Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suosikkilapsenlapset ...
Kommentit (152)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi ja appi suosii vanhimman lapsensa esikoista. Tämä saa kaiken mitä haluaa ja myös käyttäytyä miten lystää. Ei väliä vaikka löi tyttäreltämme etuhampaat sisään, " kun tyttö selvästi ärsytti" (tosin sattui vaan istumaan pojan mielestä väärässä paikassa...). Jouluna ja synttäreinä tyttö saa jotain pienä ja tämä poika sitten vaikka kuun taivaalta. Tosin anoppi on aina suosinut myös vanhinta lastaan (edelleen lähettää rahaa pojalleen, joka käy kyllä ihan hyväpalkkaisessa ansiotyössä... Nuorempi pojista ei saa edes onnitteluja syntymäpäivinään), eli tämä lapsenlapsi-juttu ei ole meille yllätys.
No onneksi meillä on ne toisetkin isovanhemmat, jotka kyllä kohtelevat kaikkia lapsenlapsiaan tasa-arvoisesti :-) Ja valitettavasti vierailemme kyllä useammin minun kotonani juuri tästä syystä.
Meillä miehen vanhemmat ovat olleet todella ihanan aktiivisia isovanhempia ja olen siitä kiitollinen. Viime aikoina yhteydenpito on vähentyneet, syynä sairastelu ja kai sekin, että olen selkeästi sanonut kantani heille asioista. Esim. juoruileva anoppini kertoilee kaikenlaisia juttuja muista ihmisistä minulle ja olen sanonut, etten halua kuulla niistä. Samoin on sanonut rakastavansa enemmän esikoistamme ja ukki kuulemma taas rakastaa enemmän kuopustamme. Sanoin painokkaasti, että sitä ei sitten saa näyttää lapsillemme. Liika hössötys on hälvennyt hänen puoleltaan, se on hyvä. Muuten olemme hyvissä väleissä, mutta aika erilaisia ihmisiä, mikä vähentää läheisyyttä.
Äitini taas on viime aikoina osallistunut enemmän elämäämme, sillä hän oli aiemmin masentunut ja eli suruaikansa jälkeistä sinkkuelämää.
Siskoni on lastemme kummi eikä ole pitänyt yhteyttä kahteen vuoteen. Luulen, että osansa tuohon on sisarkateus minua kohtaan, mutta mielstäni en ole vastuussa siitä, kuinka minua on kohdeltu lapsena tai jos elämäni on mennyt aikuisena enemmän " putkeen" . Samoin hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi, kun on muuttanut tarkoituksella kauas ja häpeää maalaisjuuriaan :-/ Tämä on vaikea ja monisyinen juttu, mutta sitä on vaikea selvitellä yksipuolisesti.
Eipä sepustukseni tainnut auttaa muita kuin itseäni, mutta halusin osallistua keskusteluun.
Nimittäin meillä anoppi sanoo suoraan, että rakastaa esikoistamme eniten. Olen sanonut, ettei se saa näkyä mitenkään missään olosuhteissa, mutta niinpä sanoi sen taas ääneen sukujuhlissa ja esikoisemme kuullen, joka jo ymmärtää tuollaiset.
Anopilla on itsellään vain poikia ja esikoisemme on erityistarpeita omaava poika, kun taas siskonsa ja serkkunsa ovat tyttöjä. Hassua vain, että tyttömme syntyessä anoppi leijaili viikon ilmassa innosta, mutta nyt asiat ovat kääntyneet näin päin. Eikä minusta ole näinkään hyvä...
Tuntemattomatkin ihmiset tulevat kylällä juttelemaan, että tässäkö nyt on se X:n lapsenlapsi ja huokaisevat kyllästyneenä kuulleensa heistä paljon. Anoppi on kyllä ottanut onkeensa, kun sanoin suoraan (no hyvä on, huusin kerran, kun asia kärjistyi) toisten asioiden lärppimisestä. Asiaan ei ole koskaan palattu. Anopin kanssa on mahdoton keskustella, kun appeni sanoi. Hän kääntää aina asiat itseensä, oli aihe mikä hyvänsä :-/
Muutoin meillä on ihan hyvät ja lämpimät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoin, että meillä on 2 lasta ja odotan, että myös toiseen osoitetaan kiinnostusta. Laittoi luurin kiinni. Uskon, että tein pidemmän päälle viisaasti. Meillä ei lapsia laiteta järjestykseen enkä suvaitse sitä muiltakaan!
Kaikki saa samalla summalla joululahjoja ja synttärilahjoja. Jos jonkun lahja maksaa vähemmän niin ostetaan vaikka karkkia lisäksi että tietty summa tulee täyteen.=)
Mielestäni hassua että pitää olla noin tarkka. Mutta eipä kukaan pääse valittamaan että toinen sai enemmän.
Ihmetyttää vain että miten mummun rahat riittää kun meitä lastenlapsia on kuitenkin 12.
Ehkä jonkin sortin lellikkejä ovat nyt kuitenkin minun lapseni. Kun kaikki mummun omat lastenlapset ovat jo kouluikäisiä, eivätkä käy enää niin usein.
Minun lapsiani odottavat aina suklaalevyt yms kun tulevat käymään. Toisaalta saisivat muutkin jos kävisivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää miehen siskon lapsista enemmän, ne kun on POIKIA. Meillä VAIN tyttöjä.
Ts. se miniä jolle anoppi laittaa väärällä sukunimellä kortteja. (ks. sukunimiketju)
jos en olisi edes yrittänyt tehdä asialle jotain. Nyt suosikkiutta yritetään peitellään paremmin. Osaksi anoppi myönsi ja osaksi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsemme on toisen puolen suvulle ensimmäinen lapsenlapsi, joten luonnollisesti on kaiken huomion keskipisteenä.
Toisen puolen suvussa muita lapsenlapsia on paljon, mutta isovanhemmilla ei ole heihin juuri minkäänlaisia välejä, eivät pidä yhteyttä, eivätkä oikeastaan edes tunne toisiaan. Meidän lapsi on nyt sitten näille isovanhemmille todella rakas ja tärkeä. Isovanhemmat ovat saanneet nyt ns. viimeisen mahdollisuuden yrittää oikeasti olla isovanhempia ja luoda lapsenlapseen hyvä ja toimiva suhde. Ovat kyllä tarttuneet tilaisuuteensa rohkeasti vaikka ei varmasti ole ollut helppoa!
Ja reilun vuoden jälkeen täytyy sanoa, että ihan kivasti se alkaa sujua. Aluksi vauvaan suhtautuminen oli heille vaikeaa ja ihan uusi juttu, mutta nyt tosissaan touhuavat kaikenlaista yhdessä ja sitä on kiva seurata. Lapsikin nauttii.
Muiden lastenlasten vanhemmat ovat katkeria, toisaalta ymmärrän sen hyvin. Mutta jutun pointti on siinä, että ainakin meidän kohdalla kysymys on ihan kahden kaupasta. Itsellä täytyy olla hyvät välit väihin isovanhempiin (aina se ei ole ollut helppoa) ja sitä lapsen ja isovanhempien suhdetta täytyy olla itsellä mukana rakentamassa. Täytyy antaa aikaa ja mahdollisuuksia, neuvoa ja opastaa. Omat ongelmat heidät kanssaan täytyy kohdata ja ratkaista ennenkuin voi edes odottaa että lastenlasten kanssa muodostuu hyvä suhde.
Muuut sisarukset eivät halua olla tekemisissä vanhempiensa kanssa, puhuvat heidtä pahaa lasten kuullen eivätkä arvosta heitä. Kyllähän lapset sen aistivat ja suhtautuvat isovanhempiin sen mukaan. Surullista. Ei lapsikaan halua olla tekemisissä ihmisten kanssa joita ovat vanhemmatkaan eivät siedä. Ja ainahan välit eivät vain ole hyvät, mutta lasten kuullen ei niitä tulisi setviä.
Eli tällainen tarina meillä ja terkut vain teille katkerille sukulaisille, että omaapahan hautaanne kaivatte, meidän muksu vietti juuri ihanan viikonlopun vaarin kanssa!
Vierailija:
Mikä tietysti risoo mieheni veljen perhettä ihan suunnattomasti. Siitä kostoksi haukkuvat ja panettelevat meitä. Juu, sehän onkin meidän vika, että ovat itse pitäneet etäiset välit lastensa ja isovanhempien välillä ja heränneet vasta nyt, kun meille on tullut lapsia, joista on sitten tullut pienestä pitäen läheisiä isovanhemmilleen. Kamalaa tämmöinen kateus ja katkeruus!!
Sisarukset on kateellisia kun vanhemmillemme ovat tärkeimpiä minun lapset... Kuitenkaan he itse eivät ole pitäneet yhteyttä vanhempiin. Minusta on surullista :/ vaaditaan kyllä, mutta itse ei tehdä asialle mitään, että lapset saisivat lähempää kontaktia isovanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava huomata että en ole yksin.
terkuin sen " Isovanhemmat ÄRSYTTÄÄ" ketjun aloittja
yhtä ei kiinnosta ja yksi asuu 1000km:n päässä. Voi voi.
Älkää jääkö pyörimään katkeruuteen vaan eläkää elämää sellaisena kun se on. Jos ei isovanhempaa kiinnosta niin jättäkää koko tyyppi omaan arvoonsa. Mitä edes tekisitte isovanhemmalla, joka on kerjäämällä kerjätty tutustumaan lastenlapsiinsa?
Lähisukulaisuus ei ole mikään tae siitä, että lapsesta ja aikuisesta tulee läheisiä. Usein jopa päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä on pistetty merkille näisen suosikkitytärten ja -poikien mielisteleminen ja oman itsensä mainostaminen ja " nostaminen" kaikessa tekemisessä.
siskoni perheen lapset ovat täydellisiä mamman (oma äitini)silmissä..
Meidän lapset eivät yllä läheskään samalle tasolle.
Ärsyttävintä on että tyhmä mamma toitottaa kovaan ääneen kuinka tasapuolinen hän on aina kaikille jne.
Mutta siskoni lapset saavat synttärilahjaksi esim. 50 eur ja meidän 10 eur ja sekin pitkin hampain selvästi annettuna.
Tyhmempikin tajuaa että ei sitä ihan tasapäisiä olla..
No samaa on jatkunut jo omasta lapsuudestani asti.. minä olin AINA se joka sai tavarat käytettynä tai vain lupaksen, että seuraavaksi ostetaan sitten " Liisalle" .. ja niitä päiviä en ole vielä nähnyt monen asian kohdalla.
Suoraan sanoen en pidä äidistäni ollenkaan.. harmittavaiseksi asian tekee että pappaa ei pääse tapaamaan ilman että se muija on aina myös paikalla.
Isäni on oikeasti mukava ja hänen seuraansa kaipaamme.
Kadehdin kun jonkulla on oikeasti kiva ja fiksu äiti jonka kanssa voi tehdä asiota ja johon voi tukeutua ja kysyä neuvoa tarvittaessa.
Minulla ei ole koskaan sellaista ollut, lisäksi äitini ei sanojaan säästele ollessaan tyytymätön asioihin.
Toivottavasti onnistun paljon paremmin oman tyttäreni kanssa!
Onneksi meillä ei näin olekaan, isovanhemmat ovat varsin tasapuolisia. Mutta ei tässä kysymys ole vanhemman huonosta itsetunnosta, vaan siitä, miten pahalta LAPSESTA tuntuu, kun hän huomaa olevansa jostain käsittämättömästä syystä vähempiarvoinen kuin joku toinen lapsi.
Ja kyllä kypsä aikuinen osaa olla näyttämättä lapselle sitä, jos ei jostain tykkää.
Vierailija:
Onko teillä huono itsetunto kun kärsitte suosimisesta? Itsekin pidätte toisista sukulaislapsista enemmän kuin toisista. Älkää pilatko mummolassa käyntiä moisella miettimisellä. Mummo kertoilee teidänkin lapsistanne varmasti naapureille.T: yhden lapsen mummo
Koettakaa nyt kuitenkin niitä suhteita ylläpitää ja vaikka näistä hankalista tilanteista isovanhempien kanssa jutellakin.
Omilla lapsillani enää toiset isovanhemmat elossa. Kohtelu ollut kyllä tasapuolista. Toivoisin samaa kaikille (kohtelun osalta).
Anopillani on neljä lastenlasta: pojallaan kaksi samoin kuin tyttärelläänkin. Alusta lähtien on vaikuttanut vahvasti siltä, että omat lapsemme ovat anopin suosiossa, mikä ärsyttää minua ja miestäni. Miehen siskon lapsetkin ovat mukavia, ihania lapsia ja ansaitsisivat yhtä lailla mummonrakkautta kuin meidänkin lapsemme. Jokin aika sitten esikoisemme oli anopin luona kylässä, ja anoppi oli haukkunut esikoisellemme tyttärensä lapsia. Se ärsytti tosi paljon minua ja miestäni, ja kerroimme tyttärellemme mummon menetelleen väärin. En tiedä, onko mieheni sisko huomannut tämän suosimisen ja mitä hän siitä mahdollisesti ajattelee.
Yhteensä anopilla lastenlapsia seitsemän ja yksi poika ja kuusi tyttöä. Tytöt ei ole enää mitään tämän pojan syntymän jälkeen. Tämä oli toki ennalta arvattavissa esim. kun mieheni veljelle syntyi kolmas tyttö anoppi harmitteli " että tyttöhän sekin sitten oli" . Anopilla kaikki omat lapset on poikia, johtuisikohan tämä pojan suosiminen siitä?
Muuten olen anopin kanssa paljon paremmissa väleissä kuin oman äitini kanssa joka on maailman rasittavin ihminen, joten ei tuo äiti-tytärsuhdekaan kaikilla toteudu.
Alue: Aihe vapaa
vaikkei nähtäis ikinä, joten toivottavasti eivät suosioon joudukaan.