Arjen komiikkaa: väsyneiden äitien toilailuja pinoon!
Laitetaankos tähän toistemme iloksi omasta väsymyksestä johtuvia arjen sattumuksia?
Tässä pari mulle viime päivinä sattunutta:
Tilasin 4kk:n ikäiselle vauvallemme lääkäriaikaa. Hoitaja langan toisessa päässä kysyi lapsen nimeä. Mä tuijotin pari sekuntia sylissä olevaa vauvaa ja ehdin ajatella, että mikä ihme tän nimi nyt oli..?
Olin hiuspesulla ja olin huuhtonut shampoon pois. Laitoin hoitoainetta, mutta laitoinkin vahingossa uudestaan shampoota. Huuhtelin pois, ja laitoin uudestaan hoitoainetta, siis TAAS shampoota... siinä vaiheessa alkoi jo naurattaa. Kolmannella yrityksellä sain lopulta hoitoaineen hiuksiini.
Kommentit (389)
Pojan ollessa jotain kolmen, hänellä oli siniset ihonmyötäset tosi venyvät housut (mitkä ne nyt onkaan nimeltään..) ja itselläni saman tyyppiset caprihousut. Nyin pitkästä aikaa hermostuksissani näitä housuja jalkaani ja ukollekin manasin, että kyllä nyt on tullu lihottua pahan päiväisesti kun ei oikein mene enää housut jalkaan!! Sitten pöksyt riisuttuani huomasin että onneksi kyseessä oli pojan housut!! Ja en ole todellakaan mikään poikkeuksellisen pieni..
kahvia on hyvä alkaa keittää vauvanpuurojauheesta...
tyttö on nyt 1v3kk mutta olleessaan pienempi nukkui vieressä yösyöttöjen välin, monesti tuli " hukattua" vauva ja hirvee hätä, kunnes huomaan että ai nyt sen olenkin laittanut sänkyynsä nukkumaan.
roskapussien ulkoiluttaminen ja kaupassa haahuilu on tuttuakin tutumpaa...
yleisesti ottaen aloitan 100 asiaa, enkä saa mitään loppuun kun unohdan mitä olin tekemässä... ei siinä mitään mutta olen palannut töihin päiväkotiin. Kyllä lapset välillä naureskelee kun puhun ihan höpöjä tai teen hassuja asioita, kuten yritän laittaa hattua käteen ja ihmettelen miten tää on niin löysä tai väärää saapasta jalkaan jne.
monena aamuna olen ollut ihan raivona työpaikan ulko-ovelle: eikö se nyt hemmetti soikoon vois lakata reistaamasta ja aueta, kunnes huomaan, että yritän avata ovea kotiavaimelle.
ajan töihin autolla, ja vien tytön samalla hoitoon. monesti ihmettelen autolle palatessani, että miksi ovi ei aukea... no en ole painanut kaukolukitusta auki...
onneksi on hyvä työporukka joka on oppinut tajuamaan mun omituisuuttani :D
Vauva kärsi vatsavaivoista, ja sanoin, että annetaan pojalle cuplatonia. Noh, mies tomerana tiputteli tippoja lusikalle ja sekoitti vähän vettä joukkoon. Menin sitten keittiöön, ja huomasin cuplaton-pullon pöydällä.
Olin hädissäni, että nyt se antoi 4 tippaa jekovitia...
Noh, onneksi muistin, ettei jekovit ole siellä mistä mies otti tipat, ja repesin nauramaan, Oltiin annettu vauvalle neljä tippaa suolaliuosta veteen laimennettuna vatsavaivoihin =)
Ei auttanut.
HP ja poju 3½viikkoa.
Lisää isien tolailuja...
Mies puki Ainoa kauppareissulle, mutta laittoi tytön haalarit päällä sitteriin... Eikä meinannut tajuta mitä minä valitin ;)
Itse leivoin pullaa ristiäisiin ja ihmettelin miksi taikina ei nouse sitten millään... oli sitten hiiva unohtunut.
Lapset kiljuivat pöydässä janoansa ja isi lupasi laittaa mehua. " Pahaa mehua" , kuului lasten kommentti. " Voi helkutti, kun teidätkin on hemmoteltu niin pilalle, ettei mehukaan enää kelpaa" , tokaisi isi takaisin. Riita ratkesi vasta äidin tultua keittiöön; isi oli laimentanut lapsille punaviinipullosta mehut.
Meillä on ollut likavaippapussi auton takajalkatilassa jo kaksi viikkoa. Aina kun menen autoon huomaan sen siellä ja aina kun nousen pois unohdan sen. Pari pitempääkin reissua on jo tehty, alkaa olla useampi sata kilometriä kakkoja kuljetettu. Ja aina vaan se pussi on siellä. Josko menisin heti ja veisin roskiin? Eeeei taida jaksaa...
Olen ollut ko. lehden tilaaja ja tämä oli ehdottomasti lempipalstani samassa lehdessä olleen lasten suusta -palstan kanssa...
Parhaat mieleen jääneet jutut oli mm. kiinteistövälittäjä-äiti joka autolla ajaessaan selosti katso miten söpö hauva, katso tuolla on traktori VRM, VRM...kunnes huomasi, että kyydissä olikin lasten sijasta asiakas...
Sitten oli tarina tuoreesta isästä joka pyyhälsi korttelipuotiin pelkissä kalsareissa (housut unohtuivat)...
Ja sitten juttu äidistä joka tärkeänä meni työhaastatteluun ja istahti tuolin sijasta vahingossa paperikoriin...mahtoi tehdä vaikutuksen potentiaaliseen työnantajaan :D
Ja sieltä Parents lehden lastensuusta palstalta helmi oli mm. tarina pikkupojasta joka meni isänsä kanssa videovuokraamoon ja alkoi kovalla äänellä kuuluttaa haluavansa pornoa...(tarkoitti kylläkin popcornia, mutta meni vähän pieleen...) jutun mukaan oli jääneet videot sillä kertaa vuokraamatta!
No onhan sitä tullut itsekin näitä unohteluja yms. kuullostaa monet jutut tosi tutuilta. Perunoita on tullut joskus keitettyä kahteen kertaan yms. lievää.
Meidän pojalla oli epämääräistä kuumeilua ja näppylöitä noin 4kk ikäisenä. Soitin sitten terveyskeskukseen ja selitin hoitajalle monta kertaa epäileväni vauvakuumetta. Minulla tietysti meni kuumeilu ja vauvarokko sekaisin. Mies naureskeli vieressä kun olin vauhkonnut puhelimessa _vauvakuumeen_ oireista.
Mies meni yks ilta käymään ulkona tupakalla ja laitoin oven kiinni (lukkoon) etteivät lapset karkaa ulos. Ulkona oli 20 astetta pakkasta ja takapihalta ei pääse kiertämään etuovelle... Ajattelin sillävälin kerätä leluja ja päädyin lastenhuoneeseen mihin sitten jäin siivoamaan lasten kanssa. 20 minuutin päästä lähin käymään olohuoneessa ja ikkunasta näin miehen olevan ulkona sandaalit jalassa! En siis unohtanut lasta vaan miehen!!!
Annoin vauvalle vitolin asemasta suolatippoja!!!
Mieheni laittoi vaipan vessanpönttöön, hoksas vasta kun vanhin lapsista asiaa ihmetteli
Pesin miehen rannekellon pyykkikoneessa
Käskin yöllä miehen kantaa välillä vauvaa. Mies kurottu vauvan sängylle, otti vauvalta peiton pois ja rupes tyytyväisenä nukkumaan
Mies uneksii väsyneenä tosi paljon. Yhtenä yönä heräsin kun mies repi mua hiuksista! Säikähin että mikä sille tuli. Ku kysyin niin mies vaan sano, et olin meinannu pudota ja jatko unia.
Mies lähti perjantaiaamuna ennen töihin menoaan hakemaan Harry Potteria Prismasta, lupasi heittää sen mulle kotiin heti että pääsen päikkäreillä lukemaan. No, minä tein samaan aikaan lähtöä perhekerhoon ja huomasin miehen avaimet avainkaapissa, hänellä on koti- ja työavaimet samasssa nipussa. Pakkasin lapset rattaisiin ja lähetin matkalta miehelle tekstiviestin, että otahan avaimesi kun tuot Potterin kotiin. Jostain kumman syystä mies soitti heti perään ja halusi lainata mun avaimia...
..laitoin vahingossa Cuplatonia nuhaisen vauvamme nenään. Tai siis yritin laittaa, Cuplaton vaan ei tullut pullosta ulos yhtä helposti kuin keittosuolatipat. :) Tajusin siinä vaiheessa kun vauva alkoi tosi tyytymättömänä ähistä, oli varmaan pienen pieni tippa eksynyt sieraimeen. :) Mistä ne pullot nyt pimeässä erottaisi.. ;) Otin vain kiireesti lääkekaapista pullon käteen jonka oletin olevan keittosuolatippoja ja pimeään makkariin keskellä yötä vauvaa " hoitamaan" .
Vauvan tuttia olen muutamaan kertaan ollut laittamassa esikoisemme suuhun. Esikoinen ei ollut tästä moksiskaan, aukaisi vain suunsa ja katsoi kasvot iloisena äitiä(oli vasta luopunut tutista). Avomieheni taas on monesti ollut minulle antamassa tuttia suuhun, kun vauva on ollut sylissäni. :)
" Kauhein" mokani tapahtui kun kuopus oli n.4kk vanha, eikä osannut vielä juuri muuta kuin köllötellä lattialla. Esikoinen alkoi itkeä, kun hänelle sattui joku haaveri ja laitoin vauvan lattialle tuijottaen samalla esikoista. Noh, eihän siinä muuten mitään, mutta laitoin vauvan " seisomaan" lattialle. Valahti raukka vain vetelänä selälleen makaamaan jalkojani vasten ja alkoi itkeä todella loukkaantuneena. :) Kauhea äiti!
Oon vasta puolessa välissä ja nyt jo tuntuu et massu ja posket on niin kipeenä nauramisesta etten pysty lukeen loppuun. :D
Onko muilla muuten alkanut tuleen tällaista lasten synnyttyä? Tai mulla tää kyl alko jo odotusaikan, eli aivot tekee stopin täysin kesken lauseen. Ei muista ollenkaan mistä oli puhumassa, ei vaikka kuinka muistelisi. Ja usein on vielä niin, et siinä pähkäillessä se vastapuolikin unohtaa jutun juuren(äiti-immeinen yleensä myös tämä keskustelun toinen osapuoli).
Mullois niin mehevä juttu, mut oon unohtanut puolet tästä jutusta.. :D Kauheeta.. Yks kerta kun lähdettiin kaupoissa käymään unohtelin muutaman asian eri kauppoihin ja sain juosta siis kahteen kertaan kaupoissa(en enää kuollaksenikaan muista mitä ja minne, oletettavasti lompakkoa, ostoksia tai jotain..). Noh, kotiin päästyä kuitenkin ihmettelin et missä kummassa ne avaimet ja miehelleni tiuskimaan et ootko taas ottanut mun avaimet. Kunnes nolona muistin et pirskule, nehän jäi sinne viimeisen kaupan ostoskärryyn kiinni(mul on avaimis sellainen lätyskä ettei kolikoita tartte laittaa kärryihin).. Ei auttanut muu kun miehen lähtä ajaan takas kaupalle, matkaa noin 10 kilsaa. Onneks joku ystävällinen immeinen oli vienyt avaimet neuvontaan..
Toissapäivänä tultiin äiti-vauva-kerhosta (rankka viikko takana). Tyttö nukahti matkalle ja itsellä kamala nälkä. Mentiin Heseen ja onneksi riisuin takkini, vasta kun tyttö heräsi. Silti ehti myyjä katsoa pitkään, ennen kuin huomasin, että rinnuksissani lukee meidän molempien nimi kirkkaan keltaisella pohjalla.. Onneksi en vielä ole saanut hankilökohtaista palvelua.
Paljon ois pieniä juttuja.. mutta mieleen ei tullut nyt muuta.
Ihan mielettömiä nämä, mies jo tuolla ihmettelee mitä yksinäni kikattelen ;)
Reilu vuosi sitten tyttöni oli kova valvottamaan ja aloin olla jo todellinen zombie. Heräsin taas itkuun ja zombien lailla menin tytön huoneeseen ottamaan syliin ja hyssyttelemään. Tyttö säikähti ja alkoi huutaa, siinä vaiheessa tajusin että tyttö oli ollut täydessä unessa ennen hölmön äidin häirintää. Esikoinen, joka siis pissahätäänsä silloin kiljui, varmaan kyllä ihmetteli mihin se äiti oikein menee :D Isi onneksi hoisi sitten pojan pissalle ja minä sain nukutella aika tovin nuorempaa. Nyt naurattaa, silloin ei ;D
Ja toinen sattui viime perjantaina, nyt taas esikoinen valvottelee öisin painajaisten tms takia. Peruutin ihan rauhassa kyläpaikan pihlta ja ihmettelin kummallista ääntä, eihän takana pitäisi olla kinostakaan. Hetken vielä peruuttelin, kunnes tajusin: " RATTAAT" . Auto onneksi säilyi ehjänä, pieni naarmu vain ihan piilossa mutta rattaat ovat rusetilla :P Harmittaa kyllä kun tuli ratasostosreissu eteen.
Tuli mieleen kun joku tuossa aiemmin kertoi " ylimääräisestä" Nan-jauhepaketista ostosreissun jälkeen..
Oltiin ruokaostoksilla tässä yhtenä perjantaina ja valitsin siinä esikoiselle karkkipäivän karkkeja irtokarkkihyllystä. Metrin parin päässä oli myyjä täyttämässä hyllyjä ja siinä karkkeja ottaessa mulla tippui yksi karkki lattialle. Esikoinen tietty kärppänä huomas sen ja tosi isoon ääneen ajatteli mullekin ilmoittaa huomaamansa asian. " Äiti sulla tippui yksi karkki!" . Yritin tietty hiljaisella äänellä siinä myönnytellä et juu, juu.. Esikoinen tietty ajatteli, et ei menny heti äiskälle jakeluun ja vielä korotti ääntään: " Äiti! Sulla tippu yks karkki tonne lattialle!!!" Onneks ei enää jatkanut kun tajusin munkin huomanneen asian. :) Tyyty vastaukseeni, et se putos vahingossa. Eihän tuo nyt mikään järkyttävä rikos edes ollut, mut tuli tosi nolo olo, kun esikoinen niin ison haloon nosti. :D
Kovin on tutun kuuloisoa juttuja;)
Unohdan jatkuvasti plussa-korttini sekä ostokset kassalle. Kiva kun pikkuinen kyläkauppa.. alkavat pian tosissaan puhua että mä en oo ihan kunnossa...;)
Odotusaikana aivot vasta puuroa olivatkin. Kerrankin pakkasin nuorimmaisen autoon ja tarkotus oli hakea esikoinen koulusta ja sitten kaupungille ostoksille. Ajelin siinä kohti kaupunkia ja kuuntelin miten radiossa puhuttiin koululaisista. Hetki meni ennenkuin alko päässä raksuttaa.. jarrut pohjaan ja uukkari.. Kauheella kiireellä takasin päin ja sitä poikaa hakemaan! Onneks en kauheen kauksi ehtinyt. Kaupunkiin kun täältä on 20km.
OIkeinkirjoitus on lähes mahdoton tehtävä! Ihmisten ja esineiden nimet unohtuvat. Ja tosiaan saa olla tarkkana ettei tiputtele Cuplatonta vauvan nenään keittosuolaliuoksen sijasta.
Kun on tottunut vaunuja hyssyttämään niin sitä huomaa veulaavansa kauppakärryjä edestakasin aina kun seisoo pysähdyksissä.. vaikka siis vauva ei mukana olisikaan!
Kerran vein vauvan hetkeksi mummulaan kun siivosin. Kauhealla paniikilla etsein vauvaa ympäri kämppää ennen kun tajusin että eihän se kotona ookkaan.
Kyllä niitä kaikkea tapahtuu lähes päivittäin.. niihin alkaa vaan jo niin tottua ettei edes enää ajattele niissä olevan mitään omituista;)
Yksin höpiseminen kun lapsi ei olekkaan mukana.
Mulla tapana höpötellä lapsille kok ajan kun ollaan vaikka kärryttelemässä. Silleen liiotellusti välillä eläytyen " Katsos mikä tuolta tulee huiiiii" jne. siis äänensävyjä käyttäen. Noh, Kerran sitten taapersin kovassa tuiskussa ja siinä huomasin puhuvani" Kappas kun onkin hurrrrja lumipyry HYÖKKÄYS" . Kunnes tajusin olevan yksin liikkeellä... Mitähän ihmiset ajatteli;)
Ja yksin nauramisesta tullut ihan kauheeta.. On niin tautisen noloa kun on yksin jossain liikkeellä ja tulee joku hassu juttu mieleen niin alan nauramaan itsekseni ääneen. Se on noloa! Varsinkin kun tässä armaassa Suomen maassa on silleen vähän jäykkää että jos kulkee tuolla leveästi hymyillen, niin leimataa tosi nopeasti vähän vajaaksi..;)
mahapystyssä kolmen lapsen kanssa. No siinä sitten tehtiin ostokset ja pakattiin iso pussi täyteen ja rahapussi vielä sinne. Laitoin pussin vänkärin puolen renkaan viereen, kun aloin laittaan poikaa vöihin ettei karkaa. Sit vaan autoon ja kotiin ja pihassa huomasin, et missä hitossa ruokapussi on. Eikun takas kaupan pihaan ja siellähän se pussi oli samassa paikassa jonkun toisen auton vieressä. No pussi vaivihkaa autoon ja äkkiä pois. Oli meillä lasten kans hauskaa kun kerrottiin juttua ja totesin, et hyvä kun muistin kuitenkin lapset!!!
Taannoin, kun vanhemmat lapsemme olivat pieniä ja yövalvomisia riitti, lähdin autolla Itäkeskukseen ostoksille. Väsyneenä raahasin tavarat kotiin bussilla! Mieheni kysellessä autonavaimia, minä muistin, että sehän seisoo Itiksen parkkihallissa!
Samoihin aikoihin vein tytön jumppaan ja jäin odottamaan häntä pukkariin. Jumpassa oli " avoimet" ovet vanhemmille eli lapset esittivät kevätjuhliin tulevan ohjelman vanhemmille etukäteen. Säpsähdin pukkarin penkillä, kun tyttäreni tuli jumpan jälkeen kysymään, miksi en tullut katsomaan esitystä? HIH; tajusin nukahtaneeni pukkarin penkille istualleni:=) Onnex en ollut tippunut lattialle:=)))
* Minä olen unohdellut jos mitä asioita, välillä enemmän, välillä vähemmän tärkeitä.
* Kauppareissulla vauva istui kaukalossaan kärryjen sisällä. Pois lähdettäessä minä vein kärryjä paikalleen ja itsekseni naureskelin, että laitankin sitten isännän kärryrahan poikimaan pajatsoon. Olin jo vauhdilla lykkäämässä kärryjä jonon jatkoksi, kunnes mies onneksi tokaisi, että kannattaiskohan ottaa kuitenkin poika ensin pois...
* Minäkin kääntelen ties mitä eurokertoimella, esim. paljonko lämpötila tai centtimetrit on euroina. Oli tosi lohdullista lukea, etten ole ainut!!
* Miestäni varoittelin, että kaikkia vauvan vaatteita ei saa laittaa kuivausrumpuun, kun joissain on merkintä, että voivat kutistua koolla. Yksi päivä, kun otin vaatteet pois rummusta, säikähdin, että no nyt on isännän bermudat kutistuneet pahan kerran - kunnes tajusin, että nehän on vauvan housut.