Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!

Kävin trendikkään oloisessa kampaamossa ja halusin uuden lyhyehkön tyylin hiuksiini. Minulla on ohuet, luonnontaipuisat ja lisäksi on pyörtyäisiä otsalla ja niskassa. Kampaaja valitti pitkään pyörtyäisistä niskassani leikatessaan. Yksikään kampaaja ei ollut koskaan valittanut niistä. Lopulta hän alkoi sitten föönätä hiuksia kuivaksi todella kuumalla föönillä, niin että pelkäsin jotain syttyvän palamaan. Hiukset olivat kivat, mutta kun menin toiselle kampaajalle seuraavan kerran ja varoitin näistä pyörtyäisistä niin kampaaja totesi ettei ne haittaa eikä hän aluksi edes huomannut niitä. Yksikään kampaaja ei ole niistä valittanut 20 vuoteen.

Kannattaa aina kysyä mikä on kampaajan sentti, niin ei tule ikäviä yllätyksiä. Oman kampaajani sentti on minun kaksi senttiä.

Oma traumaattinen kokemus on, että kampaaja saattaa osata leikata hyvin kerran - mutta tämän jälkeen sama ei enää onnistukaan.. ei edes kuvien kanssa..! Ihan kuin se motivaatio päättyy, kun asiakas on saatu tyytyväiseksi kertan, ja luottamus orastamaan..

Ikävä kyllä kampaajat ovat aikamoisia vallankäyttäjiä asiakkaidensa hiusten ja ulkonäön suhteen. Täälläkin moneen kertaan esitetty ajatus tahallisesta sabotoinnista ei tunnu liian kaukaa haetulta, valitettavasti niin outoja kokemuksia on ollut..

Suomessa ei kai kiinnitetä huomiota asiakkaan kokonaisvaltaiseen tyyliin ja esteettiseen puoleen. Muualla maailmassa olen saanut kauniit hiukset jopa puutteellisella kielitaidolla.. joissain kulttuureissa naiseutta osataan arvostaa ja sitä halutaan tuoda esiin, toisin kuin täällä. 

Olen huomannut, että monikaan kampaaja ei ole oikein ajan tasalla trendikkäistä hiusmalleista ja -väreistä. Ilmeisesti jätetään koulutukset väliin.

Niinpä niillä samoilla mennään vuodesta toiseen, vaikka asiakas haluaisi välillä ajanmukaista vaihtelua. 

Pari vuotta sitten kävin tutussa kampaamossa, mutta uudella kampaajalla tyvivärjäyksessä. Oikeastaan aika perus vaaleahkon ruskea hiukset, mutta orastavat harmaat piiloon värillä.

No hän levitti värin juurikasvuun ja näytti eriltä se sävy kuin aiemmilla kerroilla. Kysyinkin asiasta ja totesi sen olevan juuri oikea. 

Istuin siinä väri päässä epäilyttävän pitkään n. 40 minuuttia.

Pesu ja lopputulos. Koko pää korpinmusta. Kehtasi vielä sanoa, että "näyttää tummalta, mutta kuivuessa vaalenee". No ei todellakaan vaalentunut. Meni 1,5 vuotta saada entinen väri takaisin ja hiukset kärsivät ja lyhenivät puoleen.

Tämä tapahtui jo 80-luvulla. Silloin oli kovasti muotia hiusten raidoitus ja kerrankin halusin minäkin jotain räväkämpää. Menin tutulle kampaajalle ja sovittiin että laitetaan entinen keskiruskea tukanväri, mutta sinne tänne sitten oikein leiskuvan punaisia ohuita raitoja piristeeksi. 

Kampaaja sekoitti vahingossa värikupit keskenään ja se tehosteväri tuli koko päähän ja seassa muutama ohut ruskea raita! Ihan hirveän näköinen tukka! Se oli häneltä tietenkin ihan puhdas vahinko, kaikille meille niitä sattuu joskus. Hän säikähti yhtä paljon kuin minäkin enkä suuttunut hänelle. Vaihdoin kyllä kampaajaa kun luottamus meni.

Kampaaja ei uskaltanut värjätä tukkaa saman tien uudestaan ettei tukka kärsi kovista aineista liikaa. Itku kurkussa epätoivoisena menin kotiin, näytin ihan pelleltä. Mies meni sitten markettiin ja osti tummemman kotivärin ja itse illalla värjäsin tukan sillä. Tuli liian tumma tietenkin, mutta kuitenkin normaalimman näköinen. Kesti monta vuotta päästä omaan sävyyn takaisin. 

Minulla tehtiin permanentti joku vuosi sitten. Toinen puoli jäi viivasuoraksi. Itkin. Tukka oli niin ruma. Korvaukseksi polttivat tukkaani uudelleen. Ei onnistunut edelleenkään. En saanut myöskään korvausta kalliista epäonnistuneesta permanentista ja maksoi maltaita. En ikinä enää mene ko. asiakkaaksi. Meni vuosia että toivuin. En ole enää käynytkään kampaamoissa, sillä en ole löytänyt yhtään kunnollista, jolla hinnat olisivat siedettävät. Meillä säästetään rahat ja hoidetaan nämä nykyään itse. 

Joskus 80 luvun lopussa otin pitkiin hiuksiin permanentin ja kampaamo poltti sillä aineella mun niskan ihon ihan vereslihalle. Aina valui rullista ja kostea pyyhe hautoi niskan ihoni pilalle odotusaikana. Sanoin kerran että kirveltää niskaa, hyvin koppavan oloinen vanha akka kulki vaan ohi ja sanoi että ihan kohta pesen sen pois. Piti käydä ihan lääkärissä sen takia. Sain korvaukseksi yhden ilmaisen leikkauksen. 

Toinen kamala kokemus sattui ihan hiljattain kun kampaaja (hyvin rempseä ja puhelias) uteli kaikkia henkilökohtaisia asioitani. Olin vasta muuttanut alueelle ja tyhmänä aloin avoimesti jutella jotain muutosta ym, hän innostui oikein kunnolla. Siinä kohtaa kun hän tarkasti halusi tietää missä asun ja onko oma vai vuokra asunto, sanoin että jos sopii niin jätetään yksityiskohdat. Liikkeessä oli meidän lisäksi 4 muutakin henkilöä ja kaikki kuuli miten se tenttaa mua. Aiemmin siis kyseli lapset ja oliko vielä kouluikäisiä ym ym, hän ei tajunnut yhtään että yritin syventyä lehden lukemiseen jans paeta sitä utelutulvaa, kun vastasin vastasin pienellä viiveellä ja ihan muutamalla sanalla jotain ympäri pyöreää. Tästä hetkestä olisi voinut tehdä sellaisen "asiakaskontakti palvelutyössä - älä tee näin" opetusvideon.

Hän kyllä leikkasi hyvin mutta en voi mennä sille utelijalle enää. 

Kun eräs hyvä kampaaja jäi eläkkeelle, ei muita olekaan ollut kuin huonoja kokemuksia sen jälkeen. Terveisiä vaan sinne Telarin "Soppeen", jos tämä ex-kampaajani luet tätä! Sinua totisesti ikävöidään!!!!

Viimeisin kampaaja leikkasi sellaisen kohokkaan mallisen tukan, kun pyysin kerrostelemaan hiuksiani ylhäältä asti, ettei tukka valuisi tasapitkänä ja päänahkaa myöten. Juu, nousihan se päänahasta ylös sen jälkeen, mutta vain yläosastaan, kun ei se kampaaja kerrostellut hiuksia kuin ylhäältä! Kaksi kuukautta meni, että ne kerrokset kasvoi jokseenkin siihen pituuteen, että alkoi pää näyttää muulta kuin kohokkaalta ja kerrokset olivat  edes jokseenkin sopivassa kohdassa kasvoihin nähden. Voi että häpesin päätäni!

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80 luvun lopussa otin pitkiin hiuksiin permanentin ja kampaamo poltti sillä aineella mun niskan ihon ihan vereslihalle. Aina valui rullista ja kostea pyyhe hautoi niskan ihoni pilalle odotusaikana. Sanoin kerran että kirveltää niskaa, hyvin koppavan oloinen vanha akka kulki vaan ohi ja sanoi että ihan kohta pesen sen pois. Piti käydä ihan lääkärissä sen takia. Sain korvaukseksi yhden ilmaisen leikkauksen. 

 

Toinen kamala kokemus sattui ihan hiljattain kun kampaaja (hyvin rempseä ja puhelias) uteli kaikkia henkilökohtaisia asioitani. Olin vasta muuttanut alueelle ja tyhmänä aloin avoimesti jutella jotain muutosta ym, hän innostui oikein kunnolla. Siinä kohtaa kun hän tarkasti halusi tietää missä asun ja onko oma vai vuokra asunto, sanoin että jos sopii niin jätetään yksityiskohdat. Liikkeessä oli meidän lisäksi 4 muutakin henkilöä ja kaikki kuuli miten se tenttaa mua. Aiemmin siis kyseli lapset ja oliko vielä koului

En kans tykkää, että kysytään henkilökohtaisia tai puhutaan koko ajan. Haluaisin vain nauttia siitä pään laitosta.

Hyvä konsti on lopettaa utelu, kun alkaa itse kysellä sen kampaajan omasta elämästä.

Minä koen kiusalliseksi myös sen, että kun menen vaikka aamupäivällä kampaajalle, niin kampaaja kysyy, että onko vapaapäivä töistä. Kuuluuko se nyt muka tuntemattomalle kampaajalle, olenko ehkä vapaapäivänäni vai työttömänä tullut sinne kampaamoon tai vaikka ennen iltavuoroa? Ovat kyllä tosi uteliaita tietämään ihmisistä asioista, jotka ei mitenkään liity itse asiaan. Ja minun äitini on ollut kampaaja. Silti kritisoin tuollaista utelua.

Kotonatilanteen vuoksi parturi-kampaajaopiskelijat opiskelivat etänä. Opettaja näytti miten leikataan ja opiskelijat katsoivat sitä läppäriltä kotonaan. Ei noin pysty oppimaan. Säälittää ne opiskelijatkin, kun pari vuotta opintoja meni näin ihan hukkaan. 

Kävin aikanaan monessa eri lähiökampaamossa. Niissä mitkä usein alkavat sanalla Salon, tiedätte kyllä.

Yksi laittoi vaaleita raitoja värillä, jotta ei tukka kuluisi liikaa. Väriä ei näkynyt ollenkaan. Ja hiukseni olivat sitä ennen värjäämättömät, joten mitään varsinaista syytä varovaisuudelle ei ollut. Sama leikkasi todella kummallisen ns. otsatukan. Lyhyt osio ylettyi melkein päälaelle asti niin, että päälläkin oli lyhyitä hiuksia, mitkä eivät ylettyneet otsalle asti. Takaa ja sivuilta hiukset olivat kuitenkin pitkähköt. Käytin sen jälkeen kuukausia aina huiveja. Tiedän, että olisi pitänyt sanoa, mutta en tajunnut heti enkä kehdannut palata. 

Toinen kampaaja laittoi muutamia tosi paksuja raitoja, mikä ei tietenkään ollut ihan sitä mitä haettiin. Kolmas haukkui minulle muita asiakkaitaan, vaikka itse olin asiakkaana ensimmäistä kertaa. Neljäs hermostui, kun lapseni valitti nälkäänsä odotellessaan, kun minunkin hiukseni tasoitettiin. Tokaisi, että syömisistä pitäisi huolehtia jatkossa etukäteen. No ei tarvinnut huolehtia jatkossa koko asiakkuudesta.

Nykykokemuksella voisin melko surutta yleistää, että nuoret ovat parempia sekä teknisesti että asiakaspalvelijoina kuin nämä vuosikymmeniä työskennelleet Salon Pirkot ja Tuulat.

Menin parikymppisenä kampaamoon kuvan kanssa, jossa oli aika lyhyet, vallattomat surffikiharat. Tulin ulos näyttäen lampaalta. Se oli pahempi kuin mikään näkemäni mummopermis. 

Tapahtui teinivuosina. Suosikki-lehdessä oli mainos uudesta permanentista, jonka nimi oli Hairly Curly. Ei kun kampaajalle. Selitin hänelle Hairly Curly -juttua. Hän väänsi rullat tukkaan. Kun tuli valmista, pitkä tukkani oli karmeilla mummomaisilla kiharoilla. Ei mitään tekemistä Suosikin mainoskuvan kanssa.

Se oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen permanentti.

olin virheellisesti pessyt hiukseni mennessäni värjäyttämään/valkaisemaan ne.

hiuspohjani täyttyi rakoista. silti he eivät pesseet valkaisuainetta pois ja kun he sen tekivät, he laittoivat vielä siihen värin!

olin jo pyytänyt, että jatkettais toisena päivänä, mutta eivät suostuneet.

kyllä oli kärsimystä. ei tarvinnut enää siihen kampaamoon, yhteen kaupungin parhaimmista, mennä. tapahtui ulkomailla.

Mun hiukset on leikattu hyvin ja erehdyksen kautta opin että en anna laittaa lakkaa hiuksiini. Kampaajalleni se tarkoittaa sitä, että hä raa'asti tupeeraa hiukseni ennen lakan suihkuttamista! 

Menin muistaakseni 14-vuotiaana otsatukan trimmaukseen. Oli jo siis valmiiksi otsatukka, mutta se oli kasvanut silmille ja halusin siitä lyhyemmän. Sanoin, että pelkkä suora leikkaus vain eli samanlainen tasapaksu otsatukka kuin aina aiemminkin on ollut. 

Aloin ihmetellä, kun kampaajalla kesti jotenkin todella kauan se leikkaaminen. Sitten tajusin, että kampaaja muotoili otsatukan keskiosasta sellaista ihan lyhyttä. Siis otsan keskeltä se oli _todella_ lyhyt ja sitten sivuilta ei oltu lyhennetty melkein mitään. Itkin tuon jälkeen varmaan 3 päivää, näytti ihan hirveältä.

Vierailija kirjoitti:

Kävin aikanaan monessa eri lähiökampaamossa. Niissä mitkä usein alkavat sanalla Salon, tiedätte kyllä.

Yksi laittoi vaaleita raitoja värillä, jotta ei tukka kuluisi liikaa. Väriä ei näkynyt ollenkaan. Ja hiukseni olivat sitä ennen värjäämättömät, joten mitään varsinaista syytä varovaisuudelle ei ollut. Sama leikkasi todella kummallisen ns. otsatukan. Lyhyt osio ylettyi melkein päälaelle asti niin, että päälläkin oli lyhyitä hiuksia, mitkä eivät ylettyneet otsalle asti. Takaa ja sivuilta hiukset olivat kuitenkin pitkähköt. Käytin sen jälkeen kuukausia aina huiveja. Tiedän, että olisi pitänyt sanoa, mutta en tajunnut heti enkä kehdannut palata. 

Toinen kampaaja laittoi muutamia tosi paksuja raitoja, mikä ei tietenkään ollut ihan sitä mitä haettiin. Kolmas haukkui minulle muita asiakkaitaan, vaikka itse olin asiakkaana ensimmäistä kertaa. Neljäs hermostui, kun lapseni valitti nälkäänsä odotellessaan, kun minunk

Mulla hammaslääkäreistä/suuhygienisteistä vähän sama tuntuma. Olen monesti huomannut, että nuoret hammaslääkärit ja suuhygienistit ovat todella huomaavaisia ja hyviä asiakaspalvelijoita ja vanhemmat taas saattavat olla todella töykeitä ja kylmiä. 

Tästä on nyt aikaa jo 32 vuotta mutta hyvin negatiivinen kampaajakokemus jäi mieleen. Olin 15. Permanentti oli muotia. Menin lähikampaamoon ja mulle tehtiin se permanentti.  Sitten kampaaja alkoi föönaamaan sitä toinen kampaaja kuiskas tälle mun permiksen tehneelle kampaajalle että tee tolle likalle mummokampaus. Naureskelivat siinä. Alkoi sitten föönata ihme tupeerausta. Käskin lopettaa että ei tarvii, meen suoraan kotiin. Olin muutenkin koulukiusattu niin toi sattui ja tuntui pahalta. Permis oli ihan ok.

Kamalin kampaamokokemus ulkopuolelta katsottuna on kun ystävättärelleni, jonka sydän on kultaa, mutta joka on niin kutsutusti ruma kuin riihipiru, leikattiin ja värjättiin tämä tumma kypärää muistuttava ns. muotikampaus. Ei hemmetti: eihän tuo näyttäisi hyvältä huippumallillakaan! Nyt joudun jatkuvasti teeskentelemään, että tukka on hieno, kun kyseessä on kaupungin "muotigurun" luomus. Ja tietysti tämä omaperäinen "vahvasti värikkäät silmälasin kehykset ja samanväriset tupsukorvakorut" - lisä tuli ystävättärelleni vielä kaupan päälle. ApuVA...!!