Arjen komiikkaa: väsyneiden äitien toilailuja pinoon!

Muutama päivä vauavn kanssa kotiutumisen jälkeen heräsin taas kerran yöllä itkuun. Jo tottuneesti ponkaisin sängystä ylös katsomaan, mikä pikkuisella on hätänä. Hirmuinen ihmetys ja paniikki iski, kun vauva oli aivan likomärkä. Miehelle aloin isoon ääneen kailottamaan, että voi kamaalaa, tää vauva vuotaa jostain. Mies siihen, että oisko vaippa....



Kaupassa käyn kanssa haahuilemassa ja roskiksia ulkoilutan säännöllisesti.



Mukavaa naistenpäivää:)

Olin ostamassa 2v9kk pojallemme vaatteita. Vaatekaupassa oli rekillinen hajakokoja halpaan hintaan. Tutkin tangot läpi sopivan kokoisia vaatteita etsien, ja otin kaikki, mitkä passasivat.



Kotona puin vaaleansinisen hupparin pojan ylle. Isä katsoi vaatetta hetken, ja kysyi sitten minulta, olinko lukenut mitä vaatteen selkäosassa lukee. Tuhahdin siihen väsymyksestä ärtyneenä, että jotakin siellä oli, en ole lukenut - mitä väliä sillä on?!



No, selässä luki SUPERGIRL. Piti sitten lahjoittaa huppari pois...



Hyvää Naistenpäivää ja Naisenergiaa kaikille!

Minä kävin viime viikolla kaupassa vaunujen kanssa ja ostin mm. yhden käsirasvapurkin. Kotona aloin purkaa ostoksia ja annoin aluksi lattialla makoilevalle vauvalle sen ostamani rasvapurkin leluksi siksi aikaa, että sain kaikki tavarat purettua. Ainakin kymmenen kertaa kävin välillä siirtämässä purkkia takaisin vauvan ulottuville, kun pyöräytti sen liian kauas ulottuviltaan. Sitten aloin etsimään käsirasvaa, jonka muistin varmasti ostaneeni, ostoskassista, hoitolaukusta, käsilaukusta, vaunuista.. ja olin ihan varma, että kallis rasva oli unohtunut kaupan kassalle. Ja etsintöjen välissäkin kävin tönäisemässä kyseistä purkkia takaisin vauvalle. Etsin jo puhelinluettelosta kyseisen kaupan puhelinnumeroa, kunnes tajusin asian :)



Toinen juttu, joka tulee mieleen, oli silloin kun vauvani oli ihan pieni. Keitin tutteja samalla, kun aloin laittaa ruokaa ja lisäsin lihaliemikuution tuttien sekaan riisikattijan sijasta.



Niin, ja kirjoitin synttärionnittelukortinonnittelukortin äidilleni ja olin ylpeä, että muistin kortin ajoissa, vaikka äitini sanoi, että kun on pieni vauva, tuollaiset asiat ei ole ensimmäisinä mielessä. Seuraavana päivänä kortti olikin sitten meidän postien joukossa, kun olin pudottanut kortin omaan postilaatikkoomme.. Ja sitten parin viikon päästä oli äitini nimipäivä ja vein kortin oikeaan laatikkoon, mutta edelleen se tuli seuraavana päivänä meille, kun olin kirjoittanut oman osoitteeni korttiin... Ehkä äiti oli oikeassa korttien suhteen:)

Meillä pojan ollessa pieni, hän istuskeli sitterissä kun söin. Toisella jalalla heilutin sitteriä, jotta poika viihtyisi, tapa jäi päälle ja välillä huomasin kun toisella jalalla kiikutin tyhjää sitteriä. Kerran olen vaippaa vaihtaessani unohtanut vaipan ja ihmettelin miten vaippa oli päästänyt pissat sänkyyn, syy löytyi kun kurkkasin pojan housuihin, jossa vaippaa ei ollut. Kerran etsin kännykkää ja kun en löytänyt rupesin soittamaan kotipuhelimesta siihen, tuntui että ääni tulisi seinän sisältä, mutta kun olin soitellut puhelimeeni pitkän aikaa ja kaikki paikat oli käännetty, löytyi se tyttöni vaatekaapista vaatepinon alta. Sinne se oli mennyt kun puhuin puhelimessa ja vein pyykkiä kaappiin. Olemme menneet kauhealla kiireellä aamulla hammaslääkäriin joka kertoi sen olevan seuraavana päivänä. Muitakin aikoja on mennyt hutiin. Eilen löysin puhelimeni keittiön ruokakaapista. Yöllä silittelin mieheni päätä ja vähän väliä herättelin kertoakseni taloprojektin alkamisesta. Itse kyllä nukuin ihan koko ajan. Aamulla säpsähdin hereille kun mieheni oli pukemassa ja huusin kovaan ääneen olinko muistanut vaihtaa häneltä vaipan? Poika heräsi myös huutooni ja oli pakko nousta ennen seitsemää ylös. Välillä en muista edellisen päivän tapahtumista yhtään mitään. Kerran palautimme leffaa vuokraamoon ja en muistanut että olin ollut mukana hakemassa kyseistä leffaa edellisenä päivänä. Mieheni on tottunut jo näihin kömmähdyksiin ja onkin muistuttanut 5vuotiaalle tytöllemme että pitää äitiä silmällä. Ai niin eilen pesin pyykkiä ja unohdin laittaa poistoletkun ammeeseen, huomasin sen kun vettä tuli eteisen lattialle, olipa mopilla käyttöä sitten. Yleensä hanat jää päälle ja pakastimen ovi auki. Että kaikkea se väsymys teettää.

Nämä ovat aivan ihania, kyynelet silmissä täällä hekottelen! :D Ja olen myös kauhuissani... Tuollainenko minustakin tulee... Varoittelin jo miestä, että ei sitten kannata ihmetellä jos olen vähän omituinen sitten kun vauva syntyy. Voin jo nyt ihan helposti kuvitella itseni seisoksimaan suihkuun vaatteet päällä ja hyssyttelemään yöllä miestä vauvan sijasta. ;) Lohduttakaa joku ja kertokaa edes, että tuo menee nopeasti ohi... :)

No minä vauvan kanssa valvoneena etsin kännykkääni. Ei löydy mistään. Soitin sitten lankapuhelimellani (onneksi on vielä sellainen) kännykkääni ja jääkaappi alkoi iloisesti pirisemään. Siellähän se hyllyllä iloisesti jogurttipurkkien vieressä.



No sitten toisena päivänä laitoin itselleni ruokaa ja onnistuin kaatamaan lautaseni lavuaariin. Ja ruokaa ei ollut enempää =( Samana päivänä keitin teetä ja onnistuin kaatamaan myös teeni lavuaariin! Sitä onneksi oli lisää.

Jouluna kirjoitin joulukortit ja niihin tervehdyksenä oma nimeni, vauva, koira ja miehen jätin pois. Ajattelin että allekirjoittakoot itse kortit (niitä oli yli 30...). Enpä muistanut miestä pyytää nimeään raapustamaan, heitin sitten kortit postiin ja niinpä sain varovaisia tiedusteluja siitä, joko se on ero tullut...



Kerran piti aamulla soittaa kaverille, jota en saanut kiinni. Laitoin puhelimen aamutakin taskuun ja sain saman tien päähäni pestä pyykkiä. Aamutakki olisi myös hyvä pestä, ajattelin ja heitin sen koneeseen. Hetken kone pyöri, mietin, että eikö se kaveri nyt soita takaisin, siis MISSÄköhän mun puhelin on... no siellä pesukoneessahan se!



Pesukoneesta vielä että meillä pitää se letku aina laittaa wc-pönttöön, kun ei ole vedenpoistosysteemiä seinässä. Kerran laitoin koneen päälle ja yllätys, yllätys, kaikki vedet sitten tuli kylppärin lattialle kun en ollut tätä muistanut tehdä. Oli kiva kuivailla lattiaa siinä sitten.



Vähänkään vaikeampaa asiaa on mahdoton selittää. Sanat eivät tule mieleen ja sanon kaiken ihan väärin. En muista juuri mitään, mitä minulle on kerrottu. Mieskin on tähän ajoittain turhautunut.



Että tämmöistä meillä.

Sattuuhan näitä kommelluksia päivittäin, tässä nyt muutama mikä putkahti mieleen:



*Sitteriä tulee keinutettua jalalla, kun vauva siinä köllöttelee, ja kun vauva sitten on jo esim. nukkumassa, keinuttaminen jatkuu (etenkin mies on tässä lajissa erittäin hyvä)



*Usein vaippaa vaihtaessa meinaa vauvalle tulla tuplasuojaus =)



*Vauva on melkein aina mukana kaupassa, pari kertaa olen jättänyt vauvan autoon miehen kanssa; ja silloin olen tietysti jutellut tyhjille ostoskärryille gurr-gurr ja muuta mukavaa!



*Pyykkikoriin menossa olleet vauvanvaatteet on tietenkin pitänyt muutaman kerran laittaa vaipparoskikseen.



*Monesti olen yöllä herätessäni manaillut, kun vauva ei millään rauhoitu, vaikka kuinka pidän tuttia suussa, kunnes olen katsonut kelloa ja tajunnut, että reppanalla on nälkä.



*Silmälasit on pari kertaa ollut hukassa, ja lopulta ne on löytynyt niinkin läheltä kuin päästäni :)



*Aina kun olen menossa jotakin tekemään, niin teen kyllä " jotakin" mutten sitä mitä oikeasti piti.



*Kerran kävi kaupassa niin, että annoin liian vähän rahaa (ostokset maksoivat esim. 30¿ ja annoin 20¿). Siinä sitten tyhmänä odotin vaihtorahoja käsi ojossa (kun kuvittelin antaneeni 40 euroa). Myyjä jopa toisti summan paljonko ostokset maksoivat ja minä vain nyökyttelin hymyillen, että joo-o.. kunnes sitten lopulta tajusin antaa puuttuvat rahat..



*Yleensä vastaan puhelimeen nimelläni, mutta joskus on ollut pakko sanoa haloo tmv. kun en kertakaikkiaan ole muistanut nimeäni.



Yleisesti ottaen kaikenlainen haahuilu ja unohtelu on minun arkeani, kuten näköjään myös kaikkien muidenkin :D Eiköhän jatketa samaan malliin, niin ei ole elämäkään niin yksitoikkoista! Ainakin miehelläni tuntuu olevan hauskaa hölmöilyjäni seuraillessa!

Mutta kirjoitan kumminkin! Eli meillä on väsymys ja vauvanhoito kai sekoittanut molempien päät...



Tänään mies siis ihmetteli vauva sylissään, että miten ihmeessä vauva voi olla äidin näköinen... Kun kerran miehen siittöistä vauvat tulee, niin missä välissä äidin geenejä voi vauvalle tulla? Unohti sen munasolun tästä vauvojen tekemisestä täysin :)

Laitoin tytölle riisipuuron sekaan parsa-perunasosetta. Jotenkin vain aloin ihmettelemään kamalaa hajua, joten onneksi en ehtinyt syöttää sitä tytölle. Omenasosettahan minun piti hänelle siihen laittaa.... :) muita hölmöyksiä mitä on tapahtunut, ovat näitä tyhjien vaunujen hyssyttelyjä sekä tavaroiden laittamista mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Näihin alkaa jo niin tottumaan, ettei niissä huomaa enää mitään kummallista

Joulun alla anoppi pyysi katsomaan koulunsa näytelmä harjoituksia. Mentiin miehen ja vauvan kanssa katsomoon istumaan. Kesken näytelmän vauva alkoi itkemään ja mä aloin imettämään tyttöä. Samalla seurasin näytelmää aikas keskittyneesti. Jossain vaiheessa olin antanut tytön miehelle röyhtäytettäväksi. En tiedä kuinka kauan istuin siinä tissi paljaana,mutta anoppi kyseli ystävällisesti että kauanko mä meinaan paljastella?

Niin ja mulla ei tosiaankaan ollut imetyspaitaa..Vähän hävetti...

Olen seurannut tata viestiketjua jo pari paivaa-hupaisaa luettavaa, varsinkin kun tunnistaa itsensa useimmista teksteista :)



Kaikki on tosiaankin koko ajan hukassa ja lempiurheilua on varsinkin tuttien metsastys-ne loytyykin sitten mita ihmeellisimmista paikoista, kuten sukkalaatikostani..



Kavelen minakin ympari kamppaa etsimassa yhta jos toista ja joskus kavelen ihan muuten vaan, kun en muista mita etsin ja yritan menna paikkaan missa sain paahani etta tarvitsen jotain, mutta kun en muista enaa sita paikkaakaan.



Asun ulkomailla ja tyoskentelen englanniksi, pojalle puhun suomea ja miehen kanssa hollantia-tarvitseeko enemman sanoa- mahtava sekasotku siita syntyy vasyneilla aivoilla :) Hollantilainen anoppini viimeksi ihmetteli kahvipoydassa etta mitahan mahdoin tarkoittaa, kun polotin raukalle suomeksi pitkaa tarinaa..



Soittelen miellellani kavereille ja perheelle kotisuomeen-aina kun tulee vaan asiaa. No, hyvahan se on etta on asiaa, mutta kun ystava vastaa, olen sen asiani jo unohtanut; miksi oikein soitinkaan ihmettelen sitten itsekin :)

kun käytiin kaupassa. Kyseisen marketin ostoskärryissä ei ole lainkaan sitteriä, joten laitoimme pojan turvakaukalossa kärryihin. Kun oli ostokset ostettu, mies vei kärryt paikoilleen ja ihmetteli että miksi ei kärryt mene toisten kärryjen sisään. Siinäpä oli isi jonkun aikaa riuhtonut kärryjä, kunnes tajusin että poika oli vielä kärryissä! Poika vain katsoi äimän käkenä ja ihmetteli kolinaa! Mieheni oli tulipunainen kun käveltiin kaupasta ulos, hokien; ei kai kukaan nähnyt?

Joskus vaipanvaihdon yhteydessä poikamme päästää hienona suihkulähteenä pissat meidän sängylle kun äiti katselee hölmistyneenä pyyhe kädessä että: Pissasit sitten siihen...

Yksi unohuksen aihe on myöskin vaipat!! Joka kerta kun imuroin niin sänkymme alta löytyy aina ainakin 4 pissavaippaa!

että niin vain olen vaunuillut tyytyväisenä kakkavaippapussin ( läpinäkyvä hedelmäpussi kuinkas muuten ) ympäri kyliä kauppaan. Joko minulla on kanssasisar tai sitten Weetis olen törmännyt sinuun!



Tämän vaunuiluepisodin jälkeen mieskin tunnusti, että on antanut hurukyytiä vaipparoskikselle ihan autolla. On ollut niin päästään pehmeä hänkin, ettei ole muistanut mennä roskiksen kautta.



Nykyään perusmatematiikka tuottaa vaikeuksia. Minusta on kamalan vaikea muistaa tai osata laskea milloin vauva on viimeksi syönyt. Siinä sitten on ihmetelty lyhyitä päikkäreitä tai muuten vaan, että mitä se nyt voi huutaa. No ehkä nälkäänsä : )



Joku hauska jääkaappijuttu sattui alkuvaiheessa, mutta höyrystynyt sekin, kun en millään muista.

kaupungille läksin ihan pidemmäksi aikaa, kolme tuttipulloa oli mukana eikä yhtään pisaraa maitoa tahi vettä... onneksi oli ruokakauppa suht lähellä.



kukkaron olen tunkenut vauvan haalarin sisään, kun on pitänyt laittaa makuupussin sivuun.



leivät menee jatkuvasti jääkaappiin ja margariini leipälaatikkoon.



vauvaa etsin hätäisenä yöllä vierestä, kun välillä nukkuu ihan omassa häkkärissä, on siinä sydän kovilla...

Ite meinasin kerran unohtaa vaipanvaihdon yhteydessä laittaa pojalle kuivan vaipan, potkareita olin vetämässä jalkaan kun huomasin että jotain puuttuu. Mies sitten pari päivää myöhemmin oli laittamassa poikaa yöpuulle kun rupesi makkarista kuulumaan naurua, minä sitten kattomaan että mitä se siellä hekottaa, oli jo laittanut yökkärin pojalle päälle ja syliin nostaessa sitten huomas ettei tullut vaippaa laitettua.



Toinen mitä tuli tässä mieleen tapahtu eilen kun juttelin yhen kaverin kanssa pihalla. Kaverin vauva alkoi kitisemään niin minä tyttö rupesin heijaamaan omia vaunuja, vaikka poika nukkui täysin tyytyväisenä.

Heh, olimme juuri edellisenä iltana kotiutuneet sairaalasta pienen esikoisnyytin kanssa. Vauvan nukkuessa olimme miehen kanssa kahdestaan keittiössä juomassa teetä, radio auki taustalla. Pitelimme toisiamme kädestä kiinni tuoreen vanhemmuuden huumassa. Radiosta sattui tulemaan jotain puheohjelmaa/kuunnelmaa. Aikamme siinä ihmettelimme radiosta kuuluvaa vauvan itkua, kunnes tajusimme että ITKU KUULUU MAKUUHUONEESTA! Jep, meidän vauvahan se oli, ;D.



...Ja arvatkaa naurattiko kun aika lyhyen ajan päästä olimme taas kahdestaan keittiössä, radio auki, ja radiosta tuli ohjelmaa nimiäisistä...taustalla vauvan itkua. Ja minä olin hypännyt heti itkun kuuluttua makuuhuoneeseen katsomaan rauhallisesti syvässä unessa tuhisevaa tytärtämme! :D.



Jep, tässä ketjussa tuttuja kommelluksia ovat ainakin kaupassa haahuilu ja ostoskärryn heijaus, paniikki ilman lasta liikkuessa (MIHIN OLEN JÄTTÄNYTKÄÄN VAUVANI???) sekä ei-niin-hauska, useampaan kertaan sattunut liedelle unohtaminen ja pohjaanpalaminen... Onneksi en ole tulipaloa saanut aikaiseksi :D.

Autossa kuuntelemme isomman tyttömme lasten kasettia kun lapset ovat kyydissä. Kun olen yksin liikenteessä, olen vasta perillä huomannut että olen laulanut ja kuunnellut känkkäränkkää ja muita lastenlauluja koko matkan ja kovaa. Toivottavasti muut autoilijat eivät ole kuulleet.

näitä hauskoja juttuja ja nauroin niin, että vedet silmistä tirisi. Yritin näyttää miehellekin, mutta häntä ei niin kovasti naurattanut, vienosti hymyilytti vaan.



Itse yritin muistella niitä pahimpia toilauksia, mutta vuosien varrella nekin ovat jääneet sumuisten muistojen sekaan.Tämän 4. lapsen kohdalla mieleen muistuu viime kesältä se, kun yöllä nostin vauvaa sängystään antaakseni rintaa ja siinä hämärässä ja ilman silmälaseja ihmettelin, miten omituiselta vauva tuntuu. Nostin häntä nimittäin jaloista ja vauva riippui pää alaspäin. Kesti kyllä uskomattoman kauan hoksata se, mutta vauva ei ollut moksiskaan.



Ja monta kertaa alkuaikoina oli yöllä niin väsynyt, että pompin sängystä ylös hädissäni ja ihmettelin missä olen ja mitä pitäisi tehdä. Onneksi hetken päästä se vauvakin sitten juolahti mieleen.



Mutta se kyllä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että jonnekin lähtiessä jotakin aina unohtuu ja kaupasta ei varmastikaan muista ostaa kaikkea mitä pitäisi.



Hauskoja hetkiä äideille ja isille ja niille ihanille päivänsäteille. Nautitaan kauniista kevätsäästä!

Siis muistui mullekin viela pari mieleen :)



Vauvauintiin mennessa on taalla kaytantona etta uikkari on laitettava paalle jo kotona. No, ei se mitaan, mutta uinnin jalkeen ihmettelin sitten, etta tuntuupa rinnat oudolta- rintaliivin suojukset olin sitten laittanut epahuomiossa enka ottanut pois-hyva imukyky :) Kaikkein parasta oli, etta tein saman mokan uudelleen seuraavalla viikolla, kun viela mainitsin asiasta miehelleni aamulla nauraen mita olin edellisella viikolla tehnyt-kylla havetti..



Kantelen ' siivoillessani' mita ihmeellisempia tavaroita mita ihmeellisempaan paikkaan: viimeksi olin tiskaamassa ripsivari toisessa kadessa..