Arjen komiikkaa: väsyneiden äitien toilailuja pinoon!
Laitetaankos tähän toistemme iloksi omasta väsymyksestä johtuvia arjen sattumuksia?
Tässä pari mulle viime päivinä sattunutta:
Tilasin 4kk:n ikäiselle vauvallemme lääkäriaikaa. Hoitaja langan toisessa päässä kysyi lapsen nimeä. Mä tuijotin pari sekuntia sylissä olevaa vauvaa ja ehdin ajatella, että mikä ihme tän nimi nyt oli..?
Olin hiuspesulla ja olin huuhtonut shampoon pois. Laitoin hoitoainetta, mutta laitoinkin vahingossa uudestaan shampoota. Huuhtelin pois, ja laitoin uudestaan hoitoainetta, siis TAAS shampoota... siinä vaiheessa alkoi jo naurattaa. Kolmannella yrityksellä sain lopulta hoitoaineen hiuksiini.
Kommentit (389)
Enemmänkin johtuu kai tottumuksesta eikä väsymyksestä: puhun vauvalleni, vaikkei hän olekaan mukana. Esim. näyteikkunoiden edessä " Odotapa, äiti katsoo, mitä tuolla on" , bussiin juostessani " Onneksi ehdittiin" jne. jne. Tuttiketju jää milloin mihinkin kiinni, ja vesipullo (=tuttipullo) käsilaukkuun.
Mä tyhjensin tässä pari päivää sitten tiskikoneesta puhtaat astiat jääkaappiin.
Erään kerran olen kaupasta tullessani unohtanut vauvan autoon, asumme omakotitalossa ja hän ei ehtinyt olla siellä kuin 5 minuuttia mutta kauheeta kuitenkin, nukkui tosin kiltisti kun hain hänet sieltä pois.
Nimet tuppaa myös menemään sekaisin koko ajan, kutsun vauvaamme milloin miksikin...!
Onpa lohduttavaa kuulla et en tosiaankaa oo ainut kuka mokailee ja unohtelee asioita.
Eilen kysyin isältäni et onko se kuullu et se Juha on antanu Ninalle anteeks. Isäni katteli mua silmät pyöreenä et kenestä ihmeestä mä puhun kun ei se tunne ketää Juhaa eikä Ninaa. " No Juhasta, siitähän ne lehissä joka päivä kirjottaa, hölmö" . Tarkotin kylläkin Vesa Keskistä ja olin vaa nii väsyny ja ärsyyntyny ku mitää muuta ei lehissä oo ku Keskistä ja Nykästä...
Ihana huomata ettei ole ainoa toilailija. Itse olen unohtanut kananmunat kiehumaan. Siellä ne porisivat ilman vettä. Sanat menee useasti solmuun ja koirille juttelen kans Äiti tekee.., Äiti antaa... jne.
KÄytiin kaupassa ja siellä oli kahvi tarjouksessa. Mies jäi pyörittelemään niitä paketteja kun minä jatkoin matkaa. Aloin sitten ihmettelemään että mihin se mies oikein jäi ja katsoin kun hän otti pari pakettia, tutki niitä ja laittoi kärryyn ja kohta nosti ne kärrystä takaisin hyllyyn ja taas takaisin kärryyn. Minä siinä ihmettelin, että mitä ihmettä se oikein puuhaa. No, kohta mies tuli manaillen ja kysyi " Mikä vuosi nyt on?" Oli pyöritellyt niitä paketteja kun ei muistanut tätä vuotta ja oli sen takia pähkäillyt parasta ennen-päiväyksen kanssa. =)
Viikonloppuna mies pyöri keittiössä ihan pallo hukassa. Tutki ruokapöytää ja availi jääkaappia. Minä sitten kysyin että mitä etsii ja mies vastasi itsekkin yllättyneenä " kahvikuppia" . Ne on meillä aina ollut kuivauskaapissa eikä koskaan jääkaapissa =)
yhtenä aamuna oli pessyt tukan ja ihmetteli kun tuntuu oudolta, pesi uudellee ja yhä vaan tukka tuntui kummalta. Sitten huomasi pesseensä hiuksensa kahteen kertaan mun (teho)hiustenhoitoaineella...
me ollaan molemmat toilailtu niin paljon, ettei kaikkea millään voi muistaa edes.
Ja kumpikin esiinnytään ' tyylikkäinä" ihmisten ilmoilla, miehellä töissä puklut olkapäällä ja huomasin kerran kaupasta kotiin tullessa, että mulla oli iso kuivunut klöntti lapsen aamupuuroa poskessa...
itse toilailen koko ajan, mutta tuon imetysdementian takia kaikki myös unohtuu saman tien. tänään kyllä esim. unohdin taas ostokset kaupan liukuhihnalle, kunnes mttjä huusi perään :)
meidän isin toilailut sen sijaan muistan paremmin;)
parisen viikkoa sitten mies heräsi ja ihmetteli miksei kello ollut herättänyt, vaikka näytti olevan jo puoli kahdeksan. kiireellä herätteli isommat lapset (tosin tyttö ei millään meinannut herätä...), valmisti pikaisen aamupalan ja eikun lapset autoon ja menoksi eskaria ja kerhoa päin...ajettuaan tarhan pihalle alkoi ihmettelemään miksi tiet olivat niin hiljaisia, eikä tarhan pihalla ollut autoja...katsoi auton kelloa: 5.00...rannekello näytti samaa...tulivat koko konkkaronkka takaisin kotiin, jossa minä ja vauva uinailimme mukavasti lämpimissä vällyissä:)
tämän jälkeen on esikoinen väsyneenä aamulla pyytänyt isin tarkistamaan, onko kello jo varmasti tarpeeksi...
Välillä jo mietin kehtaako kaikkia edes kertoa, ettei joudu aivan hullujen listalle :)
Näin kävi tälle maitohuuruissa toilailevalle!
Käytiin vauvan kanssa autolla kaupassa ja ajoin sitten auton kotona oven eteen purkaakseni auton kasseista, ja turvaistuin sisälle.
Sitten, tarkoituksena siirtää auto talliin menin ja istuin pokkana takapenkille. Hyvä kun pääsin ulos autosta ja sain auton talliin, kun nauratti 8))
Neidillä oli nuha ja syötiin myös cuplatonia ja tietysti d-vitamiinia, sekä lisäksi oli vielä silmätulehdus... No, äitipä tietysti sekoitti purkit ja laittoi suuhun silmätippoja d-vitamiinin sijaan. Olisitte nähneet vauvan ilmeen, eivät ilmeisesti ole kovin herkullisia nuo silmätipat. Äiti tietysti pelästyi ja soitti neuvolaan, jossa onneksi rauhoiteltiin, että ei haittaa, kaikki mitä laitetaan silmiin voi laittaa myös suuhun ja toisin päin, onhan kyynelkanava suorassa yhteydessä suuhun...
muta kyllä meilläkin unohdetaan.
Minkään tavaroiden nimiä en muista, siis ihan jokapäivästen. Esim auto on vaan no se millä voi liikkua jne.
Kerran vaihdoin vauvalle vaippaa. olin laittanut kuivan vaipan, sitten bodyn kiinni ja sitten uuden vaipan, kunnes mun kylässä ollut kaveri kysyi, että onko varmasti tarpeen 2 vaippaa.
Joku aika sitten meillä kävi putkimies. Olin kotona vauva ja koiran kanssa, mies oli töissä. Olin juuri lukinnut koiran makuuhuoneeseen ettei se karkaa kun ulko-ovi on auki ja kannoi vauvaa sylissä. Putkimies kysyi " Ei vissiin hirveen vanha kaveri?" tyynesti vastasin, että 1,5 vuotta joka on siis koiran ikä, vauva oli 2kk!!!! Putkimies ei siis koiraa nähnytkään, nyökytteli kovasti kun väitin vauvaa vähän vanhemmaksi. Hetken päsät tajusin mitä olin sanonut ja rupesin selittämään, että vissiin tarkotit tätä vauvaa, mä puhuin tosta koirasta... Kyllä hävetti!
Yhtenä yönä pyysin miestä auttamaan, vauvalle piti lämmittää korviketta. (oli siis vkonloppu, arkiöinä en herätä miestä). Vauva itki ja kysyin mieheltä, että rauhoitteletko vauvaa vai lämmitätkö maitoa. Lupasi lämmittää maidon. Hetken päästä menen perässä keittiöön kun maitoa ei kuulu, siellä mies seisoo keskellä keittiötä tyhjä tuttipullo kädessä. Kysyin " mitä teet?" hän vastasi " mä oon ihan kuu-ukko" .
Nyt ei tule muita mieleen.
ja älysin sen vasta kun olin tunkemassa maitopurkkia kahvinkeittimeen. Jopa kumma kun ei mahtunut...
Poikamme on koko 9kk elämänsä ajan nukkunut todella huonosti, joten univelkaa on äidille päässyt kertymään. Kerran mummolassa ollessamme olin aikeissa antaa pojalle Levolacia kovaan vatsaan(luumut ja mallasuutteet yms. oli jo kokeiltu ja kakkaa oltiin jo odoteltu viikon verran) Apteekista olivat antaneet miehelleni mukaan ruiskun, johon aine olisi helppo annostella ja sitten laittaa vauvan suuhun. Anoppini tuttu siivooja oli juuri keittiössä nauttimassa aamukahviaan, kun ryhdyin toimeen. Kaikki tapahtui tietysti hyvin nopeasti, mutta kun tuo reaktioaikakin tuppaa väsyneenä kummasti hidastumaan...Avasin pullon korkin, irrotin männän ruiskusta ja aloin kaataa nestettä ruiskuun. Samalla kun ihmettelin, miksi ruisku täyttyy niin hitaasti tunsin toisen sukkani kastuvan. Siivoojarouva neuvoi hienotunteisesti vieressä, että lääkkeen saisi pysymään ruiskussa paremmin, jos ruiskun työntäisi pulloon sisään ja vetäisi mäntää ulospäin. RAukka ei kehdannut edes nauraa, vaikka itse nauroin kippurassa itselleni pyyhkiessäni tahmaista litkua lattialta. Rouva katseli vaan pitkään epäluuloisena, kun selittelin nolona väsymystäni. Ei tainnut uskoa, että kukaan voi olla NOIN väsynyt ja piti minua muuten vaaan hieman vajaana. Huvittavinta oli, että olin juuri edellisenä iltana lukenut vastaavaa viestiketjua kuin tämä(tapaus sattui kesällä) ja maininnut miehelleni ja anopilleni, että ihme kyllä minulle ei vielä ole sattunut kummempia toilailuja vaikka olen ollut niin vähillä unilla pitkään!
Onneksi huomasin asian, ennenkuin harja meni suuhun ;o)
T: Bally & Alex (lähes 8 kk)
Kun yritin rekisteröityä tänne, nimimerkin piti olla " Penni" . jotakin sähläsin ja nyt kirjottelen herkkiä vauvajuttuja Peni nimisenä. Hävettää kun nimimerkistä tulee mieleen lähinnä koira tai joku mies.
oli monesti itsellä tukka putkella kun ei vielä oikein tiennyt mistään mitään. Kerran alkoivat molemmat itkeä ja piti saada kumpikin rinnalle yhtäaikaa. Ja tietysti vaihtaa tytöltä vaippa ensin. Vaihdoin vaipan ja asemoin vauvat imetystyynylle. Hetken kuluttua totesin ihmeekseni että tyttö on takapuolesta aivan märkä ja että kakatkin taisi tulla vaipasta läpi. Päivittelin huonoja vaippoja kunnes hoitopöydällä selvisi: en ollut muistanut laittaa vaippaa ollenkaan...
Aika monesti olen ollut kaupassa imetysliivien kuppiosat auki (kesällä sen todellakin näkee...) ;) ja kakkatahraisessa paidassa...
kävi yks juttu jolloin en tiennyt et itkeekö vai nauraakoo.
Kaupan kassalla pakkasin ostokset vaunujen alle. Pistin varavaatteet, varavaipat, kosteuspyyhkeet ja sadesuojan laukun yhteen kassiin ja sen kassin sitten viimisenä rattaitten alle. Kotona aloin tyhjää rattaitten alustaa ja otin eka tämän kassin pois lattialle. Ja tietenkin siihen oven pieleen mihin meidän on tarkotus heittää roskapussit. No en sitten muistanut laittaa sitä kassia takas rattaitten alle ja sanoin miehelle vähän myöhemmin että käyn varaa pyykkituvan ja vien samalla tuon roskiksen. Seuraavana päivänä olin lähössä ulos ja katoin että onko kaikki mukana,,,, varavaatteetki. No ei ollut. Ja etsein niitä ympäri kämppää kunnes tajusin että se ei ollut roskapussi jonka heitin eilen. Kyllä potutti. Mies oli valmis menee tonkimaan roskiksia ku luuli että sadesuojakin oli mennyt sinne, mutta onneks ei mennyt koska silloin sato vettä ja suoja oli käytössä.
On sitä tapahtunut muutakin. Kakao mennyt jääkaappiin jne.
Pari päivää takaperin pesin vauvan kakkapyllyä kylppärissä ja makuuhuoneeseen hoitopöydän luokse päästyäni ihmettelin missä vauva on. Juoksin paniikissa takaisin kylppäriin, kun luulin jättäneeni vauvan lavuaariin istumaan. En nähnyt häntä missään, joten mielessä ehti käydä pikaisesti " Eihän se vielä konttaa" (poika 1kk) kunnes tajusin hänen olevan sylissä.
Miehelle olen usein töihin soittanut ja kuvaillut jotain tavaraa mitä sillä hetkellä tarvitsen. Kun mies sanoo tavaran nimen tiedän vasta silloin mistä sen löydän.
Kerran illalla rupesin vaipanvaihdolla kiroamaan, kun tehdään työt niin huolimattomasti. Mies tuli kummissaan katsomaan mistä on kyse. " Kato nyt, kun tästä puuttuu ne teipitkin!" kiukuttelin... Vaippa oli väärinpäin!
Mulle sattui esikoisen ollessa puolitoistavuotias seuraavaa:
Meillä nukuttiin perhepedissä ja poitsu oli yöllä joskus tipahtanut sängystä vierestäni, tästä syystä " kaappailin" sitä yöllä vaistonvaraisesti pelastaakseni tippumiselta ja otin kainaloon. No tämä jäi ilmeisesti päälle kun työreissulla nukuin itseäni parikymmentä vuotta vanhemman työkaverini vieressä parisängyssä ja keskellä yötä olin yhtäkkiä kaapannut tämän tiukkaan syleilyyn. Työkaveri oli säikähtänyt ja aluksi yrittänyt päästä irti, mutta olin ottanut otteen aina vaan tiukempaan, jolloin työkaveri oli päättänyt, että nukutaan sitten näin:)
Mulla kyllä aamulla vähän nolotti, kun tuli semmonen tunne, että oon johonkin yöllä takertunu!!
(Siis toi ride on raskaus- ja imetysajan dementia)
Aloitin ketjun lukemista, kun tuli mieleen, että mitenkähän kauan siitä on aikaa, kun tämä ketju alkoi. Katsoin päivämäärää ja päättelin: huhtikuussa 2003...aika kauan on ollut tallessa...
Kunnes hoksasin, ettei siinä olekaan kuukausi ja vuosi...
Meilläkin miehellä on ollut tapana taputella mua pyllylle ja ynistä rauhoittavasti, kun vauva itkee.
Luulin, että ostoskärryjen heijaus ja ' mitäs mun pitikään tehdä' kuuluvat asiaan :) Olen kärsinyt niistä oireista jo niin kauan (esikoinen 16v, kuopus 1½, ja siinä välissä 7 muuta :))
Meillä on pakastin ja pyykkikone kellarissa. Aina kun lähden hakemaan pakkasesta jotain, ajattelen ' samalla' laittaa pyykkiä. Ja poikkeuksetta aina unohdan sen hakemisen. Nouseepa kunto, kun ravaa portaita eestaas...
Mitään tosi pahoja mokia ei nyt (sattumoisin) muistu mieleen. Pahin on ollut ehkä se, kun unohdin 3 päivän ikäisen vauvan paikkaan, jossa kävimme. Ei se tosin onneksi ehtinyt olla siellä kauan aikaa.
Toinen juttu, jossa olisi voinut käydä huonostikin, sattui, kun Kasi oli kuukauden ikäinen. Olin puoliunissani syöttänyt hänet vieressäni ja nostanut sitten kylkeäni vasten röyhtäisemään. Jossain vaiheessa heräsin tukahtuneen itkun ääneen. Olin kylmissäni vetänyt peiton tiukasti päälleni niin että vauva oli myös siellä alla - edelleen pystyssä kylkeäni vasten. Raukka parkui aivan punaisena kuumissaan :( Alkoi jo varmaan happi loppua umpisukkeluksissa pää peitossa kiinni.
Mitähän siitä tulee, kun me saadaan vauva kotiin.. Nyt jo mulla sanat aivan hakusessa! Mies luki vähän huolestuneen näköisenä ;) Saa olemattomat vatsalihakset kyytiä, kun täällä hirnun!
mammamaija 30+2