Suosikkilapsenlapset ...

Yksi esimerkki.. Mummilassa käydessä jääkaapista löytyy milloin mitäkin herkkua. Herkut on varattu siskoni lapsille, ja se tehdään selväksi siinä vaiheessa kun minun lapseni saavat esim. iltapalaa mummilta. Se houkutteleva jogurttipurkki onkin odottamassa Villeä. Tai se suklainen vanukas, se onkin ostettu nimenomaan Viiville.



Pahin on, kun olimme yhtä aikaa mummilassa. Mummi jakoi salaa keksejä keittiössä Villelle ja Viiville. Minun lapseni olivat kädet ojossa odottamassa, että hekin saavat osansa. Eivät muuten saaneet :( Kuulemma just Villelle ja Viiville kaupasta ostettuja keksejä!?



Ville ja Viivi saavat myös hurjan määrän vaatteita mummilta. Mummi vaatettaa suosikkilapsenlapsensa mielellään. Se on minulle liikaa, että mummi muistaa aina minut nähdessään kertoa mitä on viime aikoina suosikeilleen hankkinut. Tai missä on mennä viikolla suosikeiden kanssa aikaansa viettänyt. Ei muuten ole mummilla enää juurikaan tilaisuuksia suosimisesta kertomiseen. Miksei?

Vierailija:

Yksi esimerkki.. Mummilassa käydessä jääkaapista löytyy milloin mitäkin herkkua. Herkut on varattu siskoni lapsille, ja se tehdään selväksi siinä vaiheessa kun minun lapseni saavat esim. iltapalaa mummilta. Se houkutteleva jogurttipurkki onkin odottamassa Villeä. Tai se suklainen vanukas, se onkin ostettu nimenomaan Viiville.

Pahin on, kun olimme yhtä aikaa mummilassa. Mummi jakoi salaa keksejä keittiössä Villelle ja Viiville. Minun lapseni olivat kädet ojossa odottamassa, että hekin saavat osansa. Eivät muuten saaneet :( Kuulemma just Villelle ja Viiville kaupasta ostettuja keksejä!?

Ville ja Viivi saavat myös hurjan määrän vaatteita mummilta. Mummi vaatettaa suosikkilapsenlapsensa mielellään. Se on minulle liikaa, että mummi muistaa aina minut nähdessään kertoa mitä on viime aikoina suosikeilleen hankkinut. Tai missä on mennä viikolla suosikeiden kanssa aikaansa viettänyt. Ei muuten ole mummilla enää juurikaan tilaisuuksia suosimisesta kertomiseen. Miksei?

Mä olisin nostanut semmoisen metelin että oksat

pois....

Tosin en edes olisi tekemisissä moisen isovanhemman

kanssa(vaikka sitten olisi oma äiti...)

MIEHELLÄNI ON KAKSI SISKOA JA TOISEN SISKON POJAT OVAT KAIKESSA ETU SIJALLA OLI ASIA MITÄ VAAN JA SITTEN TULEE TOISEN SISKON TYTÖT JA MEIDÄN LAPSET SITTEN JOS AIKAA JÄÄ. MEIDÄN POIKA TÄSSÄ YKS VIIKONLOPPU OISI HALUNNUT MENNÄ MUMMON JA PAPAN LUO YÖ KYLÄÄN NIIN EPÄ SINNE PÄÄSSYT KUN OLI SEN TOISEN SISKON POIKIEN MENOT HARRASTUKSIIN NIIN PITI NIIDEN MENNÄ KATSOMAN NIITÄ. MEIDÄN LAPSET OVAT SAANEET MENNÄ MIEHENI KOTIIN YÖKSI VAIN MUUTAMAN KERRAN JA SISKON POJAT OVAT SIELLÄ YÖTÄ MELKEIN JOKA VIIKONLOPPU YÖKYLÄSSÄ. TEKISI MIELI SANOA PARI VALITTUA SANAA NIILLE MUTTA OLEN KUITENKIN HILLINNYT ITSENI. MIEHENI ON SANONUT MUTTA EIVÄT OTA ASIAA KUULEVIIN KORVIIN. ONKO MUILLA SAMANLAISIA ONGELMIA. MINUN OMALTA PUOLELTA OVAT AINOITA LAPSENLAPSIA KUN ITSELLÄNI EI OLE SISARUKSIA.

pikkukakkonen on melkein ilmaa. Vielä taapero ei tajua asian tilaa, mutta mitä tulevaisuudessa? Olen anopille huomauttanut, mutta ei tunnu missään. Sanoo suoraan:' Minnasta tykkään eniten jne.'

että saman perheen lapsia mummo kohtelee epätasapuolisesti -toinen vaan saa huomiota ja toisesta vaan puhutaan.



Itse olen huomannut kun meillä on ollut kesälapsia, että toisiin lapsiin vaan kiintyy enemmän. Jokin siinä lapsessa vetoaa juuri minuun. Mutta yritän kohdella kaikkia tasapuolisesti ja esim. samalla tavalla joka vuosi muistan kaikkia vaikkeivat he edes tiedä toisistaan...



Meidän lapsi on molemmille isovanhemmille ensimmäinen ja anopille oli kriisi tulla mummoksi!!! Minua ärsytti kun piti taistella siitä, ettemme suostu sanomaan häntä millään muumimamma -lempinimellä. Nyt kuitenkin lapsemme alkaa saada suosikki lapsenlapsen piirteitä, onhan hän ensimmäinen ja tosi sosiaalinen jo vauvasta. Serkut ovat paljon jähmeämpiä ja anoppi valittaa minulle ettei saa lapsiin kontaktia.



Minä olen yrittänyt tosi paljon kohentaa suhdettani anoppiin, koska haluan lapseni saavan läheisen mummon. Anopilla on vaikea suhde ollut omaan äitiin, niin pelkään ettei hän osaa kovin läheiseksi tulla. Lapsiinsakin on edelleen huolehtija suhde, vaikka kaikki ovat aikuisia ja pärjäävät hyvin. Hän vaan haluaa olla roolissaan, ei pysty olemaan tasavertainen. Minä olen taistellut aika paljon, ja olen huomannut että hän alkaa ottaa minut tasavertaisena eikä ole koko ajan pelkästään neuvomassa.

siis meidän lapsi on mummille ja ukille todella rakas ja kovasti väittävät kaikkien lastenlastensa olevan yhtä tärkeitä.Kohtelu on silti muutamassa asiassa todella epäoikeudenmukaista. jotenkin anoppini hyysää tyttönsä lapsia enemmän kuin meidän siis ottaa yöksi ja kyllään ilman vanhempia siis hoitoon.No kertoo varmaan jotain että meidän lapsi on vain kerran ollut yötä ja on nyt kaksi ja sen lisäksi ehkä kerran puolessa vuodessa hoidossa siellä.ja nuo toiset lapset ovat yötä ehkä kerran kuukaudessa tai vähemmän ja päivähoidossa semmoisia 6h reissuja ovat 3 kertaa viikossa.Olen aivan jo raivona ja sanonutkin anopilleni ja hän ei ymmärrä ja loukkaantuu.lisäksi hänen tyttönsä käyttää äitiään kovasti hyödyksi tuossa asiassa ja itse en saa apua ellen sitä oikein tarpeeksi ajoissa pyydä.Muutenkin ihastellaan enemmin serkkujen vaatteita yms.Mutta en voi sanoa että kohtelu olisi sellaista kuin teillä muilla.eli kyllä lapseni on heille mielettömän tärkeä,mutta onko kellään samanlaista että kun menee mummolaan niin siellä on aina lapsen serkut kylässä hoidossa ilman vanhempia...aina.ei tunnu mukavalta vaan ärsyttävältä.mitä asialle voi tehdä?

Minusta voisit anopillesi ehdottaa, että jos hän tulisi joskus vaikka teille hoitamaan lapsianne. Siellä voivat olla keskenään ilman häiriöitä. Ja voit ihan rehellisesti kai sanoa, että on tärkeää, että lapsille muodostuu läheinen suhden isovanhempiin ilman, että siinä on mukana aina joko te vanhemmat tai muita lapsia.

.EI KENELLÄKÄÄN KIINOSTA LUKEA NOITA UPP UPP VIESTEJÄ!

meidän poikamme oli mieheni vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi ja sai kokea aikamoista palvontaa sekä mieheni vanhempien että kahden siskon toimesta, joista varsinkin toisesta tuli pojallemme erittäin rakas. Poikamme suosikkiasema jatkui vaikka perheeseemme syntyi parin vuoden päästä esikoisen syntymästä toinen lapsi, joka oli tyttö. Jo tässä huomasin lasten välillä eriarvoista käytöstä. Appi ei edes vaivautunut katsomaan sairaalaan toista lastenlastaan, koska hänen täytyi mennä työpäivän päätteeksi kotona suihkuun?! Johan oli selitys. Minä vedin tästä kyllä välittömästi herneen nenään ja siellä nenässä se herne on edelleen. Kuopuksemme ollessa noin 9kk mieheni siskolle syntyi ensimmäinen lapsi. Ja kuinka ollakaan, esikoisemme tippui suosikkiasemaltaan, jonnekin evvk-osastolle ( niin kuin joku aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi) Tyttäremme oli ollut siellä osastolla syntymästään asti, koska anoppi ja appi keskittyivät vaan oman tyttärensä raskauden seurantaan. Kehtaavat vielä nykyäänkin sanoa, kuinka meidän kuopus kasvoi kuin huomaamatta. Juuri näin, ei todellakaan ole huomiota nähnyt. Meidän lapsemme kun sattuvat vielä olemaan vilkkaampia kuin anopin tyttären lapsi, niin totta kai saamme kuulla kuinka hankalia meidän lapset on hoitaa jne. kun nukkuvat ja syövät niin huonosti jne, Totta h..tissä ymmärrän, että on kivempi hoitaa lasta joka on rauhallinen, nukkuu hyvin jne, mutta luulisi, että edes kerran vuodessa voisi sen verran auttaa, että me vanhemmat saisimme joskus hetken aikaa hengähtää ja viettää aikaa ihan kaksistaan.



Ja täytyy sanoa, että kyllä tämän suosikkiaseman huomasi myös jouluna. Meidän lapsille oli muutama halpa lahja mutta miehen siskon lapselle ja koko perheelle lahjoja riitti.. oli turvaistuin, lastenhuoneen kalustetta, korvakuumemittaria, vaatteita, kalliita leluja jne. No oli meidänkin paketissa onneksi muutama paita ja halpa lelu. Lapset ovat vielä pieniä, eivätkä tälläistä onneksi vielä ymmärrä (eriarvoisuutta lahjoissa), mutta esikoinen on jo huomannut, ettei ole enää niin rakas esim mieheni toiselle siskolle ( joka siis oli pojallemme erittäin rakas) Hän erään katastrofalisen anoppivierailun jälkeen illalla sanoi minulle, että X ei enää rakasta häntä, vaan vain ainoastaan mieheni siskon lasta. Kyllä siinä sai kyyneliä niellä, kun kolmevuotias pikkumies miettii illalla ennen nukkumaan menoa surullisena tapahtunutta muutosta. Mutta näin se vain on, eikä sille mitään voi. Ei ihmistä voi pakottaa välittämään ja rakastamaan tasapuolisesti, mutta silti olisin toivonut lasteni puolesta, etten olisi joutunut tätä kokemaan.

Vierailija:

meidän poikamme oli mieheni vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi ja sai kokea aikamoista palvontaa sekä mieheni vanhempien että kahden siskon toimesta, joista varsinkin toisesta tuli pojallemme erittäin rakas. Poikamme suosikkiasema jatkui vaikka perheeseemme syntyi parin vuoden päästä esikoisen syntymästä toinen lapsi, joka oli tyttö. Jo tässä huomasin lasten välillä eriarvoista käytöstä. Appi ei edes vaivautunut katsomaan sairaalaan toista lastenlastaan, koska hänen täytyi mennä työpäivän päätteeksi kotona suihkuun?! Johan oli selitys. Minä vedin tästä kyllä välittömästi herneen nenään ja siellä nenässä se herne on edelleen. Kuopuksemme ollessa noin 9kk mieheni siskolle syntyi ensimmäinen lapsi. Ja kuinka ollakaan, esikoisemme tippui suosikkiasemaltaan, jonnekin evvk-osastolle ( niin kuin joku aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi) Tyttäremme oli ollut siellä osastolla syntymästään asti, koska anoppi ja appi keskittyivät vaan oman tyttärensä raskauden seurantaan. Kehtaavat vielä nykyäänkin sanoa, kuinka meidän kuopus kasvoi kuin huomaamatta. Juuri näin, ei todellakaan ole huomiota nähnyt. Meidän lapsemme kun sattuvat vielä olemaan vilkkaampia kuin anopin tyttären lapsi, niin totta kai saamme kuulla kuinka hankalia meidän lapset on hoitaa jne. kun nukkuvat ja syövät niin huonosti jne, Totta h..tissä ymmärrän, että on kivempi hoitaa lasta joka on rauhallinen, nukkuu hyvin jne, mutta luulisi, että edes kerran vuodessa voisi sen verran auttaa, että me vanhemmat saisimme joskus hetken aikaa hengähtää ja viettää aikaa ihan kaksistaan.

Ja täytyy sanoa, että kyllä tämän suosikkiaseman huomasi myös jouluna. Meidän lapsille oli muutama halpa lahja mutta miehen siskon lapselle ja koko perheelle lahjoja riitti.. oli turvaistuin, lastenhuoneen kalustetta, korvakuumemittaria, vaatteita, kalliita leluja jne. No oli meidänkin paketissa onneksi muutama paita ja halpa lelu. Lapset ovat vielä pieniä, eivätkä tälläistä onneksi vielä ymmärrä (eriarvoisuutta lahjoissa), mutta esikoinen on jo huomannut, ettei ole enää niin rakas esim mieheni toiselle siskolle ( joka siis oli pojallemme erittäin rakas) Hän erään katastrofalisen anoppivierailun jälkeen illalla sanoi minulle, että X ei enää rakasta häntä, vaan vain ainoastaan mieheni siskon lasta. Kyllä siinä sai kyyneliä niellä, kun kolmevuotias pikkumies miettii illalla ennen nukkumaan menoa surullisena tapahtunutta muutosta. Mutta näin se vain on, eikä sille mitään voi. Ei ihmistä voi pakottaa välittämään ja rakastamaan tasapuolisesti, mutta silti olisin toivonut lasteni puolesta, etten olisi joutunut tätä kokemaan.

Mieheni lapsi aikaisemmasta liitosta sairastui eikä päässyt meille jouluksi. Lahjoja yritimme viedä äidin luokse, mutta ei suostunut siihen. Tästä sitten mieheni äiti alkoi syytellä meitä eikä suostunut uskomaan ettei lahjoja huolita sinne. Ei myöskään ymmärtänyt miksemme hae sairasta lasta meille jouluksi...



Yhteinen vauvamme ei saanut häneltä mitään lahjaa, miehen lapsi kylläkin...

tosin tuo sanavalinta on aivan väärä, sille joka ei tiedä tilannettamme.

Sisarpuolellani on viisi lasta ja hän valittaa, kun heidän lapsillaan " ei ole" mummua/pappaa,, mikä on P,,ska puhetta. Hän on alusta alkaen ollut erittäin etäinen, ei ole tuonut lapsia esim. hoitoon mummilaan, saatika esim. äitienpäivänä käymään.

Ottaa yhteyttä vain jos tarvitsee esim. rahaa tai jotain muuta tavaraa lainaksi.

Muuten vanhempamme ovat hänelle ilmaa, kehuu kuinka pärjää omillaan jne.



Nyt kun minulla ja sisarellani on lapsia. Tietenkin vierailemme vanhempien luona ja viemme lapsia hoitoon (tosin todella harvoin). Hän on alkanut " itkemään" , kuinka hänen lapsia ei huomioida tai vast.

Tottahan toki lapsia huomioidaan, mummu ja pappa ostavat joululahjat, joista eivät saa edes kiitosta,,, lahjat pitää suunnilleen jättää oven taakse. Sisälle ei tietenkään taritse tulla, saatika kahvia keitetä.



Vanhempani eivät suosi minun tai sisareni lapsia. Mutta minkäs voit, jos sisaremme ei halua olla tekemisissä vanhempiemme kanssa.

Nurkan takana vinkuu ja vonkuu, kuinka hänen lapsiaan " syrjitään" ym,,,



Mutta meitä mahtuu moneen junaan,,,

tuo suosikkilapsenlapsen suosiminen täälläkin :(

Meillä on kolme lasta, siskollani kaksi. Oman isäni ja tämän avovaimon (ei siis oma äitini) silmissä meidän kolme lastamme eivät ole mitään :(

Tästä olen marissut vuosia, mutta mitään muutosta ei ole tullut.

Siskoni lapset ovat ainoastaan " jotakin suurta ja ihmeellistä" . Lainatakseni isäni sanoja " tuo xxx on sitten kerrassaan mainio" , tarkoittaen siskoni toista lasta.

Tästä olen kuullut vuosia, aina ne samat ylistykset, vaikka eipä tuo lapsi edes ole mitenkään " erikoinen" .

En jaksa enää kuunnella noita ylistyksiä turhasta, ja vaikka olisi aihettakin, voisi pitää mölyt mahassaan.

Vältän tietoisesti tilanteita, joissa serkukset joutuvat ukin kanssa tekemisiin samanaikaisesti. En jaksa sitä omien lasteni mielipahaa, mikä seuraa AINA.

Todella rasittavaa, ja törkeätäkin. Ja mitä tekee siskoni? Nauttii tilanteesta, ovathan hänen kullannuppunsa tulleet huomioiduksi.

Viis veisaa meidän lasten tunteista. Tuota nöyryytystä en suo enää kummallekkaan, siskolleni enkä isälleni.

Välit ovat hyvinkin etäiset ja kylmät, etten sanoisi. Mitä menetän?

Lapsiltani ainoan ukin, mutta mitä iloa on ukista joka ei ole kiinnostunut toisen lapsensa lapsista? Ei mitään.

Me asumme verrattain lähellä kaikki toinen toisiamme, joten matkastakaan ei ole kyse. Taloudellisesti tulemme toimeen itse, eli en ole rahaakaan ruinannut, ei kyse siis siitäkään.

Hoitoapua ei juurikaan ole herunut, mutta enpä liioin edes enää pyydä.

Loukkaavaa vaan lapsia kohtaan, kun pokkana näytetään kuvia ja jutellaan meidän lasten kuullen, että " muistattekos kun oltiin siellä ja siellä, kuinka kivaa meillä siellä oli..." .

Tiedättekö mitää kivaa isäni saakaan vanhoilla päivillään kokea?

Sen, että meidän lapsemme (emmekä minä ja mieheni) eivät aio vierailla usein hänen luonaan vanhainkodissa, sitten kun sen aika tulee.

Homehtukoot itsekkyyteensä! Tiedän, todella rumasti sanottu, mutta olen äärimmäisen täynnä tätä eriarvoisuutta.

Meitä kohdellaan kuin spitaalisia, vailla mitään syytä.

Tai no, syy taitanee olla: en ole siskoni, vaan minä :(

Meillä mummi aikanaan kertoi minulle järjestyksen. Hänen tyttärensä oli paikalla, kun hän sanoi et hän ei suosi ketään lasten lasta. Mutta kun tyttären poika on ensimmäinen ja tyttären tytär on tyttö niin kuin oli toivonut niin he ovat tietysti tärkeimpiä. Mulla kyllä suu loksahti auki. Mulla oli kuukauden vanha vauvamme sylissä.

Ovat suoraan sanoneetkin, etteivät oikein pidä mieheni veljen lapsista samalla tavalla, kun eivät saa niihin kosketusta. Aika karua tekstiä! Olen yrittänyt usuttaa heitä tutustumaan näihin lapsiin, jotka siis ovat selkästi sisäänpäinkääntyneempiä kuin meidän hölösuu, mutta ei. Lasten täytyisi mennä heidän luokseen, istuvat kuin puolijumalat sohvalla ja nakkelevat niskojaan kun tytöt vain heittävät pakolliset moikkaukset ja menevät leikkeihinsä.



Meidän nuorempi onkin jäänyt nyt ihan ilman toisia isovanhempia, kun emme enää ehdi/pääse heillä käymään. Onhan välimatkaakin " huimat" 15km ja appivanhemmat eläkeläisiä... pysyköön kotonaan, jos ei lapsenlapset tuon enempää kiinnosta! Toiset isovanhemmat näkevät lapsenlapsiaan joka viikko ja ovat selkeästi näistä kiinnostuneita.



Vastaus siis kysymykseen: kohtelenko molempia isovanhempia samalla lailla - EN. Ja siis kuitenkin silloin, kun meillä oli vai yksi lapsi, tuo suosikkipoika, veimme hänet useammin anoppilaan yökylään kuin minun vanhemmilleni...

ja täytyy sanoa, että mielestäni ilmiö paikantuu sisarkateuteen. Siis tämä kipeys. Vanhempien tulisi olla tasapuolisia, mutta useinkaan eivät ole, tästä seuraa sisarkateutta. Ja samaa lajia ovat nämä suosikkilapsenlapset jne.

Meillä on niin että isäni on avoliitossa naisen kanssa, jolla on omia lapsenlapsia.

Yhtenä vuonna lähdin itkien jouluna sieltä pois, kun naisen lapsenlapset repivät suksia yms. lahjapaketeista ja meidän esikoinen sai Aku Ankan taskukirja, kakkonen jonkun leikkielefantin ja nuorin (1kk) ei mitään. En tosin siellä suruani näyttänyt. Seuraavana vuonna emme menneet sinne lainkaan ja laitoin vain sähköpostilla isälleni lahjatoiveet: suksia, yms. Ihan vaan nähdäkseni tuleeko ne. Tulihan ne, kitistiin ensin, että pitääkö niiden olla uusia vai käykö kirppiskamat. Uudet tuli. No viime joulu meni sit suht tasavertaisena, mutta olinkin vihjannut isälleni, että kohdelkaa tasavertaisesti.

Mut esim. ulkomaanmatkoille he ovat vaan kelpuuttaneet mukaan naisen lapsenlapset, meiltä ei ees kysytä että lähtiskö joku meidän lapsista mukaan. Aion siihenkin puuttua, jos jatkuu moisena.

Epätasa-arvo näkyy kaikessa muutenkin, ostetaan esim merkkiaurinkolaseja niille lapsille ja siellä on isot taulut teetetty olkkariin VAIN naisen lapsista. Suureen ääneen " äitipuoleni" vouhkasi kerran meillä synttäreillä siitä, että laitettais meidänkin lapsista sellaiset taulut seinälle, mutta seuraavalla viikolla totes että on liian kallista. Piti vaan esittää muiden aikuisten ollessa paikalla.

En ees jaksa käydä siellä enää kun pari kertaa vuodessa



Äitipuoleni miniäkin on huomannut saman asian ja sanonut isälleni ja akallensa, että huomiois meidänkin lapset samalla tavalla. Katsotana miten käy.

Näinhän se jako tulee menemään perinnön jaossakin, että isovanhemman molemmat lapset perivät yhtä paljon huolimatta heidän lastwnsa lukumäärästä.

Mielestäni perinnön jako on kyllä ihan eri asia kuin isovanhemman eläessään antamat joulu- ja syntymäpäivälahjat. Niissä lahjojen saajat ovat ne lapsenlapset, eivät heidän vanhempansa, joten jonkilainen tasapuolisuus olisi toivottavaa.

Meillä isoäiti on antanut tyttärensä ainoalle lapselle moninkertaisesti sen, minkä meidän kolmelle yhteensä. Ikävämpää kuin aineellinen on kylläkin muu suosiminen.

Anoppi käy paljon hoitelemassa myös toisten lapsia ja myös nämä hoitolapset ovat tärkeämpiä kuin tytärten lapset, mikä on tosi järkkyä! Kun esim. tytär kertoi lapsensa koulutodistuksesta äidilleen, niin tämä totesi siihen vain, että x (hoitolapsi) sai stipendin. Ja samoin piti tyttären tyttären rippijuhlat jättää väliin, kun piti hoitolapsia mennä hoitamaan, että hoitolapsen vanhemmat pääsisivät golfaamaan.

asiasta???

Ennenkuin lapset ovat siinä iässä,että huomaavat itse

miten isovanhemmat suosivat vain toisia...

Itse en ainakaan saisi pidettyä suutani kiinni.