Arjen komiikkaa: väsyneiden äitien toilailuja pinoon!

Vauvalle saa muutaman kerran yössä laittaa tutin takaisin suuhun, mutta itse en edes kunnnolla herää tähän toimitukseen. Viimme yönä tökin tuttia vauvalle, mutta se ei mennyt millään suuhun vaikka miten sitä antoi. lopulta piti alkaa käsillä kokeilemaan, että missä se suu on ja vaikka kuin kokeili, niin suuta ei löytynyt. Aikansa siinä kun vauvan päätä kopeloin, niin heräsin sen verran, että älysin vauvan kääntyneen unissaan mahalleen ja olin tökkinyt tuttia takaraivoon. Eihän sitä suuta tosiaan siltä puolelta löydy. vauvakin oli siihen mennessä herännyt ihmettelemään touhua ja sitten valvottiinkin 2h... :)

Paljon on samanlaisia juttuja mullekin sattunut. Mm yöllä heräsin ihan hätäisenä vauvan nukkuessa vieressä että vauva onkin tippunut lattialle. Lattialla ei näkynyt, katsoin myös sängyn allekin, ei ollut vauvaa siellä ;). Meinasin juuri herättää miehenkin että vauvaa ei löydy kun tajusin että nukkui pinnasängyssä..

Viime yönä tarrasin miehestä kiinni siksi kun tuli tunne että vauva tippuu, en näin jälkeenpäin muista miksi tuo tunne tuli kun on vauva nukkunut pitkään pinnasängyssä ja luulinko miestä vauvaksi ;) ehkä olin jotain unta nähnyt että vaua nukkuu vieressä ja tippuu..



Kerran meinasi likainen tuttipullo pesun sijaan mennä roskikseen..

Roskapussiakin on tullut ulkoilutettua vaunujen alaosassa monet kerrat, mutta noloin oli varmaan se kerta, kun kuopusta viimeisilläni odottaessani lähdin 2-v:n kanssa rataslenkille roskis rattaiden alaosassa. Rattaista irtosi pyörä kesken matkan, ja eräs ystävällinen mieshenkilö tuli auttamaan sen takaisin laittamisessa. Samalla hetkellä kun hän kyykistyi pyörää korjaamaan, huomasin, että roskis komeili rattaiden alla. Oli läpinäkyvä pussi ja ties vaikka haiskahtikin.



Kuopuksen synnyttyä kerran lupasin antaa 2-v:lle tilkan mehua. Otin mehulasin ja kaadoin siihen maitoa. Poika protestoi, joten huomasin erehdykseni, kaadoin maidon takaisin purkkiin, laitoin maitopurkin jääkaappiin, otin sen sieltä taas ja kaadoin lasiin maitoa. Sama toistui vielä kolmannen kerran, mutta kun 2-v. alkoi tihuttaa itkua, havahduin viimein antamaan sitä lupaamaani mehua.



Kerran kun vaihdoin lakanoita, laitoin petauspatjan pussilakanan sisälle, ja aloin sitten ihmetellä, missä toinen petauspatja on, ja miksi yksi ylimääräinen peitto on vielä ilman pussilakanaa. Asia valkeni vasta vähän aikaa petivaatteita käänneltyäni.

Petaria pussilakanaan tunkiessani mielessäni oli käynyt ohikiitävä ihmetys siitä, miksi peitto on niin kapea, mutta silti en ollut huomannut tekeväni mitään väärin.



Esikoisen vauva-aikana säilytin kestovaippoja isossa ämpärissä kylmässä vedessä. Kerran menin vauva kainalossa lisäämään ämpäriin kylmää vettä suihkun alapuolella olevasta hanasta. Väänsin kylmän veden päälle ja nykäisin siitä namiskasta josta saa suihkun päälle. Suihku oli pahaksi onneksi ylhäällä, joten saimme vauvan kanssa kylmän suihkun. Muutaman sekunnin vieläpä siinä hämmästelin, miksi vesi tulee ylhäältä, ennen kuin älysin painaa suihkunnapin alas.



Onneksi isäkin välillä sekoilee - tosin huomattavasti vähemmän. Kerran hänen piti laittaa vauvalle kylpy valmiiksi. Menin katsomaan, mitä mies nauraa kylppärissä. Ammeen ja ammeen jalkojen sijasta mies oli pystyttänyt kylppäriin silityslaudan. Selitti ajatelleensa vähän silitellä vauvaa.



Sellaisia toilailuja täällä, onneksi ei mitään vakavampaa ole sattunut, vaan kaikesta ollaan selvitty nauruilla ja lievällä huolestumisella omien aivojen tilasta.

Heh :) Tämä tapahtui tuossa joulun tienoilla kuopuksen ollessa noin 2kk ikäinen. Yöunet olivat siis vielä tosi katkonaisia ja kaksi leikki-ikäistä vanhempaa sisarusta kotona taas pitivät huolen siitä, että päiväunia ei tarvinnut itse nukkua :) Olin kyllä jo tiedostanut muissakin yhteyksissä, että muisti tahtoo vähän pätkiä...



Noh, kävin eräänä iltana kirjastossa. Ovella vastaani tuli " tosi tutun näköinen" mies, joka pysäytti minut tuttavallisesti tervehtien. Kyseli siinä sitten, että asutkos sinäkin jossain täällä päin jne. En kuollaksenikaan saanut päähäni kuka tyyppi oli. Meinasin juuri kysyä, että " anteeksi, mutta mistä tunnemme toisemme?, kun hän joutui jatkamaan matkaansa ja juttumme jäi kesken. Ja onneksi niin! Sillä kotiinpäin ajellessani tajusin yhtäkkiä, että kyseinen henkilö oli samassa työpaikassa kuin minä. Itse asiassa ollut jo 7 vuotta ja olimme juuri ennen äitiyslomalle jäämistäni vielä tehneet yhteistä projektia lähes päivittäin.... :D



Kyllä hävetti ihan sairaasti! Ja arvatkaa kiittelinkö luojaani siitä, etten ehtinyt laukoa mitään " anteeksi kuka olet" -juttuja. Tyyppi olisi taatusti luullut, että olen tullut hulluksi :oD Ja varmaan luuli nytkin, koska taatusti naamastani paistoi kilometrin päähän se, ettei minulla ollut hajuakaan kenen kanssa puhuin.

muutaman kerran olen tullut tohkeissani autolta kotiovelle, ottanut taskusta mukamas kotiavaimet, kädessä on kuitenkin auton avaimet, tyytyväisenä painan autonoven avaus nappia kaukosäätimestä ja kohdistan sitä kodin ulko-ovea päin...tässä vaiheessa tajuan että ei se ovi avaudukkaan ja mietin, että toivottavsti ei kukaan naapuri oo kattonu mun touhua ;)



väsynyt kotiäiti kera neljän lapsen

Mulla on pari kertaa käynyt niin että kun ollaan oltu vauvan kanssa kahdestaan kaupassa käymässä niin olen kantanut ostokset autoon, laittanut vauvan kiinni ja istunut itse takapenkille=) Hetki aina menee ennenkuin tajuaa että nyt ei ole kaikki oikein. Ja monta kertaa olen yöllä penkonut sängyn läpi että missä se vauva on.. siellähän se nukkuu pinniksessä. kyllä aamulla hävettää kun mies sanoo että oli vissin vauva taas hukassa=)

Sattui tässä jo odotusaikana. Lyllersin suurehkon vatsani kanssa kirjastoon, lainasin kirjan " ensimmäistä kertaa vanhemmiksi tuleville" . Kirjastontäti huomas " olotilani" ja ilmoitti kuuluvasti: " laskettu aika on sit kahden viikon päästä" . Tarkoitti tietystikin palautusaikaa...minuun meni kyl ihan täydestä ja sanoin että ei kun viikon päästä! :-D Kyllä molempia nauratti :)

Vauvan synnyttyä meilläkin lieden levyt hohti tulipunaisia tuntitolkulla, monta kertaa pyykit jäivät koneeseen päiväkausiksi jne. Kerran kävin tytsän kanssa kaupassa, toin kassit sisälle ja kummastelin että mikä tästä puuttuu. No likka kökötti turvakaukalossaan keskellä pihaa, heh. Onneks oli kesä kuitenkin eikä sentään kauppaan jääny.

Olen myös hytkytellyt maitopurkkeja ostoskärreissä, niinä harvoina kertoina kun pääsin yksin kauppaan.

Tässä yks päivä laitoin likan ruokalapun mikroon ja kummastelin hetken päästä että miks lautanen on kädessä ja mikro päällä.

Siis näitähän riittää.....olen syksyllä lähtenyt pelkät kalsarit jalassa lenkille vaunuilla, onneks tajusin jo kotikadulla vähäisen vaatetuksen. Siitä lähtien niinkin päivänselvä asia on pitänyt tarkistaa. Siis että on housut jalassa! :-D

Täällä kanssa keitellään kahvia miten sattuu ja mistä sattuu ja laitetaan vauvalle useita vaippoja tai sitten ei vaippoja ollenkaan jne...



Viime lauantaina kävi sitten niin, että mentiin vauvauintiin ja poika oli jo valmiina ja itsekin alasti aloin keräillä pyyhkeitä ja uikkareita mukaan suihkuun, kun huomasin, että minulla on mukana vain MIEHEN uimahousut.Omasta uikkarista ei tietoakaan. Ja huvittavinta tässä on vissiin se, että mies ei ollut ollenkaan mukana, kun oli töissä, vaan eräs naispuolinen ystäväni. Ystävä ehdotti kyllä, että ei kun yläosattomissa, mutta vuokrasin sitten kuitenkin uikkarit uimahallilta :))



Sarppa

Meidän pojalla oli epämääräistä kuumeilua ja näppylöitä noin 4kk ikäisenä. Soitin sitten terveyskeskukseen ja selitin hoitajalle monta kertaa epäileväni vauvakuumetta. Minulla tietysti meni kuumeilu ja vauvarokko sekaisin. Mies naureskeli vieressä kun olin vauhkonnut puhelimessa _vauvakuumeen_ oireista.

[/quote]

Luin tämän monta kertaa, enkä tajunnut, mikä vitsi tässä oli. Mulle meni se vauvakuume ihan täydestä, eli luulin siinä lukevan vauvarokko...



Mulla on joskus löytynyt margariini mikrosta ja kännykkä jääkaapista. Lisäksi olen ... nyt sitten jo ehtinyt unohtaa, miksi mä aloitin kirjoittamaan!!! Hei apua ihan aikuisten oikeesti!!! Joku hyvä juttu se varmaan oli, tarttee yrittää uudelleen, kun taas muistan...

Tää nyt ei varsinaisesti ollut toilaus, mutta kun muutkin on etsineet vauvojaan ympäri asuntoa, niin kerronpa minäkin:



Esikoinen oli muutaman kuukauden, sillä tavalla, että ei ryöminyt vielä, hyvä jos kääntyi. Laitoin sen lattialle jumppalelun alle ja itse läksin jotain asiaa toimittamaan toiselle puolelle taloa, mitä lie, pesukonetta tms. Tohkeissani tulin sitten hetken päästä takaisin, mutta VAUVAA EI NÄKYNYT MISSÄÄN!! Vähän aikaa pyörin ja pyörin, kunnes mies kurkisti nurkan takaa vauvan kanssa - oli tullut sillä välin töistä kotiin ja päättänyt tehdä pikku käytännön pilan mammalle.... kyllä meinaan säikäytti!

Esikoisella oli flunssa ja minä ehdotin miehelle että nostetaan pinnasängystä toinen pää koholleen. Mies epäili ettei siitä ole hyötyä kun tyttö pyörii sängyssä ja sitten onkin peppu koholla pään sijaan. No, minä siihen fiksuna totesin, että nostetaan se toinenkin pää sitten koholle varmuuden vuoksi... ;D

..eilen nimittäin laitoin uunin päälle, tarkoituksen paistaa kanapaloja ruoaksi. Kun uuni oli lämmennyt, SAMMUTIN sen ihmetellen, miksi se ylipäätään edes oli kuumana. Ei siinä muuten mitään, mutta ne samaiset kanat jäi kokkaamatta jo lauantaina.. Perunat ja kasvikset kyllä silloin keitin.



Ja sellainen perinteinen tänään kaupan kassalla. Maksoin käteisellä, mutta nappasin kynän käteeni ja sanoin, että " laitatko visalle.." Eipä ollut ensimmäinen kerta. Eikä mulla edes ole visakorttia, masteri vaan, ja pankkikortit tietysti..



Arica ja Catina 7,5kk

Olin aloittamassa kerman vatkaamisen kotona ja rupattelin samalla vieraiden kanssa mukavia, kun ystäväni huusi kauhuissaan: " ÄLÄ, ÄLÄ, ÄLÄ!!!" Mietin mitä ihmettä nyt tein väärin, kun huomasin sovittelevani sähkövatkaimen koukkuja vatkaimen sijasta suoraan PISTORASIAAN... :)

Viime viikolla kävelin vauvan kanssa kauppaan vauvanruokaa ostamaan. Ostettiin 6 purkkia Pilttiä ja tultiin kotiin... Illalla aloin etsiä ruokapurkkeja enkä löytänyt niitä MISTÄÄN.. Lopulta soitin kauppaan ja sieltähän ne löytyi, maksettuna mutta hihnalle jätettynä.. :)



T: Hemppu

Olin ennen nyt 7 kk ikäisen vauavmme syntymää työssä, jossa jatkuvasti käytin vieraita kieliä. Kielitaito pysyi siis aika hyvänä ja luin, kirjoitin ja keskustelin sujuvasti esim. ruotsiksi, englanniksi, saksaksi..



Raskauden ja vauvansaannin myötä kaikki kielet ovat häipyneet mielestä. Yritin yhtenä päivänä puhua ruotsia mieheni kanssa (joka on siis ruotsinkielinen) Kysyin oletko valmis: Är du REDAN? Jep jep.. Eräälle äidille moitiskelin vauvani olevan väsynyt: Han (tyttövauva) är just blir trötsam. jep jep....



Parasta kai oli, kun olin menossa äänestämään, äänestyskortissa luki äänestyspaikaksi Handelhögskolan. Minä ääneen miettimään, missäs täällä on käsityöoppilaitos!



Englantia yritän puhua talomme siivoojan kanssa, joudun laittamaan suomen sanoja mukaan kun ei tule yksinkertaisimmatkaan ilmaukset mieleen. Että näin..



Väsynyt mutta huvittunut...



Bellis

nostan ja luen kunhan poika antaa hetken rauhan :)

juuri ja juuri syntyä syyskuun puolella eli 31.10.... Todellisuudessa syntyi 1.10.

Tämä nyt ei liity lapsiin, mutta ihan hyvä silti: Yksi puolituttu mies oli kerran töistä tullessaan päättänyt poiketa alkoon, tilipäivä kun oli. Hän oli työssä tehtaassa, jossa käytettiin kuppimallisia kuulosuojaimia. Alkon jonossa hän ihmetteli kahta asiaa: 1) on kumman hiljaista, vaikka väkeä tuntuu olevan asioilla ja 2) mitä kaikki tuijottaa?? Vastaus: kuulosuojaimet oli vielä päässä, ne kuppimalliset siis...



Sitten omia töräyksiä vielä: useamman kerran olen unohtanut kiinnittää vauvan turvaistuimeensa taikka vastaavasti turvaistuimen auton vöihin. Onneksi ei ole käynyt mitään. Esikoinen, 2,5 v, onneksi muistaa muistuttaa, jos unohdan hänen vyönsä auki. Jollakin sentään pää pelaa vielä.



Lisäksi ajelen autolla risteysten ohi, kun ei ole minkään valtakunnan käsitystä siitä, minne olen menossa. Sarjassamme vaaralliset naiskuskit.... joo ja auton lämmityspiuha oli kerran autossa kiinni, kun lähdin kaupungille. Huomasin vasta, kun olin kaupasta tulossa pois ja ihmettelin, että onpa joku toope laittanut autoonsa lämmityspiuhan kiinni, vaikkei täällä edes ole lämpötolppiakaan. Kunnes tajusin, että se oli oma auto... kyllä hävetti, heti piti miettiä, että olenko ajanut ketään tuttuja vastaan tulomatkalla. Piuha toimii vieläkin, vaikka pistokkeen ne ... mitkä ne nyt on ... no ne stögöt siinä on teroittuneet aika hyvin hangatessaan asvalttiin kilometritolkulla...



Viikonpäivistä ei ole mitään käsitystä, mieskin kun on vuorotöissä niin ei siitäkään ole apua, että tietäisi edes, milloin on viikonloppu. Usein ihmettelen, että tuleepas kummallista ohjelmaa telkkarista, eihän nää sarjat tänään pitäis pyöriä...



Joo ja vettä laitoin kiehumaan vauvan maitoa varten. Läksin siitä sitten esikoisen nukkumaan laittamaan, lukemaan ja laulamaan jne. Siinä vierähti tovi jos toinenkin, puoli tuntia ehkä. Kun tulin esikon huoneesta pois, ihmettelin kummaa hajua. Vesi oli kiehunut kuiviin ja kattilan pohja oli saanut lämpökäsittelyn. Onneksi ei siinäkään käynyt kuinkaan.



Ja kerran aikanaan töissä piti alkaa soittaa jollekin, niin nappasin laskimen käteeni. Pahaksi onneksi työkaverit vielä huomasivat ja alkoivat tietenkin naureskella.



Miehelle kävi niin, että olkkarin pöydälle oli ajautunut autostereoiden etupaneeli. Kuvitteli sillä sitten saavansa tv:n kanavaa vaihdettua... Useammin kuin kerran on sitä kaukosäädintä myös etsitty ympäri kämppää, miehelle se kun tuntuu kasvaneen käteen kiinni, kun lähtee vaikka iltapalaa tekemään ja sille tielleen sitten jää jonnekin.



Ja mistä sitä tietää, mitä kaikkea muuta sitä on tullut horistua, kun riittävän väsynyt on, niin eihän sitä edes kaikkia pikkumokiansa huomaakaan...

Tulee mieleen muutama oma juttu:

Esikoinen oli 8 kuukautta kun näin kaupungilla yhtä vanhaa tuttua kuka ei tiennyt että olimme saaneet lapsen. Hän kysyi että minkä ikänen tyttö on. En saanut millään päähäni tytön ikää ja katsoin hädissään miestäni ja kysyin minkäs ikänen tää nyt olikaan. Onneksi mies oli vähän terävämpi ja sanoi vauvan iän. Vähän hävetti juu... Onneksi oli mies mukana, mitenkähän olisin tilanteesta selvinnyt...

Ajatukset myös harhailee aika paljon ja olen monesti olevinaan jutussa mukana, mutta kun minulta sitten jotain aiheeseen liittymää kysytään, olen ihan pihalla tilanteesta. Kuten tänään teimme vakuutuksia vakuutusedustajan kanssa ja minä olin olevinaan koko ajan keskustelemassa niistä. Mies jossain vaiheesssa kysyi minun mielipidettä johonkin omavastuuasiaan ja eihän mulla oikeesti ollut harmainta aavistusta mistä puhuttiin. Vastasin vaan, että " nii en tiiä mitenhän tuo olis..." =)

En myös muista myöhemmin mitään miehen tai muitten sanomisia...

Sellasia tuli mieleen...

Ostin uudet odotusajanhousut ja hiukan arvelutti, mahtaako mies huomata ja pitää tyylittöminä. Nyt sitten aamulla tyytyväisenä mietin, että eipä mies huomannutkaan, että nämä housut ovat " imetystukihousut" ... Kuinkahan monelle tulen tuon vielä ääneen sanomaan.



Lapsi tyhjensi kirjoituspöydän laatikosta tavaroita äsken ja komensin lapsen mielestä varmaan varsin ymmärrettävästi: " Ota ne pois, ja laita takaisin!"



Wc-pöntön sijainti pesukoneen ja pyykkikorin välissä ei todellakaan ole riskitön, kyllä sieltä kerran pari on vaatteita saanut onkia tämäkin äitykkä.



Eilen oli hilkulla, etten työntänyt puettua lasta ilman kenkiä ulos, mutta todennäköisesti sekin vielä sattuu, sillä äitini teki sen jo vuosi takaperin. Jostain kumman syystä lapsi palasi takasin sisälle hangesta, kun jalkoja paleli... :-)

Poikakin on jonkun kerran saanut päähänsä tytön hatun kun kiireessä on ajatellut nopeuttaa lasten pukeutumista, saattanut vielä kannustaa, että " syö nyt" . Tai iltapalalla, kun syöminen kestää ja kestää: " pukekaa!" Väärällä hammasharjallakin on yhden lapsen hampaat pesty.



Tuo vauvan heijaaminen yleisellä paikalla - ilman vauvaa - on tuttua myös, ja hytkyttäen kävely. Jostain kumman syystä saa katseita kerättyä.



Roskikset ovat ulkoilleet meilläkin monet kerrat vaunujen alaosastossa. Ja kaappien ja jääkaapin aukominen ja niiden avattujen ovien edessä tyhmänä seisominen ja ihmetteleminen " mitä minä olinkaan hakemassa" tapahtuu yleensä vieraiden läsnäollessa.



Juuri keitetty kahvi haiskahti epäilyttävälle - kun oli keitetty edellispäivän purujen läpi. Ei ollut ainakaan liian vahvaa!



Isäkin on joskus keskellä yötä alkanut hädissään etsiä välistämme vauvaa " missä on?" ja nostellut peittoa - minä kun olen jo nostanut vauvan imetyksen jälkeen takaisin omaan sänkyynsä.