Suosikkilapsenlapset ...

ainoalle lapselle 100 euroa, niin pojan kolme lasta saavat kukin 33,33euroa.

Muutenkin tyttären lapsi on kaikessa aina etusijalla.

Vierailija:

ainoalle lapselle 100 euroa, niin pojan kolme lasta saavat kukin 33,33euroa.

Muutenkin tyttären lapsi on kaikessa aina etusijalla.

Me kävimme mieheni kanssa usein mieheni vanhempien kanssa pelaamassa ja keilaamassa. Vietimme oikeastaan enemmän aikaa hänen vanhempiensa kanssa kuin omieni. Meillä oli todella hyvät välit.



Esikoisemme oli appivanhempieni ensimmäinen ja hänen kanssaan varsinkin anoppi vietti aikaansa melko paljon. Mieheni siskon lasten syntyessä tämä kuitenkin jäi kolmanneksi. Varsinkin nuorempi lapsemme jäi pahasti varjoon, sillä hänet anoppi jätti kokonaan huomiotta pienempänä ja vähän isompana sillä varjolla, ettei isompi lapsemme tulisi mustasukkaiseksi.



Yhteen aikaan (miehen siskon lasten jo synnyttyä) usein soitimme sopisiko tulla appivanhemmille kylään. Vastaukseksi saimme, että on jotain korjattavaa tai vaatteiden pesemistä. Pyysimme heitä myös useampaan otteeseen meille kylään, mutta heille ei sopinut. Usein saimme kuulla kuinka anoppi on hoitanut jopa kaksi kertaa viikossa miehen siskon lapsia. Meidän lapset ovat olleet hoidossa vuoden sisällä kaksi kertaa, joista toisen yökylässä. Olemme lakanneet pyytämästä heitä lapsiamme hoitamaan, kun usemman kerran vastattiin, ettei milloin minkäkin syyn vuoksi sovi. Sekä mieheni sisko, että minä olemma kotona hoitovapaalla. Anoppi toisinaan mainitsee, että on ne teidän lapset niin helppoja. Onkohan tämä mahdollisesti syynä siihen etteivät huomiota tarvise : ( Mieheni siskoon on edelleen todella hyvät välit : ), mutta appivanhempiin katson välien kyllä huonontuneen sitten alkuaikojen tästä kyseisestä syystä.



Miehen sisko on syntynyt keskosena ja ilmeisesti tästä syystä saanut vielä erikoisen läheisen suhteen äitiinsä. Jouluaatot vietämme vuorotellen minun ja mieheni vanhempieni luona, joten itse yritämme olla tasapuolisia, vaikka se joskus vaikeaa onkin. Viime vuonna miehen siskon lapset saivat huomattavasti parempia/enemmän lahjoja appivanhemmilta kuin omani. Toisaalta olen itse sitä mieltä, ettei pidäkään lapsia lahjoihin hukuttaa (en ole tästä mitään maininnut).



Asumme kaikki melko lähekkäin. Appivanhemmilta on saman verran matkaa sekä meille kuin miehen siskolle (muutama kilometri).



Perimmäisenä syynä pidän kyllä tätä äiti-tytärsuhde teoriaa, jonka osittain hyväksynkin. Vähän lievemmässä muodossa olisi ok. Lasteni puolesta olen pahoillani.



Oma äitini on todella tasapuolinen siskoni ja minun lasteni suhteen, vaikka mieheni välillä on sitä mieltä, että sielläkin suositaan siskoni lapsia. Siskollani kun on useampi lapsi ja heistä joku tai useampi on siellä useammin hoidossa/yökylässä kuin omamme. Tulee kuitenkin ottaa huomioon lasten määrä sekä elämäntilanne.



Minäkin otan vihjeestä vaarin ja vien lapseni anoppini luo, jos joskus alkavat vanhempina kyselemään eriarvoisesta kohtelusta. Onneksi ovat vielä alle kouluikäisiä, joten eivät vielä käsitä tilannetta.

on kyllä mummo ja pappa heille. Eihän ne teille sitä ole?! Eikä teidän lapsille..? Vierailija:

Meillä on viisi lasta ja miehen veljellä yksi. Mieheni vanhemmat ja veli perheineen asuvat samassa kaupungissa monen sadan kilometrin päässä meistä. Tietenkin tämä etäisyys vaikuttaa asiaan, mutta on tosi kurja katsoa esim. lapsen synttärikuvia, joissa mummo ja pappa ovat synttäreillä lahjoineen, kun ne ei koskaan lähetä meidän lapsille edes korttia. Eivät muutenkaan kysy koskaan, mitä lapsille kuuluu,mutta muistavat kertoa, miten ihana kullannuppu mieheni veljen lapsi on, ja miten hän on aina melkein joka päivä hoidossa heillä. Meillä ovat käyneet viimeksi viisi vuotta sitten, eivätkä tule, vaikka kuinka ollaan pyydetty. Meidän pitäisi aina matkustaa sinne kuuntelemaan kehuja heidän kullannupustaan. Eivät ole tulleet edes kuin yhden lapsen ristiäisiin.

Oma lapsemme on talla hetkella molemmin puolin ainoa lapsenlapsi, joten tassa vaiheessa ei voi viela lasten kesken jakaantunutta huomiota verrata. Mutta huomaan kylla suuria eroja siina, miten isovanhemmat huomioivat lapsemme. Asumme itse ulkomailla, mutta omat vanhempani matkustavat kolmisen kertaa vuodessa luoksemme kylailemaan. Tuovat matkalaukut taynna tuliaisia seka meille vanhemmille etta lapsellemme. Ovat halukkaita vahtimaan lasta vaikka koko lomansa ajan. Vanhempani ovat ihan normaalituloisia ja tuovat esim. vaatteita Suomen kirppareilta. Jotka ovat minusta muuten yleensa yllattavan hyvakuntoisia!



Appivanhempani sen sijaan nakevat lastamme ehka kerran kuussa. Tulevat kylaan pariksi tunniksi ja puhuvat pelkastaan rahasta, sijoituksista ja tavaroiden kalleudesta. Lasta eivat juuri huomioi, vaan siirtavat hanet nopeasti leikkikehaan " pois tielta" . Ihmettelevat sitten lapsen painoa (normaalipainoinen) ja kyselevat onko kaikki kunnossa kun ei viela puhu (juuri tayttanyt 1 vuotta). Vuoden aikana saadut lahjat ovat yhden kaden sormilla laskettavissa ja nama isovanhemmat ovat siis moninkertaisesti hyvatuloisempia kuin omani. Kuvaamossa otettua 1-vuotis kuvaa eivat raaskineet teetattaa itselleen, vaan sanoivat osaavansa ottaa yhta hyvan kuvan itse...

Vuoden aikana ovat kerran vahtineet lasta luonaan. Viime viikolla tarvitsimme kuumeisesti hoitajaa paivaksi, mutta appemme ei meinannut paastaa anoppia meille lasta vahtimaan, kun HANELLA OLI VIELA LOMAA. Verenpaine rupeaa nousemaan, kun miettii naita...

Oletteko te kaikki noin kiinni vanhemmissanne/appivanhemmissanne, ihan kuin he olisivat vastuussa teidän elämästänne! Antakaa piut paut niille piittaamattomille isovanhemmille, älkääkä noin säälittävästi kerjätkö huomiota.



Ja kun tätä viestiketjua lukee tuntuu, että toisille ei mikään riitä. Entä jos isovanhemmat ei halua olla koko ajan lahjoja ostamassa, eikö se ole heidän oikeutensa. Mitä lahja/hoitoautomaatteja isovanhempien pitäisi olla?

Joistakin viesteistä mielestäni paistoi läpi, että kiltit ja söpöset lapset ovat niitä suosikkeja. Kuulostaa kamalalta! Kummasti on mummeilta ja vaareilta unohtunut omien lastensa lapsuus. Ei kai kukaan aina jaksa käyttäytyä kauniisti ja tietysti luonteissakin on eroja. Pitääkö hiljaisen, ujon, aran tai muutoin käytökseltään hieman töksähtelevän lapsen yrittää muuttua puheliaan ja pikkuvanhan tai söpösen serkkunsa kaltaiseksi? Tuntuu kovin kummalta ettei siitä riehakkaasta lapsesta pystytä näkemään hyvää.

Pelkään nimittäin, että tulevia omia lapsiani kohdellaan huonommin tai vähäarvoisempina molempien isovanhempien puolelta.



Vanhemmalla sisarellani on jo kaksi lasta, joista vanhempani ovat ainakin ensimmäisen hukuttaneet jo yltäkylläiseen huomioon ja tavarapaljouteen. Tiedän, että minun lapseni eivät tule saamaan vanhemmiltani koskaan yhtä paljon huomiota kuin siskoni lapset. Äitini on sanonutkin minulle, että ensimmäinen lapsenlapsi on kyllä rakkaampi kuin toinen (ja siten siis myös loput minun käsityskykyni mukaan!) .



Miehelläni taas on sisko, joka on huomattavasti suositumpi perheessä kuin mieheni, vaikka me käymme anoppilassa huomattavasti useammin. Siskolla ei vielä ole lapsia, mutta kun niitä tulee, ovat ne automaattisesti rakkaampia kuin meidän lapset. Surullista.

Meillä veljeni oli aine se, jota aina palvottiin ja paapottiin. Mitä hyvänsä oli ja teki. Nyttemmin veljeni lapset (pojat) saavat uskomattoman paljon huomiota. Ihan uskomattoman syötäviä ja suloisia ovat, ei siis ihme.



Itse odotan esikoistani ja mietin, tuleeko veljeni ja minun kohdalla kokemani toistumaan myös tulevien lastanlasten kohdalla. Eli tuleeko syrjityn ja omasta mielestään kaltoin kohdellun lapsen lapsista samanlaisen kohtelun uhreja? Kokemuksia?

Nyt kuopusta tuetaan lapsenhoidossa ja lasta huomioidaan enemmän kuin muita. Siis selvästi enemmän.

Ikävä ajatella tuollaista tulevaisuutta. Lapset kun eivät ole tyhmiä.

Täytyy toivoa, että ikäero tekee tehtävänsä. Tuo lasten paremmuusjärjestyskin kun käsittääkseni voi muuttua tai ainakin pienemmän lapsen silmissä olla vaikeammin havaittavaa.

että minun, hänen tyttärensä, lapsi (1. lapsenlapsi, nyt puolivuotias) on ja tulee olemaan rakkain, vaikka veljeni vaimo odottaa tällä hetkellä hänelle toista lastenlasta. Ymmärrän tämän jollain tavalla kyllä. Äitini jakoi raskauteni ja on osallistunut lapseni hoitoon aika paljon, on auttanut, antanut pyydettäessä neuvoja jne. Veljen vaimoon hänellä on tietenkin etäisemmät välit kuin omaan tyttäreensä. Eihän se saisi vaikuttaa siihen onko toinen lapsenlapsi rakkaampi kuin toinen, mutta ne isovanhemmatkin ovat inhimillisiä ja tekevätä virheitä. Toivon, että äitini ymmärtäisi kuitenkin olla näyttämättä sitä, että toinen saattaa olla läheisempi kuin toinen...



Omiin appivanhempiini minulla on aika etäiset välit, vihaan appiukkoani, mutta yritän kestää lapseni vuoksi häntä. Lapseni on heidän ainoan poikansa ensimmäinen lapsi ja aika spesiaali siis.

Kuopuksemme on tyttö, eikä hänellä ole anopin kohtelun mukaan juuri edes ihmisarvoa. Anopillani on vain poikia, joten tyttö on ihan turha kapistus hänen mielestään.

Jos tyttö jostain syystä itkee, anoppi kommentoi aina, että tuollaisia ne tytöt on, aina valittamassa ja marisemassa. Mikään ei koskaan ole hyvin. Pojat ovat paljon parempia, ronskeja ja urheilullisia, tytöt sortuu aina temppuiluun ja kiukutteluun. Tällainen on anopin kanta.



Äitinä sydämeni itkee verta. Tytölle mumma on tärkeä ihminen ja joka kerta huomaan kuinka tyttö pahoittaa mielensä mumman jutuista, mutta kätkee usein pettymyksensä.



Tyttäremme sai vakavan sairaskohtauksen ja oli pitkään sairaalassa. Mummi ei kysynyt kuin puolella lauseella tytön vointia, vaan oli huolissaan siitä, miten poika pärjää kun kaikki huomioi nyt sairasta tyttöä...

Minunkin sydämmeni itkee tuollaista kuullessani. Mikään ei ole niin armotonta kuin tilanne, jossa pieni lapsi toivoo saavansa hyväksyntää ja vastarakkautta. Voisitteko löytää tyttärellenne paremman mummon-korvikkeen?

koska olette kotoanne lähteneet niin ..

Siskoni lapset asuvat lähellä, me 300 km:n päässä. Suhde isovanhempiin siis on vähän erilainen, mutta vain käytännön syistä, yhtä rakkaita tuntuvat kaikki olevan.



Appivanhemmillani on samoin 4 lapsenlasta, joita kohtelevat todella eriarvoisesti. Selviä suosikkeja ovat meidän esikoinen ja tytön perheen kuopus. Itse eivät varmaan ikinä myöntäisi tätä, mutta mieheni ja minä sekä miehen sisko puolisoineen olemme kaikki havainneet saman.



Surullista.

meidän tyttö ja sitä hössötystä riittää. En osaa arvioida, onko tuo hössötys sitten ylitsevuotavaa raukkautta vai mitä ja tuleeko suosikkeja jos/kun miehen sisarukset saavat lapsia. Monesti olen vain ajatellut, että olisipa muitakin lapsenlapsia, niin minun ei tarvitsisi kuunnella niin kovasti neuvoja...raskaita nuo anoppilassa käynnit...

Nyt tuli vastattua jo kahdesti, joko tajuat?

Vierailija:

Oletteko te kaikki noin kiinni vanhemmissanne/appivanhemmissanne, ihan kuin he olisivat vastuussa teidän elämästänne! Antakaa piut paut niille piittaamattomille isovanhemmille, älkääkä noin säälittävästi kerjätkö huomiota.

Ja kun tätä viestiketjua lukee tuntuu, että toisille ei mikään riitä. Entä jos isovanhemmat ei halua olla koko ajan lahjoja ostamassa, eikö se ole heidän oikeutensa. Mitä lahja/hoitoautomaatteja isovanhempien pitäisi olla?

Tässä ketjussa kun on kyse siitä, että isovanhemmat suosivat jotain tiettyä lapsenlasta ja miltä tämä mahdollisesti tuntuu sorsituista lapsenlapsista.

Voi jeesus, että täällä käy vähä-älyistä porukkaa..

Meillä on yksi lapsi (melk. 2v.). Appivanhempien ainoa lapsenlapsi.

Keväällä miehen sisko saa esikoisena, ja tätä ketjua lukiessa alkoi lapseni puolesta ahdistamaan, mitä jos anoppi on yhtä törkeä kuin monet tässä ketjussa kerrotut esimerkit.



Ainakin tavaroita/äitiysvaatteita on tullut miehen siskolle satamalla. Me ei saatu mitään lasta odottaessamme.



Muutenkin anoppi on paljon läheisempi tyttäriensä kuin mieheni kanssa. Anoppi ei myöskään ole mikään kaikista fiksuin ja huomaavaisin ihminen, joten en tiedä kykeneekö hän olemaan näyttämättä lapsille, jos toinen on toista tärkeämpi.

Jotenkin anoppini tuntien olen melkein varma, että näin käy.



Asia ei ole minulle mikään henkilökohtainen menetys, vaan olen huolissani lapseni tunteista. Meidän lapsi kun on vielä sellainen ujo ja varautunut, ettei " osaa pitää puoliaan" ja " hurmata kaikkia" (jos tiedätte mitä tarkoitan).

Noh, ehkä anoppi yllättää ja käyttäytyy fiksusti ;).