Tiedän, että tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta

Kerrotko mikä on ns. "tosipaikka"? Olisin kiinnostunut miten sellaisessa käy.

Tosipaikka on se, kun pitää tehdä töitä.

Maistereille on mielestään teoria hallussa, mutta kun pitää alkaa tositoimiin niin sitten huudetaankin duunari apuun: "Saa tulla pyyhkimään!"

mutta akateeminen saa siitä hyvästä reippaasti paljon parempaa palkka kuin duunari.

Jos saisin lasten puolesta päättää niin neuvoisin että parempiakin ratkaisuja on kuin lukio ja korkeakoulu, en todellakaan arvosta ylipitkää koulunkäyntiä ja kirjaviisautta. Halutessaan uralla voi edetä ammattitutkinnon pohjaltakin, onpahan silloin jo ammatti luettuna ja tosiaan myös osaa ne asiat ihan käytännössäkin = mun mielestä oikea reitti edetä. Syystä että on niin totta mitä muutama aiempi akateemisista sanoi...



Toki poikkeuksiakin on. Itse onneksi tulen duunariperheestä joten edes sitä kautta olen saanut kosketuksen "normaaliin" elämään, mutta sitten jos jo molemmat vanhemmat on avuttomia akateemisia ja lapsi vielä jatkaa samalla tiellä niin tietäähän sen mitä siitä tulee. Vaan onhan se hyvä että näitä avuttomiakin oon niin on sitten niitä jotka näitä renkaanvaihtopalveluita yms tarvitsevat kun eivät itse osaa...



Mutta jos ihan vakavasti ajattelee niin duunaripohjalata saisi kyllä tämän systeemin pyörimään, kyllä duunari talon rakentaaa ilman arkkitehtiäkin. Jos homma sen sijaan jäisi sen akateemisen harteille niin kuinkahan kävisi... Ois hienot suunnitelmat mutta ei toetuttajia. Sen sijaan se totuuttaja saa aikaiseksi kyllä ilman hienoja suunnitelmiakin.

olen huomannut lasteni (2 kpl) luokilla, että hyviä todistuksia saavien lasten vanhemmat ovat akateemisia. En yleistäisi sentään niin, että kaikki akateemisten vanhempien lapset saavat hyviä todistuksia enkä niinkään, että ei-akateemisten lapset eivät saisi hyviä todistuksia, MUTTA selvästi suuren osan hyviä todistuksia saavista lapsista vanhemmat ovat korkeakoulutettuja.

Nonni, saa heittää kuraa niskaan!

Se nyt vaan sattuu useimmiten olemaan totta. Ei tietenkään aina. Se on niin monen tekijän summa, että en edes viitsi alkaa luettelemaan...

Mutta toivottavasti et kirjoituksellasi halunnut millään lailla vihjata, että nämä akateemisten lapset eivät saisi näitä hyviä todistuksia omien taitojensa perusteella.

Mulla on akateeminen mies (ja itse olen myös). Mies on parhaillaan maalla rakennuspuuhissa. Ei ole peukalo keskellä kämmentä.Nämä asiat eivät ole joko/tai. On mämmikoura-duunareitakin ja se vasta paha yhdistelmä on.

On mämmikoura-duunareitakin ja se vasta paha yhdistelmä on.

Jos mämmikoura-duunari mokaa, niin vahinko on helppo havaita ja osoittaa vaikkapa mittaamalla.

Kun akateeminen mokaa, niin asialle naureskellaan duunariporukassa ja korjataan vahinko.

Se huono jutska näissä akateemisissa mokissa on, että rahaa palaa yleensä kottikärrykaupalla enemmän kun duunareitten mokissa.

Esimerkkinä säästöt Hki-Turku moottoritien rakentamisessa. Rahaa on palanut jo nyt moninkertaisesti, kun maisterit, lissensiaatit ja tohtorit tekivät hienoja säästösuunnitelmia ja ne toteutettiin käytännössä.

Suurin säästö olis saatu, kun olis tehty moottoritie niin kun ennenkin ja annettu näille viisastelijoille kenkää jo alkumetreillä.

Miksi kaikkien pitäisi osata kaikkea?

Jos mun autosta on jarrupalat kuluneet, vien auton korjaamolle. Miksi mun pitäisi itse ne vaihtaa.

Tai jos tulee putkiongelmia, soitan putkimiehelle.

Aika kurjaa luulisi olevan, jos olisi itsensä autonkorjaajaksi tai putkimieheksi lukenut, eikä töitä sitten olisi, kun kaikki tekevät hommat ite.

Onko lääkärin työ mielestäsi turhaa? Entä opettajan? Akateemisia ammatteja nuokin.

Joo kyllä akateemisilta lukuhommat sujuu, näin on.

Muiden hommien kanssa onkin sitten vähän niin ja näin!

Ei suju lukutoukalta:

-auton jarrupalojen vaihto

-paskaputken avaus

-kahden viikon kuoroharjoitukset lasisen laulukirjan parissa

-tarinan iskeminen,isku ja panohommat

Akateemiset ovat pääosin paskantärkeitä turhantyön tekijöitä. Maistereita ja muuta huu-haa porukkaa jolla tosipaikan tullen menee sormi suuhun ja kuratorttu pöksyyn.

Kiinan 1900-luvun historiaan.

Toiset ihmiset ovat hyviä ajatustyössä, toiset kädentaidon työssä. Molempia tarvitaan.

Joo kyllä akateemisilta lukuhommat sujuu, näin on.

Muiden hommien kanssa onkin sitten vähän niin ja näin!

Ei suju lukutoukalta:

-auton jarrupalojen vaihto

-paskaputken avaus

-kahden viikon kuoroharjoitukset lasisen laulukirjan parissa

-tarinan iskeminen,isku ja panohommat

Akateemiset ovat pääosin paskantärkeitä turhantyön tekijöitä. Maistereita ja muuta huu-haa porukkaa jolla tosipaikan tullen menee sormi suuhun ja kuratorttu pöksyyn.

Ap:n ajatuksiin. On totta, että löytyy korrelaatio akateemisten vanhempien ja heidän lapsiensa hyvä todistusten väliltä. Duunari vanhemmat ja lapsen huono todistus eivät kuitenkaankorreloi samalla tavalla.

Olen tehnyt sekä duunarin, että "akateemisia" hommia, ja ihmetyttää tämä typerä oletettua yläluokkaa kohtaan tunnettu viha.



Molemmissa leireissä on täydellisiä urpoja; olen tavannut niin patatyhmiä duunareita, että heille ei pystynyt vastuuttamaan oikein mitään työtä. Toisaalta olen tavannut myös täydellisen kädettömiä akateemisia.



Akateeminen voi noin yleisesti hoitaa lähes minkä tahansa duunarihomman max. kuukauden koulutuksella. Duunari ei voi vastaavasti hypätä akateemiseen hommaan. Siinä se ero on - akateemiset työt yksinkertaisesti vaativat enemmän koulutusta, ja siihen ei kaikista ole.



Niin se vain on.

koulutustason? En mä ainakaan tiedä.

Akateeminen voi noin yleisesti hoitaa lähes minkä tahansa duunarihomman max. kuukauden koulutuksella. Duunari ei voi vastaavasti hypätä akateemiseen hommaan. Siinä se ero on - akateemiset työt yksinkertaisesti vaativat enemmän koulutusta, ja siihen ei kaikista ole. Niin se vain on.

Kuinka joku voi päästellä suustaan näin suuria tyhmyyksiä? Vai että mitä tahansa duunarihommaa max. kuukauden koulutuksella. Toivottavasti et edes yritä, jälki voi olla karmivaa. Ehkä olet poikkeuksellinen luonnonlahjakkuus jolta käy kirvesmiehen, maanviljelijän tai vaikkapa maalarin homma tosta noin vaan.

Kuka tahansa pystyy hoitamaan esimerkiksi terveyskeskuslääkärin hommaa ilman minkäänlaista koulutusta. Ja saa vielä kiitokset poikkeuksellisen hyvin hoidetusta työstä. Hyvänä esimerkkinä ns. valelääkärit :-)

Toisaalta duunari ei osaisi tulla pyyhkimään ellei akateeminen kertoisi.......mitä pyyhitään ja milloin. Sen miksi voi jättää kertomatta koska duunari ei sillä tiedolla mitään tee. ;)

Miksi akateeminen sitten kertoo ja pyytää, jos on duunaria niin paljon viisaampi? Eikö ole alentavaa pyytää apua pyyhkimiseen, jos osaisi tehdä sen itsekin; etenkin, kun koulujakin on käyty ties miten monta vuosikymmentä?

No joo, leikki sikseen. Tosiasia on, ettei tämä yhteiskunta pyörisi, jos sorvin äärellä olisi pelkästään akateemisia tai pelkästään duunareita. Harmi, että jotkut haluavat edelleen pitää "paremmuuskuilua" yllä jakamalla ihmiset tyhmiin ja viisaisiin ainoastaan sen perusteella, onko koulutus ammattikoulu- vai akateemista tasoa.

Uskon kyllä, että akateemisten vanhempien lapsilla on koulunkäynti keskimääräistä helpompaa, koska kotona panostetaan ehkä jo vanhempien työn puolesta enemmän teoreettisiin kuin käytännönläheisiin asioihin.

Onhan se aika luontaista, että esim. opettajien lapset menestyvät koulussa usein hyvin, koska opettajilla itsellään on jo ammattinsa puolesta kunnon valmiudet antamaan lapsilleen hyvät eväät koulumaailmaaan.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on kuitenkin mahtava sen suhteen, että kaikille on annettu samat mahdollisuudet. Kaikkialla ei ole näin, vaan kilpailu ns. hyviin kouluihin alkaa jo vastasyntyneestä - tai jo sitä ennen. Se jos mikä on surullista. Lapsiin lyödään pakottava menestymisen leima ennen kuin osaavat edes kävellä, saati puhua.

Entä, jos lapsen oppimisessa ilmeneekin jotain häikkää; lukihäiriötä tai vaikeuksia matematiikassa? Jos hän tarvitseekin runsaasti tukea oppimiseensa? Kuinka tukiopetus on järjestetty noissa "parhaissa yksityiskouluissa"? Tietääkö kukaan? Joutuuko lapsi niin sanotusti pellolle koko koulusta, jos opinnot eivät suju valmiiksi annetun kaavan mukaan - ja jos, niin minne hän joutuu?

Henkilökohtaisesti olen iloinen, että omalla lapsellamme on ollut mahdollisuus saada tukiopetusta ensimmäisenä kouluvuotenaan ja että se jatkuu vielä toisella luokallakin.

Oli hyvä, että lapsen vaikeudet huomattiin tarpeeksi ajoissa - jo päiväkodissa - ja että asian eteen alettiin tekemään töitä heti.

Tukiopetusjärjestelmä itsessään on avannut silmiä paljon: se on kokonaisuus, joka on kullanarvoinen niille, joille oppiminen on vaikeampaa, hitaampaa ja työläämpää kuin ns. tavisoppilaille. Oppimateriaali on huippuluokkaa, (lapsen oma) tukiopettaja on erittäin mukava, eikä lapsi koskaan valita saamastaan tukiopetuksesta, vaan on innoissaan oppimistaan asioista ja on oppinut ensimmäisenä kouluvuotenaan valtavasti.

Meillä edetään pienin askelin, eikä verrata lapsemme menestystä kavereiden menestykseen.

Raadollisuus täytyy pitää poissa. Ei ole lainkaan varmaa, meneekö lapsemme koskaan lukioon, vai lähteekö mieluummin ammattikouluun "sitten joskus".

Selvää on kuitenkin, että sitä on vanhempana alkanut tajuamaan tätä monesti niin paljon parjattua koulutusjärjestelmää pintaa syvemmältä: systeemi todellakin toimii. Tukiverkko on kunnossa, eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö lapsi Suomessa saisi koulusta hyvät eväät elämää varten.

Mihin ihmeeseen tuo tieto häviää aikuistuttua? Ikiaikaisia duunari vs. akateeminen- väittelyjä lukiessa sitä ihmettelee moisia väkisin. Luulisi koulutuksen itsensä olevan se tärkein asia, eikä suinkaan se, missä on opskellut ja miksi valmistunut (ja missä ajassa).

itse olen yhteiskuntatieteellisestä, eli varmaan niitä "huuhaa-akateemisia". Osaan vaihtaa auton renkaat ja puuhailla vaikka mitä muutakin, jos tarvis vaatii. Töissä teen poliittista vaikuttamistyötä, analysoin ja taustoitan jne. SIIHEN ei duunari pystyisi vaan se vaatii nimenomaan sen akateemisen sivistyksen ja osaamisen.

Kuulin kerran muuten sellaisen määritelmän, että yliopiston tavoite on kouluttaa fiksuja ajattelijoita, jotka työpaikalle mennessään oppivat sen teknisen puolen hyvinkin nopeasti. Eli mielestäni on hullua istua monta vuotta koulunpenkillä opettelemassa jotain täysin teknistä suorittamista vaativaa, jonka akateeminen oppii tosiaan lyhyessä ajassa=) Olen tehnyt myös niitä duunaritöitä opiskeluaikoina ja ei ne oikeasti niin vaikeita ole=)

Olen tehnyt sekä duunarin, että "akateemisia" hommia, ja ihmetyttää tämä typerä oletettua yläluokkaa kohtaan tunnettu viha.

Molemmissa leireissä on täydellisiä urpoja; olen tavannut niin patatyhmiä duunareita, että heille ei pystynyt vastuuttamaan oikein mitään työtä. Toisaalta olen tavannut myös täydellisen kädettömiä akateemisia.

Akateeminen voi noin yleisesti hoitaa lähes minkä tahansa duunarihomman max. kuukauden koulutuksella. Duunari ei voi vastaavasti hypätä akateemiseen hommaan. Siinä se ero on - akateemiset työt yksinkertaisesti vaativat enemmän koulutusta, ja siihen ei kaikista ole.

Niin se vain on.

synnytyslaitoksella. Akateemiset saisivat duunareiden vauvan kasvatettavakseen ja duunarit akateemisten vauvan.



Ihan tasa-arvon nimissä koska on epäreilua että toisilla on paremmat geenit koulunkäyntiin.

itse 'entisenä kympin tyttönä' kyllästyin karseisiin vaatimuksiin, en ollenkaan istunut mihinkään akateemiseen puserrukseen. Ahdistuin jo lukiossa ja vedin hela hoidon penkin alle. Muutama laudatur tuli vahingossa...:)



Ulkona viihtyvänä ja luovana ihmisenä olen juuri siinä ammatissa mistä eniten nautin. Enkä missään ankeassa virassa pölyyntymässä (siis sitä se olis mulle).

maalarin hommat kuukauden koulutuksella. Maanviljelijän ammatti ei ole duunariammatti, sitä ei opi kuukaudessa.

Akateeminen voi noin yleisesti hoitaa lähes minkä tahansa duunarihomman max. kuukauden koulutuksella. Duunari ei voi vastaavasti hypätä akateemiseen hommaan. Siinä se ero on - akateemiset työt yksinkertaisesti vaativat enemmän koulutusta, ja siihen ei kaikista ole. Niin se vain on.

Kuinka joku voi päästellä suustaan näin suuria tyhmyyksiä? Vai että mitä tahansa duunarihommaa max. kuukauden koulutuksella. Toivottavasti et edes yritä, jälki voi olla karmivaa. Ehkä olet poikkeuksellinen luonnonlahjakkuus jolta käy kirvesmiehen, maanviljelijän tai vaikkapa maalarin homma tosta noin vaan.

Kuka tahansa pystyy hoitamaan esimerkiksi terveyskeskuslääkärin hommaa ilman minkäänlaista koulutusta. Ja saa vielä kiitokset poikkeuksellisen hyvin hoidetusta työstä. Hyvänä esimerkkinä ns. valelääkärit :-)

ei pelkällä hyvillä papereilla mihinkään mennä, loppujen lopuksi joillain huippupapereilla ei tee mitään jos aikoo työssä itsensä elättää. Työpaikoista taistelee ne ahkerat, kyvykkäät, jopa hyvännäköiset ja tietyllä persoonalla varustetut henkilöt. Oletteko huomanneet, että moni todella hyvin elämässään menestynyt suomalainen EI ole ollut mikään kympin oppilas?

muutakin kuin olleet nenät kiinni kirjoissa.

Pitää olla vainua, kykyä käsitellä ihmisiä, uhkarohkeutta ja ties mitä. Ei sitä koulun penkiltä saa.

ei pelkällä hyvillä papereilla mihinkään mennä, loppujen lopuksi joillain huippupapereilla ei tee mitään jos aikoo työssä itsensä elättää. Työpaikoista taistelee ne ahkerat, kyvykkäät, jopa hyvännäköiset ja tietyllä persoonalla varustetut henkilöt. Oletteko huomanneet, että moni todella hyvin elämässään menestynyt suomalainen EI ole ollut mikään kympin oppilas?

Itse olen ns. hyvästä perheestä, mieheni alimman luokan sos.ongelmaisesta. Minä vaadin lapseltamme mm. käytöstapoja, muiden (& muiden omaisuuden!) kunnioittamista, en siedä rumaa puhetta ja pidän muutenkin "rimaa" yllä. Mieheni mielestä kaikki on aikalailla "se ja sama", käytöstavoilla ei niin väliä jne. Lieneekö yllätys että minä olen meistä kahdesta se menestyneempi koulussa...mies syyttää lähinnä muita ihmisiä siitä ettei saanut niin hyviä numeroita kuin olisi voinut.

Itse olen vuosia opintojen ohella tehnyt jos jonkilaista, pääasiassa duunarihommaa.

Päätoimisena ammattina en voisi kuitenkaan koskaan sellaista tehdä.

Pidän ajatustyöstä, siististä sisätyöstä, teoreettisesta pohdinnasta. Tarvitsen mahdollisuutta vaikuttaa työaikaani, työpanokseeni, työtapoihini.

Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa putkityöt, autonhuolto tai talon rakentaminen. Miksi pitäisi? Eihän kaikkia noiden töiden tekijöitä kiinnosta minun työalani. Miksi edes pitäisi? Itse kuitenkin arvostan myös näitä toisia työaloja, vaikka en itse voisi koskaan edes kuvitella niitä töitä tekeväni. Toivoisin, että myös minun työpanostani arvostettaisiin, vaikka en käsiäni siinä sotkekaan.

Niin, joo, sehän on oma valinta mitä haluaa opiskellaitse 'entisenä kympin tyttönä' kyllästyin karseisiin vaatimuksiin, en ollenkaan istunut mihinkään akateemiseen puserrukseen. Ahdistuin jo lukiossa ja vedin hela hoidon penkin alle. Muutama laudatur tuli vahingossa...:)

Ulkona viihtyvänä ja luovana ihmisenä olen juuri siinä ammatissa mistä eniten nautin. Enkä missään ankeassa virassa pölyyntymässä (siis sitä se olis mulle).

Akateeminen voi noin yleisesti hoitaa lähes minkä tahansa duunarihomman max. kuukauden koulutuksella. Duunari ei voi vastaavasti hypätä akateemiseen hommaan. Siinä se ero on - akateemiset työt yksinkertaisesti vaativat enemmän koulutusta, ja siihen ei kaikista ole.

Niin se vain on.

Ei edes duunari itse voi, saati pääse (= päästetä) hoitamaan niitä duunarihommia max. kuukauden koulutuksella, saati sitten alalle täysin kouluttamaton ihminen, vaikka olisi kuinka akateeminen hyvänsä. Niin se vain on.

Aloita ottamalla selvää eri ammatillisten oppilaitosten koulutusten pituus. Kun olet löytänyt sen linjan, jossa oikeasti voidaan opiskella ammatti max. kuukauden koulutuksella, mikäli on valmiiksi akateeminen, niin ilmoittele asiasta tännepäin!

Sinulla täytyy sitten olla faktatietoa ja mustaa valkoisella todisteena.