Tiedän, että tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta
olen huomannut lasteni (2 kpl) luokilla, että hyviä todistuksia saavien lasten vanhemmat ovat akateemisia. En yleistäisi sentään niin, että kaikki akateemisten vanhempien lapset saavat hyviä todistuksia enkä niinkään, että ei-akateemisten lapset eivät saisi hyviä todistuksia, MUTTA selvästi suuren osan hyviä todistuksia saavista lapsista vanhemmat ovat korkeakoulutettuja.
Nonni, saa heittää kuraa niskaan!
Kommentit (134)
En usko, että heitä suositaan. Mutta opettaja osaa opettaa lapsilleen vastaustekniikan.
Minä itse olen amk-ope. Olen jo kolmasluokkalaiselle opettanut, miten lukuaineen tieto pitää jäsentää. Tietenkään hän ei sen ikäisenä sitä tietoa tarvitse, koska kokeissa kysytään yksityiskohtia. Mutta näin luon edellytykset sille, että hänen tulevaisuutensa olisi helpompi.
Heidän lapsensa ovat poikkeuksetta kympin oppilaita. Olen monesti miettinyt, onko asia tosiaan näin vai suositaanko tiettyjä oppilaita.
Akateeminen voi noin yleisesti hoitaa lähes minkä tahansa duunarihomman max. kuukauden koulutuksella. Duunari ei voi vastaavasti hypätä akateemiseen hommaan. Siinä se ero on - akateemiset työt yksinkertaisesti vaativat enemmän koulutusta, ja siihen ei kaikista ole.
Niin se vain on.
Ei edes duunari itse voi, saati pääse (= päästetä) hoitamaan niitä duunarihommia max. kuukauden koulutuksella, saati sitten alalle täysin kouluttamaton ihminen, vaikka olisi kuinka akateeminen hyvänsä. Niin se vain on.
Aloita ottamalla selvää eri ammatillisten oppilaitosten koulutusten pituus. Kun olet löytänyt sen linjan, jossa oikeasti voidaan opiskella ammatti max. kuukauden koulutuksella, mikäli on valmiiksi akateeminen, niin ilmoittele asiasta tännepäin!
Sinulla täytyy sitten olla faktatietoa ja mustaa valkoisella todisteena.
Ja tässä vaiheessa sen on koulunkäynti. Ihmettelisin, jo koulu huonosti menisi. Tosin olen myös kiinnostunut heidän opinnoistaan ja kyselen aina kokeisiin (pidän siitä).
kouluaikaisista kympin oppilaista ovat sitä ainoastaan "lukutoukkamaisuuden" takia. Harvalla kuitenkin on sitä oikeaa älykkyyttä. Monella kympin oppilaalla se lukuinto sitten yhtäkkiä lopahtaa ja sellaiset voivat jäädä jopa huonommin menestyneemmiksi kuin sellaiset jotka tyytyvät keskinkertaisiin papereihin mutta menevät jatkuvasti asioissa eteenpäin. Ainakin tytöillä on tapana puurtaa ja saada kympin paperit ja sitten he haluavatkin jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja kaikki jää. Näin mun entisillä luokkakavereilla.
Akateeminen voi noin yleisesti hoitaa lähes minkä tahansa duunarihomman max. kuukauden koulutuksella. Duunari ei voi vastaavasti hypätä akateemiseen hommaan. Siinä se ero on - akateemiset työt yksinkertaisesti vaativat enemmän koulutusta, ja siihen ei kaikista ole.
Niin se vain on.
Ei edes duunari itse voi, saati pääse (= päästetä) hoitamaan niitä duunarihommia max. kuukauden koulutuksella, saati sitten alalle täysin kouluttamaton ihminen, vaikka olisi kuinka akateeminen hyvänsä. Niin se vain on.
Aloita ottamalla selvää eri ammatillisten oppilaitosten koulutusten pituus. Kun olet löytänyt sen linjan, jossa oikeasti voidaan opiskella ammatti max. kuukauden koulutuksella, mikäli on valmiiksi akateeminen, niin ilmoittele asiasta tännepäin!
Sinulla täytyy sitten olla faktatietoa ja mustaa valkoisella todisteena.
Perustele!
lapsillenne yritteliäisyyttä. Vanhempani olivat todellisia duunareita mutta aina kannustivat minua huonosta koulumenestyksestä huolimatta yrittämääm ja kehuivat että minusta on vaikka mihin. Nyt omistan kaksi erittäin menestyvää firmaa ja saan akateemisiin kavereihini verrattuna vähintään triplatulot. Saan vielä olla oman itseni "rouva" :) ei ole pomot hengittämässä niskaan...
Akateeminen voi noin yleisesti hoitaa lähes minkä tahansa duunarihomman max. kuukauden koulutuksella. Duunari ei voi vastaavasti hypätä akateemiseen hommaan. Siinä se ero on - akateemiset työt yksinkertaisesti vaativat enemmän koulutusta, ja siihen ei kaikista ole.
Niin se vain on.
Ei edes duunari itse voi, saati pääse (= päästetä) hoitamaan niitä duunarihommia max. kuukauden koulutuksella, saati sitten alalle täysin kouluttamaton ihminen, vaikka olisi kuinka akateeminen hyvänsä. Niin se vain on.
Aloita ottamalla selvää eri ammatillisten oppilaitosten koulutusten pituus. Kun olet löytänyt sen linjan, jossa oikeasti voidaan opiskella ammatti max. kuukauden koulutuksella, mikäli on valmiiksi akateeminen, niin ilmoittele asiasta tännepäin!
Sinulla täytyy sitten olla faktatietoa ja mustaa valkoisella todisteena.Perustele!
että sitä tarvii vuosikausia opiskella? Samoin joku kaupan kassa, senhän oppii tunnissa mitä siinä pitää tehdä, jos on normaaliälyinen. Toki tietenkin joku kirvesmies tai muu oikeita taitoja vaativa ammatti on eri asia.
Lapset saivat loistavat todistukset vaikka äiti loisinut vuosikausia kotona,ja aion vielä loisiakkin kun kohta vauva syntyy=)Mies ihan perusduunissa=)Onneksi lapset eivät sitten perineet vanhempiensa luuseri geenejä..ja kaikenhuipuksi vielä uusperheessä asutaan,senhän nyt viimestään pitäisi tuhota lasten aivosolut täysin=)
antavat hyviä arvosanoja akateemisten perheiden lapsille herkemmin kuin duunareiden lapsille. Todellisella koulumenestyksellä ei ole siinä mitään tekemistä.
Suurin osa siitäkin työstä on paikalla ratkomista, ja se opitaan tai ollaan oppimatta tehdessä. Olen samaa mieltä siitä, että normaaliälyinen oppii ne duunariduunien perushommat kuukaudessa.
ja en koskaan kysellyt yhdestäkään lapsesta, mitä vanhemmat tekevät työkseen. On siis melko vaikeaa suosia akateemisten lapsia.
antavat hyviä arvosanoja akateemisten perheiden lapsille herkemmin kuin duunareiden lapsille. Todellisella koulumenestyksellä ei ole siinä mitään tekemistä.
ja se vaikuttaa arvosanoihin. Sitä on ihan turha kiistää. Niin se oli silloin kun olin lapsi ja niin se on vielä tänäänkin.
Mistä näitä hulluja oikein sikiää...
t. ope
Niin tekevät muutkin opettajat. Ja se on kyllä iso valhe, että eivät muka tee.
Mulla on 200 opetettavaa. Kuinka edes voisin tietää heidän vanhempansa ammatteja. Miksi minua edes kiinnostaisi se?
Se mikä minua kiinnostaa, on vanhempien kiinnostuneisuus lastensa koulunkäyntiä kohtaan. Yleensä ne lapset, joiden vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä, ovat ahkeria ja yritteliäitä ja usein tämän ansiosta oikeasti oppivat ja täten saavat myös hyviä arvosanoja.
Ope tietää kyllä oppilaiden vanhempien ammatit ja se vaikuttaa arvosanoihin. Sitä on ihan turha kiistää. Niin se oli silloin kun olin lapsi ja niin se on vielä tänäänkin.
antavat hyviä arvosanoja akateemisten perheiden lapsille herkemmin kuin duunareiden lapsille. Todellisella koulumenestyksellä ei ole siinä mitään tekemistä.
Ja sitten suositaan pienillä paikkakunnilla tiettyjen perheiden lapsia vaikkei ansioita olisikaan.
Nimenomaan, normaaliälyinen ihminen oppii esimerkiksi kirvesmiehen, maalarin hommat kuukauden koulutuksella. Maanviljelijän ammatti ei ole duunariammatti, sitä ei opi kuukaudessa.
http://www.salpaus.fi/opiskele/etsi/?kurssiid=163&bu=/rakentaminen_lvi/…
Linkin mukaan kirvesmieheksi erikoistutaan. Peruskoulutus on rakennusalan perustutkinto, jonka kesto on 120 opintoviikkoa.
http://www.amisto.fi/fi/mihin_ammattiin/maalari/
Samoin lukuisista maalarin perustutkinolinkeistä kävi ilmi, että kesto on myös kaikkiaan 120 opintoviikkoa.
En hetkeäkään usko, että yksikään akateeminen ihminen hallitsee pelkän akateemisuutensa takia kirvesmiehen tai maalarin "hommat" kuukaudessa, jos kriteereinä pidetään rautaista ammattitaitoa.
Sen sijaan kirvestä ja pensseliä voi tietenkin kuka tahansa heiluttaa mielin määrin muuten vaan kuukauden päivät maksua vastaan ja kuvitella sitten pienessä päässään olevansa täysin valmis ammattilainen.
Mitenkäs se sanonta menikään: tyhjät kattilat ne eniten kolisee?
Kuka tahansa pystyy hoitamaan esimerkiksi terveyskeskuslääkärin hommaa ilman minkäänlaista koulutusta. Ja saa vielä kiitokset poikkeuksellisen hyvin hoidetusta työstä. Hyvänä esimerkkinä ns. valelääkärit :-)
Vastausviesti
Kysyy "akateeminen".
Ps. Itse ainakin olen huomannut, että vanhempien asenne vaikuttaa paljon siihen miten halukas ja kyvykäs lapsi on oppimaan uutta ja pohtimaan asioita. Lähietäisyydellä on perhe(-et), jossa isä on koko ikänsä ollut tosi kiinnostunut opettelemaan kaikenlaista, kieliä, maantietoa, matikkaa, luonnontieteitä, kauppatieteitä, taiteita. Edennyt pitkälle akateemisella alalla ja tekee monialaista kansainvälistä uraa. Hänellä on yhteensä neljä lasta, joista yksi asuu äitinsä kanssa. Isänsä kanssa kasvaneet lapset ovat pienestä asti tottuneet siihen että isä kyselee, kertoo, opettaa, keskustelee, panee lapsen miettimään maailman asioita ja tietysti opettaa samalla, vanhempien lasten kanssa matkustelee ja kierrättää kulttuuririennoissa jne. Äitinsä kanssa kasvanut lapsi (äiti ei akateeminen) ei ole joutunut/päässyt tällaiseen "preppauskurssiin" ja on ihan selvästi paljon tyytyväisempi "tietämättömänä" kuin että pyrkisi mukavuusalueensa ulkopuolelle, nauttisi haasteista ja opettelisi ja ottaisi selvää vaikealta tuntuvista asioista. Varmasti sama asia on jos vanhemmat osaavat oikealla tavalla ruokkia lapsen liikunnallisuutta, lapsi oppii nauttimaan ponnisteluista ja hakemaan fyysisiä haasteita, kun taas jos ei ole siihen tottunut, ei juoksulenkki huokuta.
Väitän siis että lapsuuden oppimisympäristö ja sen virikkeet vaikuttavat siihen, miten positiivisesti ihminen suhtautuu myöhemmin tilanteisiin, joissa on mahdollisuus oppia uutta. Tarttuuko kirjaan ja kiinnostuu siitä asiasta, vai eikö. Jos ei kiinnostu ja koe lukemista palkitsevana, niin kukapa sitä jaksaisi tehdä. Toisaalta koulunumeroihin vaikuttaa myös se odotetaanko panostusta kouluun ja hyviä suorituksia, vai ei.
että on kympin oppilas sulje pois sitä, etteikö elämässä pärjäisi. Kyllä kympin oppilaskin voi omata kaikkia noita taitoja. Toiset saavat niitä kymppejä helposti ja heillä on aikaa oppia muutakin kuin sitä kirjatietoa.