KAtilo - olisitko ystavallinen ja vastaisit kysymykseeni! Onko ihan okei, etta katilo pistaa synnyttajan ponnistamaan lahes 3h, vaikka aidin voimat ja supparit taysin lopussa?

Meillä muuten vauva sai kipulääkettä alusta lähtien lääkärin valvonnassa ja sitten jotain glukoosia, (sokerimömmöä) joka auttoi rauhoittamaan vauvaa. Tosin en koe, että siitä olisi ollut minkäänlaista hyötyä, ehkä sillä yritettiin enemmän rauhoittaa ylihysteeristä äitiä. =)



Käden katkeamista ei muuten huomattu heti, mieheni vain ihmetteli ääneen, että miten tuo käsi on " väärinpäin" ja niin lähti poika rinnalta kiireesti tutkimuksiin. Papereissa kuitenkin lukee, että " hartioita ulos autettaessa kuului olkavarresta naksahdus" . Ja kiire oli myös melkoinen siitäkin päätellen, että kätilö/lääkäri ei katsonut kellosta lapsen syntymäaikaa, vaan sen teki mieheni.



Sydänäänien häviämisestä ei myöskään puhuttu, vaan näin sen itse papereista jälkikäteen. Ja kyllä vain lääkäri totesi, että " TÄSSÄ EI SITTEN OLE KYSE HOITOVIRHEESTÄ" , vaikka en edes ollut vielä edes kerennyt miettiä tuota asiaa.

virheet ovat mahdollisia. Onneksi sinulla ap on elävä lapsi, kaikesta huolimatta. Ole hänestä kiitollinen.

Kyllä siitä huolimatta toisen synnytyksen lähestyessä nämä asiat pyörivät mielessä, ymmärtänet. Haluan säilyä hengissä toisessa synnytyksessäni, mm. siitä jo mainitusta syystä, että rakastan esikoistani.



ap

tällä palstalla törmää.

Vierailija:

Onneksi sinulla ap on elävä lapsi, kaikesta huolimatta. Ole hänestä kiitollinen.

Ja taisin senkin mainita, että valitus jäi tekemättä siitä simppelistä syystä, että olin vaan niin kiitollinen kun hengissä selvittiin, molemmat. Toivoa sopii, että onni on myös toisella kerralla yhtä suotuisa.



ap

Ensinnäkin jo synnytyssalissa kätilö kokeili sormellaan sulkijalihaksia eikä tuntenut minkäänlaisia puristuksia. EI kuitenkaan kutsunut lääkäriä paikalle mikä siis oli se suurin virhe. Heti synnytystä seur. päivänä huomasin että ulostetta tuhruttaa housuun ja pyysin osastonlääkäriä paikalle. Hän kokeili myös sulkijoita, ei puristusta mutta jätti hänkin asian siihen. Kehotti ottamaan yhteyttä synnytyssairaalaan jos vaiva jatkuu....ihmettelen vaan miksei heti voitu tutkia??? Aika kun on näissä vammoissa se pahin vihollinen. Kun kotiuduin, ongelma ilmeni lähinnä ilman karkaamiselle elikkä pierua en pystynyt pidättämään ollenkaan. Kärsin ummetuksesta monta kuukautta joka tietysti helpotti tilannetta. Olen vuosikausia kärsinyt ärtyneen suolen oireyhtymästä joten vessaan on ollut todella kiire kun aivan yllättäin aina iski ripuli. Siksi en osannut niin kovin tarkkaan kummeksua vaivojani ja luonnollisesti luotin myös minut tutkineisiin alan ammattilaisiin. Kun menin jälkitarkastukseen, kerroin heti kaikista näistä vaivoistani. Lääkäri tutki ja sanoi että repeämä on hyvin parantunut....joopa joo, hiton terveyskeskuslekurit!!! Loppujen lopuksi sitten menin gynelle, osittain näiden pidätysongelmien takia ja myös otattamaan normaalin papan ( käyn papassa kerran vuodessa). Gyne todellakin vilkaisi kerran ja sanoi heti että nyt on todella huonosti asiat. Hän suorastaan tyrmistyi siitä ettei vaurioita ollut muka huomattu nimittäin seuraavanlainen lista korjattavaa löytyi: emättimen ulkosuun suuri lihas täysin poikki, molemmat häpyhuulet revenneet alaosastaan täysin erilleen, emättimen ja peräaukon välinen alue eli väliliha oli vain noin 2 cm!!! Ja sekin vähä pelkkää jauhelihaa, fisteli joka kulki peräsuolesta välilihan alla emättimen ulkosuulle asti eli käytännössä löysä uloste pursusi myös emättimen suulta pihalle. Tämän lisäksi emättimen pohja jouduttiin kokonaan rekonstruoimaan uudelleen ja molemmat sulkijat täysin poikki. Korjausleikkaus kesti kauan eikä ole kaunis näky tänäkään päivänä. Toinen sulkijoista eli tahdosta riippumaton menetettiin kokonaan, tahdonalainen sulkija toimii noin puolella teholla. Ilmaa en edelleenkään kykene pidättämään ja vessassa on hädän yllättäessä oltava 30 sek. sisällä. Se mikä tässä on kummallisinta on nimenomaan tämä ettei kukaan näitä vaurioita huomannut aikaisemmin. Sulkijoita lukuunottamatta muut vammat ovat olleet paljaalla silmällä nähtävissä välittömästi!!! Nyt siis elinikäinen vaurio ja seur. synnytykset automaattisesti sektiolla. Että näin, tässä vastausta ihmettelijöille. Ja lisätietona sekin vielä että mitään syytä näille näin pahoille repeämille ei löydetty. Paska tuuri kai tai sitten synnynnäinen rakennevirhe jota ei millään olisi voitu etukäteen ennustaa. Mutta korjaus olisi kyllä pitänyt tehdä heti eikä 1½ vuotta tapahtuneen jälkeen. Eipä auta valitella, tämä on nyt mun osa elämää ja elämä jatkuu...on jo jatkunutkin, toinen lapsi syntyi viime vuoden toukokuussa sektiolla ja kolmaskin jo haaveissa... :-)

En ajatellutkaan, että voisin " parantaa" mitään, lähinnä sitä, että jos haluat jutella ammattilaisen kanssa siitä, mitä tapahtui, mietteistäsi ja mahdollisista peloistasi tai katkeruudestasi. Voisin myös paremmin kertoa sinulle ammattilaisen näkökulmasta, miten me näemme tuollaiset tapahtumat. Täällä liikkuu niin paljon sellaisia, jotlka väittävät olevansa kätilöitä tai lääkäreitä, ja antavat ihan väärää tietoa ihmisille.



Juuri pari iltaa sitten joku itseään kätilöksi tituleerannut vastaili kysymyksiin, mutta ei sitten tuntunut tietävän edes perustermistöstä vähääkään. Eli tod. näköisesti ei ollut kätilö- Et voi tietenkään minustakaan olla varma, mutta jos laitat mulle tuohon anonyymiosoitteeseen viestin, niin voin vastata omasta HUSin osoitteestani sinulle sitten.



Osoite oli siis katilo.synnytyspelko@luukku.com

Todella mukavaa! Kirjoitan sinulle sähköpostia, jahka ehdin keskittyä hetkeksi pidempään. Mukavaa, että yrität auttaa!



ap

Periaatteessa en olisikaan halunnut sektiota, mutta siinä ponnistellessa ilman supistuksia oksitosiinista huolimatta, toivoin moneen kertaan mielessäni sektiota. Lääkäri oli minun kohdallani viimeisen tunnin ajan koko ajan paikalla ja sektiostakin ehdittiin puhua. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja seuraava synnytys 9/02 sujui loistavasti ponnistusvaiheen ollessa vain 2 minuuttia=). Joten mahdollista on sinunkin kohdallasi että pelko osoittautuu turhaksi ja kaikki menee nopeasti ja helposti. Tosin tiedän kyllä ettei pelko ole niin vain hallittavissa tai poistettavissa! Tsemppiä synnytykseen ja voimia odotusaikaan!



-Änkeröinen-

Haluan vain, että papereihini tulee merkintä, että mikäli kaikki ei nyt toistamiseen edistykään kuten pitäisi, sektio-mahdollisuudessa ei sitten pihistellä.



ap

VAATIKAA NE NÄHTÄVIKSI (anteeksi huuto, mutta puistattaa nämä kertomukset&epäoikeudenmukaisuudet!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!) menkää seuraavaksi kättärille,, siellä oli ihana kokemus synnytksestä -01 keväällä.

Siinä ainakin on tapahtunut selkeä virhe!



t. kätilö

Itse olin osastolla lapsiveden tulon vuoksi odottamassa synnytystä. Minut laitettiin osaston gynen huoneeseen käyriin moneksi tunniksi yksin. Kun huomasin että supistukset tihentyivät vaadin päästä synnytyssaliin, mutta kätilö totesi vaan että ei vielä, edellinen synnytyskin kesti 8 tuntia. Miehellekään ei olisi saanut vielä soittaa, soitin kuitenkin ja sanoin kätilölle että MINÄ MENEN NYT SALIIN SANOT MITÄ SANOT ja lähdin kävelemään sinne. Ehdin olla 10 min kun lapsi syntyi. Jos en olisi itse ollut aktiivinen, lapsi olisi syntynyt sinne gynen penkille...... Kaiken kaikkiaan synnytys kesti 3 tuntia. Kun tulin pikasynnytyksen jälkeen heti takaisin osatolle, kätilö oli sen näköinen että " minähän sanoin että menit sinne liian aikaisin" mutta eipä huomannut heti että minulla oli vauva mukana.......

Kyllä se on niin että nykyään sinun ITSE on PAKKO olla AKTIIVINEN jotta saat hoitoa, oli kysessä sitten synnytys tai joku sairaus. Hiljaiset jäävät jalkoihin

NKL:lla laitettiin osastolle odottamaan, lapsivedet oli mennyt. Supistukset alkoivat hurjina heti alkuunsa. Pyysin päästä synnytyssaliin ja että varmaankin tarvitsen viimeistään kohta jotain tehokasta kivun ilevitystä. Kätilö sanoi, että vastahan hän tutki minut ja olin vain 0,5 cm auki, että mene kävelemään käytävälle. Siellä sitten yritin kävelin. Pyysin useaan kertaan pääsyä synnytysosastolle, johon kätilö vaan tuhahteli, että tämä on ensimmäinen synnytys, että otetaan ihan rauhallisesti vaan. Kun sitten sanoin miehelleni, että nyt me mennään sinne synnytyssaliin ilman kyseisen kätilön lupaa. Kätilö selitteli, että hänen pitää tehdä siirtopaperit ensin. No, kävelin käytävällä mieheen nojaten, supistukset sattuivat aivan sairaasti ja todella pelotti, miten kestän loppuun asti, kun näin alussa sattuu vietävästi. Pyysin miestä käymään kysymässä, että joko mennään, niin paperit eivät olleet vieläkään valmiit, mutta kätilö oli pyytänyt miestäni kysymään jos haluaisin odotellessa peräruiskeen, voi pyhä lehmä! Eli lähdettiin itse hissille ja kätilö juoksi perään saattamaan. Synnytyssalin kätilö sanoi saattavan kätilön tilanneselvityksen kuultuaan, että hän tutkii ja sitten saan epiduraalin ja pääsen lepäilemään, että hyvin tämä menee. Mutta kun alkoi tutkimaan, mä mitään puudutuksia (ilokaasua toki) ehtinyt saada, olin täysin auki ja alettiin saman tien ponnistamaan. Olisikohan vauva syntynyt hissiin, jos oltaisiin jääty kätilön ohjeiden mukaan odottamaan papereita?!? (synnytyksen kesto 2 t 10 min)

en nyt suoranaisesti kävellyt synnytyssalista leikkaussaliin (se olisi ollut siinä tilanteessa hiukan hankalaa) mutta kylläkin tein melkoisen selväksi mielipiteeni. Jämäkkä osaan olla, mutta ehkä tuo tilanne oli sen verran poikkeuksellinene etten osannut oikeuksiani tarpeeksi penätä. Eikä sitä oikein osannut mieskään. Nyt olen vähän viisaampi ja aion etukäteen vaatia papereihin merkinnän, että mahdoton on mahdotonta, ja asioihin puututtava ajoissa.



ap

Mun tilannehan oli se että

- kookas vauva oli tulossa (4 kiloinen)

- mulla todettiin agalactica bakteeri raskauden aikana (onneksi..ehkä vauva pelastui juuri siksi kun aloitettiin heti antibiootit) emättimessä

- loppuraskaudessa alkoivat maksa-jasappiarvot nousta

- oksensin viikkoa ennen synnytystä joka päivä

- minulla oli erittäin voimakas turvotus (15 kg lähti sairaalassa)



Lapsivedet menivät ti iltana. menin sairaalaan. Odotettiin supistuksia. Ei tullut. to aamulla käynnistettiin. Vesien meno päästi ag. bakteerin rauhassa tarttumaan vauvaan - sekä minuun. Synnytys ei edennyt. Mulla nousi korkea kuume epiduraalin jälkeen. Vauvan sydänäänet heikkeni. Vauva syntyi sectiolla illalla. Vietiin heti lastenosastolle: Hengitysvaikeuksia tuon tulehduksen takia. Vauva oli viikon antibiooteissa, tulehdusarvot kohonneena. Mun CRP arvo oli liki 300.



Ok, ei kaikkea voi tietää. Mutta eikö sitä tiedetäkään enää että vesien menon jälkeen kohtuun on suora yhteys bakteereilta! En saanut mennä siksi ammeeseen. Mutta ag. bakeerin kanssa sain olla kolmatta päivää. Lastenlääkäri ihmetteli tapausta. Mutta sanoi samalla kuinka onnekas olin että vauva pysyi hengissä: Yksi vauva oli menehtynyt siihen bakteeriin jokin aika sitten.

Tuskin yksikään kätilö siellä duunissa on teitä kiusatakseen, ja kovin usein noin synnytysten kesto ajat on jotain mutu-tuntuma aikoja joilla tehostetaan raflaavia kauhutarinoita raskaana oleville. Olkaa aktiivisia ja kysykää neuvolasta tai äitipoleilta asioista (äitipoleilla jo nettisivutkin joilla todelliset kätilöt vastaavat, eikä näitä palstojen kätilön naapureita joilla on tietoa joka asiasta ja hyviä neuvoja joka suuntaan). Ja tuntuu ikävältä tälläinen ilmapiiri, että kun synnytyksessä kaikki ei mene vanhempien suunnittelemalla tavalla niin heti on pakko löytää joku syyllinen, usein sitä syyllistä voisi kurkata jopa peilistä. En todellakaan tarkoita että joku sfinkter repeämä on äidin oma vika, mut toisinaan vois synnärille tuleva porukka reippaampaakin olla, eikä vaan olla kiinnostunut salkkareista. Ja usein asia joka unohtuu tulevilta " vanhemmilta" niin se tuleva vauva on todellakin se jonka mukaan sitä sirkusta joudutaa toteuttaa, ikävä yllätys onkin monille se ettei äiti saa olla koko ajan pääosassa omassa synnytyksessään. Usein äidit tahtovat kokeilla kaikkia mahdollisia ponnistus asentoja + jakkaraa, ja monista voisi heti todeta, että tää äiti ei synnytä kun puoli-istuvassa as.

Kävin juttelemassa NKL:lla lääkärin kanssa ja hän vahvisti, että kätilö ei ensimmäisessä synnytyksesäni ollut toiminut oikein. Ja sovimme, että seuraavassa synnytyksessä kaikki tapahtuu siten ettei sama toistu. Sain mikä minusta oikein oli: vahvistuksen sille, että " vika" ei todellakaan ollut minun päässäni (kuten tietenkin on helppo väittää sillä riittäähän tässä maailmassa turhankin valittajia). Ei kuitenkaan osoita kovin suurta älykkyyttä leimata kaikki hankalasti synnyttäneet turhan vaslittajiksi. Asiat pitää puida ja selvittää mitä oikein tapahtui missäkin yksittäisessä tapauksessa.



Tätä raskautta seurataan nyt tarkkaan loppun, ei päästetä vauvaa liian suureksi, eikä ponnistusvaiheen anneta venyä. Nämä kirjattiin papereihin. Oikeutta näköjään voi saada kun alkaa todella selvittää asioita ja pitää puoliaan.



Ap

Ja tuon 111-viestin voi todella varmaankin ohittaa olankohautuksella.

Tee vielä kirjallinen valitus väärästä menettelystä.