KAtilo - olisitko ystavallinen ja vastaisit kysymykseeni! Onko ihan okei, etta katilo pistaa synnyttajan ponnistamaan lahes 3h, vaikka aidin voimat ja supparit taysin lopussa?

itse tein valituksen nkl toimista noin vuosi sitten. Olin pyytänyt ensin arviota potilasasiamieheltä hänen mielestään valaituksen voi hyvin tehdä. hänen ohjeillaan hain myös kopiot potiaspaperistani siis kaikista.

nkl Kätilö / hoitaja toi paperit minulle ja tokaisi. " mitä varten oikein valitan, eihän mitään sellaista vahikoa tapahtanut, et olisi lapsi kuollut tai sakset jäänet mahaan "



Tämä oli tosiaan sanatarkka lainaus.

Olin todella järkyytynyt tuosta asenteesta.

Eikö se siittänyt , että lapsi olis saattanut kuolla ja itsee käyn edelleen kuntoutuksessa vaikka synnytyksestä on kulunut 1 v ( ensimmäiseen 6 kk en kyennet kävlelemään )

Synnytys käynnistettiin viikolla 42+0. Jo edellisellä perjantaina lääkäri sanoi, että lapsivettä on vähän ja lapsi näyttää melko kookkaalta, maanantaina sitten käynnistetään, ellei synny viikonloppuna. Kaikki kokeiltiin (S+S+S) mutta ei auttanut. Avautumisvaihe oli tuskainen, kesti 15 tuntia, kätilö ponnistutti n. 2 tuntia (mutta merkitsi kertomukseen 1 h 30 min) moneen kertaan oli jo aneltu, eikö voisi vaikka leikata, kun ei etene, mutta kätilö komensi olemaan hiljaa ja synnyttämään. Lopulta hän sitten kutsui lääkärin, joka yritti imukupilla, turhaan. Lääkäri totesi aamuyöllä, että tämä lapsi ei koskaan tule läpi synnytyskanavasta, joten mars leikkaussaliin.



Lapsi syntyi lopulta terveenä. Ei olisi kyllä syntynyt alakautta ehjänä, ja varsinkin itse olisin varmaan vammautunut. Ei ehkä olisi ollut aineksia viralliseen valitukseen, mutta tein synnytysosaston ylilääkärille epävirallisen valituksen kätilön toiminnasta. Kun seuraavan kerran (5 vuotta myöhemmin) uskaltauduin raskaaksi, tein uuden kirjelmän, jossa ilmoitin, että vaadin kirjallisen ennakkopäätöksen sektiosta, ja lupauksen siitä että edellisellä kerralla yöllä ollut kätilö ei ilmesty samaan huoneeseen, tai menen muualle synnyttämään. Mennessäni lekurin juttusille, hän oli tutustunut valituskirjeisiini ja synnytyskertomukseen. Ei tarvinnut perustella enää sen kummemmin. Kyseinen kätilö oli vaihtanut maisemaa, en kuulemma ollut ainoa tyytymätön. Lääkäri kirjoitti synnytyspapereihin sektion heti ja raskauden loppuvaiheessa tehtiin vielä hyvin tarkka synnytystapa-arvio.

Eniten tässä ihmettelen että eikö näiussä hiooousairaaloissa kätilön ammattitaidon pitäisi riittää riittävän ajoissa päätelemään, tuleeko se lapsi synnytyskanavasta vai ei? Tämähän on käsittääkseni aivan perusedellytys turvalliselle synnytykselle, hyvänen aika!

ap

Vierailija:

Lääkäri kirjoitti synnytyspapereihin sektion heti ja raskauden loppuvaiheessa tehtiin vielä hyvin tarkka synnytystapa-arvio.

Vierailija:

Ihanaa kuulla noin samankaltainen kertomus - tosin eihän tuollaista todellakaan toivoisi KENELLEKÄÄN! Meidän tilanteet ovat näköjään aika samanlaiset. Suorastaan vihaksi pistää se, että nyt minulle vähätellään synnytyksen vaikeuksia, mutta toden totta - olisko NKL:n tapaisella laitoksella aikaa kutsua paikalle 3 lääkäriä+kätilö+lääkäriopiskelija arki-aamuna klo 9.30 ellei jo TOSI OLISI KYSEESSÄ??? Tuskin! Saavat antaa minulle siellä pelkopolillakin tästä aika hyviä selityksiä.

Kertoisitko minulle vielä toisesta synnytyksestäsi? Ensinnäkin, mitä selvisi synnytystapa-arviossa ja miten se toka sitten tarkemmin meni? Lyhenikö poinnistusvaihe ja muutenkin, oliko ihan " standardisynnytys" ? Synnytit sitten tuon ekan kokemuksenkin jälkeen kuitenkin alakautta toisen - oliko oma valintasi? Kiitos TOSI paljon jos vielä vastaat. Harvoin törmää noin samanlaiseen tarinaan.

ap

Synnytystapa-arviossa selvisi lapsen koko (arvioitu) ja se, että lantion kohdalta vauvan pitäisi mahtua tulemaan. Tämä toinen oli huomattavasti esikoista pienempi, joten synnytys oli aika helppo. Oli ihana tuntea, että vauva todella liikkuu ponnistettaessa ja, tuli voittajafiilis siitä, että sain sen itse ulos.

Synnytys kesti noin 6 tuntia, josta ponnistusvaihe taisi olla 12 minuuttia. Esikoisen kanssa 17 tuntia kokonaiskesto ja ponnistusta tuo 2 ja puoli tuntia.

Esikoinen 3,9kg ja kuopus 3,3kg. Molemmissa synnytyksissä oli mukavat kätilöt, mutta tässä ensimmäisessä kävi niin, että mukavan kätilön vuoro loppui ja tilalle tulikin toinen, joka ei sitten kyllä ollut niinkään mukava. Hän pisti minut synnyttämään monissa eri asennoissa, vaikka vauva ei todella liikkunut mihinkään. Minua huimasi ja oksetti, mutta olihan se vauva ulos saatava.

Eniten ärsyttää se, että poikani todellakin kärsi kamalista kivuista tuon kätensä takia ja käsittely oli todella vaikeaa. Aluksi ei saanut nostaa edes pyllypesulle, ettei käsi vain pääse luutumaan väärään asentoon, sitten paloi tietenkin pylly ja huutoa riitti. Ja tietysti imetys epäonnistui kokonaan, koska lapsi ei kivuiltaan ollut tarpeeksi kärsivällinen imemään ja asentoja ei oikein tahtonut löytyä. Eli se aika mikä olisi pitänyt olla uuteen perheenjäseneen tutustumista, olikin paniikkia, pelkoa, itkua ja toisen kärsimyksen sivusta seuraamista. Ihan kamalaa aikaa siis!

Toivon sinulle kaikkea hyvää toiseen synnytykseen ja pysy tiukkana lapsesi ja itsesi tähden. Ei näistä asioista helposti yli pääse, vaikka onkin terve ja onnellinen lapsi nyt kainalossa. Valitsin muuten itse tuon alatiesynnytyksen kuopuksen kanssa, tosin ei kukaan lääkäreistä tai neuvolatädeistä muuta ehdottanutkaan, enkä olisi edes osannut vaatia. Moni myös tuppasi vähättelemään tätä minun ensimmäistä synnytyskokemustani ja ymmärtäjät olivat harvassa. 55/57

ei koskaan tarkemmin tutkittu, todettiin vain että olkahermovaurio ja jos käsi alkaa liikkua, on parantunut itsekseen. Näin pienelle ei kipulääkitystä annettaisi (ymmärrettävää) ja kivun kanssa vain piti elää. Niin elimmekin, mutta koskaan en ole nähnyt vauvan niin tuskaisasti huutavan, kun tämän väkipakolla alakautta revityn esikoiseni. Pistää vieläkkin vihaksi. " Vauvat huutaa" , oli kommentti kun soitin NKL:lle ja itkin tuskasta.

Kiitos tsempistä. En aio päästää synnäriä ilman selitystä, nyt kun asia taas on ajankohtainen. Parin kuukauden päästä uusi koitos...

Vierailija:

Hän pisti minut synnyttämään monissa eri asennoissa, vaikka vauva ei todella liikkunut mihinkään. Minua huimasi ja oksetti, mutta olihan se vauva ulos saatava.

Eniten ärsyttää se, että poikani todellakin kärsi kamalista kivuista tuon kätensä takia ja käsittely oli todella vaikeaa. Aluksi ei saanut nostaa edes pyllypesulle, ettei käsi vain pääse luutumaan väärään asentoon, sitten paloi tietenkin pylly ja huutoa riitti. Ja tietysti imetys epäonnistui kokonaan, koska lapsi ei kivuiltaan ollut tarpeeksi kärsivällinen imemään ja asentoja ei oikein tahtonut löytyä. Eli se aika mikä olisi pitänyt olla uuteen perheenjäseneen tutustumista, olikin paniikkia, pelkoa, itkua ja toisen kärsimyksen sivusta seuraamista. Ihan kamalaa aikaa siis!

Toivon sinulle kaikkea hyvää toiseen synnytykseen ja pysy tiukkana lapsesi ja itsesi tähden. Ei näistä asioista helposti yli pääse, vaikka onkin terve ja onnellinen lapsi nyt kainalossa. Valitsin muuten itse tuon alatiesynnytyksen kuopuksen kanssa, tosin ei kukaan lääkäreistä tai neuvolatädeistä muuta ehdottanutkaan, enkä olisi edes osannut vaatia. Moni myös tuppasi vähättelemään tätä minun ensimmäistä synnytyskokemustani ja ymmärtäjät olivat harvassa. 55/57

Ja vielä lisään, että kuten sinulla, kätilö vaan ehdotteli uusia asentoja, vaikka jokainen tajuissaan, sekä puolitajuttomanakin, oleva tajusi, ettei se hyödytä yhtäään mitään kun vauva on jumissa synnytskanavassa.



ap

Ehdottomasti valitat tuosta ihan virallisesti ap, kyllä ne kertoo sairaalassa minne.

Minua ihan oksettaa ja itkettää näiden pienten, loukkaantuneiden vauvojen kärsimysten ajatteleminen, ja myös teidän äitien... Hirveää, olen aivan tyrmistynyt.

ap

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että jos sinulla oli pidätyskyky mennyt lähes täysin niin miten menit lääkärille vasta 9kk päästä synnytyksestä? Ja silloinkin joku rutiinijuttu?

Jos ei pysty pidättelemään niin eikö tämä tullut jo viimeistään jälkitarkastuksessa esille?

Minulle sanottiin silloin (toinen kätilö sairaalasta) että on aihetta jälkitoimenpiteisiin...Olin kuitenkin niin onnellinen, että selvisimme hengissä, etten ryhtynyt mihinkään jälkipuintiin. Seuraava lapsemme syntyikin suunnitellulla sektiolla, alakautta en enää lähde yrittämään koskaan.

aikoihin.joku sano mulle sillon et ei yli 2h sais antaa ponnistaa,mut tiedä sitte onko siinä mitään perää.kannattaa kattoa että papereissa lukee oikea aika.mulla meinasivat vähentää tosta puoli tuntia vaikka oon varma et se kesti 2h ja mies samoin.lopulta suostuivat laittamaan papereihin 2h mut laittovat et hiljakseen ponnisteltu!mitenhän sitä hiljakseen ponnistelee!!??papereissa kannattaa lukea siks oikein jos myöhemmin ilmenee jotain " huonoa" joka johtuu lian pitkästä ponnistus ajasta,saadaan sitten jostain kai syypää.

saitko sektion/lähetteen synn.tapa-arvioon automaattisesti? Minulle neuvolan lääkäri ei edes antanut lähettetä synnytystapa-arvioon (sekin vielä!!!), sanoi vaan, että kun on alkautta tullut niin lähetettä ei heru. No, pelkopolille sentään pääsen. Hohhoijaa. Ainoa syy, miksi sektiota ei kohdallai lopulta jouduttu tekemään, oli lääkärillä käynyt mieletön munkki kun sai lapsen runnottua ulos imukupilla elävänä. Kuitenkin muistan elävästi lääkärinkin lievästi paniikinomaisen huudon toiselle (yli)lääkärille synnytssalissa: " Se jäi kiinni" ...No, saatiin kuitenkin irti.



Siksi en itsekään lähtenyt valittamaan, että olin vain niin onnellinen että olin hengissä ja vauva myös. Nyt katson asiaa hiukan toisin, kun on toinen tulossa.



ap

niin - mun ei ikäinä annettu katsoa niitä papereita enkä näinollen tiedä mitä niissä lukee! Se tästä vielä puuttuisi että siinä olisi vääristeltyä tietoa...Hitto mitä juttuja kuulee teiltä muiltakin. Puistattaa.



ap

eet niin neuvolaan.t:76

Sitäpä tässä olen ihmetellyt, että esikoiseni synnytys kesti papereiden mukaan 8 tuntia, kun kuitenkin kirvistelin 3 kokonaista päivää suppareissa sairaalassa. Mistähän nämä synnytys -ajat oikein lasketaan?? Ponnistus kesti onneksi alle 10 minuuttia, joten en joutunut siinä hommassa kärvistelemään, voin vain kuvitella........

Mulla lukee papereissa ponnistusvaihe 3h5min; kaikki luulee sitä aina synnytyksen kestoksi... :)



Niin, sain sektion käymällä juttelemassa pari kertaa. Kukaan ei " pistänyt vastaan" . Tosin ylilääkäri sanoi vastaavansa itse siitä, että saan parhaimman mahdollisen avun ja leikkaussalin valmiiksi jos haluan yrittää alakautta vielä....Olihan siinä vähän sellaista anteeksipyytelyn makua...



En siis halunnut edes yrittää, vaan kuopuksemme syntyi suunnitellulla sektiolla. (Esikoinen syntyi alakautta, siinä ei ollut vaikeuksia)

Siis synnytyksen kulkua ei ole kirjattu niin kuin pitäisi

osoitteella

katilo.synnytyspelko@luukku.com



Vastaan sinulle henkilökohtaisesti ja muutenkin voisin ehkä auttaa sinua!

Tarkoitatko minua (ap:tä?). Toki voisin, kiitoksia vain. Tuntuu vain, että kohdallani ei niinkään ole kyse " parannettavissa olevastasta synnytyspelosta" vaan oikeasti siitä, että ekassa synnytyksessä tapahtui virheitä ja haluaisin varmistaa ettei tälläisiä virheitä tehdä toiste.



ap