Suosikkilapsenlapset ...

Hoh hoijaa, tultiin eilen mummolareissulta ja kyllä oli taas mitta täynnä kotiinlähteissä. Mummolla on suosikkilapsenlapset ja ovat tietysti suosikkityttären lapset. Jo sekin riittäisi, että saa jatkuvasti kuulla, miten taitava ja kaikkea muuta superihmeellistä oma tytär on, mutta vielä pitää kuulla ja nähdä lastenlastenkin erinomaisuus. Eikä mieskään tietysti saa suutaan auki. Harmittaa vaan, että omien lasten kasvaessa hekin huomaavat suosimisen. Onko muilla perheillä tällaista suosimista ja miten olette asian hoitaneet? Aikuiset jotenkin se yrittävät nieleskellä, mutta mitä sanoa pienille lapsille? Ja miten siihen tyhmään mummoon voi vaikuttaa ??!!??????

Ehkä se johtuu siitäkin että äidit sekaantuvat enempi tyttäriensä perheiden elämään muutenkin. Mua henk.koht. ei haittaisi, mutta meillä isommat lapset alkavat jo itse huomata kun mummo vouhkaa koko ajan serkkujen kanssa kanssa ja itse ovat kuin ilmaa mummon ja ukin edessä. No, onneksi on ne omat vanhemmat jotka paapoo meidän lapsia, toistaiseksi vielä ainoita lapsenlapsiaan ;)

Meillä on viisi lasta ja miehen veljellä yksi. Mieheni vanhemmat ja veli perheineen asuvat samassa kaupungissa monen sadan kilometrin päässä meistä. Tietenkin tämä etäisyys vaikuttaa asiaan, mutta on tosi kurja katsoa esim. lapsen synttärikuvia, joissa mummo ja pappa ovat synttäreillä lahjoineen, kun ne ei koskaan lähetä meidän lapsille edes korttia. Eivät muutenkaan kysy koskaan, mitä lapsille kuuluu,mutta muistavat kertoa, miten ihana kullannuppu mieheni veljen lapsi on, ja miten hän on aina melkein joka päivä hoidossa heillä. Meillä ovat käyneet viimeksi viisi vuotta sitten, eivätkä tule, vaikka kuinka ollaan pyydetty. Meidän pitäisi aina matkustaa sinne kuuntelemaan kehuja heidän kullannupustaan. Eivät ole tulleet edes kuin yhden lapsen ristiäisiin.

Mun vanhemmilla on selkeä suosikkilapsenlapsi eli pikkuveljeni ainoa lapsi eli vanhempieni ainoa lapsenlapsi. Meidän perheessä kukaan muu ei ole enää mitään, kun on tämä pikkuihmemies. Jos joskus minulle ja siskolleni lapsia siunaantuu, tuskinpa samanlaista kohtelua saavat.. No, ehkä ensimmäinen lapsenlapsi aiheuttaa tällaisen reaktion. Huvitti ja suututtikin vain katsoa isäni ottamia kuvia siskon vihkitilaisuudesta, jossa suurin osa kuvista oli -yllätys, yllätys- lapsenlapsesta (vihkiparista muuten 1 ainokainen kuva koko filmillä, minusta ei yhtään).

Sinänsä lastenlasten suhteen vaadin ehdotonta tasa-arvoa, kuten muissakin asioissa, joissa ollaan eri perheen lasten kanssa tekemisissä. Hankalaahan se voi olla, jos esim. 2 sisaruksella on aivan erilainen taloudellinen tilanne. Onko silloin väärin, jos köyhemmän lapsille annetaan arvokkaampia lahjoja (jotka toisen perheen lasten vanhemmat ostavat itse)? Huomio on kuitenkin ilmaista ja se pitää ainakin jakaa tasapuolisesti.

joudun kärsimään siitä että oma poikani on onnistunut hurmaamaan molemmat mummot. anoppini on meinannut tai oikeestaan mokassut monta kertaa että onpa niin niin söpönen ja kiltti poika ja sitten hölmösti lisännyt että ootte te muutkin (lastenlapset). Mieheni siskoa joka on minun hyvä ystävä asia tympii. Joudunkin monesti kun mummo kehuu lasta sanomaan että eihän se nyt aina niin kiltti oo jne, joka on aika tylsää.

Mikä tietysti risoo mieheni veljen perhettä ihan suunnattomasti. Siitä kostoksi haukkuvat ja panettelevat meitä. Juu, sehän onkin meidän vika, että ovat itse pitäneet etäiset välit lastensa ja isovanhempien välillä ja heränneet vasta nyt, kun meille on tullut lapsia, joista on sitten tullut pienestä pitäen läheisiä isovanhemmilleen. Kamalaa tämmöinen kateus ja katkeruus!!

Jos ois meillä noin niin kyllä kuulis mummo kunniansa.

Kyllä meidän äiti rakastaa jokaista lapsenlastaan ihan yhtä paljon, pusuttelee ja hellii.

Meillä lapset jäivät täysin soittelemaan toista viulua, kun miehen veli vaimoineen sai lapsen. On se vaan niin ihmeellinen ja suloinen joka suhteessa, että varsinkin kuopuksemme, joka on puoli vuotta tätä ihmeserkkua vanhempi, on isovanhemmille täysin evvk-osastoa. Appivanhempien kämppäkin on vuorattu tämän yhden lapsenlapsen valokuvilla. Kyllä tämä epätasapuolisuus harmittaa, en edes yritä väittää mitään muuta.

" ovat pitäneet välinsä etäisinä" ... hohhoijaa, miksiköhän?

... kun esikoinen oli parin viikon ikäinen, niin anoppi kertoi ' mielipiteensä' . Leperteli siinä vauvalle ja sitten yhtäkkiä sanoi ' kyllä tyttären lapset kuitenkin tulee olemaan rakkaampia' . En ole jaksanut panostaa lasten mummosuhteeseen (tähän on monta syytä), kun vielä toistaiseksi olemattomat serkut tulevat joka tapauksessa olemaan rakkaampia. Voisi anoppi joskus ajatella mitä suustaan päästää...

Vierailija:

" ovat pitäneet välinsä etäisinä" ... hohhoijaa, miksiköhän?

Mieheni veljen perhe on pitänyt välinsä etäisinä isovanhempiin siksi, kun miniä ja anoppi eivät tulleet keskenään toimeen. Mutta nyt on jo jonkin aikaa ollut käynnissä oikea mielistelykampanja isovanhempien suuntaan, kun ovat huomanneet, että meidän lapsista on tullut isovanhemmille rakkaampia. Ai miksikö? Siksi, että minä (eli toinen miniä) olen pitänyt välini anoppiin hyvinä, kun ei ole mitään syytä riidelläkään ja siksi meidän ei ole tarvinnut pantata lastemme mahdollisuuksia tavata mummoa ja vaaria. Mutta tämähän ei taas liity ap:n aloittamaan keskusteluun... Halusin vain sanoa, että minusta ja miehestäni tuntuu todella kurjalta, koska me saamme kuulla haukut asiasta, johon emme itse ole millään tavalla syyllisiä. Ymmärsitkö??

Monet itkut olen itkenyt sen takia. Mies on sanonutkin asiasta monta kertaa, mutta tuskin tilanne muuttuu.

suosimalla toisen sisaruksen lapsia? Tai sen miniän, joka tulee anopin kanssa paremmin toimeen? Monestihan miniät säännöstelee lapsensa ja anoppinsa tapaamisia, jos miniä itse inhoaa anoppiaan, joten onko tuo ihme, jos anoppi suosii jonkun toisen lapsia. Anopithan on naisia ja me naiset olemme valitettavasti tämmöisiä kieroja!!



Ja se on usein totta, että oma äiti suosii oman tyttärensä lapsia enemmän kuin poikansa, joka on siis parisuhteessa sen " miniän" kanssa. Näin tyttären näkökulmasta katsottuna: Vien mieluummin omat lapseni hoitoon omalle äidilleni kuin anopilleni. Niin tekee kälynikin eli vie veljeni pojan hoitoon omalle äidilleen eikä minun äidilleni eli sille toiselle mummolle.

Appivanhemmat suosivat selvästi eniten miehen siskon lasta. Kyllä meidänkin lapsemme saavat paljon huomiota, mutta kyllä sen jotenkin huomaa, että tyttären lapsi on vanhemmille läheisempi.



Onneksi meidän lapsemme saavat sitten paistatella toisten isovanhempiensa, eli minun vanhempieni, suosiossa, koska heillä ei ole kilpailijoita! Toisaalta tämä tilanne on ihan hyvä. Minun vanhempani ovat myös meidän lapsillemme ne tärkeämmät ja läheisemmät isovanhemmat.

Minua kiusattiin koulussa ja se ei ollut kivaa. Nyt pelottaa, että sama toistuu oman lapsen kohdalla.

Anoppini mielestä tyttäriensälapset ovat niitä osaavia ja taitavia. Samoin mieheni ensimmäisestä suhteesta oleva lapsi. Minun ja mieheni yhteinen lapsi ei ole mitään :( Saatikka lapsi minun entisestä suhteestani (jonka jotenkin jaksan ymmärtää kun ei sukulainen...)



Soittaa minulle ja kyselee mieheni aikaisemmasta suhteesta olevasta lapsesta, yhteisestämme ei kysy mitään. Joskus yritän itse kertoa kuulumisia myös hänestä, mutta joko puhuu päälle muuta tai kuuntelee hetken ja vaihtaa aihetta. Viime viikolla lähtiessämme lasten serkun synttäreiltä, huuteli serkut tulemaan ovelle sanomaan hei x:lle (mieheni lapselle). Yhteinen ei siis ollut hein arvoinen (eikä tietenkään minun lapsenikaan). Nyt vielä jaksan, kun yhteinen pieni. Mutta olen miehelleni sanonut etten tulevaisuudessa tule näihin tilaisuuksiin yhteisen lapsemme kanssa, kun hän vanhempi. En halua pahoittaa hänen mieltään mummon käytöksestä.



Mieheni on asiasta äidilleen puhunut, ei koe toimivansa niin... Joten mitään ei taida olla tehtävissä, harmittaa lapsemme puolesta ja tietysti miehenikin pahoittaa tälläisestä mielensä :(

riippumatta siitä onko oma äiti vai miehen äiti?

että meillä miehen vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi nostettiin suorastaan puolijumalan asemaan, lapsi enemmän hoidossa isovanhemmilla kuin omien vanhempiensa kanssa ( ei meidän lapsi). Voitte arvata, että hänestä kehkeytyi pilalle hemmoteltu... Kun lapsi ei ollut paikalla, palvontatuokio suoritettiin valokuvan äärellä... Kukaan muu tämän jälkeen tullut ei ole yltänyt tähän suosioon. Samoin muut tyttären lapset ovat olleet niitä ns. parempia lapsenlapsia. Samoin isovanhempien omat lapset eivät olleet enää mitään tämän ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä. Eli tuttua kaikki edellä mainittu.

muistakaamme ettei ikinä itse sorruta samaan kun/jos joskus

omia lastenlapsia saadaan,eikös?

Kohteletteko itse isovanhempia tasapuoliseti,

riippumatta siitä onko oma äiti vai miehen äiti?