Sellileskiä? *varovasti kyselee...?*

Onkos kellään tietoa sulkavan vankilasta? Mun mies aikoo anoa sinne.

Hänen kaveri sanoi, kun on itse ollu siellä joskus kymmenen vuotta sitten, että siellä vois perhe olla viikonloput. Tollanen paikka ois kyl todella kiva ei tartteis päiväsiltään ajella, kun matkaa kuitenkin kertyy yli 100 km ja sais viettää paljon aikaa yhdessä. En oo vaan kuullu tollasesta, et vankilassa vois vierailla ihan koko viikonlopun.

Joten jos joku tietää paikasta enemmän niin kertokaa.

Terveisiä Keski-Euroopasta, työnmerkeissä täällä piipahtamassa.



Ihan lyhyesti yritän kertoa, on vähän kiire mullakin juuri nyt muihin hommiin.



Synnytykseen et saa miestäsi mukaan, paitsi jos hän sattuu olemaan esim. lomalla juuri synnytyksen aikaan, eikä siis kivensisässä.



Isä pääsee katsomaan vauvaa sairaalaan saatettuna aika nopeasti, mahdollisesti jo seuraavana päivänä. Tietenkin jo etäisyydet ovat mahdottomat niin ei sitten. Kannattaa hakea siirtoa lähempään vankilaan lähempänä laskettua aikaa.



Toisaalta jos miehesi käyttäytyy väkivaltisesti tai muuten katsotaan hänen kuljettamisensa turvallisuusriskiksi, niin en tiedä... Vankilat vain käyttävät välillä ihan omia sääntöjä, jotka tuntuu ettei ole millään järjellä selitettävissä.



Vankilassa työskentelee sosiaalityöntekijöitä joille voit ihan hyvin soittaa ja kysyä, jos kertoisivat ko. laitoksen tavoista.



Ota vain kaikkein rennoin asenne ja suhtautuminen asioihin, kyllä kaikki kuitenkin aina jotenkin hoituu. Pidä itsestäsi huolta, yhteiskunta huolehtii ukko-kullasta. Nauti raskaudesta ja sen ainutlaatuisuudesta. Elämä hymyilee vielä, ei muuta kuin paljon jaksamista.



Jos et lukenut ketjua niin yksin olen minäkin odottanut, tapaamisissa kävin ainoastaan perhe- ja lapsiperhetapaamisissa, missään viikonloppu tapaamisissa joissa hurjasti ihmisiä yhtä aikaa, en käynyt sitten ensimmäisen kerran jälkeen. Tapaamisia saa järjesteltyä viikolla esim. pastorin kautta ja jos on jotain tärkeää niin kyllä on onnistunut muulloinkin. Meille kävi sitten niin onettomasti/(onnellisesti) (Miettinyt elämän tarkoitusta miksi? ...oliko onneton vai onnellinen sattuma), mies menehtyi lähes välittömästi vapauduttuaan. Lapset tietenkin kaipaa edelleen lähes päivittäin. Elämä kuitenkin jatkuu ja olen saanut itse ihan erilaisia haasteita, joita ei ehkä olisi tullut muuten. Päästiin vaihtamaan maisemia vähän pidemmälle.



PS. Harmikseni huomannut ja harmitellut miten helposti vieraat kielet jäävätkään lasten mieleen, lapset puhuu jo sujuvasti useampaa kieltä. Minulle täysin uusi kieli tuottaa edelleen tuskaa, onneksi englannilla pärjää.

Kauheeta kun voi ikävä olla.. Kohta kahteen viikkoon kuullut miehestä paljon mitään, alkuviikosta kirjotteli, ja lupas soitella pe tai to, mut ei kuulunut. Nyt huono omatunto, kun ei ole varmaan puhelinkorttia saanut ostettua, kun en ole pystynyt rahaa lähettään. Kirjotti mulle, että ei tykkää mua nähdä siellä tapaamisissa, kun on niin ankeeta. Ja mähän nyt päässäni kehittelen tuosta vaikka mitä, että miksei hän minua halua nähdä..??

Epätoivoiselta tuntuu tää projekti saada mies siirretyä lähemmäs. Joka paikasta tuntuvat anomukset hylkäävän. Turkuun kun on täältä meiltä niin pitkä matka, enkä edes ajokorttia omista-eikä koirakaan voi koko päiväksi yksin jättää.

Mies kirjotti kyllä niin ihana kirjeen, muistaa koko ajan muistuttaa mua siitä, että pitäis rentoutua, mulla kun on turhan paljon harjoitussuppareita ollut jo viikolta 18 asti, pelkästä stressistä taitavat johtua. Sanoi, että ei mun pidä koko ajan ajatella häntä, vaan keskittyä elämään täällä kotona. Hän kyllä pärjää siellä, ja kun tuomio on ohi, palaa kotiin meidän luokse.

Vaan miten ihmeessä sitä miestä on miettimättä?



Vaikka kyllähän tästä hyviäkin puolia löytää, kun vaan etsii. Pientä piristystä täytyy elämäänsä löytää. Tässä jotain " hyviä puolia" joita nyt keksin:

-Lähes joka vkl reissataan haukun kanssa äitini luokse, hän asuu iiisolla maatilalla, ja siellä on ihana rentoutua koko viikonloppu. Tuota tuli harvemmin tehtyä, kun mies on maisemissa.



-Kukaan ei huomauttele mitään, vaikka löhöisin koko illan sohvalla ja söisin kokonaisen Fazerin sinisen.



-Tiskit voi hyvillä mielin jättää aamuksi, tai sitä seuraaksi aamuksi, tai ehkä vielä sitä seuraavaksi...? Eipä sitä kukaan kuitenkaan nää, kun yksinään asustelen. :)

Äppi!!Kiitos muuten tuosta viestistäsi. :)

Lapset ihan tosi oppivat vieraat kielet tuosta vaan. Tätini asui vuoden viisi-vuotiaiden kaksospoikiensa kanssa Portugalissa. Pojat oppivat kielen siellä hetkessä, esikoulussakin pärjäsivät tosi hyvin! Harmi vaan että kun palasivat Suomeen, pojat eivät haluneet sanakaan portugalia enää puhua. Reissusta on kulunut jo seitsemisen vuotta, nyt poikia vähän jo harmittaa, kun niinkin hieno kieli on päässyt unohtumaan. Vaikka kai se sieltä mielen syövereistä vielä löytyisi, jos sitä taas hetken opiskelisi?

Niin että koitathan saada lapsesi edes silloin tällöin vielä Suomeen palaamisen jälkeenkin, tuota uutta kieltä puhumaan, ettei sitten " isompana" harmita? =)



Ja hei, mitä te ootte muuten vastanut naapureiden ym. uteluihin siitä, että missäs isäntä on? Minä sanoin että lähtenyt opiskelemaan. Nyt jo välillä kyselevät, että eikös se koskaan käy kotona teitä katsomassa?..



Ja Äppi vielä.. Luuletko, että olisi ihan oikeasti ok, jos sinne Turkuun soittaisin, ja sen sosiaalityöntekijän kanssa pyytäisin saada puhua, ja kysellä että miten he asioita siellä hoitavat? Siellä kun ei aina tunnu ne ihmiset olevan niin innoissaan, mäkin kun sinne usein soittelen ja kyselen jotain.

Joulu lähestyy, ja pitäisi lähteä sukuloimaan... Läheskään kaikki omista sukulaisitani ei tiedä mitään miehen reissusta, mutta mitä ihmettä niiden uteluihin sitten vastaa? Naapureille on helppo sanoa että mies on opiskelemassa/töissä, mutta sukulaisille on sitten vähän vaikeempi keksiä jotain uskottavaa, vai oletteko vaan sanoneet totuuden?

No just, nyt se heräs :) Yritän myöhemmin uudestaan!



Tuittu ja poika 6kk1vko

Meillä sukulaiset ja kaverit tietää miehen tuomiosta. Ja hyvin ovat kaikki suhtautuneet. Minusta se on itelle helpompaa, ei tarvi miettiä " mitä sanoo milloinki syyksi" miehen poissaoloon. Kouluun ei ole kerrottu sentään opettajalle, mutta taas neuvolassa tiedetään meidän tilanne. Meillä on mies ollut nyt istumassa 1v ja 5 kk. Jäljellä on reilu 3 kuukautta !!! Loppusuora jo häämöttää.

T: Alice ja pojat

-Lollo-, vinkkinä että jos sua kiinnostaa noita vanhoja viestejä lukea, niin laita tuolta alhaalta sivun asetus niin että näyttää 100 viestiä sivulla. Silloin sivuja tulee vain kaksi, ja latautuu nopeammin... Siellä on aika paljon just noita juttuja mitä oot kysellyt :)



Mun mies oli vankilassa jo koko mun raskausajan, että tuttua on. Ja useampi vuosi vielä edessä. Katsoin just että mulla oli rvko 15+ menossa kun alotin tän ketjun, loppujen lopuksi aika menee hirveän nopeasti!!! Meillä mies ei päässyt mukaan synnytykseen, katsomaan pääsi meitä sairaalaan sitten seuraavana päivänä (vartijoiden läsnäollessa tunnin verran sai olla). Sen jälkeen ollaan sitten käyty tapaamassa viikottain, kerran kuussa on perhetapaaminen ja kerran viikossa norm. tapaaminen joka miehen talossa on sellainen että saadaan ihan koskeakin ja saa ottaa vauvaa syliin.



Mä olen ystäville ja sukulaisille kertonut ihan avoimesti mikä tilanne on. Ja vauvaan liittyviin paikkoihin olen kertonut, siis lähinnä neuvolaan ja synnärille. Muille tuttaville, naapureille, yms. sitten harkinnan mukaan. Pääsääntöisesti, jos joku kysyy niin kerron mutta en ala mitenkään mainostamaan. Nyt kun tutustuu muihin äiteihin, niin vähän tunnustelen ilmapiiriä ennen kuin kerron mitään... ihan pahimmille juorukelloille ei tee mieli avautua :) Vaikka suurin osa ihmisistä on ottanut asian yllättävän hyvin, niin on sitten ollut ikävämpääkin suhtautumista (ja vielä ihan lähipiirissä). Musta on helpompi kun asian todellinen laita on tiedossa niillä ihmisillä keitten kanssa on tekemisissä, ihan senkin kannalta että mies on poissa niin pitkään että jossain vaiheessa on edessä se että poika alkaa kysellä...



Tsemppiä molempiin odotuksiin, ja voimia! Ja haa, tajusinpa juuri että nyt on joulukuun eka... suklaakalenteria aukomaan ja äkkiä! (Se on kyllä pojan, mutta harmi kyllä poitsu ei vielä saa syödä suklaata joten mä joudun uhrautumaan... :)

Joulupukkia odotellessa täällä duunissa tylsistyn!!

Tervetuloa siis uudet " naamat mukaan" ryhmärämään ja onpas mukava lukea myös vanhojen naamojen kuulumisia!

Tän joukon tavaksi on näköjään muodostunut tämä ensin ei viikkoihin mitään ja yht äkkiä kaikki kirjoittaa!!



Tosta kertomisesta...Meillä on tilanne se että asutaan niin pienessä kyläpahasessa että kaikki tutu on jotain kautta kuulleet miehen rikoksesta! No jos ja kun hän lusimaan menee niin olen ajatellut kyllä kertoa päikkäriin ja kouluun opelle mutta käyttäisin kyllä minäkin harkintaa tuossa " kavereille" kertomisessa...jotenkin se on ihmisille niin vierasta toi lusiminen että siitä kyllä leimataan ja kyseenalaistetaan myös vaimon ja lasten " moraali" . Elämä kun ei kuitenkaan aina oo niin yksin kertaista...

No kuitenkin! Ihanaa ja rauhaisaa Joulun odotusta meille kaikille!! Jos joku tuntee paloa minunkin kotini joulukuntoon siivoamisessa niin osoitteen annan ilman muuta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ja muistakaa uudetkin sellistit että jokaiselle annetaan juuri niin paljon kuin jaksaa kantaa!!!

Terkuin Joulu fiilareista nautiskeleva Pertti tonttu!!!!

Täähän on ollut jo yli vuoden täällä tää ketju, jos olette pistäneet merkille. Näin se aika kuluu. SIlloin kun tää alkoi, meillä vasta odoteltiin miehen lähtöä, ja nyt se on jo tullut takaisinkin.



Tosta kertomisesta, mä hoidin homman niin, että vaan lähimmät ystävät, ja perheenjäsenet, sekä neuvolan täti tiesivät asiasta. Meillä kun mies on kuitenkin niin kunnostautunut, niin en kokenut tarpeelliseksi kertoa asiasta muille. Miehen rötöstely kun ei ole pitkään aikaan enää ollut meidän elämässä olennainen asia, olennaisempaa on se, että on kunnon isä, opiskelee tekee töitä jne. Joten en halunnut, että joku puolituttu tekee hänestä turhia johtopäätöksiä ja levittelee juoruja ympäriinsä.



Ja edelleen meillä menee vallan mukavasti. On ihana odottaa joulua, kun tietää, ettei mies ole sen jälkeen lähdössä enää mihinkään.



Hyviä vointeja kaikille sellisteille, ja toivottavasti liitytte pian kunniasellistien arvoisaan joukkoon.



T: Korttiakka, kunniasellisti jo viidettä kuukautta.

Mieheltä tuli postia, voi kuulemma sittenkin päästä vielä jossain vaiheessa lomille, kun vaan vielä vähänaikaa jaksetaan odottaa, myös perhetapaamisia tullaan keväämmällä saamaan, jos vaan käyttäytyy hyvin. Olis niin ihana, kun saatais vielä viettää hetkiä ihan kaksistaan ennen vauvan syntymää, miehen lähtiessä kun ei vielä tiedetty että perheenlisäystä on tulossa, vaikka olihan se pikkuinen masussa silloin jo muutaman viikon asustellut.

JOulu lähestyy, ja jännitän suuren sukulais joukon kohtaamista. Raskaudesta kun kerron (noh, sitä nyt ei tarvitse kartoa, sen kyllä näkee jo) niin varmasti ovat kaikki riemuissaan, mutta kyselyt miehestä mietityttää. Kaipa se on vaan totuuden mukaisesti pystypäin vastattava että missä se mies on.

Mites muuten te muut, joiden mies on vielä niitten kaltereitten huonommalla puolella, ootteko suunnitelleet jonkunlaista joululahjaa miehellenne? Mä ajattelin jonkun cd;n ostaa, vaikka sen Tapsa ja Rautavaara.

Olipas kiva löytää kohtalotovereita täältä. Itselläni mies istuu vantaalla ja taitaa tulla aika surkea joulu sinne :(

Onko kenelläkään muulla miestä vantaan vankilassa?

Eikä pistänyt mies tapaamisia... :(

Eilen soitti, ja oli taaaas pahalla päällä, mutta kai se pitää vaan ymmärtää. Ei siellä varmasti helppoa ole. Mutta välillä alkaa tympiä tuollainen kiukuttelu, ei aina jaksaisi ymmärtää...että miksi täytyy olla kärttynen kun soittaa kotiin? Tai ymmärrän kyllä, että ei siellä helppoa ole, ja että ei hän välttämättä tarkoita olla pahalla tuulella, mutta ei ole helppoa täällä kotonakaan. Tuntuuko muista välillä siltä että mies ei aina osaa arvostaa sitä että jaksatte odottaa ja hoitaa asioita?



Tarkoitus nyt ei ollut valittaa, tai haukkua miestäni. Mutta jokaisella tuollaisia " kiukutteluvaiheita" varmasti on? Varsinkin näin joulun alla ikävä ja kurja olo varmasti nousevat pintaan, jokaisella eri tavalla.. Mutta kun itsekkin on ikävissään ja herkässä tilassa, niin mietityttää, että miten tätä ymmärrystä voi riittää..?



Hyvät joulut kaikille sellisteille! Saiko joku miehen jouluksi kotiin?!



-Lollo- rv25+5

kun viime viestiä kirjoittaessa. Taustalla Popedan kappale Beibi lähtee vankilaan. Tuo kyllä hymyn huulille tuo kappale..

Minullekin voi kirjoitella. Miehelläni pitkä tuomio. =(

mistelix@suomi24.fi

Meillä oli mies joulun kotona. Tuli lomille 23. päivä ja takaisin meni eilen. Vietettiin ihan perinteinen joulu ihan perheen kesken. Mukavaa Tapaninpäivää kaikille!!

Alice, oli varmasti mukava joulu! :) Itsellä jolumieli oli vähän kadoksissa.

Taisivat kaikki sukulaiset sen tietääkkin missä mies on, kun kukaan ei hänestä kysellyt sen enempiä. Kummini lähettivät onnittelukortin perheenlisäyksestä, ja vieläpä meidän molempien, siis minun ja miehen nimellä. :)

Maha kasvanut jo paljon, nyt sen huomaa vaikka talvitakin laitan päälle. Miehen olen nähnyt viimeksi isänpäivänä, hän ei ole masua nähnytkään. :( Kirjottelee kyllä suht usein, ja soittelee, onneksi, mutta tapaamisia ei halua. Perhetapaamisia me tässä ootellaan, josko jo pian sais.

Vauvan syntymiseen vielä reilu 2kuukautta, miehen kotiutumiseen 6-7, kyllä tää aika tästä! Toivottavasti muidenkin sellistien vuosi alkanut hyvissä merkeissä!



-Lollo- rv.28+5

-Lollo-, kiva että sukulaishomma meni ok. Sulla alkaa olla jo aika hyvin noita viikkoja kasassa, joko jännittää? :) Toivotaan että saatte pian perhetapaamisen, niin pääsee ukkoskin mahaa ihastelemaan.



Korttiakka, luin tuolta toisesta ketjusta että teillä on tullu takapakkia :( Mikäs tilanne nyt? Miten jaksat? Voimia sinne!



Pertti ryökäle, missäs piilet? Tulehan morjenstamaan...



Meillä elellään vauva-arkea, kyllä se vaan on merkillistä miten PALJON tuota pikkumiestä voi rakastaa! Isin kanssa juttelevat puhelimessa päivittäin, ja kerran viikossa tavataan kaikki. Mulla alkaa lomat loppua, ja suunnittelen jääväni hoitovapaalle... vähän hirvittää, mä kun olen yksinhuoltaja vain käytännössä enkä paperilla niin kyllä aika pienelle rahalle jäädään... mutta en raaski toista vielä hoitoon laittaa, etenkin kun joutuis vuoropäiväkotiin kun mulla on vuorotyö. No, kait sitä aina jotenskii kitkuttelee.

Edelleen, jos joku haluaa meilailla, mun osoite on nyytinen@netti.fi ... olen laiskanlainen kirjoittelija (tai aikarajoitteinen, paremminkin), mutta kuitenki ;)



Mahdollisimman onnellista vuotta 2005 kaikki sellilesket!



-Tuittu

...meille nimittäin on tulossa näillä näkymin toinen vauva syksyllä! Onneksi ei olo kuitenkaan ole missään muotoa verrattavissa siihen kurimukseen mitä kärsin esikoisen kanssa.



Mitäpäs tänne muuta sen erikoisempaa. Miehellä tosiaan oli tuossa alkukuusta pieni retkahdus, onneksi käyvät pienemmiksi kerta kerralta. Mutta se on mulle kuitenkin aina vaikea paikka, varsinkin nyt, kun poika jo selvästi tajuaa, että kaikki ei ole isissä ok silloin. Mulla taasen menee heti hermo ja nakkaan äijän niska-pers-otteella pihalle. (No en ihan, on sen verran iso äijä). Siinäpä sitten selvitellään näitä tapahtumia aina koko suvun voimin. Miehen vanhemmat on loistotyyppejä ja niistä on tosi paljon apua ollut meidän yhteisen taipaleen varrella.



Juteltiin ton viime kerran jälkeen miehen kanssa, ja sanoin sille kyllä suoraan, että tämä taso, jolle tän toipumisen kanssa nyt on päässyt ja vähän ehkä jymähtänyt, ei riitä mulle, eikä tule koskaan riittämään. Eli täytyy hankkia vielä parempia keinoja selvitä noista tilanteista. Mutta ei mulla ole mikään kiirekään mihinkään, mies on pääsääntöisesti erinomainen isä ja kultainen puoliso. Mutta loppuelämääni en retkahduksia katsele, sen tiedän. En edes kovin montaa vuotta.



Hyvää viikkoa kaikille sellisteille!



PS. Mitä kuuluu PERTILLE?

uusi vauva on maailman ihanin asia!