Suosikkilapsenlapset ...

Minun isoäitini ei pitänyt minusta koskaan, varmaankin siitä syystä, että olen perheeseen adoptoitu. Muut sisarukseni saivat kyllä huomiota ja rakkauttakin. Huomasin tämän jo todella aikaisessa vaiheessa ja sen sijaan, että olisin ollut pahoillani, minä vain etäännyin isovanhemmista. Vanhempani huomasivat sekä kohtelun, että reaktioni ja me vain vähensimme käyntejä isoäitini luona. Sisareni kävivät silloin tällöin erikseen kylässä, mutta minä jäin mieluummin kotiin.



Ei se minusta mitenkään pahalta tuntunut. Onhan maailmassa paljon muitakin aikuisia, joihin minulla ei ollut läheistä suhdetta ja isovanhempani vain niputin tähän joukkoon sen kummempia miettimättä. Asia olisi varmasti ollut toinen, jos vanhempani olisivat väkisin yrittäneet saada minua jotenkin " joukkoon kuuluavaksi" tälläkin saralla. Se olisi korostunut enemmän, jos olisin joutunut käymään isovanhempien luona. Mutta vanhempani olivat fiksuja ja antoivat sekä minun että isovanhempien olla rauhassa mitä olimme.



En ole koskaan tullut kysyneeksi, miltä tämä vanhemmistani on tuntunut aikoinaan. Mutta lapsi oppii sopeutumaan, kunhan mitään ei tyrkytetä väkisin.

Toinen mummo ei halua edes nähdä lapsenlapsiaan ja on antanut ymmärtää että siskoni ensimmäinen lapsi, vajaan vuoden tällä hetkellä, on hänen ainoa lapsenlapsensa (meidän omat on 3-8v).

Vaari taas elää eronsa jälkeen omaa poikamies elämäänsä, jotenkin ymmärrän sitä vähän, mutta nyt kun siskoni sai omansa niin siskoni tietenkin hakee huomiota omaansa käyttämällä " näytillä" ja vaari (eli isäni) vuokrasi mökin siskoni läheltä ja käy katsomassa + antaa lahjoja + rahaakin heille. Rahatilanne meillä on huonompi kuin heillä, mutta he osaavat paremmin vedota siihen. Meille ei tule lahjoja, ei rahaa, vaari käy pari kertaa vuodessa meillä, vaikka asutaan saman matkan päässä kuin siskoni.



Miehen vanhemmat taas.... No miehen isä ei taida omaa mielipidettä edes omata, mutta mummo eli miehen äiti sitten hänenkin edestä. Ainoastaan tuo vanhin kelpaisi, niin kylään kuin välillä myös yöksikin häntä haluaisi. sitten yritä siinä 5 vuotiaalle selittää että kun " mamma" sanoi että kyllä 5vuotias joskus pääsee yöksi, niin mites sen sitten sanot että miksi TAAS tuo vanhin pääsi, mutta ei ollut vieläkään hänen vuoronsa ja milloin hän pääsee - enhän minä sitä tiedä, mutta mites sen sanot 5vuotiaalle. Mieskään ei voi äidilleen huomauttaa että onhan meillä muitakin lapsia - välttelee vaan aina ja yleensähän meilä onkin menoa kun mummo haluaisi nähdä tätä vanhinta.



Tekis vaan nuo nuoremmat miehen veljet lapsia, niin mummo vois keskittyä niihin eikä meidän tarvitsis enää olla välikätenä selittämässä nuoremmille miksi mummo ei halua heitä nähdä.

mutta appi vilahtaa vain muutamassa viestissä, tai oma isä? Kyllähän niillä miehilläkin on merkitystä?



Meillä appi ei ole juuri kiinnostunut lapsenlapsista :( Anopin mielestä esikoistyttömme on kaikista fiksuin ja paras, ja hän saa monenlaista synttäri- ja joululahjaa, muut saavat sitten vain pienen setelin. Saa se tyttökin rahaa. Ollaan puhuttu siitä, ihan nätisti, ja anoppi loukkaantui. Muita lapsenlapsia kuin meidän heillä ei ole.

siis nämä isovanhemmat eivät käy meillä kun vain 15 min reissuja harvoin.eivät ehdi ja eivät muutenkaan ole kovin kyläileviä.Silloin kun serkut eivät ole siellä niin mummi haluaa lepäillä ta minä ja lapseni käydään siellä tai me koko perhe.Outoa on että minä menen aina sinne lapseni kanssa mutta tämä serkkujen äiti tai isä tulevat ani harvoin kyllään sinne mutta serkut kyvät kyllä koko ajan.En vaan jaksa hoitaa noita lapseni serkkuja kun ne on siellä melkein aina ja niitä joutuu sitten pitämään silmällä kun usein jään jos mummi leipoo niin heidän kanssa vielä samaan huoneeseen.Nyt sanoin itteni irti siis en enään reagoi vaikka serkut mitä tekis.Tää on ikävä kun pidän noista lapsista mutta katkeruus on saanut niin vallan.meidän poikamme kanssa mummi on käynyt ulkona vain pari kertaa sillei kahestaan mutta serkkuja vie aina ulos ja käyttää vaikka missä.serkkujen äiti vielä pistää lapsensa soittamaan että voivatko tulla ja mummi sanoo että ei hän voi kieltää.Sitten minulle valittaa kun on väsynyt eikä jaksa mitään kun hoitaa noita serkkuja.Minäkin kaipaisin apuja etenkin nyt kun odotan toista lasta.No eipä niitä apuja saa ei koskaan.tekis mieli muuttaa erakoksi jonnekkin korpeen kun asiat ei muuttuisi yhtään.just sanoin että jos serkut muuttaisi toiseen kaupunkiin niin isovanhemmathan seuraisi kun oavt niin kiintyneitä etenkin perheen esikoiseen.perhana.tekis mieli soittaa tuolle mummille ja serkkujen äidille ja sanoa pari valittua sanaa mutta välithä siinä menis lopullisesti ehkä.olen jo muutamat viestit joskus pistäny mutta toinen loukkaantu ja toinen väkätti että hänellä on pari lasta enemmän kun minulla ja tarvitsee enempi apuja.on varmasti totta mutta ei noin kärjistetytysti.kuitenkin serkkujen äiti on sellainen ettei jaksa edes hoitaa lapsiaan oikein ja koko ajan pois alta vaan.

kun serkkuani suosittiin. Mulla oli " hyvä" tilanne siinä suhteessa, että olin ensimmäinen (ainut lapsi) ja tyttö (isäni äiti siis kyseessä). Isäni siskolla taas on kaksi poikaa ja heistä vanhempaa mammani suosi ihan häpeilemättä. Olen 4 vuotta vanhempi kuin tämä vanhempi veljistä ja heillä kaksi vuotta ikäeroa. Muistan kuinka kiukkuinen olin nuoremman serkun puolesta ala-aste ikäisenä. Vanhempi oli supliikki ruskeakieli - nuorempi taas oli suomalaistyyppinen perusmies pienestä lähtien eikä mitenkään kyennyt sosiaalisilla taidoillaan ylittämään veljeään.



Ja voi veljet, että oli musta niin äärimmäisen epäreilua. Valitettavasti kunnioitus mammaani kohtaan kyllä hävisi aika nopeasti nimenomaan tämän asian takia. En ole koskaan erityisesti pitänyt tästä mammastani (aikuisellakaan iällä) vaikka syrjintä ei koskenutkaan minua.



Luulen vaan, että kyseessä on yksinkertaisesti niin s*tanan tyhmä tapaus ettei kyllä varmasti ole itse hiffannut, että mikä mättää. Ja voi voi, ei voi mitään, mutta taitaa olla aika hiljaista tuo lastenlasten siis meidän serkusten vierailut mammaparalla nykyään. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jos sukulainen on kusipää niin miksi sen kanssa pitäisi silti olla tekemisissä - valintakysymys kai sekin.



Siitä olen toisaalta ihan varma, että jos mieheni veli saa joskus lapsia niin suosio tulee olemaan valtava anopin suunnalta (varsinkin jos tulee vielä poika - kun hänellä itsellään on kaksi poikaa meillä taas kaksi tyttöä). Mieheni veli on aina ollut se mamman kultapoika. Ja itse asiassa ihan samoista syistä kuin serkkujeni tapauksessa.

Vierailija:

Anoppini mielestä tyttäriensälapset ovat niitä osaavia ja taitavia. Samoin mieheni ensimmäisestä suhteesta oleva lapsi. Minun ja mieheni yhteinen lapsi ei ole mitään :( Saatikka lapsi minun entisestä suhteestani (jonka jotenkin jaksan ymmärtää kun ei sukulainen...)

Soittaa minulle ja kyselee mieheni aikaisemmasta suhteesta olevasta lapsesta, yhteisestämme ei kysy mitään. Joskus yritän itse kertoa kuulumisia myös hänestä, mutta joko puhuu päälle muuta tai kuuntelee hetken ja vaihtaa aihetta. Viime viikolla lähtiessämme lasten serkun synttäreiltä, huuteli serkut tulemaan ovelle sanomaan hei x:lle (mieheni lapselle). Yhteinen ei siis ollut hein arvoinen (eikä tietenkään minun lapsenikaan). Nyt vielä jaksan, kun yhteinen pieni. Mutta olen miehelleni sanonut etten tulevaisuudessa tule näihin tilaisuuksiin yhteisen lapsemme kanssa, kun hän vanhempi. En halua pahoittaa hänen mieltään mummon käytöksestä.

Mieheni on asiasta äidilleen puhunut, ei koe toimivansa niin... Joten mitään ei taida olla tehtävissä, harmittaa lapsemme puolesta ja tietysti miehenikin pahoittaa tälläisestä mielensä :(

meidän suvusta. Olen aivan yhtä kyllästynyt, enkä tiedä mitä tehdä, koska jos se olen minä joka sanon, niin olen vain se kamala miniä. Meilläkään mies ei saa suutaan auki, ei kuulemma ole riidan väärti.

Ei noihin mummoihin yleensä voi vaikuttaa.

Ihan kuin meillä. Mamma aina syötti herkkkuja serkkupojalle ja tosiaan pullan päälle voita. :-) Yläasteella poika sai mopon kun ei jaksanut liikuttaa persaustaan ilman moottorin apua. Nyt on läski ja mulla on vyötärö!

miehen siskon lapset ja uusiolapset ovat niin täydellisiä! mutta niin on se niiden äitikin.



Miehen mielestä on ihan normaalia että hänen siskolleen ja (lapsille) ostetaan kaikki ja miehelleni ja meidän lapsille ei mitään. Mummu ei muista nimppareita jne (meidän lasten) hyvä jos synttärilahja tulee ja siitäkin muistetaan mainita että kun oli alennusmyynnissä on se vähän kolhiintunut mutta ei haittaa (keinuhepo) siskon penksta sai kannettavan tieokoneen, eikä ollut mikään esittelykipale...



Miten selittää lapsille että ei mummu teistä tykkää noi toiset lapset ne on mummunkultia te riesoja.

Sen huomaa monista pienistä seikoista.

Esim. kun käyvät laivalla tuovat tuliaisia (karkkia) vain

tälle suosikki lapselleen...

Kerran olimme kaikki samaan aikaan anoppilassa

ja anoppi antoi ison säkin karkkia tälle lapselle mukaan

kun olivat lähdössä kotiin.

Meidän lapsille ei annettu mitään.



Itseäni harmitti lähinnä se että miksi piti antaa

siinä meidän läsnäollessa,miksei esim. seuraavana

päivänä???

Miehen sisko käy kuitenkin monta kertaa viikossa

kylässä,olisi antanut niin ettemme näe.

ja ottaa molemmat, siis poikansa oman ja tämän uuden lapsen, hoitoon yhtä aikaa! Olen sitä aina arvostanut tosi korkealle, varsinkin nyt, kun itse olen äiti.



On todella ahdistavaa lukea tällaisia ketjuja. Mulla on itselläni ollut hankala mummosuhde, veljeni oli aina se ihanampi. Jopa siihen pisteeseen, että veljeni lopulta alkoi puolustaa minua mummoa vastaan, kun mummo alkoi VALEHDELLA tekemisiäni, että sai antaa rangaistuksia! Eli pieni lapsikin ymmärsi jossain vaiheessa lopettaa suosion auringossa paistattelemisen toisen kustannuksella, mikä on jo aika hullua! :S

Olen monesti miettinyt, että olisin varmasti ollut onnellisempi vain yhdestä ihanasta ja tasapuolisesta mummosta, kuin kahdesta mummosta, joista toinen jäyti itsetuntoni olemattomaksi käytöksellään... Miettikää siis tarkkaan haluatteko pitää yllä lastenne epätervettä mummosuhdetta!