Arjen komiikkaa: väsyneiden äitien toilailuja pinoon!
Laitetaankos tähän toistemme iloksi omasta väsymyksestä johtuvia arjen sattumuksia?
Tässä pari mulle viime päivinä sattunutta:
Tilasin 4kk:n ikäiselle vauvallemme lääkäriaikaa. Hoitaja langan toisessa päässä kysyi lapsen nimeä. Mä tuijotin pari sekuntia sylissä olevaa vauvaa ja ehdin ajatella, että mikä ihme tän nimi nyt oli..?
Olin hiuspesulla ja olin huuhtonut shampoon pois. Laitoin hoitoainetta, mutta laitoinkin vahingossa uudestaan shampoota. Huuhtelin pois, ja laitoin uudestaan hoitoainetta, siis TAAS shampoota... siinä vaiheessa alkoi jo naurattaa. Kolmannella yrityksellä sain lopulta hoitoaineen hiuksiini.
Kommentit (389)
Olin lämmittämässä mikrossa itselleni ruokaa ja radiokin sattui olemaan " häiritsevästi" päällä. En tajunnut, että samaa aikaa soi ovikello, ja soikin kahteen otteeseen. Huoltomies oli tulossa tarkistamaan pattereita. Oma ilmeeni oli todella hämmästynyt kun vieras mies avasi yleisavaimilla oven ja astui sisään. (Olimme antaneet luvan tulla omin luvin sisään jos emme ole kotona)
Oon nauranu veet silmissä näitä juttuja! Itellekkin muutama sattunu. Kirjastotäti katto vähän hitaasti kun annoin eka kirjastokortin ja sit ajokortin.. Luultavasti siksi et kaupassa maksan aina kortilla ja usein pitää paperit näyttää ni kyllähän sama homma pätee muuallakin. Ja sit kun on tottunu kortilla maksaa ni sattuu aina jotain. Kerran pitkästä aikaa maksoin rahalla, ja kynä kädessä oottelin korttia takas. No kaupan täti anto kakskymppisestä kympin takas ja minä siihen kirjottamaan nimeäni....
Ja usein aamulla kun rupee kolmatta kertaa pesee kasvoja tai hampaita ni rupee jo naurattaa...
Sain vauvalle lahjaksi olkainhousut, joista puuttuivat napit ja napinlävet. Sain sitten loistavan oivalluksen, että eihän minun tarvitse näitä olkaimia lyhennellä tai pidennellä, eli riittää, kun ompelen olkaimet yhteen ja laitan napin koristeeksi. Tehtyäni tämän, yritin sitten pukea housuja vauvan päälle... Eipä löytynyt rakoa, josta olisi vauvan saanut housuihin!
vettä tiskipöydälle altaan sijaan. Siinä vaan seisoin ja kaadoin veden kokonaan tiskipöydälle, ennen kuin älysin lopettaa. " Joku ääni" yritti pään sisällä sanoa, että haloo ääliö, lopeta, mutta käsky ei ehtiny käsiin perille ennen kuin tulva oli valmis. :)
tässä on minun viime viikon toilaukset!.. esikoisen kohdalla en muista tehneeni mitään hauskaa kun nukuin hyvin ja kaikki oli helppoa.. nyt kaksi vauvaa ja viikon saldo:
-koitin pukea pienemmälle liivinsuojuksia vaipaksi
-puin itelleni pienemmän sukkia jalkaan
-olin ostamassa vaunuun ötökkäsuojaa ja kävelin sitten se suoja kädessäni pihalle (siellä ei ollut soivia portteja) maksamatta.. tajusin ovella ja palasin nolona maksamaan.. lastentarvikeliikkeessä ymmärsivät
-usein kutsun pienempää esikoisen nimellä ja imetyksen jälkeen meinaan laittaa sen lattialle leikkimään! onneksi olen aina muistanut ennen kuin kaatuu lattialle..
-usein unohdan esikoisen ja vauvan kahdestaan (esikoinenkin vasta 1v3kk) ja muistan kun rupeaa kuulumaan onnen hihkaisuja kun esikko tajuaa että leikkikaveri on ilman äitin valvovaa silmää.. sitten juoksujalkaa pelastamaan vauva rajuilta hellyydenosoituksilta
-unohdan vahtia esikoista ja tytölle onkin tullut tapa vilkuttaa ja lähteä pahantekoon... tajuan vasta hetken päästä että " piru se vilkutti" ja juoksen perään.. olen löytänyt esmes kengät vessanpöntöstä ja tytön löytöretkeltä yläkerrasta...
Mies on hoitamassa lapsen iltatoimia ja kaivelee vellikaappia:
Mies: " Mitä velliä laitetaan, maissi- vai peruna-porkkana?"
Minä: " Perkkuna" .
KL.
Pojan ollessa parin kuukauden ikäinen, tämä rouva päätti olla oikein superäiti ja ryhtyä yhdeksän jälkeen illalla leipomaan sämpylöitä ja mokkapaloja, kun isi tulee puolilta öin töistä kotiin, niin onpahan kerrankin jotain tuoretta syömistä. Mokkapaloja olen leiponut satoja kertoja, tiedän että munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi ja jauhot keskenään, ennen kuin yhdistetään taikinaksi. Sokeria oli liian vähän, joten päätin korvata osan vaniljasokerilla; sekoittelin sokerit ja jauhot keskenään, jonka jälkeen aloin vatkata munia ja sokeria (joka oli jauhojen seassa) vaahdoksi. Kun tajusin mokani, sekoitin munien sekaan lisää vaniljasokeria, ja urhoollisesti jatkoin leipomista. Kello alkoi olla jo niin paljon, että sämpylätaikinan tehtyäni, päätin leipoa sämpylät seuraavana päivänä.
Mieheni söi töistä tullessaan urhoollisesti mokkapaloja, totesi että kuorrutus on kyllä hyvää, mutta meinaa kakku tarttua kurkkuun kiinni...
Seuraavana päivänä sämpylätaikina meni roskiin, yllätys, yllätys, hiiva oli käynyt ja koko taikina haisi rankille.
Minulla on eri kokoisia säilytysrasioita, joita on helppo säilyttää sisäkkäin, vie vähän tilaa. Löysin eilen kaksi tyhjää sellaista, pienempi oli suuremman sisällä, tottakai jääkaapista. Ei mitään hajua kuinka kauan olen niitä jääkaapissa säilyttänyt, välillä vaan ihmetellyt, kun rasiat käyneet kovin vähiin...
Viime yö oli meillä taas jälleen kerran aika rikkonainen kun taapero 2v ja vauva 6kk itkeskelivät. Juoksut lastenhuoneeseen meillä on jaettu tasan isin ja äidin kesken, mutta liekö isillä ollut vähän enemmän juoksuja viime aikoina, kun äiti viime yönä yski, niin vierestä ojentui käsi taputtelemaan hellästi ja kuului että " shh, shh, shh" . :)
On nää hauskoja...
Itse olin tuossa joku aamu lähdössä kyläilemään. Laitoin kaiken valmiiksi ja vein vauvan kaukalossa autoon ja koirat takaluukkuun, käynnistin auton kun muistin katsoa mitä itsellä päällää... pelkkä yöpaita ja sandaalit, tukka harjaamatta ja unen sekainen... onneksi en kauemmas vielä kerinnyt..
Eräänä toisena aamuna aamupala pöydässä mies pyysi maitoa ja minä löin nannia tuttipulloon ja sen miehelle, mies siihen että jos kahviin saisi tavallista...
Ihan siinä laitokselta tulon jälkeen olin pesemässä vauvan kakkapyllyä kun aivastin ja karkasi pieru, se tuntui kovin hauskalta ja sain hillittömän nauru kohtauksen, jonka seurauksena lirahti pissat lattialle (Hiukan paikat vielä hellinä synnytyksestä...) sille ei tahtonut sitten loppua tullakkaan, onneksi oli mies kotona ja tuli hakemaan vauvan kun äiti vaan nauraa hekottaa ihan hulluna...
On nää hauskoja...
Itse olin tuossa joku aamu lähdössä kyläilemään. Laitoin kaiken valmiiksi ja vein vauvan kaukalossa autoon ja koirat takaluukkuun, käynnistin auton kun muistin katsoa mitä itsellä päällää... pelkkä yöpaita ja sandaalit, tukka harjaamatta ja unen sekainen... onneksi en kauemmas vielä kerinnyt..
Eräänä toisena aamuna aamupala pöydässä mies pyysi maitoa ja minä löin nannia tuttipulloon ja sen miehelle, mies siihen että jos kahviin saisi tavallista...
Ihan siinä laitokselta tulon jälkeen olin pesemässä vauvan kakkapyllyä kun aivastin ja karkasi pieru, se tuntui kovin hauskalta ja sain hillittömän nauru kohtauksen, jonka seurauksena lirahti pissat lattialle (Hiukan paikat vielä hellinä synnytyksestä...) sille ei tahtonut sitten loppua tullakkaan, onneksi oli mies kotona ja tuli hakemaan vauvan kun äiti vaan nauraa hekottaa ihan hulluna...
Mulle kävi tässä jokunen aika sitten tälläinen kommellus.
Minun piti esikoiseni kummisedälle toimittaa joku assia, en nyt enää muista mikä, mutta sitä koko päivän hoein, että muista muista.
No, muistamiseni meni niin pitkälle, että kun tuli pojalle asiaa, huusin häntä joka kerta kummisetänsä nimellä.
Oli jo poitsullakin lopulta hauskaa.
Eräänä aamuna kahvipöydässä ihmettelin, kun kahvissa on ihan liikaa maitoa ja miehelleni sanoin, että miksi laittoi minulle noin paljon. Ukko katsoi hieman kieroon ja sanoi, että sä kyllä itse kaadoit sen maidon siihen kuppiin.Minä intin, että en taatusti ole kaatanut.Mies sanoi,että no kyllä varmasti kaadoit. Pakkohan se oli uskoa!
Muutaman kerran olen mennyt kauppaan ja lähtenyt sieltä tyhjin käsin pois, kun en olekkaan muistanut mitä piti tuoda.
Ja useasti en ole muistanut, että olen maksanut käteisellä ja kassalla odottelen, että saan allekirjoitettavaa.
Kahdesti olen mennyt neuvolaan viikkoa aikasemmin.
Kaikenlaista on, mutta kas kas EN MUISTA=D
...aina kun ehdin, yritän lukea tätä.
Pahin moka mulle sattui kun poika oli muutaman viikon. Olin antanut 3v tytölle aamupalan. Klo 16 tyttö tuli sanomaan: äiti mun on nälkä. Mä en ollut muistanut antaa likalle ruokaa koko päivänä.
Samainen poika on itkesellyt paljon, joten olen kantanut ja nytkyttänyt häntä kantoliinassa oikeastaan 3kk putkeen. Kun olen mennyt yksin kauppaan ja joku vauva on ruvennut itkemään, olen ruvennut pari kertaa nytkyttämään polviani.
No joo ja sitten kerran kaupan kassalla huomasin sideharson olkapäällä ja poika tietty oli isän kanssa kotona.
Ensimmäisenä yönä kotona vaihdoin vauvalle pyjaman päälle ja mietin jonkun aikaa, että tämä pyjaman vetoketjun pää on kyllä kovin karhea pikkuisen " pimpulaa" vasten.. Voikohan tätä pyjamaa edes käyttää. No joo, jonkun aikaa ihmeteltyäni kyl alkoi hymyilyttämään kun tajusin, että kyllä se vaippa on varmaan aika hyvä juttu siellä välissä yölläkin ;)
Muutama kuukausi edellisen jälkeen tyttö oli sylissäni ja kitisi jonkin verran. Ojensin tyttöä isälleen ja sanoin: Voisitko pitää tätä hetken kun mun pitäis imettää...
Olimme tulleet sinä päivänä sairaalasta ja oli pesemässä kasvoja vessassa. Mies tuli vauvan kanssa vessaan vauva toisessa kädessä ja vaippa toisessa. Katsahdin miestä ja jatkoin kasvojen pesua. Aloin ihmetellä et mitä se siinä takana vaan seisoo ja otin vaipan ja laitoin roskiin. No edelleen mies seisoo vaan siinä ja sit mä kysyn et mitä sä oikein odottelet? " Yritän vauvan pyllyä tulla peseen" :) mulla ei käyny mielessäkää.
Edellisen kuopuksen ollessa vauva aloin laittaa aamupalaa ja katoin et kaapissa on just tarpeet munakkaaseen niin ei tarvii ensimmäiseks sännätä kauppaan. Kaadoin kasvisöljyä pannuun ja aloin paistaa. Ei ruskistunut millään. Kaadoin lisää. Ei ruskistu, mutta joku ihme haisee. Kaadoin lisää. Ei ruskistu, ei. Mut miten tiskiaine haisee, enhän mä ole tiskannu? Kaadoin lisää -ja kas, olin koko ajan kaatanut keltaista tiskiainetta pannuun! Se niistä munakkaista. (puin raivoissani päälle ja häivyin kauppaan. Mies huusi perään et mihin sä meet. Mä et en varmaan kerro, ottaa niin päästä, kato liedelle) :)
olen kutsunut 3kk poikaani mieheni nimellä, edesmenneen koirani nimellä, mutta myös hevoseksi, en todellakaan tiedä mistä moinen tuli...
Mulla sattui useasti alussa kun vauva oli pieni ja vielä imetin, et imetyksen jälkeen yritin urhoollisesti tunkea vauvan suuhun liivinsuojusta ja rintaliiviin tuttia...aikani äherrettyä huomasin et jälleenkerran sama juttu...välillä meinasi jo huumori loppua...että sitä on lahopää :(
ja sit toinen juttu mikä aika usein on sattunut ja sattuu toisinaan vieläkin (tyttö 7 kk) on et aamulla kun vaihdan vaipan ja puen päivävaatteet päälle huomaan jonkin ajankuluttua et tytöllä on edelleenkin ne yövaatteet päällä...olenkohan mä väsynyt vaan muuten vaan hajamielinen... no tekevälle sattuu... :)
(n. klo 7) jälkeen oikein reipas ja päätin keittää tuttipullot. Siihenhän ne jäi porisemaan, kun jotenkin unohdin ne ja menin nukkumaan. Parin tunnin päästä kun miehen kanssa herättiin, niin tuli äkkilähtö sängystä, kun talo haisi ihan savulle. Sinnehhän ne olivat kattilan pohjalle sulaneet..
Useasti yöllä kun vauva alkaa itkemään, luulen, että joku kissoistamme metelöi ja alan " kutsua" sitä, kss-kss-kss....
Ja kahvinkeittoa: Kaveri oli vielä kylässä käymässä. Ensin keitin pannullisen vettä- unohdin laittaa kahvinporot mukaan ja seuraavan satsin keitin pöydälle- En muistanut laittaa pannua keittimeen..
huuhtelukirkasteen lokeroon. Mies oli tuonut sinistä tiskiainetta ja luulin sitä värin perusteella huuhteluaineeksi. Itku siinä pääsi, tiskit pois koneesta ja äkkiä poistamaan ainetta lokerosta. Arvatkaa pitikö huuhtoa monta kertaa ja silti pitkään kaikki maistui astianpesuaineelta
Viime yönä yritin tytölle tuttia suuhun, ihmettelin kun ei huuto lopu. Olin tunkenut varpaisiin...
T: Väsynyt 8kk kaksosten äiti
ja riisin valmistuttua maistoin sitä, että olenko laittanut tarpeeksi suolaa. Riisi maistuikin aivan astianpesuaineelle ja heitin sen pois. Mies oli edellisiltana kokannut ja ajattelin että hän oli jättänyt kattilan likoamaan ja unohtanut huuhdella sen, huusin vielä miehelleni että antaa olla viiminen kerta kun jättää kattilan hellalle huuhtelematta.
Pesin kattilan oikein hyvin ja laitoin riisit uudelleen kiehumaan. Kun riisit oli valmiit, maistoin ja sama juttu.
Nyt tuli jo mieskin ihmettelemään kun noitusin keittiössä että mikä on kun aina vaan maistuu astianpesuaineelle. Mies otti käteensä lusikan millä olin riisiä maistanut, avasi sitten laatikon missä säilytetään ruokailuvälineitä ja loppujen lopuksi totesi että olin päivällä tiskatessani jättänyt astiat huuhtelematta...
ja kävin pitkästä aikaa yksin kaupassa hakemassa tytölle pilttiä ym.
Kaikki meni ihan hyvin,mitä nyt vähän horroksessa olin mutta kun olin maksanut ostokset,revitin kohti kaupan ulkoovea ja kuulin kun myyjä huuti perään " hei noi sun ostokset" ,olin siis maksanut ostokseni mutta jätin ne hihnalle vaa lojumaan ja olin ite menossa jo pois kaupasta...
Kyllä hävetti...en tiennyt miten päin olisin ollut kun keräsin ostokseni ja häivyin,tuntui että en kehtaa enää ikinä mennä siihen kauppaan...
Että näin... ;)