan pidemmälle).

Onneksi suurin osa akateemisesti kouluttautuneistakin on ihan normaalia sakkia, eivätkä elä edes mielessään entisaikojen luokkayhteiskunnan aikoja.

Kun akateeminen mokaa, niin asialle naureskellaan duunariporukassa ja korjataan vahinko. Esimerkkinä säästöt Hki-Turku moottoritien rakentamisessa. Rahaa on palanut jo nyt moninkertaisesti, kun maisterit, lissensiaatit ja tohtorit tekivät hienoja säästösuunnitelmia ja ne toteutettiin käytännössä.

Miksi duunarit eivät sitten korjanneet akateemisten tekemiä mokia?

Et ehkä huomaa, mutta juuri niin parhaillaan tehdään. Herrat mokas, duunarit kerto ettei taida onnaa ja nyt korjataan jälkiä. Tuplahomma.

hyvä todistus ja vanhempien korkea tulotaso korreloivat suoraa keskenään.

yllättävän työttömyyden takia saadaan nyt toimeentulotukea. Silti lapsemme menestyvät erittäin hyvin koulussa. Eli uskon että ne akateemiset vaativat lapsiaan ottamaan koulun tosissaan. Mutta onnistuu se meitä ei-akateemisiltakin köyhiltä luusereilta, tuo vaatiminen.

Nykyisin on jäljellä enää harvoja käsityöammatteja, jotka perustuvat sellaiseen osaamiseen, että niitä ei kuukaudessa oppisi.



Tällainen voisi olla esimerkiksi peltiseppä.



Jos perusduunari lyötäisiin nykyiseen asiantuntijaorganisaatioon, ei siitä tulisi yhtikäs mitään.

Toki lasten vaatteista, käyttäytymisestä yms. voisi päätellä paljon, mutta henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta yhtään sellaiset asiat. Voin vakuuttaa, että ainakaan minulla arviointiin ei vaikuta millään tavalla se, ovatko lasten vanhemmat akateemisesti koulutettuja vai ei.



Olen kuitenkin itse opiskellut ala-asteen pienessä kyläkoulussa. Kaikki tunsivat kaikki. Siinä kyläkoulussa oli nähtävissä erittäin hyvin se, että johtajien ja maanviljelijöiden lapset saivat hyviä arvosanoja, muut eivät. Oma todistukseni parani huomattavasti heti, kun menin yläasteelle.



Sanottakoon vielä lopuksi, että itselläni on kaksi lasta. Tyttö ja poika. Opiskelevat 500 oppilaan koulussa. Tytön arvosanat ovat aina olleet erittäin hyviä, mutta pojan ei. Saa sitten nähdä, että miten käy vauvan kanssa... :) Lasten opettajat eivät käsittääkseni tiedä, että olen opettaja.

koko peruskoulun ajan selvästi yli kasin, toisella siskoistani yli seiskan ja toisella siinä kuutosen paikkeilla..:D Mitä se sitte kertoo meidän vanhemmista? Vastaus: ei niin yhtään mitään. Auttoi toooooosi paljon etenkin sitä meistä jolla huonoin koulumenestys, niin autoin minäkin, silti tilanne ei muuttunut. Ei se vanhempien kiinnostus kaikkeen auta, pöljät:)))

Tottahan se on että akateemisten lapset saavat keskimäärin parempia numeroita kuin duunareiden. Tiedättekö miksi? Katelliset vähä-älyisten vanhemmat itkevät että numerot annetaan muka vanhempien mukaan. Hah :D. Ei näin. Numerot annetaan koulumenestyksen mukaan. Akateemisilla vanhemmilla on paremmat valmiudet ja varmasti suurempi mielenkiinto kannustaa lastaan koulunkäyntiin kuin duunareilla. Tässä yksinkertainen syy. Ja näin siis keskimäärin, kyllä duunaritkin näin varmasti tekevät, mutta akateemisten joukossa tämä lienee yleisempää.



Joten kateellinen vinkuna seis. Jos ipana ei pärjää koulussa niin lukekoon enemmän, jos tämäkään ei auta niin ehkä se akatemia-ura kannattaa unohtaa ja mennä ammattikouluun.

Joo kyllä akateemisilta lukuhommat sujuu, näin on. Muiden hommien kanssa onkin sitten vähän niin ja näin! Ei suju lukutoukalta: -auton jarrupalojen vaihto -paskaputken avaus -kahden viikon kuoroharjoitukset lasisen laulukirjan parissa -tarinan iskeminen,isku ja panohommat Akateemiset ovat pääosin paskantärkeitä turhantyön tekijöitä. Maistereita ja muuta huu-haa porukkaa jolla tosipaikan tullen menee sormi suuhun ja kuratorttu pöksyyn.

t.sairaanhoitaja ja mies on palomies(en vaihtais akateemiseen nysveröön ikinä)

sikäli kun sitä mitataan tiedolla ja kouluorientoitumisella.



Sinällään kuitenkin mielenkiintoista, että monet huippuviroissa työskentelevät ovat olleet kouluaikoina surkeita. Muistaako joku Sauli Niinistön koulutodistusjuttua? Muistelen, että siellä olisi ollut useampi vitonen ja kutonen.

kahtiajakoa AKATEEMISET ja DUUNARIT.



Näin ei voi kirjoittaa ainakaan kukaan kovin älykäs ihminen, koska jokaisen ainakin luulisi tietävän, ettei tuollainen kahtiajako vallitse suomessa. On akateemisesti koulutettuja duunareita ja johtotehtävissä työskenteleviä ei-akateemisia noin esikerkiksi. Esim meidän perheessä ollaan johtajia ja yrittäjiä, muttei akateemisia. Sivistystä ja kulttuuria kyllä arvostetaan.

Ilmeisesti aika pienissä kylissä ja kouluissa. Mulla on 2 lasta ja en todellakaan tiedä aina kuka saa minkälaisen todistuksen. Saatan tietään toisen vanhemman ammatin, mutta toisesta en tiedä mitää. Toiset lapset tunnen hyvin ja sitten on niitä joita en tunne oikeastaan laisinkaan.



Ihmettelen aina että jotkut on niin kauhean tietoisia kaikista asioista!



Joo ja mun molempien lasten luokilla on aina ollut 20-32 oppilasta.

on siivooja ja tehdastyöläinen,

isoveljeni kirjoitti lukiosta 5 ällää,

toinen pikkusiskoni siirtyi lukioon todistuksen keskiarvolla 9,2 ja pienin sisko 9,0.

Minä olen se heikoinlenkki 7,9.

voihan se ala-asteella (vai mikä alakoulu se nykyään onkaan?) olla hyvinkin niin, että perheissä joissa on korkeampi koulutusaste lapsia kannustetaan ja tsempataan parempiin koulusuorituksiin.



Omalla kohdalla voin sanoa (isäni insinööri, äiti hammashoitaja), että ala-asteella pärjäsin keskiverrosti koulussa varmasti ihan siksi ettei se kiinnostanut minua tippakaan :) Olin ihan liian lapsellinen aloittamaan koulun kuusivuotiaana, minua kiinnosti vain leikkiminen ja metsässä möyriminen. Vasta ehkä kuudennella luokalla aloin yht'äkkiä kiinnostua opetuksesta, aloin lukea läksyjä ja "tsempata" ihan omasta mielenkiinnosta ja menestymisen halusta. Sama linja jatkui yläasteella ja lukiossa.



Minua ei ikinä, siis IKINÄ ns. painostettu kotona koulun suhteen. Kutosesta kehuttiin ihan yhtä paljon kuin ysistäkin. Ikinä en lapsena kokenut mitään koulupaineita tai stressiä esim. kokeista :) Ihmettelin koulukavereita joilla viikkorahat ym. kivat jutut oli täysin sidottu koulumenestykseen - jos et saanut kymppiä kokeesta jäit ilman viikkorahaa ym. "natsimeininkiä" o_0 Kahdeksikot ja ysit olivat näille lapsille kauhistus kokeesta, itkukin joltain tuli. Kai siinä oli vanhempien miellyttämiselläkin sitten osuutensa, eivätkö sitten kokeneet saavansa kotona hyväksyntää jos numerot heikompia...?



Mutta juu. Itse olen kamalan kiitollinen siitä, että sain olla lapsena lapsi ja nakata MELKEIN piut paut koululle. Sittemmin olen ihan hyvin opinnoissani menestynyt :)

Kirjoituksestasi päätelle sinä et ole akateeminen. Akateemisesti ajatteleva ihminen (nyt ainakin) ymmärtää, että älykkyys ja taipumukset ovat osin perinnöllisiä.



Minun lapseni ovat hyviä koulussa, toinen on erityisen hyvä matikassa ja toinen kielissä. Kumpaakaan en ole koskaan joutunut patistamaan läksyjen tekoon. Toiselta olen kuulustellut koealuetta pyynnöstä, joten kannustamisesta puhumattakaan painostamisesta ei ole ollut kysymys. Melkeinpä päinvastoin. En haluaisi että nuormepi poikani olisi niin suorituskeskeinen, vaan opiskelisi itsensä, ei numeroiden vuoksi.



Muuten, koulussa ei tiedetä että lasten isällä on akateeminen tutkinto, tiedossa on vain hänen duunariammattinsa.

ei siksi, että aivot peritään vaan asenteet. Jos isä opettaja niin lapsikin lukee yliopistoon koska se on luonnollinen valinta. Lasta tulee kannustaa yrittämisestä ja tämä oppii yrittämään vaikka välillä menisi huonosti. Lapsen fiksuutta ei kannata ylistää, sillä silloin lapsi miettii että häntä arvostetaan fiksuuden takia ja miettii tarkemmin tekeekö oikein vai väärin. Oppimisesta tulee jäykempää.

Oppiminen ei ole vakio, aivot kehittyvät kokoajan joten kannustamisella on suurin merkitys.

hyvien koulutettujen vanhempien lapset pärjäävät paremmin.



Sen sijaan mä ihmettelen, että mistä sä tiedät lastesi luokkakavereiden vanhempien koulutukset ja lasten todistukset:-O En mä vaan tiedä.

Jos vanhempi arvostaa koulutusta on todennäköisempää, että lapsetkin sinnittelevät opinnoissaan eteenpäin vähäisemmilläkin älynlahjoilla.

Joo kyllä akateemisilta lukuhommat sujuu, näin on.

Muiden hommien kanssa onkin sitten vähän niin ja näin!

Ei suju lukutoukalta:

-auton jarrupalojen vaihto

-paskaputken avaus

-kahden viikon kuoroharjoitukset lasisen laulukirjan parissa

-tarinan iskeminen,isku ja panohommat

Akateemiset ovat pääosin paskantärkeitä turhantyön tekijöitä. Maistereita ja muuta huu-haa porukkaa jolla tosipaikan tullen menee sormi suuhun ja kuratorttu pöksyyn.

ai jaaha...?

:D voi tsiisus...

ps. huu-haa porukka kirjoitetaan: huuhaaporukka. Tai: Huu-haa -porukka.

tilastoista en tiedä, mutta vanhempani ovat matalasti koulutettuja. Itselläni oli kuitenkin aina luokkani paras keskiarvo (siihen aikaan ope aina sanoi todistustenjaossa kenellä oli paras), ja mitenkään erityisesti pänttäämättä päädyin neljän ällän ylioppilaaksi. Tulokseen johti tasinen työ kouluvuosien aikana. En kuitenkaan päätynyt akateemiselle alalle, liekö siihen sitten vanhempieni koulutustaustalla ollut vaikutus.