Arjen komiikkaa: väsyneiden äitien toilailuja pinoon!
Laitetaankos tähän toistemme iloksi omasta väsymyksestä johtuvia arjen sattumuksia?
Tässä pari mulle viime päivinä sattunutta:
Tilasin 4kk:n ikäiselle vauvallemme lääkäriaikaa. Hoitaja langan toisessa päässä kysyi lapsen nimeä. Mä tuijotin pari sekuntia sylissä olevaa vauvaa ja ehdin ajatella, että mikä ihme tän nimi nyt oli..?
Olin hiuspesulla ja olin huuhtonut shampoon pois. Laitoin hoitoainetta, mutta laitoinkin vahingossa uudestaan shampoota. Huuhtelin pois, ja laitoin uudestaan hoitoainetta, siis TAAS shampoota... siinä vaiheessa alkoi jo naurattaa. Kolmannella yrityksellä sain lopulta hoitoaineen hiuksiini.
Kommentit (389)
heräsin puoli kahden aikaa siihen kun lapsi heräsi syömään.
" hetken" kuluttua istuin sohvalla lapsi sylissä ja katsoin kelloa 04.40 !!! mietin että no ompa tämä kauan syönyt ja syötin loppuu sekä laitoin sänkyyn takaisin nukkumaan.
aamulla sanoin miehelleni että kyllä poika söi kauan yöllä... mies katsoi hölmistyneenä minua ja totesi että " eihän syönyt, vartti meni kun annoin puoli kolme" .... kyllä naurua riitti!!! :)
olin siis nukahtanut uudestaan puoli kolme. mies oli noussut syöttämään, minä olin herännyt puoli viiden aikaan, en tiedä miksi, en muista:) ja laittanut pojalle taas ruokaa. ilmeisesti oli kuitenkin vielä nälkä vähän koska söi vielä :)
vaippoja jääkaapissa, sosepurkkeja vaatekaapissa, vaipan unohtaminen, kaupaa ei voi lähteä ilman kauppa lappua. jos menen niin unohdan samantien kun kaupaan sisälle menen mitä piti ostaa, kun tulen kotiin muistan mitä piti ostaa!
keitin tutteja, pullo tutteja ja huvitutteja. olin laittanut suht ison kattilan täyteen vettä ja levyn kutoselle.
puhuin ystäväni kanssa puhelimessa, totesin hänelle " taas noi naapurit polttaa roskia kun haisee muovin käry" ( asutaan omakotitalossa ).
pian totesin että nyt tulee savua sisälle jostain... juu jostain tuli, TUTTI KATTILASTA! vesi oli kiehunut pois ja tutis sulaneet pohjalle !
olen väsyneenä hakenut tuttia itkevälle vauvalle, joka ollut isänsä sylissä...ja jostain kumman syystä useammankin kerran ollut laittamassa tuttia isän suuhun....Onneksi isäkin kerran ollut laittamassa tuttia minun suuhuni..:)
Tulee sitä kyllä toilailtua vähän kaikkea...
Minä unohdan aina veden kiehumaan kun käyn keittämään tuttipulloja.
Laitan veden liedelle ja menen olohuoneeseen odottamaan että se kiehuu, ja puolen tunnin päästä muista että voi prkl se vesi, joka on tietysti kiehunut loppuun... Eikun uusi vesi ja sama homma uudestaan... =)
Yksi ilta pyysin miestä sammuttamaan verhon... =) piti siis pyytää laskemaan verho. Mies kysyi että onko se tulessa vai?
Sormet onnistuin jättämään mikron oven väliin, ja pari päivää myöhemmin pesukoneen luukun väliin...
Pari päivää synnytyksen jälkeen olin sairaalassa lähdössä pesemään hampaita. Otin hammasharjan ja tahnan mukaan ja menin vessaan ja jätin ne lavuaarin reunalle, vähän aikaa ihmettelin ja menin huoneesen.
Vähän ajan päästä katselin telkkaria kun iltapala tuli, ja mietin vielä että no hitto kun pesin just ne hampaat... eikun enpäs pessytkää... ja harja ja tahna oli pari tuntia ollut siellä lavuaarin reunalla, eikun nolona hipsimään vessaan ja pesemään ne hampaat... =)
kerran lähettiin koko poppoo hirveellä kiireellä kotoa ja sitten pitkän ajan päästä mies huomas että sillä oli eriparikengät ja aivan erilaiset; toinen oli lenkkari ja toinen catepillarin talvikenkä. Sille naurettiin pitkään.
ite unohtelen vaikka mitä, kysyn mieheltä että vaihtoko se tytölle vaipan ja mies kattoo tosi pitkään, ku oon ite siinä samassa huoneessa ollu ja aivan varmasti nähny.
Alkuaikoina heräsin öisin hätääntyneenä ettimään tyttöä sängystä ja luulin sen aina johonkin kadonneen kunnes tajusin sen nukkuvan tyytyväisenä omassa sängyssään. Ja miestäkin oon muutamaan otteeseen " ettiny" vaikka on nukkunu vieressä.
Ja öisin tulee herättyä kun nään unta että tyttö heräs ja oon jo ottamassa tisiiä esille että alan imettämään ja siellä se vaan omassa sängyssä nukkuu.
Joka päivä unohdan juoda ittelleni laittaman teen ja sitten ihmettelen että mihin se teekuppi joutu kun se on edelleen keittiössä " hautumassa" ja aina siinä vaiheessa kylmää.
Kaupassa pyörin hyllyn eessä ja mietin mitä oon ostamassa vaikka just luin kauppalapusta.
Ja kotona on aina tavarat hukassa ja miestä titenkin syytän vaikka ne on omilla jäljillä.
Siis tällästä tää vaan on....
mokailen...yhdenkerran syttyi patalaput palamaan kun oli väärä hella päällä seisoin sitten vieressä käsi suulla ja toistelin että voi kamalaa pienellä äänellä onneksi mies tuli hätiin...
vaippoja tiputan jatkuvasti roskikseen ja samaa vaippa pssia oon ulkoiluttanut ainakin 3 päivää peräkkäin välillä se on sitten oottanut parvekkeella...maitopurkin löysin tässä taannoin pakastimesta ja poskessani oli eräänä päivänä vauvan kakkaa kun menin miehen viereen sohvalle....
eräänä iltana luin kirjaa ja katsoin telkkari...juoksin vähän väliä katsomassa poikaa..mikä sillä on kun inisee kokoajan...lopulta tajusin että teeveessähän se olikin se inisiä...
itse en muista syödä yleensä ennen kuin mies kysyy ootkos muuten syönyt tänään ja viimeksi tänään leikkipuistossa ihmettelin että mitähän poika kitisee...oli ruokaaika olut ja mennyt...
pusero mulla on melkoisen usein väärinpäin muta se on ollu aina näin...
lapselle panen usein kengät vääriin jalkoihin...
tämä on paras vaikkei moka oikeestaan kun vauva oli joku 5kk imetin yöllä nostin hänet aina syömään kun vähän inahti...laitoin aina sille puolelle mistä en viimeksi imettänyt (tosin tässäkin sattui erhe niin usein että lopulta vain toinen tissi tuotti)eli keskelle itse sitten ihan reunaan ettei mies huitaise lasta unissaan sikee uninen kun on...putosin sitten siitä melkein lattialle kun rupesin hankkiutumaan ylös imetyksen loputtua ja jäin roikkumaan pinnasängyn ja oman sängyn väliin niin pahaan asentoon että olisin herättänyt nukkuvan vauvan jos olisin liikkunut siinä aikani kuiskailin että huhuu mies herää...ei liikahdustakaan... sitten hoksasin että yllän häneen just ja just kädellä silitin ,läpsin ja raavin jopa vedin nenästä ja lujaa eipä herännyt ei.....aamulla ihmetteli kun mua kiehutti.......
Yritän etsiä kynää, joka on ollut koko ajan kädessäni.
Kerran kaupassa kehuin ystävälleni kun kerrankin muistin ottaa rahapussin kassalta mukaan, kaveri tokaisi että voisit ottaa noi ostoksetkin..
Äitini ja isäni luona juoksin vessaa. Käytävän päässä täytyy tehdä 90 asteen käännös, käännyin liian aikaisin ja törmäsin kaappiin.. Auts..
Ristiäisissä imetin tyttöä. Minulla oli mekko jossa oli olkaimet ja sen päällä oli neuletakki. Laskin olkaimen alas imetyksen ajaksi. Kun tyttö oli syönyt suljin imetysliivit ja vetäisin neuletakin päälle. Mies vihjaisi että voisin nostaa myös mekon olkaimen peittämään imetysliivejäni..
Mies etsi kaukosäädintä. Sanoi hänelle, että soita siihen..
Kaupan kassalla yritin maksaa kirjastokortilla, ei kelvannut..
On tapahtunut paljon muutakin, mut nää tuli nyt mieleen.. Onneksi en ole ainoa :D
Hauskoja nää jutut=)! Kaikkea sitä käykin!
Itselleni ei oikeastaan ole käynyt mitään ihmeellistä. Ainoa on, että koiraamme kutsun usein poikamme nimellä ja toisin päin...
Mies sitten on kerran illalla laittanut jäätelöpaketin jääkaappiin ja seuraavana aamuna kun avasin jääkaapin oven ihmettelin, että mikä ei kuulu joukkoon... Meni sitten se jäätelö siinä... =)
ennen kun unohdan ;). Mulle on sattunu paljon samanlaisia juttuja kun mitä täältä luinkin,mm.ostokset jääny kassalle yms. Enää en mokaile niin paljon,kun poika(8kk)nukkuu jo vähän paremmin yöt,mut viimeyönä kun poika heräsi itkemään näin unta et oon puhelimessa ja ajattelin et miks sen piti herätä just nyt kesken puhelun ;D. Mieskin joskus huijjaa mua,esim. viime keväänä kun tultiin kävellen vauvauinnista pois ja kun oltiin kotipihassa mies sano et poika unohtu uimahallille!Vähä mä menin paniikkiin!Poika löyty vaunuista kyllä tyytyväisenä :). En oo kyllä varmaan kuukausiin nauranu näin paljon kun nyt näille teidän kommelluksille! Onneks meitä on muitakin!
Muka ensin ajattelin, että enhän minä nyt ikinä oo hölmöilly, mutta varsinki esikoisen vauva-ajoilta rupes pikku hiljaa tulemaan mieleen juttuja...
Esikoinen oisko ollu jotain muutamia viikkoja vanha, ku kirjotin aina yöllä syöttöjen kellon ajat ylös, että on hyvä sit aamulla kattoa miten usein söi tms. Yks yö sit en saanu yksinkertaisesti mitään järkevää paperille aikaan jonku syötön jälkeen vaan yritin aina alottaa tyyliin 4.30, mutta ku ei niin ei! Olipa aamulla hyvä kattoa monta riviä ihme söhryä... Meillä ei ollu ees makkarissa valoja joten ne rivitki meni vähän miten sattuu!
Ja nää sanojen sekoilut on hyvinki tuttua puuhaa!! Parhaiten muista muuttoviikonlopun ajalta (esikoinen sillon 10kk) ku sanoin muuttomiehille kahvien ollessa valmista, että kaapit on sitten kupeissa...
Samoin kans nyt muutama viikko sitten jotain kinasteltiin ukon kans ja en ees enää muista että mitä selitin, mutta kun hän saa jotain kauha koupalla... Eli siis oli jotain tyyliin koura kaupalla... Kyllä miestä nauratti!!!
Meillä esikoinen tuli vajaa vuoden vanhana aina mun viereen nukkumaan ku mies oli aamuyöstä lähtenyt töihin. Tietty sitä nukku eräänlaista koiran unta ku vahti samalla ettei tyttö tipahda. Kerran mies käänsi kylkeä ja minä haukkana olin kyljessä kiinni ettei vaan tipahda!!! Eihän tuo mitään kyllä älynny, mutta itseä hiukan nauratti aamulla.
Mies kans muistaakseni (!!! ;)) tämän kuopuksen vastasyntynyt aikoihin hyssytti minua yöllä kun vauva kitisi omassa petissä! Minä vaan miehelle tiuskasin, että mitäs siinä silittelet!! Ja kun kaiken hyvän lisäksi mies ei ole yleensä edes herännyt esikoisenkaan aikaan vauvan kitinöihin.
Tässäpä joitakin, pitää kattoa jos jotain tulee vielä mieleen...
Pahin oli kun ristiäiskakkua paistaessa paistelin myös patalappuja. Kakkua katsastaessa oli jättänyt myöspatalaput uuniin. Hieman ihmettelin kummallista hajua uunista. Onneksi eivät patalaput ehtineet syttyä palamaan, vaikka vähän mustuivatkin.
iitu71
Onhan näitä. Kaikki yleisimmät tuolla jo onkin. Mies se meillä taitaa enemmän unohdella.. Milloin on mikäkin kateissa. Yleensä auton avaimet, tutit roikkuu milloin mistäkin tuttiketjusta kiinni.. Muutaman kerran ollut kaupassa kauluksessa tms. kiinni. Sehän on niin kätevä sutaista siihen kiinni siksi aikaa kun laittaa vaavin esim. kaukaloon..
Aivan loistavia, nyt voin todistaa miehelleni ettemme ole ainoita.
Tähän asti olen toilaillut vain kotona:
Meilläkin tyttö nukkuu huonosti ja sitten myös äiti. Nolointa on mielestäni unohtaa aivan tuttujen ihmisten nimet. Aina niminuistini on ollut onneton mutta ei sentään näin huono. Samoin useasti unohdan mitä olen tekemässä. Tai tavalliset sanat unohtuu juttuja kertoessa tai menee senat sakasin.
Myös äitiys on jäänyt päälle.Tätä nykyä yllätän itseni usein puhumasta koiralle/kissalle itsestäni äitinä (äiti antaa ruokaa tms.)
Tutteja oon keitellyt monta tuntia, onneks ei oo viä vesi kiehunut loppuun. Samoin on tytölle porkkanat joskun kiehuneet ja kiehuneet, kunnes mies on kysynyt mitä oikein kiehutan.
Tavaroita löytyy kummallisista paikoista, esim. maitopurkki lasikaapista. MIkroon oon kanssa monesti ollut maitopurkkia laittamassa mut ajoissa huomannu.
Ruoka saattaa unohtua mikroon tai tee jäädä juomatta, jos joku keskeyttää syömispuuhat.
Ja kellonaikoja muuttelen euroiks. Lohdullista huomata, että muutkin.
Vaikka arjen sattumuksista onkin puhe, niin tulipa vaan mieleen, että kyllä se vauveli seuraa aina ajatuksissa mukana vaikka yrittää viettää " omaa aikaa" ... Olin esikoiseni syntymän jälkeen viettämässä ekaa vapaata iltaa, mieheni hoiti muistaakseni kuukauden ikäistä poikaamme kotona. Väsytti ja maito alkoi painaa rinnoissa ja kaihoisasti vajosin ajatuksiini ystävieni hauskasta keskustelusta huolimatta. Samassa vieressä oleva ukonkäriläs röyhtäisi kuuluvasti ja mitäpä minä siihen muuta kuin lausumaan kiittävästi " hyvä poika!" . Sitten vasta havahduin huomaamaan, missä olen.
Tässä taanoin juotin esikoiselle jogurttia suoraan tölkistä.
Poika livahti käsistäni omiin leikkeihinsä ja jäin juttelemaan ystäväni kanssa - siinä samalla
MITÄÄN AJATTELEMATTA
tuuppasin jogurttipurkin kantoliinassa keikkuvan vauvan huulille...vauva siinä vain napsutteli suutaan, kunnes tajusin sen menevät kertakaikkisen vääriin suihin!!! :-) ...kaiken lisäksi vauva ei ole tähän asti saanut muuta kuin rintamaitoa...no, paitsi jogurttia! :-D
ja yhtäkkiä valot sammu, samaan aikaan katsoin kahvinkeitintä, joka suli ja savusi hellan päällä ;-)
Olin laittanut kyllä veden ja kahvinpurut suodattimeen, mutta keitin oli hellan päällä ja olin laittanu virran levylle ;-) mutta en kahvinkeittimeen..........
Laitoksella päivä synnytyksen jälkeen piti lähteä hakemaan kätilöiden huoneesta voidetta kipeisiin rinnanpäihin. Huoneeseen päästyäni sain kyllä esitettyä asiani, mutta sitten kätilö kysyi, mikä olikaan huoneemme numero, ilmeisesti jotain niiden kirjanpitoa varten. No, sitä en tietenkään muistanut ja vain ääliömäisesti tuijotin kätilöä saamatta sanaa suustani - kahden yön valvominen ja sunnytys kun alkoi jo tuntua... No, kätilö sitten kysyi " mikäs teidän nimenne onkaan" - ja kaikista kauheinta oli, kun silloinkin löi tyhjää!!! Koetin miettiä mieheni nimeä ja mietin, että eihän sitä pojalla vielä edes ole nimeä ja kaikkea mahdollista sekavaa, mutta millään en vaan saanut omaa nimeä mieleeni! Sitten onneksi näin seinällä ison huonejärjestyksen liitutaululla ja tunnistin sieltä oman ja miehen nimet ja sain osoitettua sitä kohtaa sormella, kuin joku pikkulapsi :-) Sitten alkoi jo hysteerisesti naurattamaan - kätilön kohtelias diagnoosi tilastani oli " imetyksen aikainen dementia" ... Hän lähti sitten voiteen annettuaan kyllä mukaani varmistamaan, että löydän takaisin omaan huoneeseeni...
Olenkin joskus ihmetellyt miten on mahdollista saada viesti keskenkaiken lähtemään. En ihmettele enää, vaikken tiedä miten sen tein ;) Meneekö tän aihepiirin piikkiin?
Piti kuitenkin kertoa seuraavaa: Viime syksynä heräsin yöllä siihen, ettei tyttö ollutkaan välissämme. Hätääntyneenä nousin istumaan ja tajusin möykyn jaloissani. Otin sitten äkkiä käsikopelolla kainaloista kiinni ja nostin. Tai siis yritin nostaa. Useampaan kertaan eikä mitään tapahdu. Oltiin siirtymävaiheessa perhepedistä pinnikseen, just sen takia kun mua pelotti pirusti, että tyttö lähtee haahuilemaan sängyssä. Siinä tovin ihmeteltyäni käännyin pinnikseen päin, oli pilkkopimeää enkä nähnyt mitään, kumarruin kuuntelemaan ja sieltähän kuului tuhinaa! Yritin nostaa kainaloista 35-kiloista koiraamme. Onneksi on hyväluontoinen koira. Pistää vähän miettimään, että mitäs jos olisinkin sellainen teräsnainen et olisin jaksanut sen sohvaperunan nostaa pinnikseen asti... Huh huh
Yks kerta läksin hakemaan postia ja ajattelin että " yks tie, kaks asiaa" vienpä roskiksen samalla. Yritin sitten tunkea roskapussia postilaatikkoon. Taatusti olisin roskapostia siitä toisesta lootasta löytänyt...
Ja perunat keitin karrelle viimeeksi tällä viikolla. Ihmettelin vaan että onko mulla niin kova nälkä, että tunnen ruoan tuoksun (asutaan omakotitalossa). Muuttuihan se haju ajastaan pahaksi. Se kattila on nyt sitten entinen.