KAtilo - olisitko ystavallinen ja vastaisit kysymykseeni! Onko ihan okei, etta katilo pistaa synnyttajan ponnistamaan lahes 3h, vaikka aidin voimat ja supparit taysin lopussa?

minkin,jos äidillä tai lapsella hätä. klö

Ei hänen toimintansa minusta kovin ammatrtitaitoiselta vaikuttanut.



ap

Kiitos. Aion sitten vaatia selitystä miksi näin ei kohdallani tehty. Lapsen sydänäänet olivat ok (ainakin näin minun annettiin ymmärtää) mutta minulla kyllä oli todellinen hätä. Kohdunsuu oli täysin auki 6.45 ja lääkäri(t) ilmestyivät paikalle (sitten kerralla kolmin kappalein) klo 9.30.



ap

Sen lisäksi synnytystä seurasi nuori lääkäriopiskelijapoika, joka oli oikeesti pyörtymäisillään lopuvaiheessa.



ap

ehkä voit saada kätilölle myös varoituksen. Kuullostaa pahalta tilanteelta, en soisi kenellekään.

Vaikkei asia sen kummemmin edistyisikään, niin se auttaa ainakin itse työstämään asiaa, josta sulle aivan selvästi on jäänyt paljon hampaankoloon ja katkeruus kätilö kohtaan. Lisäksi on ihan terveellistä sairaalassa, että joutuvat miettimään mitä säveltävät sulle siihen vastaukseen ja ehkä jopa vähän tarkistavat rutiineitaan.



Nythän asia on sillälailla, että mitään ei saa, ellei vaadi. Kiltteydellä ei pitkälle pötkitä, valitettavasti. Sano, että voivat suoraan ja selkeästi unohtaa, että menisit synnyttämään ilman synnytystapa-arviota, ja että aiot messuta asiasta niin kauan, että se lähete synnytystapa-arvioon irtoaa. Käsittämätöntä, ettet jo viimeksi päässyt sinne tuolla syntymäpainolla ja viikoilla.

Olisin varmaankin valittanut jonnekin jo aieemmin, mutta KUN EN TIEDÄ KONKREETTISESTI MINNE JA MITEN? Siis kirjoitan näkemykseni tapahtumien kulusta ja lähetän - minne? Entä mitä sitten tapahtuu? Vastaako minulle kukaan vai arkistoivatko suoraan mappi-ööhön? En ole koskaan valitellut virallisille tahoille, joten olen aika urpo näissä tälläsissä asioissa.



Nyt toki pelkopolilla otan asian puheeksi, mutta siinäkin on sitten vain yhden kätilön varassa (kai)?



ap

tarkemmasta syynistä.

ap

Vierailija:

Käsittämätöntä, ettet jo viimeksi päässyt sinne tuolla syntymäpainolla ja viikoilla.

Vierailija:

Varsinkin kyseisessä sairaalassa, jonne hakeuduin nimenomaan siksi, että oletin olevani siellä parhaissa mahdollisissa käsissä.

Kokeilimme todella jos jonkinmoista synnytsasentoa (kaikkia), mutta oli täysin selvää jopa minulle maallikkona, että jos vauva ei kanavassa milliäkään liiku, ei eri asennoilla ole tuon taivaallista merkitystä.

Muutakin kautta voi valitustietä kysyä, mutta tuskin kehtaavat väärään paikkaan valitusta neuvoa tai siinäkin olisi valituksen paikka. Voit myös nauhoittaa puhelinkeskustelun.

Harmittaisi vaan turhaan hakata päätään seinäänkin, tuntuu tuo s-y-s-t-e-e-m-i aika voimakkaalta vastukselta.



ap

Ainahan voi valittaa, mutta tuleeko tuollaisiin vastausta? Onko heidän reagoitava vai voiko valitukset laittaa suoraan maata kiertävälle radalle?

Tässä linkki Helsigin kaupungin:http://www.hel.fi/terveyskeskus/suomi/yhteystiedot/potilasasiamies.html



Ja tässä HUS:n sivuilla: (Jorvi, mutta samaan HUS:a ovat:)

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,570,4384,5406



Koita jaksaa tehdä virallinen valitus, sekin voi helpottaa toipumisprosessia!

itse teimme valituksen lapselle annetusta väärästä diagnoosista synnytyksen yhteydessä. teimme kirjeen ylihoitajalle ja sieltä tuli vastaus: pahottelut ja selitykset miksi näin voi käydä. kyllä' se mieltä kohensi vaikka ei traumoja ikinä poistakkaan. ymmärrän kätilön haastavan työn ja toivon että itse tulevana kätilönä osaisin olla hyvä työssäni.

ap

Sieltä saat kaikki tarvittavat neuvot mitä sun tulee tehdä, mahdollisesti myös papereita jotta voit tehdä valituksen potilasvakuutuskeskukselle. Itselläni kävi esikoisen synnytyksessä v. 2001 Jorvissa niin että repesin erittäin pahasti mutta kukaan ei näitä IV-asteen repeämiä mukakas huomannut. Epäilys pahasta synnytysvammasta oli olemassa alusta asti ja itsekin pyysin osastolla ollessani lääkäriä tutkimaan. Kävihän se lääkäri, oli tympeä ja ylimielinen eikä määrännyt tarkempiin tutkimuksiin. 9 kk:tta synnytyksestä menin gynelle ihan rutiinitarkastukseen ja gynekologi huomasi yhdellä silmäyksellä että jotain on pahasti pielessä. Kuukausi tämän jälkeen todettiin Meilahdessa tarkemmissa tutkimuksissa että molemmat suolen sulkijat olivat täysin poikki!!!!! Korjausleikkaukseen pääsin 1½ vuotta synnytyksestä joka oli auttamatta liian myöhään. Olen lähes pidätyskyvytön loppuelämäni! Tein potilasvahingosta ilmoituksen potilasvakuutuskeskukseen. Odotin päätöstä 9 kk, tarjosivat korvaukseksi 1000 euroa....ja pa..at sanoin minä! Ei riitä alkuunkaan joten valitin ( ohjeet tulivat päätöksen mukana ) potilasvahinkolautakuntaan jossa käsittely kesti vuoden. Sieltä tulikin puoltava päätös ja vakuutuskeskusta suositettiin maksamaan korvauksena kivusta ja särystä sekä pysyvästä haitasta yhteensä 8500 euroa. Lisäksi suositeltiin selvitystä ansionmenetyksistä koska en pysty jatkamaan sunnittelemassani ammatissa (sosiaalityöntekijä). Syynä siis tämä pidätyskyvyn lähes totaalinen menetys. Sain nuo 8500 euroa lisäkorvauksia ja tällä hetkellä on käsittelyssä tuo ansionmenetysasia. Aion taistella hamaan loppuun asti koska tämä vamma on silkkaa huolimattomuutta siltä osin että jos se olisi heti huomattu / korjattu ei todennäköisesti olisi jäänyt minkäänlaista pysyvää haittaa. Nyt taas on kaikki tehty mitä voidaan ja lopputulos on masentavan surkea. On vielä yksi instanssi mihin voi lähteä taistelemaan jos em. tahot antavat kielteisiä ratkasuja ja se on käräjäoikeus. Mutta sinne kannattaa kyllä olla melkoisen vahva perusta, muuten voi tulla taloudellisesti takkiin urakalla. Tässä kuitenkin mun tarinani joka siis edelleen osittain auki. Mutta kyllä jonkinlaista kompensaatiota voi saada itselleen....onko se riittävä esim. mun tapauksessa, sitä voi kukin miettiä....

ap

Vierailija:

Samoin toki kuulen mielelläni jos jollekulle muulle on käynyt samoin!

Tästä on jo 4 vuotta aikaa, mutta mielessä pyörii useasti ja minulle sanottiin suoraan jo laitoksella, että kyse ei sitten ole hoitovirheestä. Pojalta katkesi käsi. (ei solisluunmurtuma, vaan todella käsi meni poikkikatki). Ponnistusvaihe kesti 2 ja puol tuntia ja mä olin kans tosi lopussa. Olin vielä valvonut 2 vuorokautta putkeen supistusten takia, joten takki oli todella tyhjä.

Sanoin monta kertaa kätilölle, ettei vauva kyllä liiku mihinkään sielä ja etten jaksa enää ponnistaa kaikella voimalla. Sitten hävisi sydänäänet ja lapsi revittiin imukupilla pois. Imukuppi irtosi myös kerran lapsen päästä. Pelottava kokemus kaikenkaikkiaan. Onneksi poika on nykyään terve 4 vuotias.

Meilläkin painoarvio heitti kilon. " Voi voi, pieni vauva tulossa, korkeintaan 2,8kg" , oli kuitenkin 3,9kg. Täsmäsi myös tuo, että ekaksi ei ole mitään hätää ja yhtäkkiä onkin huone täynnä lääkäreitä ja selvä paniikki päällä.



Minä vaadin myös, että pääsen synnytystapa-arvioon ja pääsinkin. Tosin minua kohdeltiin sielä, kuin idioottia ja vähäjärkistä, mutta koin, että se on minun oikeuteni tuon hel**tin jälkeen. Ja kyllä, traumat jäi minullekin ja pelkäsin toista synnytystä paljon enemmän, kuin ensimmäistä. Onneksi toisesta synnytyksestä jäi vain positiivinen mielikuva. Toivottelen onnea myös sinulle.

Ihanaa kuulla noin samankaltainen kertomus - tosin eihän tuollaista todellakaan toivoisi KENELLEKÄÄN! Meidän tilanteet ovat näköjään aika samanlaiset. Suorastaan vihaksi pistää se, että nyt minulle vähätellään synnytyksen vaikeuksia, mutta toden totta - olisko NKL:n tapaisella laitoksella aikaa kutsua paikalle 3 lääkäriä+kätilö+lääkäriopiskelija arki-aamuna klo 9.30 ellei jo TOSI OLISI KYSEESSÄ??? Tuskin! Saavat antaa minulle siellä pelkopolillakin tästä aika hyviä selityksiä.



Kertoisitko minulle vielä toisesta synnytyksestäsi? Ensinnäkin, mitä selvisi synnytystapa-arviossa ja miten se toka sitten tarkemmin meni? Lyhenikö poinnistusvaihe ja muutenkin, oliko ihan " standardisynnytys" ? Synnytit sitten tuon ekan kokemuksenkin jälkeen kuitenkin alakautta toisen - oliko oma valintasi? Kiitos TOSI paljon jos vielä vastaat. Harvoin törmää noin samanlaiseen tarinaan.



ap